Mikä saa ihmisen uskomaan jumalaan?

Täällä elämässä ollaan oppimassa. Kukin tekee sitä tavallaan. Uskon, että sielu voi syntyä uudelleen, ja pitääkin syntyä, kun tätäkin palstaa lukee =)

Vierailija kirjoitti:

Täällä elämässä ollaan oppimassa. Kukin tekee sitä tavallaan. Uskon, että sielu voi syntyä uudelleen, ja pitääkin syntyä, kun tätäkin palstaa lukee =)

Noniin saatiin joku vanhasieluinenkin linjoille.

Ootko kauan ollut tätä mieltä?

Mulla on semmoinen mielikuva, että toi näkemys on pelkkä tekopyhä tapa kanavoida oma katkeruus tai viha piiloon?

Mitä ajattelet?

Noniin saatiin joku vanhasieluinenkin linjoille.

Ootko kauan ollut tätä mieltä?

Mulla on semmoinen mielikuva, että toi näkemys on pelkkä tekopyhä tapa kanavoida oma katkeruus tai viha piiloon?

Mitä ajattelet?

Mitä vanhemmaksi tulen (nyt 50+) sitä voimakkaammin se tuntuu, että todellakin elämän tarkoitus on opettaa ja kasvattaa sielua. Seuraavassa elämässä kohtaat uskoakseni edellisen elämän teot, niin hyvät kuin pahatkin. Joista pitäisi yrittää oppia jotain...

Vierailija kirjoitti:

Uskovia on mahdoton tunkea yhteen lokeroon. Minä uskon että on jokin korkeampi voima. Uskon että kaikki uskonnot puhuvat pohjimmiltaan samasta asiasta. Uskon silti myös,että kyse on USKOSTA. En väitäkään tietäväni miten asia on. En usko siksi että minut olisi aivopesty tai painostettu uskomaan. En pelkää kuolemaa enkä helvettiä. Sitä en ymmärrä, miksi joillakin ateisteilla on niin kova tarve pönkittää itsetuntoaan väittämällä itseään paljon vahvemmiksi ihmisiksi kuin uskovat. Uskovat ovat vain heikkoja reppanoita joiden on pakko valehdella itselleen että kestävät elämän realiteetteja. Hengellisyys/henkisyys jossain muodossa on kuitenkin aina kuulunut ihmisluontoon ja yhtälailla ne vaikeudet pistävät ateistitkin polvilleen. En nyt tiedä onko se voiman etsiminen päihteistä,riippuvuuksista,urheilusta,henkisestä tai fyysisestä väkivallasta jne.niin paljon fiksumpaa kuin hengellisyydestä. Onhan omaan kaikkivoipuuteen ja älykkyyteen/paremmuuteenkin tuudittautuminen yhdenlainen defenssi vastoinkäymisiä kohdatessaan.

Ehkä se vahvuuden tunne tulee siitä, että kokee uskaltavansa kohdata maailman sellaisena kuin se on. Eli ei täällä ole ketään ulkopuolista pitämässä meistä huolta, ihmisiä vain. Kuoleman jälkeen ei todennäköisesti ole mitään ja se on ihan ok, siinä ei ole mitään pelättävää. Nämä kaksi ajatusta ovat joillekin liikaa, he mieluummin rakentavat pilvilinnoja, joilla lohduttautua. Minusta se on tietynlaista henkistä heikkoutta, pelätään elämää(kuolemaa) ja maailmaa. Toki uskolle on muitakin lähtökohtia, ymmärrän sen.

Yks uskovainen kirjoitti:

jghgjg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vain tapakristitty, mutta uskon kyllä johonkin korkeampaan voimaan, Jumalaan. Olen tullut siihen lopputulokseen, että ihmisellä on sielu, ja Jumalan olemassaolo tuntuu loogiselta jatkumolta sielun olemassaololle. Miksi sitten uskon, että ihmisellä on sielu? Monet eläimetkin kykenevät tuntemaan mm. empatiaa. Minusta ihmisen ja eläimen erottaa kyky nauttia kauneudesta. Tarkoitan maailmankaikkeuden kauneutta, luontoa, nähdyn kauneuden lisäksi kauniiita ääniä, sanoja, taidetta, muotoja. Maailmankaikkeuden pienissäkin yksityiskohdissa ja luonnossa on uskomattoman kauniita asioita, siellä täällä täydellistä symmetriaa. Jokainen, joka on joskus mikroskoopilla tutkinut kasveja, on varmasti huomannut saman. Sama koskee maapallomme lisäksi avaruutta. Olen kuullut usein monen sanovan, että tämä maailmankaikkeus on niin hieno ja nerokas systeemi, että sen on oltava jonkin älyllisen suunnittelema. En tiedä, pidänkö sitä todisteena Jumalan olemassaolosta, mutta koen, että maailmankaikkeuden kauneus on Jumalan viesti ja lahja ihmiselle. Kauneuden taju yhdistää ihmistä ja Jumalaa. Olen saanut vaikeina hetkinä, esim. läheisen kuollessa, lohtua ihan vaan ympäröivää maailmaa katselemalla. Laskevaa aurinkoa ja pilviä. Tiedän, että elämä ei ole vain raadollista ja rumaa, vaan on paljon kauniita asioita, joita kukaan ei voi koskaan ottaa minulta pois.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä eläinten elämän arvoa, vaikka koenkin, että ihmisellä vain on sielu. Pidän kyllä eläimistä, ja niitä tulee kohdella hyvin. Mainittakoon lisäksi, että minulla ei ole erityisemmin yliluonnollisia kokemuksia. Edesmenneen läheisen läsnäolon olen tuntenut, mutta tiedostan, että se voi mennä kuvittelun piikkiin.

Tässä näkyy se yksi syy, miksi ajatus jumalasta on viehättävä. Se vetoaa ihmisen narsistiseen puoleen, koska se tekee hänestä erityisen verrattuna kaikkiin muihin olioihin. "Kaikki on minua varten, kun olen yliolennon omaksi kuvakseen luoma olento". Siihen päälle ripaus lohduttavaa toiveajattelua, koska kuolema pelottaa, paistetaan kuumassa uunissa ja kas, meillä on uskovainen.

Koetko sinä yhteyttä kultakalan kanssa? Ja sinustako se on tervettä ja yhteys Jumalaan sairasta?

Ovatko kaikki uskovaiset sinusta luonteeltaan samanlaisia? 

Miksi joku joka ei pelkää kuolemaa tulee uskoon? 

Myönnän, etten tunne yhteyttä kultakalan kanssa. Periaatteessa pitäisi kyllä ymmärtää, että kaikki eliölajit ovat lopulta sukua toisilleen ja geenistöltämme ja sikiövaiheessa olemme hämmentävän samankaltaisia, muutaman prosentin ero geneettisessä rakenteessa ratkaisee ihmisen ja monen muun lajin eron. Eli tulemme kaikki samasta lähteestä, vaikka en ole niin new age että osaisin ajatella sitä kovin tietoisesti :)

Uskovaiset eivät ole luonteeltaan samanlaisia, mutta heitä kaikkia yhdistää se, että ovat valmiita uskomaan jotain ilman hyvää perustetta, sitä en ymmärrä. Yhtä hyvin he voisivat uskoa siihen, että kylpyhuoneessani asuu lohikäärme. Sitä ei voi todistaa vääräksi, koska lohikäärme muuttuu aina näkymättömäksi ja aineettomaksi jos sitä mennään katsomaan.

Ihmiset tulevat uskoon monista syistä ja sitä helpottaa se asia, että aivoista löytyy tämän mahdollistama alue. Kun sitä stimuloidaan sähkövirralla, henkilö alkaa saada voimakkaita hengellisiä kokemuksia. Miksei se sitten aktivoidu kuin tietyillä ihmisillä normaalielämässä, siinäpä mysteeri.

Vierailija kirjoitti:

Noniin saatiin joku vanhasieluinenkin linjoille.

Ootko kauan ollut tätä mieltä?

Mulla on semmoinen mielikuva, että toi näkemys on pelkkä tekopyhä tapa kanavoida oma katkeruus tai viha piiloon?

Mitä ajattelet?

Mitä vanhemmaksi tulen (nyt 50+) sitä voimakkaammin se tuntuu, että todellakin elämän tarkoitus on opettaa ja kasvattaa sielua. Seuraavassa elämässä kohtaat uskoakseni edellisen elämän teot, niin hyvät kuin pahatkin. Joista pitäisi yrittää oppia jotain...

Saanko vielä kysyä miten nuoren sielun tunnistaa?

Miltä se tuntuu asioida, seurustella jonkun nuoren sielun kanssa? Onko vanhojen sielujen kanssa helpompaa? Vai millaista? Kiinnostaa ajattelusi. 

Minua kerran yksi uushindu sylkäisi päin, en tiedä hermostuiko nuoruudestani vai mikä tuli? En siinä tilanteessa osannut mitään kysyäkään, kun tapahtui niin nopeasti.

tretwetert kirjoitti:

 Myönnän, etten tunne yhteyttä kultakalan kanssa. Periaatteessa pitäisi kyllä ymmärtää, että kaikki eliölajit ovat lopulta sukua toisilleen ja geenistöltämme ja sikiövaiheessa olemme hämmentävän samankaltaisia, muutaman prosentin ero geneettisessä rakenteessa ratkaisee ihmisen ja monen muun lajin eron. Eli tulemme kaikki samasta lähteestä, vaikka en ole niin new age että osaisin ajatella sitä kovin tietoisesti :)

Uskovaiset eivät ole luonteeltaan samanlaisia, mutta heitä kaikkia yhdistää se, että ovat valmiita uskomaan jotain ilman hyvää perustetta, sitä en ymmärrä. Yhtä hyvin he voisivat uskoa siihen, että kylpyhuoneessani asuu lohikäärme. Sitä ei voi todistaa vääräksi, koska lohikäärme muuttuu aina näkymättömäksi ja aineettomaksi jos sitä mennään katsomaan.

Ihmiset tulevat uskoon monista syistä ja sitä helpottaa se asia, että aivoista löytyy tämän mahdollistama alue. Kun sitä stimuloidaan sähkövirralla, henkilö alkaa saada voimakkaita hengellisiä kokemuksia. Miksei se sitten aktivoidu kuin tietyillä ihmisillä normaalielämässä, siinäpä mysteeri.

Nyt pääsi tahaton naurahdus, tuon sikiövaiheessa sanan kohdalla.. Mitä tarkoitat? Laittaisitko vähän infoa asiasta en ole perehtynyt, tuli lähinnä mieleen vaan kuvat alkion kasvu/kehitysvaiheista. Tarkoittanet jotain muuta? 

Olet väärässä, minulla ei ole mitään halua eikä valmiuksia uskoa mitään ilman perustetta ja silti olen uskovainen. 

Sähkövirtoihin en ole perehtynyt sen kummemmin, kiinnostus ei ihan oikeasti riitä. Tiedän kyllä, että ihminen on sähkölaite, mutta jos liian tekniseksi menee, tukin luultavasti korvani ja alan kiljua. Kuulen sähköjuttuja ihan tarpeeksi täällä kotosalla, kun puoliso pääsee töistä.

Yks uskovainen kirjoitti:

tretwetert kirjoitti:

 Myönnän, etten tunne yhteyttä kultakalan kanssa. Periaatteessa pitäisi kyllä ymmärtää, että kaikki eliölajit ovat lopulta sukua toisilleen ja geenistöltämme ja sikiövaiheessa olemme hämmentävän samankaltaisia, muutaman prosentin ero geneettisessä rakenteessa ratkaisee ihmisen ja monen muun lajin eron. Eli tulemme kaikki samasta lähteestä, vaikka en ole niin new age että osaisin ajatella sitä kovin tietoisesti :)

Uskovaiset eivät ole luonteeltaan samanlaisia, mutta heitä kaikkia yhdistää se, että ovat valmiita uskomaan jotain ilman hyvää perustetta, sitä en ymmärrä. Yhtä hyvin he voisivat uskoa siihen, että kylpyhuoneessani asuu lohikäärme. Sitä ei voi todistaa vääräksi, koska lohikäärme muuttuu aina näkymättömäksi ja aineettomaksi jos sitä mennään katsomaan.

Ihmiset tulevat uskoon monista syistä ja sitä helpottaa se asia, että aivoista löytyy tämän mahdollistama alue. Kun sitä stimuloidaan sähkövirralla, henkilö alkaa saada voimakkaita hengellisiä kokemuksia. Miksei se sitten aktivoidu kuin tietyillä ihmisillä normaalielämässä, siinäpä mysteeri.

Nyt pääsi tahaton naurahdus, tuon sikiövaiheessa sanan kohdalla.. Mitä tarkoitat? Laittaisitko vähän infoa asiasta en ole perehtynyt, tuli lähinnä mieleen vaan kuvat alkion kasvu/kehitysvaiheista. Tarkoittanet jotain muuta? 

Olet väärässä, minulla ei ole mitään halua eikä valmiuksia uskoa mitään ilman perustetta ja silti olen uskovainen. 

Sähkövirtoihin en ole perehtynyt sen kummemmin, kiinnostus ei ihan oikeasti riitä. Tiedän kyllä, että ihminen on sähkölaite, mutta jos liian tekniseksi menee, tukin luultavasti korvani ja alan kiljua. Kuulen sähköjuttuja ihan tarpeeksi täällä kotosalla, kun puoliso pääsee töistä.

Juu, käytin väärää sanaa, alkio on oikea termi mutta näköjään tiesit mitä tarkoitin :) Eiväthän nämä asiat sinulle varmaankaan mitään todista, mutta kun kysyit yhteydestä kultakalaan niin otin tuon esiin, että periaatteessa yhteys on olemassa vaikka en sitä koekaan :)

Hyvä ja ihan asiallinen keskustelu. Olen miettinyt samaa kuin aloittaja. Itse olen agnostikko.

Yks uskovainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin saatiin joku vanhasieluinenkin linjoille.

Ootko kauan ollut tätä mieltä?

Mulla on semmoinen mielikuva, että toi näkemys on pelkkä tekopyhä tapa kanavoida oma katkeruus tai viha piiloon?

Mitä ajattelet?

Mitä vanhemmaksi tulen (nyt 50+) sitä voimakkaammin se tuntuu, että todellakin elämän tarkoitus on opettaa ja kasvattaa sielua. Seuraavassa elämässä kohtaat uskoakseni edellisen elämän teot, niin hyvät kuin pahatkin. Joista pitäisi yrittää oppia jotain...

Saanko vielä kysyä miten nuoren sielun tunnistaa?

Miltä se tuntuu asioida, seurustella jonkun nuoren sielun kanssa? Onko vanhojen sielujen kanssa helpompaa? Vai millaista? Kiinnostaa ajattelusi. 

Minua kerran yksi uushindu sylkäisi päin, en tiedä hermostuiko nuoruudestani vai mikä tuli? En siinä tilanteessa osannut mitään kysyäkään, kun tapahtui niin nopeasti.

No siinäpä se, koen olevani "nuori sielu". Olen toki elämäni varrella tavannut vanhempia sieluja, mm. siskoni ja exäni on sellainen.

Tässä näkyy se yksi syy, miksi ajatus jumalasta on viehättävä. Se vetoaa ihmisen narsistiseen puoleen, koska se tekee hänestä erityisen verrattuna kaikkiin muihin olioihin. "Kaikki on minua varten, kun olen yliolennon omaksi kuvakseen luoma olento". Siihen päälle ripaus lohduttavaa toiveajattelua, koska kuolema pelottaa, paistetaan kuumassa uunissa ja kas, meillä on uskovainen.

Sinä et tunnu tajuavan tätä asiaa mutta ei se mitään haittaa. Ehkäpä seuraavilla kierroillasi opit (:

Vierailija kirjoitti:

Tässä näkyy se yksi syy, miksi ajatus jumalasta on viehättävä. Se vetoaa ihmisen narsistiseen puoleen, koska se tekee hänestä erityisen verrattuna kaikkiin muihin olioihin. "Kaikki on minua varten, kun olen yliolennon omaksi kuvakseen luoma olento". Siihen päälle ripaus lohduttavaa toiveajattelua, koska kuolema pelottaa, paistetaan kuumassa uunissa ja kas, meillä on uskovainen.

Sinä et tunnu tajuavan tätä asiaa mutta ei se mitään haittaa. Ehkäpä seuraavilla kierroillasi opit (:

Tai ehkäpä minä olen jo kierroissani oppinut ja vapautunut harhaluuloista, kuten ihmisten keksimistä jumalista. Olen lähellä valaistumista ;)

fgfdgdfg kirjoitti:

Yks uskovainen kirjoitti:

Nyt pääsi tahaton naurahdus, tuon sikiövaiheessa sanan kohdalla.. Mitä tarkoitat? Laittaisitko vähän infoa asiasta en ole perehtynyt, tuli lähinnä mieleen vaan kuvat alkion kasvu/kehitysvaiheista. Tarkoittanet jotain muuta? 

Olet väärässä, minulla ei ole mitään halua eikä valmiuksia uskoa mitään ilman perustetta ja silti olen uskovainen. 

Sähkövirtoihin en ole perehtynyt sen kummemmin, kiinnostus ei ihan oikeasti riitä. Tiedän kyllä, että ihminen on sähkölaite, mutta jos liian tekniseksi menee, tukin luultavasti korvani ja alan kiljua. Kuulen sähköjuttuja ihan tarpeeksi täällä kotosalla, kun puoliso pääsee töistä.

Juu, käytin väärää sanaa, alkio on oikea termi mutta näköjään tiesit mitä tarkoitin :) Eiväthän nämä asiat sinulle varmaankaan mitään todista, mutta kun kysyit yhteydestä kultakalaan niin otin tuon esiin, että periaatteessa yhteys on olemassa vaikka en sitä koekaan :)

Sinulleko jotain todistaa piirros siitä, että alkiovaiheessa oleva ihminen näyttää .. ? Mitä se todistaa?

Eikös tieteessä ole näissä piirrosmetodeista jo menty "eteenpäin"?

Skenaariossa, että Jumalaa ei ole, voi tietysti käyttää maalaisjärkeään ja sanoa, että kaikki toisiaan muistuttava on sukua, mutta onko se varsinaista tiedettä? 

Tämä helvetillinen kilpailuyhteiskunta ajaa uskoon. Olen pieni ihminen vailla kunnollista isää. Saan turpaani joka suunnasta, joten Jumala on ikään kuin isäni, johon voin turvata. Hän kyllä pitää puoliani. Tämä on se perus ajatuskaava, mitenkä se useimmilla uskoivaisilla varmasti menee. Itse olen agnostikko, mutten lujaa vauhtia luisumassa kohti uskoa. On niin helvetilliset näkymät nykyisin.

Uskontohan on etupäässä itsesuggestiota...psykologinen pako todellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Yks uskovainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin saatiin joku vanhasieluinenkin linjoille.

Ootko kauan ollut tätä mieltä?

Mulla on semmoinen mielikuva, että toi näkemys on pelkkä tekopyhä tapa kanavoida oma katkeruus tai viha piiloon?

Mitä ajattelet?

Mitä vanhemmaksi tulen (nyt 50+) sitä voimakkaammin se tuntuu, että todellakin elämän tarkoitus on opettaa ja kasvattaa sielua. Seuraavassa elämässä kohtaat uskoakseni edellisen elämän teot, niin hyvät kuin pahatkin. Joista pitäisi yrittää oppia jotain...

Saanko vielä kysyä miten nuoren sielun tunnistaa?

Miltä se tuntuu asioida, seurustella jonkun nuoren sielun kanssa? Onko vanhojen sielujen kanssa helpompaa? Vai millaista? Kiinnostaa ajattelusi. 

Minua kerran yksi uushindu sylkäisi päin, en tiedä hermostuiko nuoruudestani vai mikä tuli? En siinä tilanteessa osannut mitään kysyäkään, kun tapahtui niin nopeasti.

No siinäpä se, koen olevani "nuori sielu". Olen toki elämäni varrella tavannut vanhempia sieluja, mm. siskoni ja exäni on sellainen.

Selvä. Arvasin väärin. En tullut ajatelleeksi, että joku noin valistunut ei olisi vanha sielu.

Mutta oppia ikä kaikki, olet siis rehellisesti nuori sielu. Hyvä, ymmärrän ajatuksen, tällainen ihmistyyppi on tuttu muistakin katsannoista. 

Ihan rehellisesti, minusta tuo on pelkkää p.skaa ja puppua, en usko hetkeäkään mitään tuosta henkisyydestä, siinä ei ole mitään hyvyyttä, kauneutta, saati rakkautta. Se on niin tyhjää, yhtä tyhjää kuin ateismi. Ihan sama mikskä se todellisuuden rakenne kuvataan, kuinka monimutkaiseksi, kuinka maalliseksi/hengelliseksi. Sieltä puuttuu Hyvyys, sieltä puuttuu Luojakin. Siellä ei ole mitään ankkuria, vaan ihan yhtä tuuliajolla ollaan kuin ateistinakin. Missä siellä on hyvä? Kuka on hyvä?

Joo, ja kiinnostais se ihminen siellä takana, mitä se ajattelee ja miksi, mutta ... emmä tiedä, oisko vastaava kysymys, sitten, että mikä saa ihmisen kieltämään/torjumaan Jumalan? Mutta tosiaan.. enpä nyt tiedä mitä sanoa. Mitä tosta saa? 

Joo itsekin usein kysyn, että miksi uskoa johonkin, mitä ei ole olemassa. Itse olen sitä mieltä, että en usko, ellen nää. Ja olen edelleen tätä mieltä.

Tiede ilman uskontoa on rampa, uskonto ilman tiedettä on sokea

-A.Einstein-

Mä oon tätä myös miettinyt useasti, mun mielestäni uskovaiset on jotenkin pipejä päästään, siis ihan oikeasti minusta tuntuu siltä. Se on mulle ihan sama asia kuin joku tulis innoissaan selittämään jotain metsänpeikoista.

Bussissakin eräs vanhus selitti että taivaanisä oli hänelle kertonut, että älä kiinny tähän kaupunkiin ja niin hän muutti tänne etelään pohjoisesta. Teki mieli kysyä, että miten se käytännössä sulle sen kertoi, mutta koska kyseessä oli vanha ihminen en viitsinyt.

Uskovaisten jutut vain on jotenkin niin pimeitä, että en voi käsittää mikä saa heidät uskomaan moiseen. Vastauksia siis kaipailisin minäkin. Kai uskovaisistakin tuntuisi hölmöltä jos minä selittäisin heille miten metsänpeikko on minulle puhunut tms. Siinä vähän vertauskuvaa miltä uskovaisten jutut tuntuu ateisteista.

Vierailija kirjoitti:

Uskovaisten jutut vain on jotenkin niin pimeitä, että en voi käsittää mikä saa heidät uskomaan moiseen. Vastauksia siis kaipailisin minäkin.

Tässähän niitä on ykstoista sivua. Toki joukossa myös teidän uskomattomien vastauksia, joihin sitten varmaan helpompi tosiaan samastua :)