Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitipuolen puheoikeus kun ollaan oltu jo 10 vuotta perhe?!
Suru
03.04.2017 |
Tässä vaan toistuvasti törmään siihen että minä, äitipuoli, loukkaan lasten isää vaikka sanoisin saman asian hetkeä aiemmin kun lasten äiti sanoo. Tai jos haluan että mies puolustautuu kun ex yrittää määräillä meidän arkea pienimmissäkin asiassa vaikkei vikaa ole niin mies pitää minua pieniin asioihin takertujana kun annan tuollaisen vaikuttaa itseeni. Ex juttelee lapselle tyyliin " kyllä pitäisi siellä iskän luona olla sitä ja tätä, tehdä sitä ja tätä niin kuin meilläkin " että asiat olisi lapsella " oikein". Ja elämme ihan normaalia, tasapainoista lapsiperhe arkea muidenkin lasten kanssa, miehen lapsen kohdalla vaan ei mikään tunnu kelpaavan samoin.
Miten paljon te äitipuolet saatte sanoa ja suututaanko teille? Tämä ei ole minun koti kun miehen lapsi on täällä, eikä vika ole lapsessa vaan aikuisissa.
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama kokemus, ja olin äitipuolena 15 vuotta. Edes sitten kun ne lapset oli aikuisia, ei voinut keskustella asiallisesti. Kaikki mitä sanoin oli väärin ja kritiikkiä, vaikka ihan kaikella kiintymyksellä olin jostain huolissani tai olisin halunnut auttaa.
Mikään aika ei tuohon riitä. Ikinä ei tule täysivaltaiseksi, saa kaikki vanhemman velvoitteet mutta ei mitään oikeuksia.
En ryhtyisi enää tällä tiedolla.
Meillä määrään minä ja mies ja Ex kotonaan
Hänellä ei ole sanomista meidän elämään.
3 täsmentää, että meillä oli muutenkin mies hallitseva ja minun rajoja ja tarpeita ei kunnioitettu eikä kuunneltu. Tämä oli niistä vain yksi ilmenemismuoto, mutta varsin paljastava.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama kokemus, ja olin äitipuolena 15 vuotta. Edes sitten kun ne lapset oli aikuisia, ei voinut keskustella asiallisesti. Kaikki mitä sanoin oli väärin ja kritiikkiä, vaikka ihan kaikella kiintymyksellä olin jostain huolissani tai olisin halunnut auttaa.
Mikään aika ei tuohon riitä. Ikinä ei tule täysivaltaiseksi, saa kaikki vanhemman velvoitteet mutta ei mitään oikeuksia.
En ryhtyisi enää tällä tiedolla.
Sama. Kaikki muu kuin myötäileminen on vihamielisyyttä. Tyyliin, käsket pientä lasta laittamaan pipon ulos pakkasella. Nyt kun lapsi on teini, homma on täyttä helvettiä. Eikä vika ole siinä, etteikö lapsi olisi ihan mukava silloin kun hänelle tekee mieliksi.
Ikäänkuin ei olisi olemassa tai mitään sananvaltaa omassa kodissaan. Ja tuo vielä asuu täällä, käy äidillään satunnaisesti. Kun asiasta puhuu miehelle, niin puheen tasolla tottakai saa laittaa rajoja. Jos niitä laittaa, on ilkeä...
Ero mielessä, toisaalta jos sen pari-kolme vuotta kärsisi, varmaan olisi muutto omilleen jo edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapsen mennä ulos ilman pipoa, jos kerta on jo teini-ikäinen. Todennäköisesti
Itsekin äitipuolena välillä stressaan asioista, joista vamnhemmat ei välitä. Olen yrittänyt ottaa rennommin ja olla puuttumatta ja antaa vanhempien itsehoitaa kasvatustyön. Jos mieheni suuttuu siitä että en "välitä" hänen lapsistaan, kun annan mennä vaikka liian vähissä vaatteissa ulos, niin kerron syyn miksi näin on. Jos äitipuolella ei ole oikeuksia, niin sitten ei myöskään ole velvollisuuksia.
Jos lapsi kotona vastahakoisesti sen pipon päähän laittaakin, niin todennäköisesti ensimmäisen nurkan takana jo hän ottaa sen pois. Lakkaa siis vain välittämästä asioista ja katso sopiiko se miehellesi paremmin. Jos ja kun hän huomauttaa välinpitämättömyydestäsi,niin voit muistuttaa häntä miksi niin teet. Tämän jälkeen ehkä miehesi taas arvostaa huolenpitoasi tai jos näin ei tapahdu, niin jatka sitä linjaa, että olet puuttumatta miehesi lapsen asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen mennä ulos ilman pipoa, jos kerta on jo teini-ikäinen. Todennäköisesti
Itsekin äitipuolena välillä stressaan asioista, joista vamnhemmat ei välitä. Olen yrittänyt ottaa rennommin ja olla puuttumatta ja antaa vanhempien itsehoitaa kasvatustyön. Jos mieheni suuttuu siitä että en "välitä" hänen lapsistaan, kun annan mennä vaikka liian vähissä vaatteissa ulos, niin kerron syyn miksi näin on. Jos äitipuolella ei ole oikeuksia, niin sitten ei myöskään ole velvollisuuksia.
Jos lapsi kotona vastahakoisesti sen pipon päähän laittaakin, niin todennäköisesti ensimmäisen nurkan takana jo hän ottaa sen pois. Lakkaa siis vain välittämästä asioista ja katso sopiiko se miehellesi paremmin. Jos ja kun hän huomauttaa välinpitämättömyydestäsi,niin voit muistuttaa häntä miksi niin teet. Tämän jälkeen ehkä miehesi taas arvostaa huolenpitoasi tai jos näin ei tapahdu, niin jatka sitä linjaa, että olet puuttumatta miehesi lapsen asioihin.
No en nyt enää teininä mistään pipoista huomauttele sentään. :D
Ja kyllä, jos en ns välitä, sekin on pahasta. Jos en kuskaa, anna rahaa, whatever, olen paha.
Enkä oikein oikeasti osaa olla kuin joku kotonamme olisi vain ilmaa. Ei se mikään koti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitin että lakkaa välittämästä asioista, älä itse lapsesta. Ei häntä silti tarvitse kohdella kuin ilmaa. Älä vain puutu sellaisiin asioihin, joista sitten tulee sanomista.
En itsekään ryhtyisi uusperheeseen niin monia nähtyäni. Vaatii aivan ääretöntä kykyä joustaa ja tinkiä omista tarpeistaan. Paljon enemmän kuin omien lasten kohdalla. Ihan vaikka jo sekin, että omat lapsesi voit viedä hoitoon vaikka isovanhempien luo ja se on kaikkien mielestä vain järkevää välillä. Auta armias, jos haluaisit kumppanin lapset joskus hetkeksi pois, hirveä kuoropaheksunta alkaen siitä omasta kumppanista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin että lakkaa välittämästä asioista, älä itse lapsesta. Ei häntä silti tarvitse kohdella kuin ilmaa. Älä vain puutu sellaisiin asioihin, joista sitten tulee sanomista.
Ymmärrän mitä haet takaa.
Mutta sanotaan nyt vaikka, että teini pyytää kyytiä jonnekin ja ei juuri ehdi lähtemään. Alkaa haistattelu. Käsket siistimään kielenkäyttöä. Niin tämä on ilkeyttä miehen mielestä, kun pitäisi ymmärtää, että toista harmittaa.
Eli pitäisi alistua haukuttavaksi tai pomppia teinin ehdoilla? Eihän omankaan lapsen antaisi noin puhua. Tai en itse antaisi.
Ei sinulla ole mitään auktoriteettia miehesi lapsiin miehen yli. Vaikka paperilla kuvittelisit sinulle kuuluvan moisen oikeuden, niin ei ole, jos ei sitä sinulle anneta. Ihan oikein sulle, koska monesti äitipuolet tuntuu lapsista ihan paskoilta. Että vielä saisit auktoritteettikin olla! Lapsi ei ole sua valinnut, koita säkin vaan kestää asia toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sinulla ole mitään auktoriteettia miehesi lapsiin miehen yli. Vaikka paperilla kuvittelisit sinulle kuuluvan moisen oikeuden, niin ei ole, jos ei sitä sinulle anneta. Ihan oikein sulle, koska monesti äitipuolet tuntuu lapsista ihan paskoilta. Että vielä saisit auktoritteettikin olla! Lapsi ei ole sua valinnut, koita säkin vaan kestää asia toisinpäin.
No ei lapsi ole valinnut omiakaan vanhempiaan. Tai opettajiaan. Tai monia muitakaan aikuisia elämässään. Eli heitäkään ei tarvitse totella? Voi pyhä yksinkertaisuus.
Voitko sinä haistatella miehellesi, koska sinua harmittaa? Tai puuttuuko miehesi siihen, jos teini haistattelee hänelle?
Jos haistattelu ei loppuisi, niin ise varmaan ilmottaisin, että olen tehnyt periaatepäätöksen, että en enää kyyditse lasta minnekään. Lapsen ei siis enää tarvitse pyydellä kyytiä, niin sitten siitä tule riitaakaanjos joskus kyytiä ei saa. Vähäksi aikaa "etujen" vieminen usein auttaa ymmärtämään asioita paremmin. Kun asiat esim. autokyyti on itsestäänselvyys, niin lapsi ei sitä yhtään arvosta. Sitten kun sen evää hetkeksi kokonaan, niin ensin lapsi on vihainen ja sitten jossain vaiheessa hänellä alkaa päässä ajatustyö, että kuinka kivaa onkaan joskus saada kyyti jonnekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata hankkia niitä exiä ja exän nyxiä ja nyxän lapsia ja...
Sinä olet vain yksi aikuinen, et mikään äiti...Eikä koti ole yksin sinun vaan myös miehen ja lapsen. Lakkaa säätämästä isän, lapsen ja äidin välisiä asioita.
Sinulla ei ole mitään oikeutta puuttua lapsen asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen mennä ulos ilman pipoa, jos kerta on jo teini-ikäinen. Todennäköisesti
Itsekin äitipuolena välillä stressaan asioista, joista vamnhemmat ei välitä. Olen yrittänyt ottaa rennommin ja olla puuttumatta ja antaa vanhempien itsehoitaa kasvatustyön. Jos mieheni suuttuu siitä että en "välitä" hänen lapsistaan, kun annan mennä vaikka liian vähissä vaatteissa ulos, niin kerron syyn miksi näin on. Jos äitipuolella ei ole oikeuksia, niin sitten ei myöskään ole velvollisuuksia.
Jos lapsi kotona vastahakoisesti sen pipon päähän laittaakin, niin todennäköisesti ensimmäisen nurkan takana jo hän ottaa sen pois. Lakkaa siis vain välittämästä asioista ja katso sopiiko se miehellesi paremmin. Jos ja kun hän huomauttaa välinpitämättömyydestäsi,niin voit muistuttaa häntä miksi niin teet. Tämän jälkeen ehkä miehesi taas arvostaa huolenpitoasi tai jos näin ei tapahdu, niin jatka sitä linjaa, että olet puuttumatta miehesi lapsen asioihin.
No en nyt enää teininä mistään pipoista huomauttele sentään. :D
Ja kyllä, jos en ns välitä, sekin on pahasta. Jos en kuskaa, anna rahaa, whatever, olen paha.
Enkä oikein oikeasti osaa olla kuin joku kotonamme olisi vain ilmaa. Ei se mikään koti ole.
Annat rahaa miehen lapselle? Ota aikaa itsellesi, kun lapsi on teillä.
Uusperhe toimii vain, jos sille "puolivanhemmalle" annetaan samat oikeudet ja velvollisuudet kuin vanhemmillekin perusarjessa. Eli saa komentaa, kasvattaa, olla tasavertainen niin kauan kuin ei tee sitä ilkeyttään vaan kuten kasvattaisi omaa. Yhtä lailla saa sitten lapsi ne hyvät puolet, huolenpidon, välittämisen, turvallisen kodin. Aikuiset sitten keskenään sopivat ne isot linjat, mutta eivät lapsen nähden mitätöi puolivanhemman päätöksiä (vaikka olisivat osin eri mieltäkin, niin kauan kun kyseessä ei ole mikään ilmeinen ilkeily lapsipuolelle).
Se koti, missä lapsi elää, on kuitenkin myös aikuisten koti ja mahdollisesti sisarpuolten. Ei siellä voida mennä yhden erolapsen pillin mukaan vaan aikuisten on tiedettävä, mikä on kokonaisuuden kannalta paras.
Exienkin näkemystä pitää kohtuudella kunnioittaa. Ei sekään ole järkevää, että toisessa kodissa ei ole mitään sääntöjä ja toisessa natsikuri. Isot linjat pitäisi olla mahdollimman lähekkäin, vaikka sitten eri kodeissa vähän eri tapoja onkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei sinulla ole mitään auktoriteettia miehesi lapsiin miehen yli. Vaikka paperilla kuvittelisit sinulle kuuluvan moisen oikeuden, niin ei ole, jos ei sitä sinulle anneta. Ihan oikein sulle, koska monesti äitipuolet tuntuu lapsista ihan paskoilta. Että vielä saisit auktoritteettikin olla! Lapsi ei ole sua valinnut, koita säkin vaan kestää asia toisinpäin.
Lapset pitää opettaa ylipäätään kunnioittamaan toisia ihmisiä.. Ei lapsi valitse vanhempiaan, isovanhempiaan, tarhatätejä, sisarruksia ja opetajiakaan ja ei heitäkään voi kohdella kuin palvelijoita. Suurin osa äiti- ja isäpuolista kuitenkin tekee lapsipuolien eteen samoja asioita kuin biologiset vanhemmatkin.
Alue: Aihe vapaa
No en eläis päivääkään perheessä jossa ex sanelee ja mies vähättelee. Vaadi et mies kunnioittaa sua ja laittaa exälle rajat. Jos ei, eroa. Uusperheen edellytys on puolison kunnioitus ja exien rajaaminen pois pätemästä.