Lue keskustelun säännöt.
Äitipuolen puheoikeus kun ollaan oltu jo 10 vuotta perhe?!
Suru
03.04.2017 |
Tässä vaan toistuvasti törmään siihen että minä, äitipuoli, loukkaan lasten isää vaikka sanoisin saman asian hetkeä aiemmin kun lasten äiti sanoo. Tai jos haluan että mies puolustautuu kun ex yrittää määräillä meidän arkea pienimmissäkin asiassa vaikkei vikaa ole niin mies pitää minua pieniin asioihin takertujana kun annan tuollaisen vaikuttaa itseeni. Ex juttelee lapselle tyyliin " kyllä pitäisi siellä iskän luona olla sitä ja tätä, tehdä sitä ja tätä niin kuin meilläkin " että asiat olisi lapsella " oikein". Ja elämme ihan normaalia, tasapainoista lapsiperhe arkea muidenkin lasten kanssa, miehen lapsen kohdalla vaan ei mikään tunnu kelpaavan samoin.
Miten paljon te äitipuolet saatte sanoa ja suututaanko teille? Tämä ei ole minun koti kun miehen lapsi on täällä, eikä vika ole lapsessa vaan aikuisissa.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen mennä ulos ilman pipoa, jos kerta on jo teini-ikäinen. Todennäköisesti
Itsekin äitipuolena välillä stressaan asioista, joista vamnhemmat ei välitä. Olen yrittänyt ottaa rennommin ja olla puuttumatta ja antaa vanhempien itsehoitaa kasvatustyön. Jos mieheni suuttuu siitä että en "välitä" hänen lapsistaan, kun annan mennä vaikka liian vähissä vaatteissa ulos, niin kerron syyn miksi näin on. Jos äitipuolella ei ole oikeuksia, niin sitten ei myöskään ole velvollisuuksia.
Jos lapsi kotona vastahakoisesti sen pipon päähän laittaakin, niin todennäköisesti ensimmäisen nurkan takana jo hän ottaa sen pois. Lakkaa siis vain välittämästä asioista ja katso sopiiko se miehellesi paremmin. Jos ja kun hän huomauttaa välinpitämättömyydestäsi,niin voit muistuttaa häntä miksi niin teet. Tämän jälkeen ehkä miehesi taas arvostaa huolenpitoasi tai jos näin ei tapahdu, niin jatka sitä linjaa, että olet puuttumatta miehesi lapsen asioihin.
No en nyt enää teininä mistään pipoista huomauttele sentään. :D
Ja kyllä, jos en ns välitä, sekin on pahasta. Jos en kuskaa, anna rahaa, whatever, olen paha.
Enkä oikein oikeasti osaa olla kuin joku kotonamme olisi vain ilmaa. Ei se mikään koti ole.
Annat rahaa miehen lapselle? Ota aikaa itsellesi, kun lapsi on teillä.
Niin? Lapsi asuu meillä. Kuten myös oma tyttäreni. Pitäisi omasta kodista siis poistua?
kyllä pitäisi siellä iskän luona olla sitä ja tätä, tehdä sitä ja tätä niin kuin meilläkin... ja nyt lapsi asuu teillä?
Kyllä sieltä kotoa olisi hyvä poistua ja antaa isälle ja lapselle tilaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te, ette ole yksi yhtenäinen perhe, vaan perhe jossa on kaksi erillistä yksikköä. Jossa molemmat vanhemmat vastaa omistaan heidän toisen huoltajan kanssa. Lapsi tarvitsee selkeät raamit, eikä yhtä sanomaan toista ja toinen toista. Anna vanhemmille tilaa kasvattaa omaa lastaan!
Sinun pitää kunnioittaa lapsen vanhempien päätöksiä oman lapsensa suhteen. Yhdessä asuminen ei anna sinulle mitään oikeuksia astua äidin ja isän varpaille. Et voi myöskään laatia kodin sääntöjä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen mennä ulos ilman pipoa, jos kerta on jo teini-ikäinen. Todennäköisesti
Itsekin äitipuolena välillä stressaan asioista, joista vamnhemmat ei välitä. Olen yrittänyt ottaa rennommin ja olla puuttumatta ja antaa vanhempien itsehoitaa kasvatustyön. Jos mieheni suuttuu siitä että en "välitä" hänen lapsistaan, kun annan mennä vaikka liian vähissä vaatteissa ulos, niin kerron syyn miksi näin on. Jos äitipuolella ei ole oikeuksia, niin sitten ei myöskään ole velvollisuuksia.
Jos lapsi kotona vastahakoisesti sen pipon päähän laittaakin, niin todennäköisesti ensimmäisen nurkan takana jo hän ottaa sen pois. Lakkaa siis vain välittämästä asioista ja katso sopiiko se miehellesi paremmin. Jos ja kun hän huomauttaa välinpitämättömyydestäsi,niin voit muistuttaa häntä miksi niin teet. Tämän jälkeen ehkä miehesi taas arvostaa huolenpitoasi tai jos näin ei tapahdu, niin jatka sitä linjaa, että olet puuttumatta miehesi lapsen asioihin.
No en nyt enää teininä mistään pipoista huomauttele sentään. :D
Ja kyllä, jos en ns välitä, sekin on pahasta. Jos en kuskaa, anna rahaa, whatever, olen paha.
Enkä oikein oikeasti osaa olla kuin joku kotonamme olisi vain ilmaa. Ei se mikään koti ole.
Annat rahaa miehen lapselle? Ota aikaa itsellesi, kun lapsi on teillä.
Niin? Lapsi asuu meillä. Kuten myös oma tyttäreni. Pitäisi omasta kodista siis poistua?
kyllä pitäisi siellä iskän luona olla sitä ja tätä, tehdä sitä ja tätä niin kuin meilläkin... ja nyt lapsi asuu teillä?
Kyllä sieltä kotoa olisi hyvä poistua ja antaa isälle ja lapselle tilaakin.
No en ole aloittaja, vaan toinen ketjuun tullut. Ja ei, en ole lähtemässä omasta kodistani normaalia liikkumista kummemmin vain siksi, että teiniä harmittaa jos häneltä asioita kielletään. Kun hän kuitenkin täällä sen lähes 24/7 asuu, äidillään käy pari kertaa vuodessa. Tasapuolinen olen oman tyttäreni ja miehen tyttären suhteen, yhtä ystävällinen, yhtä paljon rajoja asettava. Jos se ei kelpaa, ei voi mitään. Teemme asioita niin yhdessä kuin omien lastemme kanssa, jos siitä olet huolissasi, ettei teini saa olla isänsä kanssa.
Ero on tosiaan mielessä ollut ja on jatkuvasti. Vähän tässä nyt punniten onko mies sen arvoinen, että pari vuotta vielä jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin että lakkaa välittämästä asioista, älä itse lapsesta. Ei häntä silti tarvitse kohdella kuin ilmaa. Älä vain puutu sellaisiin asioihin, joista sitten tulee sanomista.
Ymmärrän mitä haet takaa.
Mutta sanotaan nyt vaikka, että teini pyytää kyytiä jonnekin ja ei juuri ehdi lähtemään. Alkaa haistattelu. Käsket siistimään kielenkäyttöä. Niin tämä on ilkeyttä miehen mielestä, kun pitäisi ymmärtää, että toista harmittaa.Eli pitäisi alistua haukuttavaksi tai pomppia teinin ehdoilla? Eihän omankaan lapsen antaisi noin puhua. Tai en itse antaisi.
Eikö teillä saa lapset ja nuoret ilmaista tunteitaan? Eihän se haistattelu ole hyvien tapojen mukaista, mutta vaikuttaa siltä, että vaadit kaikkia olemaan onnellisia, koska muuten sinulle tulee paha mieli. Jos miehen lapset ilmaisevat pahaa oloa ja harmia, sinä tulkitset sen heti arvosteluna äitipuolena oloosi etkä tunnu ymmärtävän, että perheessä muillakin on tunteet.
Jos sinulle pahan mielen ilmaiseminen on pompottelua, niin oletko oikeasti kelvollinen äidiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen mennä ulos ilman pipoa, jos kerta on jo teini-ikäinen. Todennäköisesti
Itsekin äitipuolena välillä stressaan asioista, joista vamnhemmat ei välitä. Olen yrittänyt ottaa rennommin ja olla puuttumatta ja antaa vanhempien itsehoitaa kasvatustyön. Jos mieheni suuttuu siitä että en "välitä" hänen lapsistaan, kun annan mennä vaikka liian vähissä vaatteissa ulos, niin kerron syyn miksi näin on. Jos äitipuolella ei ole oikeuksia, niin sitten ei myöskään ole velvollisuuksia.
Jos lapsi kotona vastahakoisesti sen pipon päähän laittaakin, niin todennäköisesti ensimmäisen nurkan takana jo hän ottaa sen pois. Lakkaa siis vain välittämästä asioista ja katso sopiiko se miehellesi paremmin. Jos ja kun hän huomauttaa välinpitämättömyydestäsi,niin voit muistuttaa häntä miksi niin teet. Tämän jälkeen ehkä miehesi taas arvostaa huolenpitoasi tai jos näin ei tapahdu, niin jatka sitä linjaa, että olet puuttumatta miehesi lapsen asioihin.
No en nyt enää teininä mistään pipoista huomauttele sentään. :D
Ja kyllä, jos en ns välitä, sekin on pahasta. Jos en kuskaa, anna rahaa, whatever, olen paha.
Enkä oikein oikeasti osaa olla kuin joku kotonamme olisi vain ilmaa. Ei se mikään koti ole.
Annat rahaa miehen lapselle? Ota aikaa itsellesi, kun lapsi on teillä.
Niin? Lapsi asuu meillä. Kuten myös oma tyttäreni. Pitäisi omasta kodista siis poistua?
Tämä ei ole minun koti kun miehen lapsi on täällä, eikä vika ole lapsessa vaan aikuisissa. Ja sinä olet yksi niistä aikuisista. Ota pari askelta taakse päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen mennä ulos ilman pipoa, jos kerta on jo teini-ikäinen. Todennäköisesti
Itsekin äitipuolena välillä stressaan asioista, joista vamnhemmat ei välitä. Olen yrittänyt ottaa rennommin ja olla puuttumatta ja antaa vanhempien itsehoitaa kasvatustyön. Jos mieheni suuttuu siitä että en "välitä" hänen lapsistaan, kun annan mennä vaikka liian vähissä vaatteissa ulos, niin kerron syyn miksi näin on. Jos äitipuolella ei ole oikeuksia, niin sitten ei myöskään ole velvollisuuksia.
Jos lapsi kotona vastahakoisesti sen pipon päähän laittaakin, niin todennäköisesti ensimmäisen nurkan takana jo hän ottaa sen pois. Lakkaa siis vain välittämästä asioista ja katso sopiiko se miehellesi paremmin. Jos ja kun hän huomauttaa välinpitämättömyydestäsi,niin voit muistuttaa häntä miksi niin teet. Tämän jälkeen ehkä miehesi taas arvostaa huolenpitoasi tai jos näin ei tapahdu, niin jatka sitä linjaa, että olet puuttumatta miehesi lapsen asioihin.
No en nyt enää teininä mistään pipoista huomauttele sentään. :D
Ja kyllä, jos en ns välitä, sekin on pahasta. Jos en kuskaa, anna rahaa, whatever, olen paha.
Enkä oikein oikeasti osaa olla kuin joku kotonamme olisi vain ilmaa. Ei se mikään koti ole.
Annat rahaa miehen lapselle? Ota aikaa itsellesi, kun lapsi on teillä.
Kyllä, annan rahaa vaikka käydä kavereiden kanssa leffassa. Miksen antaisi, annan omallekin ja mies on välillä pitkilläkin työmatkoilla eikä ole rahaa antamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin että lakkaa välittämästä asioista, älä itse lapsesta. Ei häntä silti tarvitse kohdella kuin ilmaa. Älä vain puutu sellaisiin asioihin, joista sitten tulee sanomista.
Ymmärrän mitä haet takaa.
Mutta sanotaan nyt vaikka, että teini pyytää kyytiä jonnekin ja ei juuri ehdi lähtemään. Alkaa haistattelu. Käsket siistimään kielenkäyttöä. Niin tämä on ilkeyttä miehen mielestä, kun pitäisi ymmärtää, että toista harmittaa.Eli pitäisi alistua haukuttavaksi tai pomppia teinin ehdoilla? Eihän omankaan lapsen antaisi noin puhua. Tai en itse antaisi.
Eikö teillä saa lapset ja nuoret ilmaista tunteitaan? Eihän se haistattelu ole hyvien tapojen mukaista, mutta vaikuttaa siltä, että vaadit kaikkia olemaan onnellisia, koska muuten sinulle tulee paha mieli. Jos miehen lapset ilmaisevat pahaa oloa ja harmia, sinä tulkitset sen heti arvosteluna äitipuolena oloosi etkä tunnu ymmärtävän, että perheessä muillakin on tunteet.
Jos sinulle pahan mielen ilmaiseminen on pompottelua, niin oletko oikeasti kelvollinen äidiksi?
Tottakai saa ilmaista tunteita, mutta aikuisen kuuluu myös opettaa, mikä on sopiva tapa niitä ilmaista. Puhutaan kuitenkin jo 16-vuotiaasta, ei kolmevuotiaasta. Harmittaa saa, asiaton ei saa olla, tai ainakin pyytää anteeksi pahimman harmin mentyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinulla ole mitään auktoriteettia miehesi lapsiin miehen yli. Vaikka paperilla kuvittelisit sinulle kuuluvan moisen oikeuden, niin ei ole, jos ei sitä sinulle anneta. Ihan oikein sulle, koska monesti äitipuolet tuntuu lapsista ihan paskoilta. Että vielä saisit auktoritteettikin olla! Lapsi ei ole sua valinnut, koita säkin vaan kestää asia toisinpäin.
Lapset pitää opettaa ylipäätään kunnioittamaan toisia ihmisiä.. Ei lapsi valitse vanhempiaan, isovanhempiaan, tarhatätejä, sisarruksia ja opetajiakaan ja ei heitäkään voi kohdella kuin palvelijoita. Suurin osa äiti- ja isäpuolista kuitenkin tekee lapsipuolien eteen samoja asioita kuin biologiset vanhemmatkin.
Ja aikuisten tulee oppia kunnioittamaan lapsia.
Näissä keskustelussa harvoin miehen lapsi on perheessä tasa-arvoinen suhteessa äidin lapsiin. Miehen rakas entinen puoliso ja heidän lapsi on se joka aiheuttaa ristiriitoja. Miksi? Koska se on aina se paha paha äiti joka silkkaa pahuttaan tekee kiusaa vaikuttamalla omaa lapseensa ja tämän hyvinvointiin lapsen toisessa kodissa. Vaikka kuinka ap jakaisi arjen tämän lapsen kanssa vastuu ja velvollisuus on vanhemmilla ja tätä on ap opittava tätä kunnioittamaan vaikka joutuisi joustamaan omista periaatteistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinulla ole mitään auktoriteettia miehesi lapsiin miehen yli. Vaikka paperilla kuvittelisit sinulle kuuluvan moisen oikeuden, niin ei ole, jos ei sitä sinulle anneta. Ihan oikein sulle, koska monesti äitipuolet tuntuu lapsista ihan paskoilta. Että vielä saisit auktoritteettikin olla! Lapsi ei ole sua valinnut, koita säkin vaan kestää asia toisinpäin.
Lapset pitää opettaa ylipäätään kunnioittamaan toisia ihmisiä.. Ei lapsi valitse vanhempiaan, isovanhempiaan, tarhatätejä, sisarruksia ja opetajiakaan ja ei heitäkään voi kohdella kuin palvelijoita. Suurin osa äiti- ja isäpuolista kuitenkin tekee lapsipuolien eteen samoja asioita kuin biologiset vanhemmatkin.
Ja aikuisten tulee oppia kunnioittamaan lapsia.
Näissä keskustelussa harvoin miehen lapsi on perheessä tasa-arvoinen suhteessa äidin lapsiin. Miehen rakas entinen puoliso ja heidän lapsi on se joka aiheuttaa ristiriitoja. Miksi? Koska se on aina se paha paha äiti joka silkkaa pahuttaan tekee kiusaa vaikuttamalla omaa lapseensa ja tämän hyvinvointiin lapsen toisessa kodissa. Vaikka kuinka ap jakaisi arjen tämän lapsen kanssa vastuu ja velvollisuus on vanhemmilla ja tätä on ap opittava tätä kunnioittamaan vaikka joutuisi joustamaan omista periaatteistaan.
Äh, ongelma tässä on se, että äiti/isäpuoli haluaisi olla hyvä turvallinen aikuinen lapsipuolelle, mutta biovanhemmat riistävät sen mahdollisuuden. Joko se äiti/isäpuoli on otettava täysillä mukaan, tai sitten häneltä ei pidä odottaa mitään oman lapsen suhteen. Ei voi saada rusinoita pullasta.
Ongelma on harvoin siinä lapsessa, vaan nimenomaan vanhemmissa.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin että lakkaa välittämästä asioista, älä itse lapsesta. Ei häntä silti tarvitse kohdella kuin ilmaa. Älä vain puutu sellaisiin asioihin, joista sitten tulee sanomista.
Elä missään nimessä menetuohon. Olet nyt työntäny pääsi muurahaispesään, kaikki pitää sinua tunkeutujana. Tilanteeseen on hyvin vaikea löytää muuta ratkaisua kuin ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on vissiin aika monta kommentoijaa, joilla ei itsessään ole lapsipuolta, mutta joiden lapsella on äitipuoli. Kuka muu olisi sitä mieltä että äitipuolen pitäisi poistua omasta kodistaan ja että äitipuolelle haistattelu on asiallista tunteiden ilmaisua?
Tosiasia kuitenkin on, että turha yrittää olla äiti lapselle, jos sille roolille ei ole tilaa ja lapsi, isä ja äiti ovat sitä roolia kokoa ajan vastustaneet. Siinä mielessä kannattaa ottaa takapakkia. Jättää ne kasvatusyritykset pois ja samalla lopettaa kaiken paapomisen. Ihan suoraan voi sille teineille sanoa, että siksi ei saa kyytiä, koska käyttäytyy huonosti. Eikä anna periksi vaikka mies sanoo mitä, kuskatkoon itse jos kerran on ainoa talon oikea vanhempi. Jos annat kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa, sellaisena sinua pidetäänkin.
Itse en olisi tuolle kasvattava äitipuoli -linjalle edes lähtenyt alunperin, sillä iso ongelma on tuo miehen suhtautuminen. Tietenkään lapsi ei kunnioita sinua millään tavalla, kun isä näyttää esimerkin ettei kuulukaan koska hänkään ei kunnioita. En kyllä tajua miksi edes haluat olla tuollaisen miehen puolisona, ihan kuin asia paranisi vaikka teini kasvaisi aikuiseksi. Ei se mies kunnioita sinua senkään jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
3 täsmentää, että meillä oli muutenkin mies hallitseva ja minun rajoja ja tarpeita ei kunnioitettu eikä kuunneltu. Tämä oli niistä vain yksi ilmenemismuoto, mutta varsin paljastava.
En kyllä sinkkuihmisenä käsitä millään miten ihmiset suostuu vapaaehtoisesti tällaisesiin paskakohteluihin. En jaksa edes sääliä kuin itse haluatte vaapaaehtoisesti olla kidutettavina. Masokismi on tietysti yksi luonteenpiirre sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinulla ole mitään auktoriteettia miehesi lapsiin miehen yli. Vaikka paperilla kuvittelisit sinulle kuuluvan moisen oikeuden, niin ei ole, jos ei sitä sinulle anneta. Ihan oikein sulle, koska monesti äitipuolet tuntuu lapsista ihan paskoilta. Että vielä saisit auktoritteettikin olla! Lapsi ei ole sua valinnut, koita säkin vaan kestää asia toisinpäin.
Lapset pitää opettaa ylipäätään kunnioittamaan toisia ihmisiä.. Ei lapsi valitse vanhempiaan, isovanhempiaan, tarhatätejä, sisarruksia ja opetajiakaan ja ei heitäkään voi kohdella kuin palvelijoita. Suurin osa äiti- ja isäpuolista kuitenkin tekee lapsipuolien eteen samoja asioita kuin biologiset vanhemmatkin.
Ja aikuisten tulee oppia kunnioittamaan lapsia.
Näissä keskustelussa harvoin miehen lapsi on perheessä tasa-arvoinen suhteessa äidin lapsiin. Miehen rakas entinen puoliso ja heidän lapsi on se joka aiheuttaa ristiriitoja. Miksi? Koska se on aina se paha paha äiti joka silkkaa pahuttaan tekee kiusaa vaikuttamalla omaa lapseensa ja tämän hyvinvointiin lapsen toisessa kodissa. Vaikka kuinka ap jakaisi arjen tämän lapsen kanssa vastuu ja velvollisuus on vanhemmilla ja tätä on ap opittava tätä kunnioittamaan vaikka joutuisi joustamaan omista periaatteistaan.
Äh, ongelma tässä on se, että äiti/isäpuoli haluaisi olla hyvä turvallinen aikuinen lapsipuolelle, mutta biovanhemmat riistävät sen mahdollisuuden. Joko se äiti/isäpuoli on otettava täysillä mukaan, tai sitten häneltä ei pidä odottaa mitään oman lapsen suhteen. Ei voi saada rusinoita pullasta.
Ongelma on harvoin siinä lapsessa, vaan nimenomaan vanhemmissa.
Jep. Itsekin aikoinaan muutin miehen kanssa yhteen, kun hänellä oli alakoululainen lapsi. Vakaana aikomuksena olla kiltti, ihana ja välittävä. No, kiltti ja ihana pitikin olla, mutta normaali välittäminen, joka sisältää myös kohtuullisten rajojen asettamisen, olikin ilkeyttä, lapsen vihaamista jne. Käytännössä olin lapsen palvelija. Mies oli muuten oikein hyvä mies, mutta yhtään ei sietänyt lapsensa asioihin puuttumista. Paitsi jos ei puuttunut, niin siitäkin tuli huudot.
Ero siitä tuli muutaman vuoden päästä. Tästä on jo vuosia aikaa, ja äitipuolia on sen jälkeen ollut jo kolme. Lapsiparka :( tai onhan hän jo lähes aikuinen nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinulla ole mitään auktoriteettia miehesi lapsiin miehen yli. Vaikka paperilla kuvittelisit sinulle kuuluvan moisen oikeuden, niin ei ole, jos ei sitä sinulle anneta. Ihan oikein sulle, koska monesti äitipuolet tuntuu lapsista ihan paskoilta. Että vielä saisit auktoritteettikin olla! Lapsi ei ole sua valinnut, koita säkin vaan kestää asia toisinpäin.
Lapset pitää opettaa ylipäätään kunnioittamaan toisia ihmisiä.. Ei lapsi valitse vanhempiaan, isovanhempiaan, tarhatätejä, sisarruksia ja opetajiakaan ja ei heitäkään voi kohdella kuin palvelijoita. Suurin osa äiti- ja isäpuolista kuitenkin tekee lapsipuolien eteen samoja asioita kuin biologiset vanhemmatkin.
Tämä on hyvä kommentti. Yleinen toisen ihmisen kunnioittaminen, joka puuttuu Suomesta (näkyy mm. oppivelvollisuukoulun opettajien kunnioituksen puutteena).
Itselläni on ollut pari äidin poikakaveria, tai 2 pitkäaiaikasta (isä kuoli kun olin lapsi). Kumpikaan heistä ei nyt ihan avoliitossa asunut äitini kanssa, mutta olivat pitkiäkin aikoja yhteenmenoon. Nämä on lapsille haastavia suhteita, ja itse vasta aikuisena ymmärsin, että onhan sillä äidilläkin oikeus parisuhteeseen. En nyt hirviö ollut, lähinnä taisin kohdella siten, että kuin ei olisi olemasakaan. Yksi toinen vanhempi ihminen antoi aikoinaan neuvon: käyttäydy hyvin ja kohteliaasti; ei sinun siitä tarvitsekaan pitää (rakastaa) - siitähän nyt vasta ongelmia tulisikin, jos sinäkin äitisi poikaystävää rakastaisit; riittää kun käyttäydyt hyvin. Tämä itse asiassa auttoi ihan jumalattoman paljon.
Juupa jaapa, omia valintoja, kuka leikkiin ryhtyy, sen kestäköön....uusperheen toimivuus kun nyt on vaan mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on vissiin aika monta kommentoijaa, joilla ei itsessään ole lapsipuolta, mutta joiden lapsella on äitipuoli. Kuka muu olisi sitä mieltä että äitipuolen pitäisi poistua omasta kodistaan ja että äitipuolelle haistattelu on asiallista tunteiden ilmaisua?
Tosiasia kuitenkin on, että turha yrittää olla äiti lapselle, jos sille roolille ei ole tilaa ja lapsi, isä ja äiti ovat sitä roolia kokoa ajan vastustaneet. Siinä mielessä kannattaa ottaa takapakkia. Jättää ne kasvatusyritykset pois ja samalla lopettaa kaiken paapomisen. Ihan suoraan voi sille teineille sanoa, että siksi ei saa kyytiä, koska käyttäytyy huonosti. Eikä anna periksi vaikka mies sanoo mitä, kuskatkoon itse jos kerran on ainoa talon oikea vanhempi. Jos annat kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa, sellaisena sinua pidetäänkin.
Itse en olisi tuolle kasvattava äitipuoli -linjalle edes lähtenyt alunperin, sillä iso ongelma on tuo miehen suhtautuminen. Tietenkään lapsi ei kunnioita sinua millään tavalla, kun isä näyttää esimerkin ettei kuulukaan koska hänkään ei kunnioita. En kyllä tajua miksi edes haluat olla tuollaisen miehen puolisona, ihan kuin asia paranisi vaikka teini kasvaisi aikuiseksi. Ei se mies kunnioita sinua senkään jälkeen.
Ei se välttämättä ole kunnioitusta tai sen puutetta vaan ihan ajattelemattomuutta. Puhuessa voi olla hyvinkin rationaalinen, tilanteen ollessa päällä ei hahmota koko asiaa vaan asettuu kiukuttelevan lapsen puolelle. Syitä voi olla monia, oma syyllisyys erosta, halu ratkaista kiusallinen hetki nopeasti jne.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on vissiin aika monta kommentoijaa, joilla ei itsessään ole lapsipuolta, mutta joiden lapsella on äitipuoli. Kuka muu olisi sitä mieltä että äitipuolen pitäisi poistua omasta kodistaan ja että äitipuolelle haistattelu on asiallista tunteiden ilmaisua?
Tosiasia kuitenkin on, että turha yrittää olla äiti lapselle, jos sille roolille ei ole tilaa ja lapsi, isä ja äiti ovat sitä roolia kokoa ajan vastustaneet. Siinä mielessä kannattaa ottaa takapakkia. Jättää ne kasvatusyritykset pois ja samalla lopettaa kaiken paapomisen. Ihan suoraan voi sille teineille sanoa, että siksi ei saa kyytiä, koska käyttäytyy huonosti. Eikä anna periksi vaikka mies sanoo mitä, kuskatkoon itse jos kerran on ainoa talon oikea vanhempi. Jos annat kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa, sellaisena sinua pidetäänkin.
Itse en olisi tuolle kasvattava äitipuoli -linjalle edes lähtenyt alunperin, sillä iso ongelma on tuo miehen suhtautuminen. Tietenkään lapsi ei kunnioita sinua millään tavalla, kun isä näyttää esimerkin ettei kuulukaan koska hänkään ei kunnioita. En kyllä tajua miksi edes haluat olla tuollaisen miehen puolisona, ihan kuin asia paranisi vaikka teini kasvaisi aikuiseksi. Ei se mies kunnioita sinua senkään jälkeen.
Meillä miehen lapsi on vain joka toisen viikonlopun ja minun on helppo silloin väistyä takavasenmalle ja vietän mahdollisemman vähän silloin aikaan kotona. Jos sattuu olemaan sellainen hetki, että isä ei siellä kotona ole ja lapsi silloin perseileen sanon, että käytöksesi on väärin ja siitä puhutaan sitten kun isä on läsnä.
Niin? Lapsi asuu meillä. Kuten myös oma tyttäreni. Pitäisi omasta kodista siis poistua?