Mulla on aivan paska kaveri, mutta kun se on ainoa kaveri, en voi laittaa välejäkään poikki
Se kohtelee mua kuin jotain pölyrättiä. Mä kuukausi kaupalla olin sille tukena ja olkapäänä, kun erosi. Kuuntelin ja tsemppasin.
Nyt on taas uudessa suhteessa ja kun itsellä on vaikeampi tilanne elämässä ja olen yrittänyt hänelle siitä purkautua, niin ei mitään reaktiota.
Erehdyin myös sanomaan, että toisiko lainaamansa tavaran kunhan ei enää tarvitse sitä ja vastasi vain ok eikä sen jälkeen ole edes lukenut whatsapp-viestejäni, vaikka käy siellä. En ymmärrä. Eikö omaa tavaraa saa pyytää edes nätisti takaisin?
En ymmärrä miten vielä aikuisena voi jotku olla noin itsekeskeisiä ja ajattelemattomia! Yli 30v perheen äiti, ei mikään teini siis.
Ikinä en ole hänelle mitään pahasti sanonut tai tehnyt, mutta silti se vähän väliä on mulle todella töykeä. Kuluttavaa tällainen ystävyys, kun itse ei saa mitään tukea ja vähän väliä sellainen olo, että no sanoinko nyt jotain pahasti, kun taas yhtäkkiä alkoi hiljaisuus.
Kommentit (11)
Varmaan epävakaa ihminen. Ei tollasella yksipuolisella ystävyydellä tee mitään. Käyttää vaan hyväks sua. Käytä oma aikasi paremmin ja unohda se itsekäs riippakivi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aivan paska kaveri, mutta kun se on ainoa kaveri, en voi laittaa välejäkään poikki
"Kaverisi" kuulostaa itsekkäältä paskalta, ehkä ihan hyvä että pääsit eroon, mutta kyllä sopisi miettiä sitäkin mikä itsessäsi on vikana, jos seurasi ei kenellekään kelpaa... (sinulla on vain yksi kaveri, ja sekin nyt laittanut välit poikki sinuun)
Huono juttu. Onneksi aurajuusto kohtelee aina hyvin kunhan se heittää roskiin tuppervaressa ja kohtelee kebab pizzerian jääkaappia roskiksena sekä aurajuusto tuotetta huumeena.
Aurajuusto on hyvää nimittelyä.
Siitäkin paskempi on aura.
Jos pääsisin pariisiin ensi kesänä yliopistoon niin yhteishaku olisi molempien kannalta hyvä koska minullakin on paska kaveri.
Järkevintä kai olisi antaa vain olla ja jättää tuollainen kaveri, mutta sitten ei olisi enää yhtään ketään... Nyt jo tosi yksinäinen olo usein.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aivan paska kaveri, mutta kun se on ainoa kaveri, en voi laittaa välejäkään poikki
"Kaverisi" kuulostaa itsekkäältä paskalta, ehkä ihan hyvä että pääsit eroon, mutta kyllä sopisi miettiä sitäkin mikä itsessäsi on vikana, jos seurasi ei kenellekään kelpaa... (sinulla on vain yksi kaveri, ja sekin nyt laittanut välit poikki sinuun)
Olen muuttanut aika monta kertaa nyt aikuisiällä ja ystävystyn tosi hitaasti. Olen aika ujo alussa. Mutta sitten kun ystävystyn, niin olen pitkäaikainen ja uskollinen ystävä.
Olen kyllä aina yrittänyt niitä kavereita saada, mutta en vain osaa... Nyt sitten olen työtön, niin ei edes työtä, missä tutustua toisiin.
Ap.
Ap, älä välitä. Ehkä sillä on jotain kriisiä nyt henkisellä puolella, tai kadehtii sinua tms. Anna olla, ottakoon itse yhteyttä, kun jaksaa taas olla ihmisiksi.
Oletan, että olet kysynyt häneltä, onko hän suuttunut jostakin?
Vierailija kirjoitti:
Järkevintä kai olisi antaa vain olla ja jättää tuollainen kaveri, mutta sitten ei olisi enää yhtään ketään... Nyt jo tosi yksinäinen olo usein.
Ap.
Jos sulla on yksinäistä ja paska olo jo ystävyyssuhteessa, niin voiko se oikeasti olla sen kurjempaa yksin?
Tulee mieleen, että kyseinen kaveri ei jostain syystä arvosta sinua ollenkaan. Esim. ehkä teillä on ollut jotain ristiriitoja, tai sitten hän vain on sellainen ihminen, joka arvostaa korkeintaan vain ihmisiä jotka tosissaan vaativat sitä, tai jotka sattuvat olemaan juuri hänen ihailemaansa tyyppiä.
Joka tapauksessa ei kuulosta kaveruuden arvoiselta. Pitäisin jatkossa korkeintaan tuttavuutena, enkä tukisi/pitäisi yhteyttä aktiivisemmin kuin tuttavan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä välitä. Ehkä sillä on jotain kriisiä nyt henkisellä puolella, tai kadehtii sinua tms. Anna olla, ottakoon itse yhteyttä, kun jaksaa taas olla ihmisiksi.
Oletan, että olet kysynyt häneltä, onko hän suuttunut jostakin?
En ole vielä kysynyt, kun olen vain lähinnä ihmetellyt, että mitä ihmettä.. Mutta jos ei pikkuhiljaa ala mitään kuulua, niin täytyy kysyä. Tai antaa vain olla.
Ei mun tee mieli enää samalla tavalla yhteyksissä olla. Tuo on niin loukkaavaa, kun ei mitään reaktiota koskaan minun ongelmiin.
Ap.
Mä oon varmaan jonkun mielestä tollanen paska kaveri. Tykkään tosi paljon ystävistäni ja heitä on ihana välillä nähdä ja höpötellä, mutta oon neljän alle 10 vuotiaan äiti ja arki on ihan helkutin kiireistä ja stressaavaa niin en ehdi nähdä kauheen usein. Tuntuu ettei kaikki kaverit ymmärrä sitä. Jotku laittaa kokoajan viestiä, nähdäänkö sillon ja sillon ja oikeesti mulle on kerran viikossa liikaa. En vaan ehdi. Kerran kk ehkä ehdin. Stressaa vielä enemmän kokoajan vastata kieltävästi kun on jotain muuta. Ja joskus haluisin ihan olla ja hengähtää kotonakin. Yhdelle ystävälle joskus oon vastaamatta kun muuten ei ymmärrä vaikka nätisti sanon. Lisäksi hänen "kahville tulo" on välillä kestänyt klo 10-20, etukäteen sopimatta, sisältäen ruokailut ja kahvittelut jälkkäreineen ja iltapaloineen. Vaikka on ihana ihminen niin välillä aika raskasta.
Parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa.