Lue keskustelun säännöt.
Outoja yhteensattumia
03.04.2017 |
Hain pari vuotta sitten pitkään töitä, lähetin kymmeniä hakemuksia ilman että mitään tapahtui. Sitten yhtäkkiä sain parin päivän sisään kaksi haastattelukutsua. Yritykset olivat puolen kilometrin päässä toisistaan, esimies oli molemmissa nainen ja heillä oli sama etunimi. Heidän puhelinnumeronsa erosivat toisistaan vain yhdellä numerolla. Minut myös valittiin molempiin paikkoihin, joten pääsin valitsemaan.
Vastaava tapaus oli äskettäin deittaillessa. Yhtäkkiä törmäsin Tinderissä saman päivän aikana kahteen mielenkiintoiseen ja keskenään hyvin samanoloiseen tyyppiin. Kuinka ollakkaan, heillä oli sama etunimi ja tutustuessa kävi ilmi että ovat kotoisin samasta melko pienestä kaupungista.
Pari päivää sitten luonani kävi Tori-asiakas. Sovimme puhelimessa kaupoista, ja kun mies kuulosti niin hauskalta ja sinkku kun olen, niin etukäteen googlasin hänet. Tavallisesta nimestä huolimatta löysinkin hänen kuvansa netistä. Kun ovikello sitten soi, hölmistyin kun ovella oli ihan eri näköinen tyyppi. Mutta tyyppi totesi että otin veljeni mukaan makutuomariksi, ja se googlaamani tyyppi käveli ovesta sisään. Tori-asiakkaan nimi oli Matti Möttönen, mutta olin saanut päähäni että nimi olisi Pekka Möttönen. Ja sitten olin googlannut tämän veljen, joka sattui tulemaan mukaan ostosreissulle, vaikkei myymäni tavara ollut mitenkään iso ja kantoapua ei tarvittu.
Onko muille käynyt vastaavia juttuja?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ymmärrä, mistä on kyse. Minulle muodostuu joihinkin vieraisiin, nuoriin ihmisiin ikään kuin telepaattinen kyky, siten että "tiedän" heidän liikkeensä.
Olen selittänyt asian "tiedostamattomalla" tiedostamisella: että sisäinen "kelloni" eli ajantajuni kytkisi tapahtumia ajallisesti, vuorokauden kulkuun nähden, perustuen kokemuksiini ja niiden ajankohtaan... ilman, että tätä kytköstä tietoisesti ajattelisin.
Mutta eikö tuo edellyttäisi säännöllisyyden oppimista? Minun intuitioni ei välitä kellonajasta - tapahtumien aika on mitä milloinkin! Ja tapahtumat ovat sellaisia, ettei niiden voi olettaa toistuvan päivässä montaa kertaa.
En saa ko. liikkeistä mitään vihjeitä, olen siitä varma. Minulle tulee yhtäkkiä vain selittämätön tarve havainnoida, esim. ryntään ikkunan luo, vain havaitakseni sen tietyn henkilön. Tämän vielä jotenkin ymmärtäisi, jos usein ryntäilisin, mutta ei. Ihan käsittämätöntä.
(Nykyään tunne liittyy nuoreen, lähi-idästä olevaan naiseen, joka ei käytä huntua ja joka kerran liikkui suomalaisen pojan kanssa. Se kiinnitti huomioni ja ajattelin, miten hänen elämänsä Suomessa on varmasti täysin erilaista... Hänestä tulee vaikutelma, että on sopeutunut hyvin.)
Minulla on poikkeuksellisen hyvä muisti (ilmiömäinen), ja olen ajatellut, liittyykö ilmiö siihen; mutta enhän minä voi muistaa sellaista, mitä en vielä edes tiedä?!
On, en kerro tarkemmin, mutta kaksi samannimistä henkilöä liittyy samaan asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matrix
Heh, en ole vieläkään nähnyt tätä leffaa.
Tulee aina mieleen simulaatioteoria vaikka en itse sitä ihan sellaisenaan puolla. Mutta monet tiedemiehet ja tutkijat puoltavat. Liian paljon "sattumia" maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Treffailin aikaan useampaa Merviä. Kun seuraava tuli vastaan valitsinkin tarkoituksella Sanna. Seuraava oli kanssa Sanna, ja seuraava.
Niitä on oikeastaan aika paljon ja hassua on, että yhteensattumia tulee yhtenä päivänä SUMASSA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee aina mieleen simulaatioteoria vaikka en itse sitä ihan sellaisenaan puolla. Mutta monet tiedemiehet ja tutkijat puoltavat. Liian paljon "sattumia" maailmassa.
Minä tykkään ajatella asiaa Dynaamisena Universumina... joka merkitsee minulle Jumalaa, ja on minulle liian suuri asia käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee aina mieleen simulaatioteoria vaikka en itse sitä ihan sellaisenaan puolla. Mutta monet tiedemiehet ja tutkijat puoltavat. Liian paljon "sattumia" maailmassa.
Minä tykkään ajatella asiaa Dynaamisena Universumina... joka merkitsee minulle Jumalaa, ja on minulle liian suuri asia käsittää.
https://physicsfoundations.org/data/documents/The_Dynamic_Universe_e-bo…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä foorumilla on keskustelu, joka muistuttaa aloitusta:
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
https://www.vauva.fi/keskustelu/3435035/mita-yliluonnollisia-juttuja-te…
Juu paljonkin. En pidä itseäni minään meedioana enkä kokemiani asioita muuta kuin sattumana. Mutta välillä on mieleeni tullut kamalia ajatuksia, joista olen saanut lukea lehdistä parin päivän päästä. Pelästyttää mutta en millään usko, että minä olisin kanavoija jollekin hirveälle tapahtumalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu paljonkin. En pidä itseäni minään meedioana enkä kokemiani asioita muuta kuin sattumana. Mutta välillä on mieleeni tullut kamalia ajatuksia, joista olen saanut lukea lehdistä parin päivän päästä. Pelästyttää mutta en millään usko, että minä olisin kanavoija jollekin hirveälle tapahtumalle.
Ei, näihin kokemuksiin ei liity pelkoja/huolia, vaan puhdasta ällistymistä. Tai no, tulee myös mieleen huumori, mutta kenen huumoria? Oikasti, joskus tapahtumien epätodennäköisyys ja niiden runsaus on jo koomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu paljonkin. En pidä itseäni minään meedioana enkä kokemiani asioita muuta kuin sattumana. Mutta välillä on mieleeni tullut kamalia ajatuksia, joista olen saanut lukea lehdistä parin päivän päästä. Pelästyttää mutta en millään usko, että minä olisin kanavoija jollekin hirveälle tapahtumalle.
Ei, näihin kokemuksiin ei liity pelkoja/huolia, vaan puhdasta ällistymistä. Tai no, tulee myös mieleen huumori, mutta kenen huumoria? Oikasti, joskus tapahtumien epätodennäköisyys ja niiden runsaus on jo koomista.
Mutta on sitäkin joskus ollut, mistä kirjoitit. Ei enää vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ymmärrä, mistä on kyse. Minulle muodostuu joihinkin vieraisiin, nuoriin ihmisiin ikään kuin telepaattinen kyky, siten että "tiedän" heidän liikkeensä.
Olen selittänyt asian "tiedostamattomalla" tiedostamisella: että sisäinen "kelloni" eli ajantajuni kytkisi tapahtumia ajallisesti, vuorokauden kulkuun nähden, perustuen kokemuksiini ja niiden ajankohtaan... ilman, että tätä kytköstä tietoisesti ajattelisin.
Mutta eikö tuo edellyttäisi säännöllisyyden oppimista? Minun intuitioni ei välitä kellonajasta - tapahtumien aika on mitä milloinkin! Ja tapahtumat ovat sellaisia, ettei niiden voi olettaa toistuvan päivässä montaa kertaa.
En saa ko. liikkeistä mitään vihjeitä, olen siitä varma. Minulle tulee yhtäkkiä vain selittämätön tarve havainnoida, esim. ryntään ikkunan luo, vain havaitakseni sen tietyn henkilön. Tämän vielä jotenkin ymmärtäisi, jos usein ryntäilisin, mutta ei. Ihan käsittämätöntä.
(Nykyään tunne liittyy nuoreen, lähi-idästä olevaan naiseen, joka ei käytä huntua ja joka kerran liikkui suomalaisen pojan kanssa. Se kiinnitti huomioni ja ajattelin, miten hänen elämänsä Suomessa on varmasti täysin erilaista... Hänestä tulee vaikutelma, että on sopeutunut hyvin.)
Minulla on poikkeuksellisen hyvä muisti (ilmiömäinen), ja olen ajatellut, liittyykö ilmiö siihen; mutta enhän minä voi muistaa sellaista, mitä en vielä edes tiedä?!
Muistuttaa viestin 2689/2697 | klo 20:23 | 2.8.2023 koiraa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3435035/mita-yliluonnollisia-juttuja-te…
Jostain syystä katson aina kelloa, kun aika on 11:11.
Lankapuhelinaikaan soitin ystävälleni. Veivasin numeron semmoisesta numerokiekollisesta puhelimesta. Tavallisesti luurista kuului semmoinen tuuut...tullut... ennenkuin joku vastasi puheluun. Nyt ei kuulunut mitään.
Sanoin sitten varovasti haloo, onko siellä ketään. Ystäväni vastasi, että sinäkö siellä oot.
Oltiin ilmeisesti ihan samaan aikaan veivattu toistemme numerot 😳
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä katson aina kelloa, kun aika on 11:11.
Toi on tyypillistä, että tuntee "vaistomaisen" tarpeen katsoa kelloa... täsmälleen tiettyyn aikaan! Aika voi olla joitakin viikkoja, kuukausia, tietty ja sitten vaihtua ja olla pitkään jokin muu.
Aivan kuin jokin sisimmissä tietäisi minuutit, eikä sillä olisi välttämättä mitään tekemistä päättelyn kanssa.
Ei ole.