Äitipuolen puheoikeus kun ollaan oltu jo 10 vuotta perhe?!

Minun joka 2. Vklppu vieraillut jo aikuinen tytärpuoli oli melkoinen tapaus. Sai 15v päähänsä, ettei enää tule meille yöksi.

Asiat meni tuohon pisteeseen siitä,syystä, että minä, äitipuoli pyysin tytärpuoltani osallistumaan siivoukseen. Koska kaikki muutkin 3 nuorempaa lasta (joista 2 mun ja 1 miehen) osallistuivat. Meillä on iso talo ja kaikkien lasten tuli imuroida 2 huonetta: tämän tytön piti imuroida keittiö ja takkahuone.

Tyttö oli majaillut meillä poikakaverinsa kanssa yli viikon ja sitten koitti siivouspäivä. Jaoin hommat ja tytölle sanoin, että voi jakaa oman hommansa poikakamunsa kanssa, jolloin imuroitavaa heillä vain 1 h/pää. Tai vaikka imuroiduttaa poikakamullaan kokonaan jos saa sen motivoitua ;) tietenkin perusajatus mulla oli, että ihan ite tyttö imuroisi ne 2 huonetta. Homma piti hoitaa oman valinnan mukaan joko ke tai to ja jos oli menoja, ne eivät saaneet vaikuttaa siivoukseen ( tyyliin "mä meen kaverille yöks, en ny voi siivota").

Tyttö ensin valitti isälleen, että kamalaa, tääl joutuu siivoon ja kun isä vahvisti, että niin joutuukin, niin tyttö soitteli äidilleen, joka suurin piirtein kompoasi tyttöään ja soitteli valivalipuheluita miehelleni eli tytön isälle. Joka onneksi piti mun puolta asiassa. No tyttö huitaisi homman suoritetuksi ja häipyi ilmoittaen, etten ikinä tuu enää tänne yöksi.

Ei siinä mitään, tänne ei voi tulla kuin hotelliin. Tyttö on tottunut äitinsä luona siivoamaan rahasta. No meillä siitä ei makseta kenellekään. Harmi, että meni tällai, mutta pakko mun on pitää puoleni, tyttö kun meinasi kohdella mua kuin jalkarättiä noin yleisestikin. Äitinsä puhui uudesta miehestään kotiorjanaan. Hah, turha ajatella musta sellaista :)

Vierailija kirjoitti:

Täällä on vissiin aika monta kommentoijaa, joilla ei itsessään ole lapsipuolta, mutta joiden lapsella on äitipuoli. Kuka muu olisi sitä mieltä että äitipuolen pitäisi poistua omasta kodistaan ja että äitipuolelle haistattelu on asiallista tunteiden ilmaisua?

Tosiasia kuitenkin on, että turha yrittää olla äiti lapselle, jos sille roolille ei ole tilaa ja lapsi, isä ja äiti ovat sitä roolia kokoa ajan vastustaneet. Siinä mielessä kannattaa ottaa takapakkia. Jättää ne kasvatusyritykset pois ja samalla lopettaa kaiken paapomisen. Ihan suoraan voi sille teineille sanoa, että siksi ei saa kyytiä, koska käyttäytyy huonosti. Eikä anna periksi vaikka mies sanoo mitä, kuskatkoon itse jos kerran on ainoa talon oikea vanhempi. Jos annat kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa, sellaisena sinua pidetäänkin.

Itse en olisi tuolle kasvattava äitipuoli -linjalle edes lähtenyt alunperin, sillä iso ongelma on tuo miehen suhtautuminen. Tietenkään lapsi ei kunnioita sinua millään tavalla, kun isä näyttää esimerkin ettei kuulukaan koska hänkään ei kunnioita. En kyllä tajua miksi edes haluat olla tuollaisen miehen puolisona, ihan kuin asia paranisi vaikka teini kasvaisi aikuiseksi. Ei se mies kunnioita sinua senkään jälkeen.

Lapseni äitipuoli toimii juuri noin: kaikki lapsen pyynnöt ovat huonoa käytöstä, joten hän kieltäytyy, oli aihe mikä tahansa. Jos lapsi pyytää kyytiä koululle sadepäivänä (äitipuoli ajaa koulun ohi joka tapauksessa), on vastaus välittömästi ei, koska "joka tapauksessa näytät nyrpeää naamaa, myönnyn tai kiellän". Hän osaa todella ihan suoraa sanoa teinille, että tämä ei kelpaa eivätkä tämän tunteet kelpaa. Jos ruokapöydässä on apea, saa käskyn poistua huoneeseensa, koska äitipuolen ruokia ei arvostella. Jo hymytön ilme on arvostelua ja vanhemmallahan on vanhemman oikeus käskyttää lastaan ja vaikka pitää nälässä, kysehän on pelkästä tapakasvatuksesta.

Onko siis ihme, että teini inhoaa äitipuoltaan? Joka on puheissaan uhrautuva ja hyvä ihminen, joka sentään viitsii kasvattaa teiniä toisin kuin minä, pelkkä äiti. Jonka luona lapsi onneksi asuu 27 päivänä kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on vissiin aika monta kommentoijaa, joilla ei itsessään ole lapsipuolta, mutta joiden lapsella on äitipuoli. Kuka muu olisi sitä mieltä että äitipuolen pitäisi poistua omasta kodistaan ja että äitipuolelle haistattelu on asiallista tunteiden ilmaisua?

Tosiasia kuitenkin on, että turha yrittää olla äiti lapselle, jos sille roolille ei ole tilaa ja lapsi, isä ja äiti ovat sitä roolia kokoa ajan vastustaneet. Siinä mielessä kannattaa ottaa takapakkia. Jättää ne kasvatusyritykset pois ja samalla lopettaa kaiken paapomisen. Ihan suoraan voi sille teineille sanoa, että siksi ei saa kyytiä, koska käyttäytyy huonosti. Eikä anna periksi vaikka mies sanoo mitä, kuskatkoon itse jos kerran on ainoa talon oikea vanhempi. Jos annat kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa, sellaisena sinua pidetäänkin.

Itse en olisi tuolle kasvattava äitipuoli -linjalle edes lähtenyt alunperin, sillä iso ongelma on tuo miehen suhtautuminen. Tietenkään lapsi ei kunnioita sinua millään tavalla, kun isä näyttää esimerkin ettei kuulukaan koska hänkään ei kunnioita. En kyllä tajua miksi edes haluat olla tuollaisen miehen puolisona, ihan kuin asia paranisi vaikka teini kasvaisi aikuiseksi. Ei se mies kunnioita sinua senkään jälkeen.

Lapseni äitipuoli toimii juuri noin: kaikki lapsen pyynnöt ovat huonoa käytöstä, joten hän kieltäytyy, oli aihe mikä tahansa. Jos lapsi pyytää kyytiä koululle sadepäivänä (äitipuoli ajaa koulun ohi joka tapauksessa), on vastaus välittömästi ei, koska "joka tapauksessa näytät nyrpeää naamaa, myönnyn tai kiellän". Hän osaa todella ihan suoraa sanoa teinille, että tämä ei kelpaa eivätkä tämän tunteet kelpaa. Jos ruokapöydässä on apea, saa käskyn poistua huoneeseensa, koska äitipuolen ruokia ei arvostella. Jo hymytön ilme on arvostelua ja vanhemmallahan on vanhemman oikeus käskyttää lastaan ja vaikka pitää nälässä, kysehän on pelkästä tapakasvatuksesta.

Onko siis ihme, että teini inhoaa äitipuoltaan? Joka on puheissaan uhrautuva ja hyvä ihminen, joka sentään viitsii kasvattaa teiniä toisin kuin minä, pelkkä äiti. Jonka luona lapsi onneksi asuu 27 päivänä kuukaudessa.[/quote

Sitä saa mitä tilaa.Miksi teinisi on näyttänyt nyrpeää naamaa,jos on saanut kyydin? Tai jollei ole tykännyt ruuasta ja ollut naama näkkärillä,niin pitäisikö teiniäsi varten tehdä eri ruokaa? Jollei tykkää,niin aina voi syödä esim. leipää. Lapsesi ei osaa normaaleja käytöstapoja.

Meillä miestä selvästi harmittaa, kun sanon mielipiteeni kasvatusasioista tai komennan lasta kun kiukuttelee. Onneksi mies ei kuitenkaan raivoa minulle tai ole koskaan kieltänyt minua antamasta mielipiteitä kasvatusasioissa tai pitämästä kuria. Aika usein jopa on lopulta samaa mieltä kanssani. Meillä on miehen (ja miehen exän) kanssa tyystin erilaiset kasvatustyylit. Lapsi on.6-vuotias ja mies tekee kaiken hänen puolestaan - pyyhkii pyllyn, pukee vaatteet, leikkaa ja muussaa ruuan jne. Lapsi ei oikeasti siis osaa noita juttuja, kun häneltä ei koskaan vaadita mitään. Lisäksi mies ja exänsä antavat lapsen kieltäytyä ruuasta ja mässäillä herkuilla ja välipaloilla miten huvittaa. Mielestäni on ihan normaalia olla huolissaan että lapsi ei saa hyviä edellytyksiä elämään tuollaisella passaamisella. Ja minkälainen teini tulee lapsesta joka saa tehdä mitä huvittaa. Yritän estää pahimmat katastrofit jo ennalta. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on vissiin aika monta kommentoijaa, joilla ei itsessään ole lapsipuolta, mutta joiden lapsella on äitipuoli. Kuka muu olisi sitä mieltä että äitipuolen pitäisi poistua omasta kodistaan ja että äitipuolelle haistattelu on asiallista tunteiden ilmaisua?

Tosiasia kuitenkin on, että turha yrittää olla äiti lapselle, jos sille roolille ei ole tilaa ja lapsi, isä ja äiti ovat sitä roolia kokoa ajan vastustaneet. Siinä mielessä kannattaa ottaa takapakkia. Jättää ne kasvatusyritykset pois ja samalla lopettaa kaiken paapomisen. Ihan suoraan voi sille teineille sanoa, että siksi ei saa kyytiä, koska käyttäytyy huonosti. Eikä anna periksi vaikka mies sanoo mitä, kuskatkoon itse jos kerran on ainoa talon oikea vanhempi. Jos annat kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa, sellaisena sinua pidetäänkin.

Itse en olisi tuolle kasvattava äitipuoli -linjalle edes lähtenyt alunperin, sillä iso ongelma on tuo miehen suhtautuminen. Tietenkään lapsi ei kunnioita sinua millään tavalla, kun isä näyttää esimerkin ettei kuulukaan koska hänkään ei kunnioita. En kyllä tajua miksi edes haluat olla tuollaisen miehen puolisona, ihan kuin asia paranisi vaikka teini kasvaisi aikuiseksi. Ei se mies kunnioita sinua senkään jälkeen.

Lapseni äitipuoli toimii juuri noin: kaikki lapsen pyynnöt ovat huonoa käytöstä, joten hän kieltäytyy, oli aihe mikä tahansa. Jos lapsi pyytää kyytiä koululle sadepäivänä (äitipuoli ajaa koulun ohi joka tapauksessa), on vastaus välittömästi ei, koska "joka tapauksessa näytät nyrpeää naamaa, myönnyn tai kiellän". Hän osaa todella ihan suoraa sanoa teinille, että tämä ei kelpaa eivätkä tämän tunteet kelpaa. Jos ruokapöydässä on apea, saa käskyn poistua huoneeseensa, koska äitipuolen ruokia ei arvostella. Jo hymytön ilme on arvostelua ja vanhemmallahan on vanhemman oikeus käskyttää lastaan ja vaikka pitää nälässä, kysehän on pelkästä tapakasvatuksesta.

Onko siis ihme, että teini inhoaa äitipuoltaan? Joka on puheissaan uhrautuva ja hyvä ihminen, joka sentään viitsii kasvattaa teiniä toisin kuin minä, pelkkä äiti. Jonka luona lapsi onneksi asuu 27 päivänä kuukaudessa.[/quote

Sitä saa mitä tilaa.Miksi teinisi on näyttänyt nyrpeää naamaa,jos on saanut kyydin? Tai jollei ole tykännyt ruuasta ja ollut naama näkkärillä,niin pitäisikö teiniäsi varten tehdä eri ruokaa? Jollei tykkää,niin aina voi syödä esim. leipää. Lapsesi ei osaa normaaleja käytöstapoja.

Eli sinäkin olet sitä mieltä, että teinillä ei saa olla kuin positiivisia tunteita? Pitää hymyillä aamupalapöydässä, vaikka samana päivänä olisi heti aamulla hankala koe, johon on lukenut koko edellisen illan ja nyt jännittää, miten mahtaa mennä? Tai pitää näyttää aurinkoiselta, vaikka isoäiti olisi edellisenä päivänä joutunut sairaalaan aivoinfarktin takia? Tai pitää näyttää onnelliselta, vaikka olisi ihan tavallisia teinimurheita?

Mistä ihmeestä nimenomaan äitipuolet aina olettavat, että kaikki teinien negatiiviset tunteet johtuvat heistä? En kirjoittanut, että tyttöni näyttäisi nyrpeää naamaa koulukyydin takia. Tytön äitipuoli nyt vain on päättänyt, että jokainen lapseni ilme johtuu nimenomaan hänestä, ei esimerkiksi siitä, että äitipuolen tytär oli taas ottanut lapseni puhtaan puseron käyttöönsä. Siitähän ei saa sisaruspuolelle sanoa sanaakaan, koska silloin on kiittämätön. Miksi ei ota viikonlopuksi tarpeeksi vaatetta mukaan, jos yhden puseron lainaamisesta tulee tuollainen nyrpeä ilme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on vissiin aika monta kommentoijaa, joilla ei itsessään ole lapsipuolta, mutta joiden lapsella on äitipuoli. Kuka muu olisi sitä mieltä että äitipuolen pitäisi poistua omasta kodistaan ja että äitipuolelle haistattelu on asiallista tunteiden ilmaisua?

Tosiasia kuitenkin on, että turha yrittää olla äiti lapselle, jos sille roolille ei ole tilaa ja lapsi, isä ja äiti ovat sitä roolia kokoa ajan vastustaneet. Siinä mielessä kannattaa ottaa takapakkia. Jättää ne kasvatusyritykset pois ja samalla lopettaa kaiken paapomisen. Ihan suoraan voi sille teineille sanoa, että siksi ei saa kyytiä, koska käyttäytyy huonosti. Eikä anna periksi vaikka mies sanoo mitä, kuskatkoon itse jos kerran on ainoa talon oikea vanhempi. Jos annat kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa, sellaisena sinua pidetäänkin.

Itse en olisi tuolle kasvattava äitipuoli -linjalle edes lähtenyt alunperin, sillä iso ongelma on tuo miehen suhtautuminen. Tietenkään lapsi ei kunnioita sinua millään tavalla, kun isä näyttää esimerkin ettei kuulukaan koska hänkään ei kunnioita. En kyllä tajua miksi edes haluat olla tuollaisen miehen puolisona, ihan kuin asia paranisi vaikka teini kasvaisi aikuiseksi. Ei se mies kunnioita sinua senkään jälkeen.

Lapseni äitipuoli toimii juuri noin: kaikki lapsen pyynnöt ovat huonoa käytöstä, joten hän kieltäytyy, oli aihe mikä tahansa. Jos lapsi pyytää kyytiä koululle sadepäivänä (äitipuoli ajaa koulun ohi joka tapauksessa), on vastaus välittömästi ei, koska "joka tapauksessa näytät nyrpeää naamaa, myönnyn tai kiellän". Hän osaa todella ihan suoraa sanoa teinille, että tämä ei kelpaa eivätkä tämän tunteet kelpaa. Jos ruokapöydässä on apea, saa käskyn poistua huoneeseensa, koska äitipuolen ruokia ei arvostella. Jo hymytön ilme on arvostelua ja vanhemmallahan on vanhemman oikeus käskyttää lastaan ja vaikka pitää nälässä, kysehän on pelkästä tapakasvatuksesta.

Onko siis ihme, että teini inhoaa äitipuoltaan? Joka on puheissaan uhrautuva ja hyvä ihminen, joka sentään viitsii kasvattaa teiniä toisin kuin minä, pelkkä äiti. Jonka luona lapsi onneksi asuu 27 päivänä kuukaudessa.

Anteeksi vaan, mutta ruuille nyrpistely on epäkunnioittavaa käytöstä. Jotain on mennyt kasvatuksessa muutenkin pieleen, jos lapsi kohtelee auktoriteetteja epäkynnioittavasti ja näyttää.jatkuvasti nyrpeää.naamaa. Teini kuulostaa erittäin epäkiitolliselta ja huonokäytöksiseltä, en moiti äitipuolta lainkaan.

Oma puolisoni saa komentaa ja kasvattaa lapsiani siinä missä meidän yhteisiäkin. Lapsilla on samat säännöt ja pidämme puolison kanssa yhtä kasvatusasioissa.

Mikäli puolison kanssa olisimme hyvin eri mieltä asioista (mikä olisi mahdoton yhtälö yhteisten lastemmekin takia), niin hyväksyisin sen että hän ei lasten hoitoon, eikä muihinkaan asioihin osallistuisi. Tämä tarkoittaisi mm. sitä, että hommaisin lapsenvahdin vaikkapa lääkärini ajaksi. Jos aikuisella ei ole oikeuksia, niin ei tarvitse olla velvollisuuksiakaan. Eli älä ap anna rahaa tai kuljettele, sanot lapselle ystävällisesti että kysyy isältään. Saman selität lapsen vanhemmille.

Tärkeintä olisi että ap:n perhe toimisi omana yksikkönään ja ex-vaimo hoitaisi asiat omassa kotona omalla tyylillään.

Hmm. Saavatko omat lapsenne haistatella tai kiukutella ruuasta? Ainakin jos kyseessä on yli kymmenvuotias?

Meillä ihan ydinperhe, mutta kukaan ei saa loukata toista, vaikka harmittaisi. Joskus tulee ylilyöntejä, se on selvä, mutta niistä puhutaan ja pyydetään anteeksi. Ja ne ylilyönnit eivät voi olla se normikäytös.

Näin kellekään ei jää pidemmäksi aikaa ainakaan kaivelemaan paha olo toisen sanomisista. Ja toivoisin, että jos lapsillani olisi äitipuoli, hänkin omalta osaltaan antaisi tilaa tunteille, mutta myös opettaisi kuinka niitä saa ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Saavatko omat lapsenne haistatella tai kiukutella ruuasta? Ainakin jos kyseessä on yli kymmenvuotias?

Meillä ihan ydinperhe, mutta kukaan ei saa loukata toista, vaikka harmittaisi. Joskus tulee ylilyöntejä, se on selvä, mutta niistä puhutaan ja pyydetään anteeksi. Ja ne ylilyönnit eivät voi olla se normikäytös.

Näin kellekään ei jää pidemmäksi aikaa ainakaan kaivelemaan paha olo toisen sanomisista. Ja toivoisin, että jos lapsillani olisi äitipuoli, hänkin omalta osaltaan antaisi tilaa tunteille, mutta myös opettaisi kuinka niitä saa ilmaista.

Tätä mietin itsekin, että miksi haluaisin lapsen elämään aikuisia, jotka eivät yrittäisikään ohjata häntä oikeaan suuntaan. Toki, komentamisen ja kyykyttämisen raja on joskus vähän häilyvä, mutta silti.

Onpa joku taas vedellyt mutkia suoriksi, kun äitipuolelle haistattelun on saanut väännettyä muotoon että olisi pakko hymyillä 24/7 tai pidetään nälässä ja siitä hyvästä kaikki äitipuolet on kamalia. What the fuck oikeasti?

Ei ihme että lapsikin on sekaisin, jos äidin ajatuksenjuoksu on noinkin mallikasta.

Vierailija kirjoitti:

Te, ette ole yksi yhtenäinen perhe, vaan perhe jossa on kaksi erillistä yksikköä.  Jossa molemmat vanhemmat vastaa omistaan heidän toisen huoltajan kanssa. Lapsi tarvitsee selkeät raamit, eikä yhtä sanomaan toista ja toinen toista. Anna vanhemmille tilaa kasvattaa omaa lastaan!

Vitsit tän tyypin exällä ja exän nyxällä on kivaa 😅

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin että lakkaa välittämästä asioista, älä itse lapsesta. Ei häntä silti tarvitse kohdella kuin ilmaa. Älä vain puutu sellaisiin asioihin, joista sitten tulee sanomista. 

No sinäpä viisaasti neuvoit.  Ei mahda olla kokemusta.  Kaikki sympatiat Teille, jotka huolehditte miehenne mukana tulleista lapsista.  Ihan saman olen kulkenut läpi kuin keskustelun aloittaja.  Tosiasiassa juuri paljon muutosta et voi saada aikaan, ennenkuin lapset ovat niin isoja, että muuttavat omilleen.  Senkin jälkeen Sinua kohdellaan helposti kuin et kuuluisi perheeseen.  Meillä ex-puoliso jopa ravasi meidän kodissamme tekemässä kaappitarkastuksia, kunnes pinnani kärähti, ja ilmoitin, että tämä touhu sopii minulle niin huonosti, että heppen peppen! Kun mies tajusi, että olin tosissani, niin antoi porttarin entiselle puolisolleen, mutta tytär jatkoi samaa tahtia kuin ennenkin.  Poika toisaalta on ollut minulle aina ystävällinen ja käyttäytynyt asiallisesti. Kun tyttö täytti 20, hän  kertoi, että jos olisi ollut minä, niin olisi heittänyt itsensä ulos jo monta kertaa. Äitipuolen roolin kestää vain se, joka rakastaa miestään ehdoitta. Voimia ja siunausta kaikille äitipuolille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on vissiin aika monta kommentoijaa, joilla ei itsessään ole lapsipuolta, mutta joiden lapsella on äitipuoli. Kuka muu olisi sitä mieltä että äitipuolen pitäisi poistua omasta kodistaan ja että äitipuolelle haistattelu on asiallista tunteiden ilmaisua?

Tosiasia kuitenkin on, että turha yrittää olla äiti lapselle, jos sille roolille ei ole tilaa ja lapsi, isä ja äiti ovat sitä roolia kokoa ajan vastustaneet. Siinä mielessä kannattaa ottaa takapakkia. Jättää ne kasvatusyritykset pois ja samalla lopettaa kaiken paapomisen. Ihan suoraan voi sille teineille sanoa, että siksi ei saa kyytiä, koska käyttäytyy huonosti. Eikä anna periksi vaikka mies sanoo mitä, kuskatkoon itse jos kerran on ainoa talon oikea vanhempi. Jos annat kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa, sellaisena sinua pidetäänkin.

Itse en olisi tuolle kasvattava äitipuoli -linjalle edes lähtenyt alunperin, sillä iso ongelma on tuo miehen suhtautuminen. Tietenkään lapsi ei kunnioita sinua millään tavalla, kun isä näyttää esimerkin ettei kuulukaan koska hänkään ei kunnioita. En kyllä tajua miksi edes haluat olla tuollaisen miehen puolisona, ihan kuin asia paranisi vaikka teini kasvaisi aikuiseksi. Ei se mies kunnioita sinua senkään jälkeen.

Lapseni äitipuoli toimii juuri noin: kaikki lapsen pyynnöt ovat huonoa käytöstä, joten hän kieltäytyy, oli aihe mikä tahansa. Jos lapsi pyytää kyytiä koululle sadepäivänä (äitipuoli ajaa koulun ohi joka tapauksessa), on vastaus välittömästi ei, koska "joka tapauksessa näytät nyrpeää naamaa, myönnyn tai kiellän". Hän osaa todella ihan suoraa sanoa teinille, että tämä ei kelpaa eivätkä tämän tunteet kelpaa. Jos ruokapöydässä on apea, saa käskyn poistua huoneeseensa, koska äitipuolen ruokia ei arvostella. Jo hymytön ilme on arvostelua ja vanhemmallahan on vanhemman oikeus käskyttää lastaan ja vaikka pitää nälässä, kysehän on pelkästä tapakasvatuksesta.

Onko siis ihme, että teini inhoaa äitipuoltaan? Joka on puheissaan uhrautuva ja hyvä ihminen, joka sentään viitsii kasvattaa teiniä toisin kuin minä, pelkkä äiti. Jonka luona lapsi onneksi asuu 27 päivänä kuukaudessa.[/quote

Sitä saa mitä tilaa.Miksi teinisi on näyttänyt nyrpeää naamaa,jos on saanut kyydin? Tai jollei ole tykännyt ruuasta ja ollut naama näkkärillä,niin pitäisikö teiniäsi varten tehdä eri ruokaa? Jollei tykkää,niin aina voi syödä esim. leipää. Lapsesi ei osaa normaaleja käytöstapoja.

Eli sinäkin olet sitä mieltä, että teinillä ei saa olla kuin positiivisia tunteita? Pitää hymyillä aamupalapöydässä, vaikka samana päivänä olisi heti aamulla hankala koe, johon on lukenut koko edellisen illan ja nyt jännittää, miten mahtaa mennä? Tai pitää näyttää aurinkoiselta, vaikka isoäiti olisi edellisenä päivänä joutunut sairaalaan aivoinfarktin takia? Tai pitää näyttää onnelliselta, vaikka olisi ihan tavallisia teinimurheita?

Mistä ihmeestä nimenomaan äitipuolet aina olettavat, että kaikki teinien negatiiviset tunteet johtuvat heistä? En kirjoittanut, että tyttöni näyttäisi nyrpeää naamaa koulukyydin takia. Tytön äitipuoli nyt vain on päättänyt, että jokainen lapseni ilme johtuu nimenomaan hänestä, ei esimerkiksi siitä, että äitipuolen tytär oli taas ottanut lapseni puhtaan puseron käyttöönsä. Siitähän ei saa sisaruspuolelle sanoa sanaakaan, koska silloin on kiittämätön. Miksi ei ota viikonlopuksi tarpeeksi vaatetta mukaan, jos yhden puseron lainaamisesta tulee tuollainen nyrpeä ilme?

Miksei teinisi voi yksinkertaisesti kertoa,että "sori,että olen hapannaama.Ei johdu susta,mut mulla on koe huomenna,joka jännittää. Voisitko vaikka kysellä multa koeasioita? "

Miksi kaiken pitää olla kauheaa draamaa koko ajan?

Kyllä on todella vinoutunutta elää uusperheessä, myönnän auliisti enkä enää tilanteeseen lähtisi - nyt kuitenkin pian 9 vuotta tätäkin kokemusta takana.

Kelpaan kyllä ostamaan kaikkea ja viemään matkoille&kuskaamaan harrastuksiin, elokuviin ym. Mitään en saa kuitenkaan olla vailla, eli esim. kun pyysin tyhjentämään astianpesukoneen, niin vastaus 12-vuotiaalta oli, ettei ala täällä ketään palvella, ja marssi niskojaan nakellen vain pois paikalta. Jumaleisson, että repesin..! 

Meillä on kummallakin puolisolla 2 lasta edellisestä liitosta, ei yhteisiä eikä tule. Mutta on tämä vaan mahdottoman vaikea yhtälö, kun tuntuu olevan sellainen käsitys kaikilla ulkopuolisilla, että meillä on aina laskusillat alhaalla kaikkien tulla kertomaan mielipiteensä ja MITEN ne asiat pitäisi tehdä, eikä siihen pelkästään miehen ex riitä, vaan siellä on isovanhemmat  ym. Ihan kuin meillä ei olisi oikeutta omiin rajoihin ollenkaan, eikä oikeutta muodostaa omaa kokonaisuutta perheenä. Kauhea pelko on alusta asti ollut ulkopuolisilla tahoilla, että jos meillä on toimiva perhekokonaisuus täällä, niin se on jotakin heiltä pois. Sieltä käsin sitten aina vuorollaan lapsille kerrotaan, mitä ei tarvitse tehdä, kun ajatellaan yksinkertaisuuksissaan, että sillä jotenkin näidenlasten edut ja oikeudet turvataan. Sitten on käynyt niin, että osa lapsista luulee, ettei heillä on jumalainen etuoikeus ihan kaikkeen, ilman että itsellä on mitään vastuita tai velvollisuuksia. Isä lähtee tähän mukaan, koska aina pitää olla kivaa ja hyvin, mitään konflikteja ei saa syntyä - koska muutenhan lapset eivät enää hänen luokseen tule. Jäätävän raskasta. Miten sitten siinä kasvatat omia lapsia toisin, että eikun kotityöt kuuluu kaikille siinä suhteessa, kuin pystyy tekemään ja että kyllähän toisten auttamisesta tulee itsellekin hyvä mieli - ja sivutuotteena oppii huolehtimaan omista asioistaan pikkuhiljaa. Eihän asiat näin ole ns. ydinperheissäkään, eli kyllä vastuulliset aikuiset haluavat kasvattaa lapsiaan, niin vastuissa kuin oikeuksissakin. Uusperheet ovat tosiaan usein jotenkin ihan vääristyneitä ja vinoutuneita, ja vaatisi tosi fiksuja ihmisiä, tai vähintäänkin nyt edes ne kaksi aikuista siinä ydinperheen taloudessa, jotta noilta sudenkuopilta vältyttäisiin. 

Joo, eikä tuollaisessa sopassa voi aina ja kaikessa yksi olla syypää kaikkeen, siis se "äitipuoli" - soppaan on työntämässä lusikkansa niin monta toimijaa! Mutta hankaluuksia tulee pomminvarmasti, jollei niille uusperheen äiti- ja isäpuolille tosiaan anneta vanhemmuudessa valtakirjaa ei tasavertaistaasemaa. Ja kyllä se tilanteen miinoittaja yleensä on se ex, joka pelkää omien varpaidensa puolesta.

No kaikkihan sen tietää, että se äitipuolen syyttäminen kaikesta on se maailman vanhin ja helpoin keino kasata kaikki syyllisyys eroista, lasten pettymyksistä, oman elämän toimimattomuudesta, lasten ongelmista ja haasteista ym. ym. JONKUN TOISEN NISKAAN JA KANNETTAVAKSI! Eipähän tarvii vahingossakaan täydellisten ihmisten peiliin katsoa, saati omaa käytöstä&toimintaa arvioida ja muuttaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinulla ole mitään auktoriteettia miehesi lapsiin miehen yli. Vaikka paperilla kuvittelisit sinulle kuuluvan moisen oikeuden, niin ei ole, jos ei sitä sinulle anneta. Ihan oikein sulle, koska monesti äitipuolet tuntuu lapsista ihan paskoilta. Että vielä saisit auktoritteettikin olla! Lapsi ei ole sua valinnut, koita säkin vaan kestää asia toisinpäin.

No ei lapsi ole valinnut omiakaan vanhempiaan. Tai opettajiaan. Tai monia muitakaan aikuisia elämässään. Eli heitäkään ei tarvitse totella? Voi pyhä yksinkertaisuus.

Sanoinkin, että paperilla se homma menee näin, mutta ei oikeassa elämässä. Sulla ei vain ole mitään auktoriteettia miehesi lapsiin miehesi yli, jos mies ei sitä halua! Ja fiksu moes ei anna sinunlaistesi ämmien komennella lapsiaan, joita hänen kuuluu pitää sinua arvokkaampina. Että sinä tajuat paikkasi perheessä, ja se on se, että auktoriteetti sinulta veks, niin et aikanaan luule olevasi jotain yli lasten, jotka tulevat aina vanhemmalle sinua arvokkaampana.

Ei mun mielestä äitipuolena kannata oikeastaan sanoa lapsille just yhtään mitään sellaista, minkä voi kokea ohjaamisena/määräämisenä. Antaa miehen vaan tehdä kaikki asiat, itse voi lähinnä kelvata vaatteiden pesijäksi ja jos hyvin käy, ruoan laittajaksi. Muussa ei yleensä tarvita - ja jos tarvitaan, se on ihme. Esim. jos lapsi on tyttö, niin se että saa laittaa ponnarin on jo lottovoitto. Käytännössä lapsipuoli tuskin haluaa äitipuoleltaan yhtään mitään, ei edes lahjoja. Jos sellaisen ostaa, kannattaa sanoa, että se on isältä.

Näin ihan jälkikäteen ajateltuna. Elin uusperheessä monta vuotta ja ihan perseestä se aina oli. Parhaiten meni kun itse meni seinänvieriä pitkin ja oli ihan hissunkissun. Lapsipuolet yleensä yrittää suurennuslasin kanssa katsoa joka tapauksessa kaikki sinun virheesi. Jos yrität olla kiva, sekin tuomitaan. Pitää olla, eikä vain yrittää!

Vierailija kirjoitti:

Meillä miestä selvästi harmittaa, kun sanon mielipiteeni kasvatusasioista tai komennan lasta kun kiukuttelee. Onneksi mies ei kuitenkaan raivoa minulle tai ole koskaan kieltänyt minua antamasta mielipiteitä kasvatusasioissa tai pitämästä kuria. Aika usein jopa on lopulta samaa mieltä kanssani. Meillä on miehen (ja miehen exän) kanssa tyystin erilaiset kasvatustyylit. Lapsi on.6-vuotias ja mies tekee kaiken hänen puolestaan - pyyhkii pyllyn, pukee vaatteet, leikkaa ja muussaa ruuan jne. Lapsi ei oikeasti siis osaa noita juttuja, kun häneltä ei koskaan vaadita mitään. Lisäksi mies ja exänsä antavat lapsen kieltäytyä ruuasta ja mässäillä herkuilla ja välipaloilla miten huvittaa. Mielestäni on ihan normaalia olla huolissaan että lapsi ei saa hyviä edellytyksiä elämään tuollaisella passaamisella. Ja minkälainen teini tulee lapsesta joka saa tehdä mitä huvittaa. Yritän estää pahimmat katastrofit jo ennalta. 😂

Tuo on kyllä pahin karhunpalvelus minkä lapselle voi tehdä, että lapselta ei vaadita mitään, eikä lapsen tarvitse kohdata vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Näin saadaan aikaan kiukutteleva, huonokäytöksinen ja itsekäs ihminen. Ja vaikea sitä on äitipuolena/isäpuolena alkaa lasta ojentamaan, jos äiti ja isä tekevät kaiken päin vastoin. Tsemppiä sulle!

Freud kävi kylässä kirjoitti:

Kyllä on todella vinoutunutta elää uusperheessä, myönnän auliisti enkä enää tilanteeseen lähtisi - nyt kuitenkin pian 9 vuotta tätäkin kokemusta takana.

Kelpaan kyllä ostamaan kaikkea ja viemään matkoille&kuskaamaan harrastuksiin, elokuviin ym. Mitään en saa kuitenkaan olla vailla, eli esim. kun pyysin tyhjentämään astianpesukoneen, niin vastaus 12-vuotiaalta oli, ettei ala täällä ketään palvella, ja marssi niskojaan nakellen vain pois paikalta. Jumaleisson, että repesin..! 

Meillä on kummallakin puolisolla 2 lasta edellisestä liitosta, ei yhteisiä eikä tule. Mutta on tämä vaan mahdottoman vaikea yhtälö, kun tuntuu olevan sellainen käsitys kaikilla ulkopuolisilla, että meillä on aina laskusillat alhaalla kaikkien tulla kertomaan mielipiteensä ja MITEN ne asiat pitäisi tehdä, eikä siihen pelkästään miehen ex riitä, vaan siellä on isovanhemmat  ym. Ihan kuin meillä ei olisi oikeutta omiin rajoihin ollenkaan, eikä oikeutta muodostaa omaa kokonaisuutta perheenä. Kauhea pelko on alusta asti ollut ulkopuolisilla tahoilla, että jos meillä on toimiva perhekokonaisuus täällä, niin se on jotakin heiltä pois. Sieltä käsin sitten aina vuorollaan lapsille kerrotaan, mitä ei tarvitse tehdä, kun ajatellaan yksinkertaisuuksissaan, että sillä jotenkin näidenlasten edut ja oikeudet turvataan. Sitten on käynyt niin, että osa lapsista luulee, ettei heillä on jumalainen etuoikeus ihan kaikkeen, ilman että itsellä on mitään vastuita tai velvollisuuksia. Isä lähtee tähän mukaan, koska aina pitää olla kivaa ja hyvin, mitään konflikteja ei saa syntyä - koska muutenhan lapset eivät enää hänen luokseen tule. Jäätävän raskasta. Miten sitten siinä kasvatat omia lapsia toisin, että eikun kotityöt kuuluu kaikille siinä suhteessa, kuin pystyy tekemään ja että kyllähän toisten auttamisesta tulee itsellekin hyvä mieli - ja sivutuotteena oppii huolehtimaan omista asioistaan pikkuhiljaa. Eihän asiat näin ole ns. ydinperheissäkään, eli kyllä vastuulliset aikuiset haluavat kasvattaa lapsiaan, niin vastuissa kuin oikeuksissakin. Uusperheet ovat tosiaan usein jotenkin ihan vääristyneitä ja vinoutuneita, ja vaatisi tosi fiksuja ihmisiä, tai vähintäänkin nyt edes ne kaksi aikuista siinä ydinperheen taloudessa, jotta noilta sudenkuopilta vältyttäisiin. 

Ei ole helppo laji olla ja elää uusperheessä. Samoja kokemuksia on. Varsinkin siitä, että perhe ei ole ikinä "oma", vaan se on aina osa jotain muutakin. Menetin itse mahdollisuuden ydinperheeseen menemällä naimisiin miehen kanssa, jolla oli jo lapsia. Mies on täydellinen mutta tunnetasolla tämä yhtälö on vaikea.