Lue keskustelun säännöt.
Miksi et lähtenyt toisille treffeille?
01.04.2017 |
Itse vastasin asialliseen ilmoitukseen. Tapasimme. Oli hoikka ja hyvännäköinen pitkä mies. Harrasti urheilua, oli työ, iso asunto, koira. Oli eronnut, yksi ala-asteikäinen tyttö, joka asui äidillään. Tämä oli minulle ok, koska itselläni oli samanikäinen tyttö. No tavattiin siis ja oli ekat treffit. Kävimme syömässä. Istuimme romanttisesti vastakkain. Tämä komistus tilasi itselleen pastaa. Siinä syödessämme itkin sisäisesti, että en halua seuraavia kymmeniä vuosia katsoa tuota miestä tai lähinnä hänen syömistään. Mies ei minua juurikaan katsonut, vaan keskittyi sen pastan ryystämiseen. Niin, ryystämiseen. Pastaa haarukkaan. Haarukka suuhun. Sitten loput roikkuvat pastat sellaisella kuuluvalla ryystäys-äänellä suuhun. Kastiketta oli suupielissä ja eniten inhotti se kastike niissä nenän alla olevissa viiksissä. Välillä mies sitten niisti, oli allergia-aika. Minua alkoi lopulta etomaan se kun en sitten enää lopussa tiennyt mikä oli viiksissä räkää ja mikä pastakastiketta.
Kommentit (40)
Lähes kaikki treffini ovat jääneet ensimmäisiksi. Syyt (jos syyllistetään vaan treffikumppania) tiivistettynä:
-Kaunis, mukava ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta hän oli todella pinnallinen ja vähän pissis. Pidemmän päälle en olisi jaksanut.
-Kaunis, ei niin mukava ja halusikin vain seksiä.
-Ok näköinen ja (ehkä liian) mukava. Tulimme todella luontevasti juttuun, mutta lopulta tylsistyin hänen seurassaan. Ei kipinää tai jännitystä. Hänkään ei näyttänyt lopulta vaikuttuneen minusta.
-Seikkailunhaluinen ja kaikin puolin upea. Päädyimme baarissa juomaan oikeen olan takaa ja sänkyyn. Kumpikaan ei kai kehdannut ottaa enää yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nainen alkoi puhua tapaamisestamme tavalla, joka sai minut tuntemaan, että hän nyt vaivautui tulemaan paikalle, kun ei ollut muutakaan tekemistä.
Ai kamala jos olen itsekin joskus antanut tuollaisen "armahtavan diivattaren" vaikutelman. Mä kävin deiteillä kun mulla ei ollut parempaakaan tekemistä. Olin tosi yksinäinen, epätoivoinen. Mua kiinnosti ne deittipaikat (kahvilat, nähtävyydet) vähintään yhtä paljon kuin sen uuden ihmisen tapaaminen. Sovin tapaamisia tosi matalalla kynnyksellä, saattoi olla jopa kahdet ensitreffit per viikonloppu. Kaikesta huolimatta olin kuitenkin tositarkoituksella liikkeellä ja pariuduinkin sitä kautta. Nykyään arvostan vapaa-aikaani paljon enemmän, enkä enää tapaisi ketään paremman puutteessa. Vain aidosti jo ennalta kiinnostavia.
Tuollainen on mun mielestä väärin että lähtee ilman mitään kiinnostusta treffeille. Miehille treffit on harvinaisia tilaisuuksia ja silloin toivoisi että toisella olisi puhtaat jauhot pussissa.
En nyt sanoisi "ilman mitään" kiinnostusta, en tietenkään kolunnut koko deittisaittia enkä heittänyt arpaa... Kaikilla oli ihan kiva profiili, mutta en välttämättä tiennyt heidän ulkonäöstään tai elämästään ennalta paljoa. En halunnut kirjekavereita, en halunnut kasvattaa liikaa odotuksia. Halusin antaa kohtalolle nopean mahdollisuuden. Ja päästä ulos kotoa. En ole ylpeä kaikista teoistani, mutta en manipuloinut ketään ja maksoin osuuteni. En ollut lahjakas flirttailija, mutta joka tapaamisella mietin rakkauden mahdollisuutta - tai mahdottomuutta.
Tällä avautumisella haluan lähinnä vaan kertoa yhden vaihtoehtoisen syyn moiselle käytökselle. Näin vuosien jälkeen olen alkanut pohtia surkeaa deittihistoriaani, silloin muinoin koin itseni vain uhriksi. Olen toiminut tökerösti ja antanut tahattomia huonoja signaaleja.
Yleensä ei ole ollut mitään erityistä turn-offia, vaan on vain jäänyt pelkästään kaverilliset tunteet. Ei ole sytyttänyt, vaikka treffeillä on ollut mukavaa. Varsinaisesti vastenmielisiä miehiä ei ole paljoa ainakaan nuorissa, mutta on paljon sellaisia, jotka eivät oikein herätä tunteita toiseenkaan suuntaan.
Olin kerran yhden miehen kansssa treffeillä niinkin hauskassa paikassa kuin vanhojen autojen näyttelyssä. Kiersimme autoja, juttelimme niiden omistajille, naureskeltiin ja kaffetta juotiin. Päälle päätteeksi hän vei minut kotiin. Pitkä mies, harteikas, verbaalinen puoli kondiksessa, naamaltaankin komea. Mutta mikään ei saanut minua ylittämään jatkokynnystä. Kaksi seikkaa: tämä eka on ihan vain pieni varoitusmerkki, joka laittoi kellot soimaan mutta ei yksinään olisi estänyt jatkotapaamista. Jouduin nimittäin huomaamaan, miten hän (hänellä oli puolipitkät, vähän sellaiset taiteilijahiukset) heilautti hiuksiaan keimailevasti ja katsoi samalla itseään tyytyväisenä vaivihkaa auton sivupeilistä. Mielestäni tällainen on tosi naisellista ja naisellakin turhan itsetietoisen omahyväistä. Tuollaiset itseään lääppivät eleet kandee jättää vessaan tai muualle, missä kukaan muu ei ole näkemässä. Itselleen keimailu ei tosiaankaan anna kenestäkään hyvää kuvaa, ei edes vaikka tietäisi, että kaikkihan me ollaan vähän turhamaisia.
Se isoin juttu oli, että mies oli tälläytynyt lonely rideriksi. Toisin sanoen oli sellaiset amerikan cowboy / marlboro-mies vermeet yllä. Vaaleat farkut, farkkupaita, bootsit, oliko vielä huivi kaulassa ei ehkä nyt sentään mutta ainakin oli se klassinen isosolkinen lännenvyö. Siis aikuinen, lähemmä viisikymppinen mies pukeutuu kuin villin lännen operettitähti. Ei voi mitään. SIinä meni kyllä hänen uskottavuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki treffini ovat jääneet ensimmäisiksi. Syyt (jos syyllistetään vaan treffikumppania) tiivistettynä:
-Kaunis, mukava ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta hän oli todella pinnallinen ja vähän pissis. Pidemmän päälle en olisi jaksanut.
-Kaunis, ei niin mukava ja halusikin vain seksiä.
-Ok näköinen ja (ehkä liian) mukava. Tulimme todella luontevasti juttuun, mutta lopulta tylsistyin hänen seurassaan. Ei kipinää tai jännitystä. Hänkään ei näyttänyt lopulta vaikuttuneen minusta.
-Seikkailunhaluinen ja kaikin puolin upea. Päädyimme baarissa juomaan oikeen olan takaa ja sänkyyn. Kumpikaan ei kai kehdannut ottaa enää yhteyttä.
no sua on vaikea miellyttää. Pahoin pelkään, että saat etsiä vielä pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki treffini ovat jääneet ensimmäisiksi. Syyt (jos syyllistetään vaan treffikumppania) tiivistettynä:
-Kaunis, mukava ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta hän oli todella pinnallinen ja vähän pissis. Pidemmän päälle en olisi jaksanut.
-Kaunis, ei niin mukava ja halusikin vain seksiä.
-Ok näköinen ja (ehkä liian) mukava. Tulimme todella luontevasti juttuun, mutta lopulta tylsistyin hänen seurassaan. Ei kipinää tai jännitystä. Hänkään ei näyttänyt lopulta vaikuttuneen minusta.
-Seikkailunhaluinen ja kaikin puolin upea. Päädyimme baarissa juomaan oikeen olan takaa ja sänkyyn. Kumpikaan ei kai kehdannut ottaa enää yhteyttä.
no sua on vaikea miellyttää. Pahoin pelkään, että saat etsiä vielä pitkään.
Olen todennut tämän itsekin. Olenkin lopettanut treffailun ainakin toistaiseksi, jotten tuhlaisi kenenkään aikaa, saati omaani. Tosin yksiin treffeihin jääminen on välillä johtunut myös omasta epävarmuudestani, etenkin viimeissä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran yhden miehen kansssa treffeillä niinkin hauskassa paikassa kuin vanhojen autojen näyttelyssä. Kiersimme autoja, juttelimme niiden omistajille, naureskeltiin ja kaffetta juotiin. Päälle päätteeksi hän vei minut kotiin. Pitkä mies, harteikas, verbaalinen puoli kondiksessa, naamaltaankin komea. Mutta mikään ei saanut minua ylittämään jatkokynnystä. Kaksi seikkaa: tämä eka on ihan vain pieni varoitusmerkki, joka laittoi kellot soimaan mutta ei yksinään olisi estänyt jatkotapaamista. Jouduin nimittäin huomaamaan, miten hän (hänellä oli puolipitkät, vähän sellaiset taiteilijahiukset) heilautti hiuksiaan keimailevasti ja katsoi samalla itseään tyytyväisenä vaivihkaa auton sivupeilistä. Mielestäni tällainen on tosi naisellista ja naisellakin turhan itsetietoisen omahyväistä. Tuollaiset itseään lääppivät eleet kandee jättää vessaan tai muualle, missä kukaan muu ei ole näkemässä. Itselleen keimailu ei tosiaankaan anna kenestäkään hyvää kuvaa, ei edes vaikka tietäisi, että kaikkihan me ollaan vähän turhamaisia.
Se isoin juttu oli, että mies oli tälläytynyt lonely rideriksi. Toisin sanoen oli sellaiset amerikan cowboy / marlboro-mies vermeet yllä. Vaaleat farkut, farkkupaita, bootsit, oliko vielä huivi kaulassa ei ehkä nyt sentään mutta ainakin oli se klassinen isosolkinen lännenvyö. Siis aikuinen, lähemmä viisikymppinen mies pukeutuu kuin villin lännen operettitähti. Ei voi mitään. SIinä meni kyllä hänen uskottavuutensa.
Taidat olla vieläkin sinkku? Onko montakin kissaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla vieläkin sinkku? Onko montakin kissaa?
Hahaa, katkera mis yrittää vähän "sivaltaa", kun nyrpeälle naiselle ei kelpaa mikä tahansa :D. Olen todellakin sinkku. Silä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tämän kanssa. Olenpahan oppinut jo ajat sitten, ettei kande tuhlata kymmeniä vuosia suhteissa, joissa toinen, ehkä molemmat, ovat toisilleen vain säälittäviä kompromisseja, ehkä jopa pieniä nolostelun aiheita. Olen itse normisti pukeutuva keskituloinen ja -luokkainen nainen. En voisi kulkea perussiististi toimistotyyliin pukeutuvana tuollaisen oman elämänsä lännen sankarin rinnalla missään. Se ei kuitenkaan ole se pointti vaan se, että ihminen haluaa kumppaniltaan tiettyä suhteellisuudentajuisuutta ja normaaliutta. Kaikenlaiset koomiset ylilyönnit kandee jättää väliin ja usein hyvästä syystä. Ylenpalttinen erikoisuudentavoittelu tuollaisilla sinänsä pienilläkin asioilla viestii jotain epämukavaa siitä ihmisestä. On eri asia, että joku esiintyvä tähti pukeutuu kuin joku lännen rokkari. Ihan eri juttu on kun joku tavis tekee niin arkipukeutumisellaan. Aistin peilikuvalle keimailussa ja överipukeutumisessa hälytysmerkkejä. En edes tiedä tarkalleen mistä, mutta jostain ego-ongelmasta kuitenkin. En kaipaa sellaisia elämääni. Haluan miehen, jonka todella haluan. Jos aina tyytyy, ei ikinä pääse tavoitteeseen. Jos sellaista miestä ei löydy, olen mieluummin yksin. Ei se paha kohtalo ole sekään. Taatusti parempi kuin kärvistely suhteessa, jossa nolostelee sitä toista osapuolta.
Kerran oli mies, jonka kanssa käytiin kävelylenkillä. Reitti oli tuttu minulle, mutta ei hänelle. Ehdotin kääntymistä eräässä yleisesti käytetyssä kääntymiskohdassa. Koko kävelyn ajan jouduin pitämään puhetta, mies murahteli vastauksia. Tympi jo tämä kliseinen asetelma puhelias nainen sirkuttaa hermostuneen - miehekkyyttään vihamielisellä jurotuksella korostava mies on vain kuunteluoppilaana. Jossai nvaiheessa sanoin, että tuolla edessä näkyy se kääntymispaikka. Saman tien mies kääntyi. Se ei siis halunnut kääntyä siellä, missä joku tuollainen akka oli ehdottanut vaan näyttääpä sille kaapin paikan heti kättelyssä ja kääntyy siinä missä itse katsoo sen parhaaksi. Mitään se ei edes sanonut, kääntyi vain ja lähti rivakasti etenemään, minä perässä. Ei hitto. Mutta perään se kyllä laittoi e-mailia ja kyseli, josko nähtäisiin vielä. Joskopa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitähän riittää. Tapasin kotibileiden jälkeen yhden miehen joka oli valmistunut juristiksi ja laihduttanut n. 15kg. Ravintolaillallinen oli puinen mutta sovittiin toisesta tapaamisesta. Toisella kerralla käveltiin kampuksen läpi ja hän ilmoitti bestikselleen että olen sen uusi naisystävä. Se kerta oli viimeinen.
Ei vaan kertakaikkiaan löytynyt yhtään yhteistä puheenaihetta. Tai hän ei uskonut, että naisen kanssa voi keskustella tekniikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nainen alkoi puhua tapaamisestamme tavalla, joka sai minut tuntemaan, että hän nyt vaivautui tulemaan paikalle, kun ei ollut muutakaan tekemistä.
Ai kamala jos olen itsekin joskus antanut tuollaisen "armahtavan diivattaren" vaikutelman. Mä kävin deiteillä kun mulla ei ollut parempaakaan tekemistä. Olin tosi yksinäinen, epätoivoinen. Mua kiinnosti ne deittipaikat (kahvilat, nähtävyydet) vähintään yhtä paljon kuin sen uuden ihmisen tapaaminen. Sovin tapaamisia tosi matalalla kynnyksellä, saattoi olla jopa kahdet ensitreffit per viikonloppu. Kaikesta huolimatta olin kuitenkin tositarkoituksella liikkeellä ja pariuduinkin sitä kautta. Nykyään arvostan vapaa-aikaani paljon enemmän, enkä enää tapaisi ketään paremman puutteessa. Vain aidosti jo ennalta kiinnostavia.
Tuollainen on mun mielestä väärin että lähtee ilman mitään kiinnostusta treffeille. Miehille treffit on harvinaisia tilaisuuksia ja silloin toivoisi että toisella olisi puhtaat jauhot pussissa.
Ihan kuin naisilla ei olisi oikeutta käydä treffeillä ilman, että pitäisi olla yhtä epätoivoinen kuin ne miehet, joista sinä puhut. Katsos kun ensitreffeille mennään juuri tutustumaan ja katsomaan herääkö kiinnostus.
- Treffikaverilla oli vanha, nukkainen ja ruma huppari, ja vaatetus ei muutenkaan pukenut häntä
- Jutun aiheita ei löytynyt
- Ei omannut alkeellisimpiakaan käytöstapoja
- Ei katsonut kertaakaan silmiin treffien aikana
Kaikki eri kerroilla, joskus joitakin samassa paketissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina lähtenyt toisille treffeille, jos vaan kutsu on käynyt. Monesti miehet on kuitenkin peruneet tai tehneet oharit :(
Nuorempana lähdin aina treffeille,kun joku pyysi,ja yleensä oli ihan onnistuneita kokenuksia,mutta yhden tyypin kanssa ei ollut yhtään mitään juteltavaa.Tapasimme pubissa ja joimme oluet hiljaa,molemmat vaan tuijotteli kattoa ja seiniä ja yritti keksiä sanottavaa,hirveän vaivaantut tunnelma.Myöhemmin tyyppi tekstasi,että haluanko tavata uudelleen.En sitten toista kertaa lähtenyt istumaan hiljaa 😝
Kahdelle naiselle maistui liikaa alko, vaikka puheissa kumpikin vähätteli alkon käyttöään. Yksi taas oli niin kiltti myötäilijä, ettei siitä saanut selvää olenko hänen mielestään hyvä tyyppi vai ei. Laittoi sitten parinä päivän viiveellä tekstaria perään, ettei tämä ehkä toimi pidemmän päälle. No sentään sai ilmoitettua...
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten miehenä en halua toisia treffejä jos nainen ei osaa keskustella, ei kysy mitään, ei vie keskustelua eteenpäin.
Naisen ulkonäkö rajoittaa myös toisille treffeille pääsyä, jos en voi kuvitella koskaan viehättyväni naisen ulkonäöstä ja jos en voisi koskaan kuvitella kehuvani hänen ulkonäköä niin tuskin on tulevaisuutta.
Totta puhut. Itse kävin naisen kanssa tosin toisillakin treffeillä vain todetakseni että tämän naisen ylipainon ja kiikkumattoman elämäntavan vuoksi suhde ei tule koskaan onnistumaan. En viehäty ylipainosta ja varsinkin tuollainen liki nelikymppinen nainen joka ei ole säännöllistä liikuntaa harrastanut koskaan on kropaltaan ja ryhdiltään vastenmielinen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina lähtenyt toisille treffeille, jos vaan kutsu on käynyt. Monesti miehet on kuitenkin peruneet tai tehneet oharit :(
Juuri näin. Tosin ihan virallisille ekoille treffeillekään ei yksikään mies ole minua pyytänyt vaan on nähty sattumalta joko kotibileissä tai baarissa ja päädytty viettämään iltaa yhdessä. Lopputulos on kuitenkin joka kerta ollut sama, joko on harrastettu seksiä ja toisia treffejä ei ole tullut tai sitten ei ole harrastettu seksiä eikä toisia treffejä ole tullut silloinkaan.
Olisi tosiaan kiva mennä vaikka kahville yhdessä tai vaikka jäätelölle ja niin että mies pyytäisi, itse kun olen saanut aina pakit.
"Armahtava Diivatar", kuulostaa hyvältä :)