Mies haluaa vaihtaa iltarutiinit sellaiseksi ettei hänen tarvii tehdä mitään
Meillä on koira ja kaksi lasta. Tähän asti ollaan menty niin, että mä nukutan lapset ja sillä aikaa mies käyttää koiran ulkona. Miestä on kuitenkin alkanut tympiä koiran iltalenkitys ja se valittaa että miksi mä en vois käyttää sitä. Sanoin että voidaan me ihan hyvin vaihtaa, että hän nukuttaa lapset ja mä käytän koiran, mutta se ei käynyt. Miehen ajatus oli se, että mä annan lapsille iltapalan, sit käytän koiran ja palaan kotiin nukuttamaan lapset. Miehen avainargumentit ovat: "Miksi mun muka pitää nukuttaa lapset jos sä viet koiran? Eihän lapset liity siihen koiraan mitenkään" ja "Haittaako se jotain jos lapset menee nukkumaan myöhemmin?" ja "Voithan sä käyttää koiran uudestaan lasten nukkumaanmenon jälkeen jos se jää lyhyeksi iltapalan ja hampaidenpesun välissä."
Mun puolesta voidaan vaihtaa systeemiä, mutta ei se nyt niinkään voi mennä että systeemi muutetaan sellaiseksi ettei mies osallistu iltoihin ollenkaan.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapset pitää nukuttaa? Miten ap teet tuon nukuttamisen?
Meillä on kolme lasta, ovat nyt jo teini-ikäisiä, ei heitä kyllä ole tarvinnut koskaan nukuttaa.Onko tämä siis se systeemi, missä lasten vieressä istutaan tarvittaessa kolme tuntia odottamassa että nukahtavat. No, ei ne tietenkään nukahda kun siinä vieressä istutaan. Kaveriperhe oli tällaisia lapsia saatuaan ja illanvietot muuttuivat samalla mahdottomiksi, koska perheen äiti meni sinne nukuttamaan niitä lapsia klo 19.30 ja seuraavan kerran näimme aamulla.
Lapset nukkumaan itsekseen ja vuoroiltoina koira iltapissalle.
Ihan ot, mutta luoja miten ärsyttävää tuommoinen asenne; "en minä ainakaan ole koskaan lapsiani nukuttanut, blaablaablaa, miten voi olla mahdollista että joku toimii eri tavalla kuin minä, blaablaa, kun minähän toimin oikein ja muut ei vaan osaa blaablaa".
Onkohan sun mies sukua Juusolle. Juusokaan ei halua tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapset pitää nukuttaa? Miten ap teet tuon nukuttamisen?
Meillä on kolme lasta, ovat nyt jo teini-ikäisiä, ei heitä kyllä ole tarvinnut koskaan nukuttaa.Onko tämä siis se systeemi, missä lasten vieressä istutaan tarvittaessa kolme tuntia odottamassa että nukahtavat. No, ei ne tietenkään nukahda kun siinä vieressä istutaan. Kaveriperhe oli tällaisia lapsia saatuaan ja illanvietot muuttuivat samalla mahdottomiksi, koska perheen äiti meni sinne nukuttamaan niitä lapsia klo 19.30 ja seuraavan kerran näimme aamulla.
Lapset nukkumaan itsekseen ja vuoroiltoina koira iltapissalle.
Ihan ot, mutta luoja miten ärsyttävää tuommoinen asenne; "en minä ainakaan ole koskaan lapsiani nukuttanut, blaablaablaa, miten voi olla mahdollista että joku toimii eri tavalla kuin minä, blaablaa, kun minähän toimin oikein ja muut ei vaan osaa blaablaa".
Se onkin vähän pässi.
Miksi lapset muka pitää "nukuttaa"? Nuijanukutus? Kai ne nukahtaa ihan itsekseen ennemmin tai myöhemmin kun väsyttää. Naisten höpinöitä taas kun ihan kaikesta pitää stressata ja tehdä elämää suurempi asia.
Voi ristus kuinka tyhmiä te akat olettekaan. Isäntä on tuollainen pelle, mutta pari kakaraa on pitänyt hankkia ja koirakin vielä kaupanpäälle.
Vierailija kirjoitti:
P. S miksi sitä koiraa ei voi lenkittää aikaisemmin niin että molemmat olette lasten kanssa illalla ja teette mitä nyt teettekin?
No koira ei esim. pärjää loputtoman pitkään pissaamatta. Ei sitä nyt voi viideltä käyttää "iltapissalla" ja odottaa, että pärjää siitä sitten seuraavaan aamuun klo 8 asti.
kirjoitti:
samantapaista meilläkin. Olemme sopineet, että la on mun vuoro nukkua aamulla ysiin ja su miehen vuoro. Tämä toteutuu, mutta miten ihmeessä homma menee niin, että joka päivä mies saa omaa lapsetonta aikaa pari, kolme kertaa päivässä viedessään omaa koiraansa ulos? Koira siis miehen, minä en sitä halunnut ja minun piti antaa kissani pois miehen yllättävän "allergian" vuoksi. Minusta koiran ulkoilutus ei ole kotityö, vaan omaa aikaa ja ulkoilua.
Eli tänään mies nukkui pitkään, sitten kävi koiran kanssa metsässä, jonka jälkeen lähti salille. Meillä piti olla iltapäivällä menoa, ja oli puhetta että mies tulee klo 13 ja lähdetään 13.30. Tällä välin annoin lapsille ruoan ja laitoin päikkäreille. Toisen lapsen puin. Mies saapuu 13.45, jolloin olimme jo myöhässä ja raivoaa, että toinen lapsi oli pukematta. Kun ilmeisesti kaikkien olisi pitänyt olla valmiina häntä odottamassa. Kuulemma hänen harrastuksensa ovat ok, minun ei, koska joudun tekemään töissä ylitöitä. Ne ovat rinnastettavissa omaan aikaan ja harrastamiseen.
Miksi ootte tehnyt lapsia jos oma lapseton aika on niin tärkeää että pitää oikein kello kädessä vahtia paljonko toinen sitä saa?
Muista laskea pisteitä tulevaisuudessakin, sillä kyllä suhde pelastuu :D
Not.
Inhottavaa että parisuhteessa joudutaan "jakamaan" kotitöitä että tasapuolisuus toteutuu. Niinhän sitä luulisi että myös mies kantaisi kortensa kekoon, onhan hän osallistunut lasten tekoon alunperinkin.. Itse kauhulla odotan samaa, mies makaa jo nyt sohvalla läppäri sylissä ja kitisee jos ehdotan että tyhjentäisi astianpesukoneen kerran kahdessa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Inhottavaa että parisuhteessa joudutaan "jakamaan" kotitöitä että tasapuolisuus toteutuu. Niinhän sitä luulisi että myös mies kantaisi kortensa kekoon, onhan hän osallistunut lasten tekoon alunperinkin.. Itse kauhulla odotan samaa, mies makaa jo nyt sohvalla läppäri sylissä ja kitisee jos ehdotan että tyhjentäisi astianpesukoneen kerran kahdessa viikossa.
Lakkaa sinäkin tekemästä mitään ja katsokaa yhdessä kun tiskivuoret kasvaa, puhtaat astiat loppuu, pöly kuristaa kurkkua ja kaikki alusvaatteet on pyykissä.
Meillä mies makaa aina iltaisin sohvalla ja katsoo tv:tä. Minä juoksen ympäriinsä ja hoidan lapselle iltarutiinit yms. Mutta se on mun lapseni eikä miehen, olemme uusperhe. Teen näin uusperheavioliitossa siis ihan saman kotityömäärän kun tein yksinhuoltajanakin eikä mies myöskään ole lapsenvahtina vaan jos mulla on kokous myöhään iltaan tms, lapsi menee hoitoon sukulaiselle. Kaiken lisäksi rahat ovat minun kuten mm asuntokin ja se on mies, joka hieman elää siivelläni.
Ellei mieheltä saisi hyvää seksiä ja läheisyyttä, niin tulisi kyllä mieleen, että mitä lisäarvoa tämä järjestely oikein tuo elämääni. Ehkä se on hyväkin, kun lukee noita kuvauksia parisuhdehelveteistä, olisi ainakin matala kynnys erota, kun ei mun arki muuttuisi siitä yhtään. Toivottavasti ap saat työnjaon fiksummaksi teillä, jos lapsenne on siis myös miehen lapsi. Tai sitten uskallusta erota ja siirtyä viikko viikko systeemiin tms. Mutta ei tuollaista miehen lusmuilua ja vapaamatkustajuutta voi kauan sietää.
lapset ei ole mikään hyvä syy jatkaa idiootin kanssa eloa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies makaa aina iltaisin sohvalla ja katsoo tv:tä. Minä juoksen ympäriinsä ja hoidan lapselle iltarutiinit yms. Mutta se on mun lapseni eikä miehen, olemme uusperhe. Teen näin uusperheavioliitossa siis ihan saman kotityömäärän kun tein yksinhuoltajanakin eikä mies myöskään ole lapsenvahtina vaan jos mulla on kokous myöhään iltaan tms, lapsi menee hoitoon sukulaiselle. Kaiken lisäksi rahat ovat minun kuten mm asuntokin ja se on mies, joka hieman elää siivelläni.
Ellei mieheltä saisi hyvää seksiä ja läheisyyttä, niin tulisi kyllä mieleen, että mitä lisäarvoa tämä järjestely oikein tuo elämääni. Ehkä se on hyväkin, kun lukee noita kuvauksia parisuhdehelveteistä, olisi ainakin matala kynnys erota, kun ei mun arki muuttuisi siitä yhtään. Toivottavasti ap saat työnjaon fiksummaksi teillä, jos lapsenne on siis myös miehen lapsi. Tai sitten uskallusta erota ja siirtyä viikko viikko systeemiin tms. Mutta ei tuollaista miehen lusmuilua ja vapaamatkustajuutta voi kauan sietää.
Yh.. Mielestäni se on kyllä niin ettäjos yhteen muutetaan, niin yhdessä sitä taloutta pyöritetään. En katselisi hetkeäkään miestä joka ei ikinä auttaisi minua lapseni kanssa vaan sanoisi "ei oo mun kakara." no ei ole sun vaimokaan enää, hyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies makaa aina iltaisin sohvalla ja katsoo tv:tä. Minä juoksen ympäriinsä ja hoidan lapselle iltarutiinit yms. Mutta se on mun lapseni eikä miehen, olemme uusperhe. Teen näin uusperheavioliitossa siis ihan saman kotityömäärän kun tein yksinhuoltajanakin eikä mies myöskään ole lapsenvahtina vaan jos mulla on kokous myöhään iltaan tms, lapsi menee hoitoon sukulaiselle. Kaiken lisäksi rahat ovat minun kuten mm asuntokin ja se on mies, joka hieman elää siivelläni.
Ellei mieheltä saisi hyvää seksiä ja läheisyyttä, niin tulisi kyllä mieleen, että mitä lisäarvoa tämä järjestely oikein tuo elämääni. Ehkä se on hyväkin, kun lukee noita kuvauksia parisuhdehelveteistä, olisi ainakin matala kynnys erota, kun ei mun arki muuttuisi siitä yhtään. Toivottavasti ap saat työnjaon fiksummaksi teillä, jos lapsenne on siis myös miehen lapsi. Tai sitten uskallusta erota ja siirtyä viikko viikko systeemiin tms. Mutta ei tuollaista miehen lusmuilua ja vapaamatkustajuutta voi kauan sietää.
Huh huh, samanlaista oli täälläkin. Mies teki hyvin selväksi, että lapsi on minun eikä häneltä voi mitään vastuunkantoa asian suhteen odottaa. Onhan se on ihan tottakin eikä sinänsä mitenkään epäoikeudenmukaista, onneksi vaan omat silmäni aukesivat, kun ei se seksikään loppujen lopuksi niin hyvää ollut eikä läheisyyttäkään ollut, että tosiaan elämä muuttui paljon kevyemmäksi kun ei ollut tavallaan kahta passattavaa siinä... Nyt on päivänselvää, etten enää samanlaiseen järjestelyyn suostuisi, silloin vaan rakastuminen sumensi järkeni, mutta nyt pidän ihan omasta halustani erillään seurustelun ja kotielämän aina siihen asti, kun lapsi kotona asuu.
Ajattele, on ihan oikeasti olemassa miehiä, jotka hyväksyvät naisen lapsineen täysin osaksi omaa arkea, olen tällaista onnea saanut lähipiirissä seurata ja kyllä se pisti miettimään omaa tilannetta. Enkä nyt minäkään puhu rahasta, kyllä minä oman lapseni elätän, mutta juuri tuo ettei lapselle tarvitsisi erikseen hommata lapsenhoitopaikkaa, jos kotona kuitenkin asuu kykenevä, täyspäinen aikuinen, jonka vastuulle sen parhaassa tapauksessa voisi jättää...
Moni huutaa täällä ap:lle että mitäs otit huonon miehen. Voin itse kokemuksesta sanoa, että aluksi mies oli avulias ja teki oman osuutensa. Toki kahden aikuisen taloudessa pakollisia kotitöitä oli vähemmän eikä sitä kytätty kuka teki mitä. Toki meillä keskusteltiin ennen lapsen hankintaa kuinka kotityöt jakaantuvat ja miten lasta kasvatetaan. Mutta kuinkas sitten kävikään. Vähitellen mies luisti hommista enemmän ja enemmän. Nostin asian monesti esille, mutta vaikka kuinka siitä puhuttiin ja pyrittiin löytämään molemmille reilua työnjakoa, niin eipä se tasa-arvo enää toteutunutkaan. Sovituista tehtävistä kiemurreltiin pois tai vaan jätettiin tekemättä. Tekosyitä keksittiin miksi ei ehti tai pysty. Jatkuvasti sai olla taistelemassa reilusta ja tasavertaisesta asemasta. Kymmenessä vuodessa mitta tuli täyteen ja nyt ollaan erottu. Itsekin ihmettelen miten tähän päädyttiin, vaikka tein kaiken ihan oppikirjan mukaan. Mikä saa toisen alistamaan puolisonsa siivoja-lastenhoitaja-sihteeri-rooliin? Jokin syvällä oleva kunnioituksen puute? En tiedä.
Ihme sakkia nämä av-mammat, kun arkirutiineistakin saadaan aikaan tuollainen ongelma
Vierailija kirjoitti:
Ihme sakkia nämä av-mammat, kun arkirutiineistakin saadaan aikaan tuollainen ongelma
Ainakin aloittajan miehellähän se ongelma on, aloittajan mielestä homma toimii hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kenen koira, se lenkittää...
Kenen lapset, se nukuttaa...
Näytä sille miehellesi tämä ketju. Pistä ulkoruokintaan, jos ei suostu osallistumaan kodin töihin.
Kuulostaa niin ärsyttävältä koko "iltarutiini" - sana. Onneksi ei ole koskaan tarvinnut vääntää tästä aiheesta kenenkään kanssa. Ihan normaalia elämäähän tuo on, ja jos aletaan kello kaulassa elämään niin itsepähän siinä sen rasittavaksi tekee.
P. S miksi sitä koiraa ei voi lenkittää aikaisemmin niin että molemmat olette lasten kanssa illalla ja teette mitä nyt teettekin?