Lue keskustelun säännöt.
Ennen pariutuminen oli helppoa. Otettiin kylän muutamasta samanikäisestä se vähiten epäsopivin ja elettiin onnellisina.
03.04.2017 |
Nyt on kaikki niin vaiketa, kun on chatit ja netit ja miljoona ehdokasta joka kulman takana saattaa odottaa joku vielä parempi.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
". Aika moni on täälläkin kertonut nimenomaan kärsineensä vanhempien kamalasta liitosta ja eron olleen helpotus. Miksi vähättelet näitä kokemuksia."
Koska aikuiset ihmiset voivat myös järjestää välinsä. Ei tarvitse erota vaan voi muuttaa suhteensa vähemmän kamalaksi. Tämä kelpaisi lapsillekin, mutta heidän annetaan ymmärtää sen olevan mahdotonta.
Minusta sellaiset ihmiset joille se on mahdotonta (voi olla vain toisesta kiinni, mutta harvoin, jos ollaan rehellisiä) kuuluisivat jonnekin hoitoon. Hehän myöntävät etteivät pysty toimimaan oikein!?
Ei heille ainakaan mitään huoltajuutta pitäisi antaa!Kukapa ei sellaista haluaisi? Olen aina toivonut saavani "vähemmän kamalan" elämän!
Siis itkettää tällaiset viestit! Ootko ihan varma, ettet löydä ratkaisua? Rukoile vaikka.
Oletko ihan varma, ettet tarvitse hoitoa? Vaikutat hiukan hysteeriseltä.
Hysteriaa suhtautua myötätuntoisesti siihen että toinen myöntää elämänsä olevan kamalaa?
Niinpä mikä kelpaisi ihmiselle joka haluaa tyytyä p.skaan. ?
Joo, voit lopettaa kyynelehtimisen. Minä kirjoitin tuon kamaluus-kommentin. Otapa sinä google käteen ja katso "sarkasmi". Tai ihan vain "huumorintaju".
Ihan tosi, sait lankaan. Sisältö oli ihan samaa kuin monta kertaa tälläkin palstalla. Etkö ole törmännyt?
Olen vielä semantiikkaakin opiskellut, että olen vähän eri mieltä siitä kumman sivistymättömyyttä tästä väärinkäsityksestä on syyttäminen.
Mutta no hard feelings en ole supersentimentaalinen, ennemminkin semmoinen jolla vähitellen vaasi täyttyy ja sitten läikähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molemmat mummini ovat miehen kuoltua pohtineet kuinka olisi varmasti ollut onnellisempi ilman sitä. Toinen sanonut suoraan olevansa kateellinen lapselleen joka on eronnut, ei hänellä ollut sellaista vaihtoehtoa.
Mitä lasten edullinen selittävät tietävät avioeroista? Minä tiedän ainakin omien vanhempieni ja se oli helpotus meille kaikille. Nähdä vanhemmat viimeinkin onnellisina. Sen sijaan kylmässä kulissiliitossa kasvaneena minulle on suorastaan mahdotonta ilmaista tunteita. Siskoni ajattelee samoin.Nykyään ei saa vanhapiika tai peräkammarin poika leimaa vaikka pysyisi ikänsä sinkkuna. Se myös lisää valinnan vapautta kun ympäristö ei painosta avioliittoon.
Aitini yli 70-vuotiaana tokaisi, et voi kun minäkin olisin voinut tehdä kuin te. Ja viittaasi siis sisareeni ja minuun, kouluttautuneita, itsenäisiä, omillaan, ei naimisissa, toisella lapsia, toisella ei. Äitini kun oli 20-vuotiaasta asti naimisissa pikkuhiljaa alkoholisoituvan pikkunarsistin kanssa, otti pataan säännöllisesti, hoisi ja paapoi, piti kulissia yllä, loppuvuosina ei sitten enää jaksanut/välittänyt, vaan viha paistoi läpi. Kosto tuli isäukolle juuri silloin kun isäukko oli heikommillaan. Ei säälittänyt ukon kohtalo, sitä niitti mitä kylvi, henkinen julmuus oli pahinta. Mut äitiä kävi hieman sääliksi, sillä olisi ollut lahjoja vaikka mihin, mutta täydellisen paska miesmaku ja siihen kun lisää sen entisaikojen 'pakko päästä naimisiin'¨- mentaliteetin, niin avot.
Oma sukuni on kuulunut maaseudun köyhälistöön. Varakkaissa taloissahan on menty naimisiin pienessä piirissä, mutta köyhät ovat tehneet toisin. On menty palvelukseen ja löydetty toinen piika tai renki. Tai sitten joku pientilallinen. Omasta suvusta löytyy näitä monta. Ja työväentalo, sieltä isä ja äiti löysivät toisensa. Samoin toinen mummu ja pappa.
Olivatko ihmiset onnellisia liitoissaan. Toiset isovanhempani olivat, toiset eivät. Onnellisilla oli yhteiset arvot (sekä uskossa, että politiikassa), olivat raittiita, selkeä työnjako, molemmat saman luonteisia, viihtyivät yhdessä perheen kesken kotona.
Onnettomilla oli eri arvot uskossa, vaikka samat politiikassa. Pappa joi, löi ja kävi vieraissa. Anoppi asui samassa talossa ja puuttui asioihin (tosin piti miniän puoltakin), pappa reissasi ympäriinsä ym.
Ehkä se oli hankalampaa erota, ja siksi huonotkin liitot kestivät.
pariutuminen = ollaan PA ja riudutaan
Minun silmissäni ennen parinmuodostus ja vastaavat asiat tapahtuivat seuraavalla tavalla:
- Mies ja nainen tapaavat
- Pari vuotta tästä niin ovat naimisissa
- 9kk naimisissa olon jälkeen ensimmäinen lapsi
- pari lisää
- Miehellä omat miehen harrastukset, joissa käy yksin
- Nainen hoitaa kotia
- Sukujuhlissa edustetaan perheenä, jotta suvun vanhemmat jäsenet eivät paheksuisi yksin elävää vanhapoikaa
- Ehkä naimisiinmenon ja perheenperustaminen jälkeen kouluttautunut mies nimitetään johonkin valtion/kunnan korkeaan virkaan (perheellisyys tuohon aikaan edellytys näihin...)
Mahdollisesti avioero, kun lapset ovat aikuisia ja ajan tavat sen sallivat, kuten 90-luvulla.
Lähinnä minun silmissäni meidän suvussa on paljon kulissiliittoja. Nykypäivänä halutaan harrastuskaveri, matkustelukaveri yms ennemmin kuin että pitäisi olla vain kulissin vuoksi avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidinäitini ja äidinisäni olivat päätyneet yhteen juuri näin ja olivat täydellisen epäsopivia toisilleen. Koko avioliitto taisi ainakin mummille olla pelkkää kärsimystä ja onneksi erosivat viimein kun siitä tuli hieman hyväksyttävämpää. Itse olisin mieluummin yksin koko elämän kuin valitsisin sellaisen avioliiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niimpä. Sukututkimusta tehdessäni pisti merkille, että saman kylän ( tyyliin: 3-4 taloa=kylä) piiat naivat saman kylän rengin ja lapsia siunaantui liiaksi asti. Samoin lesket tai jopa aviottomia lapsia hankkineet piikatyttäret löysivät isännän ja lapsia siunaantui lisää. Romanttista rakkautta ei oltu taidettu keksiä vielä silloin- vasta 1900-luvun länsimaisen hyvinvoinnin myötä moista humpuukia on voitu harjoittaa.
En ole lukenut ketjua mutta jaa-a... Tulin jokunen aika sitten ajatelleeksi ettei anoppi ja appi ole sanoneet toisilleen yhtäkään ystävällistä sanaa koko aina aikana jonka olemme tunteneet. Jatkuvaa keskinäistä naljailua ja kyräilyä. Omaa äitiäni joudun terapoimaan keskimäärin kerran viikossa ja hän elää kahdelsankymppisenä lähes täysin avioliittonsa alkuaikoina kokemissaan vääryyksissä. Siis miettii ja vatvoo niitä eikä suostu terapiaan. Omakaan liittoni tuskin on täydellinen, mutta olemme puolisoni kanssa silti huomattavasti paremmassa liitossa eläneet kuin vanhempamme.
En minä sitä sen takia sano, että muiden pitäisi tehdä samoin kuin minä kaikessa tai juuri missään. Väärin tekeminen on kuitenkin väärin ja minä en puutu siihen peseekö joku käsiinsä vessan jälkeen tai soittaako pianoa kerrostalossa tai edes "isompiinkaan " juttuihin ...
En koskaan sekaannu muiden asioihin, koska minun kunnioittava ajatukseni on, että toinen voi olla viisaampi. Sinäkin voisit olla, mutta argumentointi ratkaisee. Oikeasti olen itseasiassa pikkuisen tyhmä. Minua sanotaan avarakatseiseksi ja sitä todella olen, se ei liity mitenkään siihen että minun pitäisi kenenkään pers.ttä nuolla eikä sitä ettei asioista muka voi keskustella ja arvostella etenkin kun puhutaan näin yleisellä tasolla.
Jalous on ihan hyvä, tekopyhyys ja katkeruus aivan takapuolesta. En kutsuisi itseäni marttyyriksi, koska liittoni todella on hirveän antoisa. Lapsuuskokemuksistanikin kerroin, mutta kertokaa toki omanne, voihan niistäkin jutella.