Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
TEILLE lapsentekoha harkitseville opettavainen tarina
02.04.2017 |
Olimme harkinneet lapsen hankkimista.
Sen sijaan hankimmekin kokeeksi koiran. Koiran hankkiminen avasi katseemme. Koiraan piti sitoutua, ja se vie vapauden tunteen elämästä.
Ensimmäinen vuosi koiran kanssa oli niin uuvuttava kokemus, että se avasi aivoni myös lastenhankinnan suhteen.
En haluaisi olla uupunut kymmentä vuotta elämästäni.
Koira aikuistuu parissa vuodessa ja on nyt ihana loikoilijakoira, jonka kanssa ulkoilen kerran päivässä, mies vie lenkille pari kertaa päivässä.
Lapsia tekemällä menisi kyllä vapauden tunne elämästä.
Emme siis tee lapsia.
Suosittelen kaikkia lapsia harkitseville, että otatte vaikka lainaan jonkun sukulaisen koiran kuukaudeksi.
Tajuatte, että ette halua lasta. Se on liian sitouttavaa.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Huono kokeilu. Lapsesta saa yleensä elinaikaisen ihmissuhteen, kun taas pelkkään koiraan hukkaa voimavarojaan, eikä saa lapsenlapsiakaan. Miksi elää koiranelämää, kun voisi elää ihmisen rinnalla? Koira on korvike. Ymmärrän kyllä koirat, jotka tekevät tärkeää työtä tai ovat esim vanhukselle seurana. Koira viihdykkeenäkin on ok, mutta extraa, ei välttämätöntä. Täytyy varoa ettei koira vie jonkin tärkeämmmän vaatimaa tilaa, kuten biologisesti oman lapsen. Kyllä koirakin huolehtisi pennuistaan ennen ihmistä! Tästä systä ei ole kannatettava akokeilla koirtalla miten olsi valmis huolehtimaan lapsestaan. Lapsi on aina lapsi, uniikki, ei koiramainen.
Meille tulee lapsenlapsi. Koiramme tulee tekemään pentuja, yksi tyttökoira jää sitten meille. Ja suku jatkuu. Se tyttökoira tulee taas sitten saamaan vauvoja ja suku jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun pointti on joka tapauksessa se, että ennen kuin harkitsette lapsia, niin ottakaa pieni koira kuukaudeksi hoitoon.
Koirien pitäminen useammassa sukupolvessa ei ole lapsenlapsien saamista! Kyse on koiranpennuista!
Koira ei tietyllä tavalla kasva koskaan. Lapsi kasvaa ja kehittyy. Harkitsimme koiraa ja luettuani muutaman koiranpentukriisijutun totesin ettei hankita.
Mulle koira on näiden ekan kahden vuoden aikana tuonut pelkkää iloa, en montaakaan huonoa hetkeä keksi, vaikka on mm eroahdistusta ollut. Olen saanut koiraharrastuksen kautta uusia ystäviä ja hienoja kokemuksia. Nyt meille odotetaan pentua.
Lasta en ole valmis hankkimaan, koska lapsiperhe-elämässä ei ole välttämättä aikaa koiraharrastukselle. :D Mutta ihan lohdullista, jos koira valmentaa muka jotenkin lapsen saamiseen. En ole kokenut koiran sitovuutta lainkaan hankalaksi. Lomailut lomaillaan kotimaassa tai esim Norjassa, illat ollaan kotona tai koiratreeneissä. Sopii mulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me harkittiin myös koiraa (ei kylläkään lapsen korvikkeeksi) mutta ONNEKSI jätimme sen vain haaveilun asteelle. "Teimme" sen sijaan lapsen ja olen äärimmäisen tyytyväinen. Mulla ei varmaan riittäisi mielenkiinto/kiintymys koiralliseen elämään.
Lapsen voi käyttää kerran päivässä ulkona leikkimässä ja senkin ajankohdan saa itse päättää semmoiseksi kuin itse haluaa sinä päivänä. Koiran kanssa siitä ei voi joustaa. Aamustakin pitää raahautua ulos. Toki jos on oma aidattu piha niin se helpottaisi pissatuksia, mutta meillä semmoista ei ole.
En vain ole niin eläinrakas että pystyisin nauttimaan eläimen ehdoilla elämisestä. Lapsi taas on minulle paljon helpompi ja sitoutuminen lapseen ei ole mikään ongelma.
Koira vei siis vapautenne. Aiotteko laittaa koiranne pois?
t. Onnellinen lapsiperheellinen ilman koiraa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä ettette hommanneet lasta jos koiran hankkiminen oli teille noin uuvuttavaa. Mt ongelmaisten ihmisten ei muutenkaan pitäisi lisääntyä, ei tosin hankkia niitä koiriakaan :/
Minulla on lähipiirssäni monta lapsiperhettä, jotka ovat läpen uupuneita.
Sitten on heitäkin joiden lapset ovat lentäneet pesästä. Heidän elämänsä onkin tyhjää. Ihmiset kaikkosivat lasten aikana ympäriltä. Ei ollut enää mitään yhteistä.
Ero heille taitaa tulla. Ovat vieraantuneet toisistaan kun on kaikki aika mennyt lastenhoitoon.
Aijaa, ikävää heille jos organisointikykyä ei ole nimeksikään..
En varmaan ole koskaan ollut niin onnellinen kuin pidellessäni vauvaa sylissä synnytyssalissa. Vieläkin hymyilyttää, vaikka tämä vauva on jo melkein täysi-ikäinen ja vaimokin uusissa maisemissa. Omasta lapsesta ei vain voi olla pitämättä. Kaikki muu kuten työ, harrastukset ja lemmikit asettuu todellisempiin mittasuhteisiin. Työstressikin vähenee, kun on jotain vielä tärkeämpää huolehdittavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me harkittiin myös koiraa (ei kylläkään lapsen korvikkeeksi) mutta ONNEKSI jätimme sen vain haaveilun asteelle. "Teimme" sen sijaan lapsen ja olen äärimmäisen tyytyväinen. Mulla ei varmaan riittäisi mielenkiinto/kiintymys koiralliseen elämään.
Lapsen voi käyttää kerran päivässä ulkona leikkimässä ja senkin ajankohdan saa itse päättää semmoiseksi kuin itse haluaa sinä päivänä. Koiran kanssa siitä ei voi joustaa. Aamustakin pitää raahautua ulos. Toki jos on oma aidattu piha niin se helpottaisi pissatuksia, mutta meillä semmoista ei ole.
En vain ole niin eläinrakas että pystyisin nauttimaan eläimen ehdoilla elämisestä. Lapsi taas on minulle paljon helpompi ja sitoutuminen lapseen ei ole mikään ongelma.
Tämä. Lapsi kasvaa ja kehittyy(itsenäistyy) kokoajan,koira on "ikuinen lapsi". Lapsi menee omia menojaan kavereidensa kanssa,kun seisot räntäsateessa neljättä kertaa sille päivää ulkoiluttamassa koiraa, jonka oksennuksia heräsit(taas) yöllä siivoamaan. :D
Jos kaksi aikuista ihmistä ei saa koiraa hoidettua niin ovat kyllä helvetin laiskoja ja tyhmiä. Anteeksi suorapuheisuuteni.