Mikä saa ihmisen uskomaan jumalaan?

Tahdon taivaaseen !324

Olen tullut siihen tulokseen, että jumala on.

Ei siitä sen enempää.

On järjen köyhyyttä mennä kieltämään

sellaista mitä ei ole,

turha saarnata erämaassa,

turha vakuuttaa löytäneensä ratkaisun.

Yksi lysti, uskonpa jumalaan tai en,

että se on, sen minä tiedän

niin kuin tiedän, että on uskonto,

tiiviiksi rakennettu organisaatio;

ja että on kirkko, systeemien systeemi,

ja papit, piispat, poliisit ja lähettiläät,

matkasaarnaajat ja sisaret,

opetuslapset ja morsiamet,

joista ei kannata lukua pitää, moni heistä

jotka julistautuvat Kristuksen morsiamiksi,

on vain opetuslasten bändäri,

autuas uskossaan, joka usein on

toisen usko, ylhäältä annettu

jumala on,

          vaikka ei uskoisi

Juice Leskinen / Jumala on 1996

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen, että jumala on.

Ei siitä sen enempää.

On järjen köyhyyttä mennä kieltämään

sellaista mitä ei ole,

turha saarnata erämaassa,

turha vakuuttaa löytäneensä ratkaisun.

Yksi lysti, uskonpa jumalaan tai en,

että se on, sen minä tiedän

niin kuin tiedän, että on uskonto,

tiiviiksi rakennettu organisaatio;

ja että on kirkko, systeemien systeemi,

ja papit, piispat, poliisit ja lähettiläät,

matkasaarnaajat ja sisaret,

opetuslapset ja morsiamet,

joista ei kannata lukua pitää, moni heistä

jotka julistautuvat Kristuksen morsiamiksi,

on vain opetuslasten bändäri,

autuas uskossaan, joka usein on

toisen usko, ylhäältä annettu

jumala on,

          vaikka ei uskoisi

Juice Leskinen / Jumala on 1996

Eiköhän Juhanillekin selvinnyt jo vuosia sitten kuollessaan miten asia on (:

Veikkaan että ois eri sanoitus ^^

Uskoo jotku saataneen. Samaa toiveajattelua kun muukin haaveilu. Eivät varmaan keksi muuta tekemistä tai ajateltavaa

up

Jumala saa ihmiset uskomaan Jumalaan.

Usko on lahja, Jumalalta.

Muori sanoi joskus, että sodan keskellä sitä halusi uskoa edes johonkin.

Vaari taas (sota-ajasta myös) sanoi, että "ei jumala auttanut silloinkaan niin miksipä uskoisin että se olisi olemassakaan"

itse en oikein tiedä uskonko jumalaan. raamattuun en usko ja pidän siihen uskovia ihmisiä keskivertoa tyhmempinä. kaikki asiat eivät välttämättä ole selitettävissä tieteen avulla koska tieteemme ei vielä ulotu muihin ulottuvuuksiin (joiden olemassa olosta ei ole myöskään varmuutta) mutta jos maailmankaikkeus on loputon, on erittäin suuri todennäköisyys siihen että edes joku jumalan kaltaiset voimat omaava olento/asia on olemassa mutta se ei ole välttämättä meitä luonut. Jos et uskalla kyseenalaistaa omia uskomuksiasi niin uskotko niihin aidosti vai sen takia että ne on opetettu sinulle? jokaisen ihmisen tulisi rakentaa omat uskontonsa omien ajatusten perusteella (muita on myös hyvä kuunnella)

Filosofiani on se että mistään ei voi olla täysin varma.

Niin, ateistit aina miettivät uskovien motiiveja. Raha? Maine? Tuo turvaa?

Kristittynä en saa rahaa siitä, että uskon Jeesukseen, en hae sillä minkäänlaista hyötyä taloudellisesti. Mainehan siinä menee, tai ihmiset vähintäänkin loukkaantuvat kristinuskon opista ja puhuvat paskaa selän takana ellei ihan naamankin edessä. Myös väkivaltaa ja vainoja saa kokea uskon takia? Eihän tässä ole mitään järkeä? Mitään aineellista en saa kun uskon.

Usko tuo turvaa. Mutta se ei ole samanlaista kevyttä lohduttelua kuin joku ihmisen ajatus. Tai sellainen, että kaikki lopultakin pääsevät parempaan paikkaan. Se ei perustu mihinkään muuhun kuin ihmisten ajatuksiin.

Kristinusko on todellisuuden kohtaamista. Vaikka olen Suomen lain mukaan hyvä kansalainen, loistava jopa! Ja myös olen ystävällinen enkä aiheuta suurta pahaa niin enkö menisi suoraan taivaaseen? Jos siis oletetaan että on joku taivas.

Kuitenkin Jumalan sana eli Raamattu näyttää itseni toisessa valossa. Olen todella itsekäs, vaikka minulla olisi huono itsetunto niin kuitenkin oon enemmän kiinnostunut oman nahkani pelastumisesta tai no, jos kärsin niin mielummin kuolen kuin se toinen kuolee. Olen ilkeä. Olen kaikkivoipainen ja jopa ylimielinen, olen vain pukenut sen nöyryyden viittaan. Listaa voisi jatkaa omasta pahuudesta vieläkin.

Tämä siis aiheuttaa minussa omatunnon tuskia? Suurta ahdistusta kun mietin kuolemaa.

Miksi jättää vain asia taka-alalle ja hylätä Jumala. Pilaa vain kaiken ilon ja nautinnon?

Onko toisaalta kaikki mistä nautin vapautta? Tai automaattisesti hyvä asia? Mikä on hyvää ja mikä ei?

Kuka sen on määrittänyt? Jos ei ole mittapuuta mihin verrata, on vain ihmisten mielipiteitä oikeasta ja väärästä ja ne jokainen on yhtä huonoja. Tai hyviä.

Onko elämällä tarkoitusta? Ei jos kaikki on sattumaa. Sinulla ei ole yhtään merkitystä silloin, olet yhtä arvokas kuin kivi. Olet vain ainetta. Toki joku voi sanoa että olet arvokas, mutta jos ei ole mitään TODELLISTA mittaria , ihmisten ulkopuolella olevaa niin se on jokaisen määriteltävissä mikä on oikea arvosi. Tietenkin pidät omaa määritelmääsi oikeana! Mutta mihin silloin vertaat? Niin.

Jeesus on ylösnoussut. Et voi kiistää sitä, tai voit, mutta et todistaa vääräksi. Jumalan armo on niiiiin suurta. Hän vain odottaa, että tulisit hänen luokseen. Tässä maailmassa kaikki pitää ansaita, mutta Jumalan armoa et voi kuin saada lahjana. Ja se on elämääkin suurempaa. Jotkut uskovat toki on hurskaskelijoita, katsovat ylempää muita syntisiä. Niin olen minäkin tehnyt. Valitettavasti. Mutta Jeesus rukoili "Isä, anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä he tekevät."

Hirveä suru on mulla, kun niin moni on matkalla kadotukseen, vaikka tarjottaisiin ilmaista lippua mikä ei vaadi mitään, että sen saa. Tässä maanpäällisessä elämässä tämä usko tuo mukanaan ahdistusta surua ja vaikka mitä muuta negatiivisita. Vainoa. Mutta mitään suurempaa eikä kestävämpää ole. Kuolema on väistämätön asia. Kaikki maan päällä oleva rahan ja menestyksen takia kamppailu on niin turhaa.

Tiede.

Jos vilpittömästi lähtee tutkimaan tätä maailmaa niin huomaa kyllä että täällä on paljon enemmän viitteitä siitä et kaikki täällä on joskus ollut paremmin.

Esim kun miettii luonnonvalintaa niin sudesta on jalostettu monia eri koirarotuja kun siinä sudessa itsessään on ollut niin rikas "tietopankki" . Enää et saisi kuitenkaan mäyräkoirasta sutta. Luonnossa tapahtuu siis paljon enemmän rappeutumista kuin kehitystä.

historia ja kulttuuri.

Kun miettii sitä kuinka paljon kristinusko on vaikuttanut tässä. Tosin Kristinuskon nimissä on tehty paljon pahaakin, mutta ottakaa huomioon että juuri sinä aikana on tehty kun ihmisillä ei ollut itse mahdollisuutta tutkia sitämitä Raamattu sanoo, vaan siinä välissä on ollut paavi ja kumppanit.

Ihmisiä muuttava voima/ihmisten todistukset.

En tiedä miten tän muuten otsikoisin, mutta tarkoitan sillä sitä että moni alkoholisoitunut, hyväksikäyttäjä, murhaaja yms ovat muuttuneet kun ovat oppineet tuntemaan Raamayun Jumalaa. En tiedä kuinka moni on sitten selvinnyt alkoholismistä käännyttään ateistiksi... uskon että on kristittyjä jotka ovat lakanneet tuomitsemasta ihmisiä käännyttyään ateistiksi, mutta uskon että se tuomitsevuus on johtunut väärinkäsityksestä siitä mistä kristinuskossa on kyse.

Moraali arvot ja periaatteet.

Kun miettii sitä kuinka moni on olkut valmis kuolemaan uskonsa puolesta, ja kuinka moni tänäkin päivänä on syrjitty ja väheksytty. Siitä huolimatta että se ei ole aina helppoa, ihmiset ovat pysyneet uskollisena sille minkä uskovat olevan oikeaa ja hyvää. Ja olen huomannut sen että jos elettäis Raamatun arvojen muksisestiniin meillä kaikillä olis hyvää ja tää elämä vois olla todella rikasta, rauhaisaa ja vapaata, mutta koskaihmiset kapinoi näitä arvoja vastaan niin siksi täällä kärsitää.

Itse en pelkää kuolemaa,joten ainakaan mun usko ei johdu kuolemanpelosta. Itseasiassa ymmärrän hyvin miksi jotkut tahtoo kuolla. Samalla tavalla kuin selvinpäin oleva ei kestä humalaisia, ei ihminen jolla on puhdas ja terve omatunto kestä tätä touhua mitä täällä maan päällä on.

Ymmärrän myöskin sen että jotkut näkevät Jumalan hyvin ankarana ja epäoikeudenmukaisena, ja elävät paljon mielummin tässä ajassa niin kuin lystää ja sitten kuolee pois, kuin että eläisi tässä ja tulevassa ajassa Raamatun arvijen mukaisesti. Ymmärrän tämän hyvin. Itsekkin toivoisin enemmin ikuista kuolemaa kuin että eläisin ikuisesti miekestöni epäoikeidenmukaisen ja ankaran Jumalan alaisuudessa.

Mut siis vaikuttavin asia mikä mulla on miksi uskon on se että mistään muualta ei löydy niin suurta viisautta, armoa ja rakkautta kiin mitä Raamatussa opetetaan. En millään jaksa uskoa että kukaan ihminen voisi koskaan omassa viisaudessa yltää niin korkealle kuin mitä Raamattuun on kätketty.

Ai niin, sekin on ihme että miten Raamattu on kirjoitettu 40 miestä, 3 maanosaa, 2 kieltä, 1000 vuotts ja silti niin yhtenäinen ja kaunis teos! Miks sitten on niin paljon erimielisyyksiä kristittyjen keskuudessa siitä mitä Raamattu sanoo? Koska Raamattua ei rnää tutkita, mennään perimätiedolla aika pitkälle, niin kuin mentiin _pimeällä_

keskiajallakin.

En lukenut yhtäkään vastausta, mutta minut saa uskomaan Jumalaan se rakkaus, joka on ehdotonta ja kristinuskossa Jeesuksen kautta saa synnit anteeksi ja puhdistuu. Lisäksi kun katsoo maailmaa ja sen ihmeitä niin on täysin mahdotonta, että kaikki olisi vain jotain sattumaa ja kaikki toimisi niin hyvin kuin toimii.

(tähän nyt ei kannata laskea ihmisen toimintaa ja se onkin se syntisyys)

Katsokaa vaikka kukkia tai kissaa ja ihemetelkää, miten kauniita ja täydelisiä ne ovat:)

Kognitiivinen mielen mekanismi nimeltä hyperactive agency detection on aika oleellisessa roolissa.

No mut saa uskomaan se, että oon itse nähnyt ja kuullut ja käsin koskenut... mutta en voi siitä tässä puhua, viesti poistetaan kuitenkin. Mutta ei siinä jäänyt mitään arvailun varaan. En ruvennut siitä paikasta uskovaiseksi, on se uskovaisena olo vaan niin noloa ja hullua. Mutta siitä hetkestä tiesin. Ja niin, miksei Hän sitten ilmesty kaikille? Sitä en tiedä. Ehkä kaikki ihmiset eivät yhtä paljon halua nähdä häntä. Ja Golgatan kuoleman jälkeenkin hän ilmestyi vain ystävilleen. Eli nyt oon sitten nolo ja hullu :D

Se mm., kun ihmisen äly ei riitä käsittämään maailmaa ja maailmankaikkeutta kuin haparoiden. Mitään ei synny tyhjästä.

Rippikouluiässä päätin, että kristinusko selittää mulle maailmankaikkeutta kelvollisella tavalla. En ole päihteiden tai huumeiden väärinkäyttäjä, elämä on kohdellut minua hyvin ja olen ehdottomasti ns. hyväosaisia. Ihmissuhteissa ei ole ongelmia, vanhempiin on hyvät välit ja ihanimpia lapsia kuin kolme aikuista lastani en saata toivoa. Usko ei ole minulle pakoa todellisuudesta, vaan omasta mielestäni jopa hyvin rationaalinen tapa hahmottaa elämää. Siinä tuntuu olevan uskon kautta tolkku ja järki.

Raamattu on minulle uskon dokumentti ja kristittynä minua koskettaa lähinä Uuden Testamentin osuus. Raamatun kuvailema Jeesus Nasaretilainen on minulle esikuva ja "arvojohtaja". Välillä joudun tuskastumaan, kun en osaa elää esikuvani mukaisesti. Oma näkökulmani kristillisyyteen on hyvin körttiläinen. En ole siis kovin innokas mittaamaan kenenkään uskovaisuutta tai uskomattomuutta, usko on minulle hyvin henkilökohtainen asia.

M54

Miksi meille sitten tuputetaan Jumalaan uskomista, kun sellaista ei sitten ilmeisesti olekaan olemassa?

...saa toiset uskomaan kai jumalaan, toiset s-tanaan, tai mihin vaan...

Jumalaan ja Jeesukseen usko antaa paljon. Tärkeintä on sisäinen rauha.

Jumalaan uskominen on täydellinen tapa olla uskomatta itseensä. Usko on kaikista tehokkain propaganda keino.

Valitettavasti meille perinne mistä on hyvin hankala luopua vaikka tiede kehittyy..