Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä "paras ystäväni" ei voi kertoa, että miksi lopetti yhteydenpidon kuin seinään?
01.04.2017 |
Oltiin siis parhaita ystäviä kuudennelta luokalta lähtien reilut 15 vuotta. Nähtiin ja viestiteltiin usein, kerrottiin toisillemme kaikki salaisuudet ja oltiin vuoronperään toistemme tukena elämiemme ylä- ja alamäissä.
No sitten oltiin sovittu, että tavataan kunnes "ystäväni" perui tapaamisen ja sanoi, että nähdäänkö sittenkin joku toinen päivä, ilmoitin, että totta kai sopii, ilmoittele kun sulle käy.
Tämän jälkeen ei ole kuulunut mitään. Olen laittanu viestiä, yrittänyt soittaa ja laittanut fb-viestiä, mutta hän ei vastaa mihinkää. En ole saanut mitään selitystä tälle. Aluksi olin todella surullinen pitkään, mutta nyt alkoi jo loukkaamaan, että miten voi tehdä noin?
Tuosta perumisesta nyt aikaa reilu vuosi ja olen kysellyt tasaisesti, että onko kaikki ok jne, viimeksi maanantaina kysyin ja hän on lukenut viestin, mutta yllättäen ei vastaa edelleenkään.
Facebookin perusteella elää varsin normaalia ja menevää elämää, hän näkee paljon muita ihmisiä ja reilu vuosi sitten hän hankki sellaisen rotukoiran ja alkoi pyöriä paljon niissä piireissä, eli tapaa kyllä muita ihmisiä ja elää näköjään varsin sosiaalista elämää.
Kummallakaan ei ole lapsia ym. eli ei ole mitään sellaisia suuria elämänmuutoksia, jotka olisi voineet vaikuttaa.
Oli pakko purkaa tämä jonnekkin :(
Kommentit (56)
Kuka oikeasti ajattelee että ystävyyssuhde olisi ikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia ihmispaskat nykyään on. Munkin kaveri vaan päätti yhtäkkiä että mä vaan valitan ja puran pahaa oloa häneen joten hän hylkäsi minut, vaikka 90% ajasta käsiteltiin hänen masennusta, ahdistusta ja parisuhdetta. Enkä siis itse olisi jättänyt kaveriani, vaikka hänen seuransa otti toisinaan voimille. Naiset osaa olla uskomattoman itsekeskeisiä.
Mä olen lopettanut yhteydeenpidon tällä tavalla kolmeen ihmiseen. Kaikki ovst jälkeenpäin olleet sitä mieltäettä minä olin se loukkaava osapuoli ja mun olisi pitänyt selittää tekemisiäni. Kaikkien kanssa kuitenkin läytiin jonkunlainen keskustelu asiasta - he eivät vain tajua sitä. Ensimmäinen näistä kolmesta ihan itse kertoi minulle abiristeilyllä, ettei halua olla kanssani julkisilla paikilla, koska mulla ei ole tarpeeksi muita kavereita. Toinen kertoi mulle, mun olohuoneessani istuen, että hänen mielestään kaikki erityislapset pitäisi säilöä jonnekin ois normaaleja ihmisiä häiritsemästä, vaikka tiesi, että mulla on erityislapsi. Kolmas haukkui isäni tavan hoitaa mummoni hautaa kuukausi isän kuoleman jälkeen. Mutta heissä ei ole mitään vikaa. Minussa vain. He varmaan kokevat asian ihan oikeasti näin ja tuskin edes muistavat puheitaan enää.
Mä en ole heille tilivelvollinen mistään. En halua muistella enkä elää uudelleen näitä hetkiä, jota olivat tapahtuessaan hyvin kipeitä. En myöskään jaksa käydä näitä keskusteluja enää, koska kysesssä ovat mielensäpahoittajat, jokapaikanloukkaantujat, jotka eivät koskaan näe malkaa omassa silmässään ja joita muu maailma aina kohtelee väärin.
Mutta suosittelisin, että joka kerta kun joku lopettaa yhteydenpidon sinuun, miettisit, mitä itse tulit tehneeksi,
Minä olen ollut se toinen osapuoli, eli ystävän jättäjä. Sain uuden kaveripiirin jossa ei tykätty tästä mun ystävästä, haukuttiin rumaksi ym muuta lapsellista. Olin siihen aikaan murrosvaiheessa ja koin että tarvitsen tämän uuden bilettäjäpiirin ja sitten häpesin tätä vanhaa kaveriani josta muut ei tykännyt. Kun jätin hänet, hän tunkeutui meidän bileisiin vaatimaan selitystä eikä hän jättänyt minua enää rauhaan, pommitteli viesteillä, ilmestyi oven taa ym muuta vainoamista.
Aloin häpeämään kaikkia vanhoja aikoja ja avautumisia joten aattelin sulkea hänet pois elämästäni ja jättää taakseni kaikki se entinen. Nykyään olen taas tosi hyvä ystävä hänen kanssaan ja häpeän entistä käytöstäni, hän on pysynyt rinnallani vaikka se bilepiiri käänsi lopulta selkänsä minulle ja kaikki ajautui elämässään eteenpäin.
Luulen että ystävälläsi on kans joku vaihe että hän kokee että tarvii nyt uusia alkuja ja ystäväsuhteita. Mutta kyllä hän sitten huomaa että ne lapsuusajan siteet painaa vaa'assa paljon ja palaa luoksesi jos vielä otat vastaan, usko pois :)
Varokaa ottamasta ystäviksi narsistin oloisia tai epävakaita persoonallisuuksia. Tuollaista on odotettavissa, koska nuo ihmistyypit ovat uskomattoman itsekeskeisiä, kylmiä ja loukkaantuvat kaiken maailman pienistä asioista, joiden perusteella voivat sitten muka jättää ystävän kuin nallin kalliolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama käynyt itselleni. Vailla mitään syytä yhteydenpito lakkasi. Mielestäni kaikki oli ok, mutta yhteydenpito lakkasi kuin seinään. Nyt ei olla nähty kolmeen vuoteen. En oikeasti tiedä siitä entisestä ystävästäni tällä hetkellä yhtään mitään. Vaikea kuvitella, että kyseinen ihminen olisi kuollutkaan. Välillä aina mietin syytä, että miksi kaikki vaan lakkasi, mutta ei mitään järjellistä selitystä ole tullut mieleeni. Noin 20 vuotta oltiin tekemisissä. Pelottavinta tosiaan kaikessa on se, että meillä ei ollut mitään riitaa ja viimeisen kerran kun ystäväni näin niin kaikki näytti olevan hyvin ja meillä oli hauskaakin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut se toinen osapuoli, eli ystävän jättäjä. Sain uuden kaveripiirin jossa ei tykätty tästä mun ystävästä, haukuttiin rumaksi ym muuta lapsellista. Olin siihen aikaan murrosvaiheessa ja koin että tarvitsen tämän uuden bilettäjäpiirin ja sitten häpesin tätä vanhaa kaveriani josta muut ei tykännyt. Kun jätin hänet, hän tunkeutui meidän bileisiin vaatimaan selitystä eikä hän jättänyt minua enää rauhaan, pommitteli viesteillä, ilmestyi oven taa ym muuta vainoamista.
Aloin häpeämään kaikkia vanhoja aikoja ja avautumisia joten aattelin sulkea hänet pois elämästäni ja jättää taakseni kaikki se entinen. Nykyään olen taas tosi hyvä ystävä hänen kanssaan ja häpeän entistä käytöstäni, hän on pysynyt rinnallani vaikka se bilepiiri käänsi lopulta selkänsä minulle ja kaikki ajautui elämässään eteenpäin.
Luulen että ystävälläsi on kans joku vaihe että hän kokee että tarvii nyt uusia alkuja ja ystäväsuhteita. Mutta kyllä hän sitten huomaa että ne lapsuusajan siteet painaa vaa'assa paljon ja palaa luoksesi jos vielä otat vastaan, usko pois :)
Muista ap, sun ei todellakaan tarvitse kestää samanlaista jota tämän kirjoittajan ystävä(?) joutui kestämään. Jos kaverillasi on nyt joku uusi vaihe elämässään ja tulee myöhemmin katumapäälle niin sun ei tarvitse olla valmiina odottamassa ja toivottamassa tätä palaajaa takaisin elämääsi. Olet enemmän arvoinen kuin hän. Älä anna kohdella itseäsi noin kuin tässä esimerkissä on tehty.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lopettanut yhteydeenpidon tällä tavalla kolmeen ihmiseen. Kaikki ovst jälkeenpäin olleet sitä mieltäettä minä olin se loukkaava osapuoli ja mun olisi pitänyt selittää tekemisiäni. Kaikkien kanssa kuitenkin läytiin jonkunlainen keskustelu asiasta - he eivät vain tajua sitä. Ensimmäinen näistä kolmesta ihan itse kertoi minulle abiristeilyllä, ettei halua olla kanssani julkisilla paikilla, koska mulla ei ole tarpeeksi muita kavereita. Toinen kertoi mulle, mun olohuoneessani istuen, että hänen mielestään kaikki erityislapset pitäisi säilöä jonnekin ois normaaleja ihmisiä häiritsemästä, vaikka tiesi, että mulla on erityislapsi. Kolmas haukkui isäni tavan hoitaa mummoni hautaa kuukausi isän kuoleman jälkeen. Mutta heissä ei ole mitään vikaa. Minussa vain. He varmaan kokevat asian ihan oikeasti näin ja tuskin edes muistavat puheitaan enää.
Mä en ole heille tilivelvollinen mistään. En halua muistella enkä elää uudelleen näitä hetkiä, jota olivat tapahtuessaan hyvin kipeitä. En myöskään jaksa käydä näitä keskusteluja enää, koska kysesssä ovat mielensäpahoittajat, jokapaikanloukkaantujat, jotka eivät koskaan näe malkaa omassa silmässään ja joita muu maailma aina kohtelee väärin.
Mutta suosittelisin, että joka kerta kun joku lopettaa yhteydenpidon sinuun, miettisit, mitä itse tulit tehneeksi,
Jännä, ett jopa kolmen alapeukuttajan mielestä mun ois pitänyt vaan niellä nämä ilkeydet.
Vierailija kirjoitti:
Sama käynyt itselleni. Vailla mitään syytä yhteydenpito lakkasi. Mielestäni kaikki oli ok, mutta yhteydenpito lakkasi kuin seinään. Nyt ei olla nähty kolmeen vuoteen. En oikeasti tiedä siitä entisestä ystävästäni tällä hetkellä yhtään mitään. Vaikea kuvitella, että kyseinen ihminen olisi kuollutkaan. Välillä aina mietin syytä, että miksi kaikki vaan lakkasi, mutta ei mitään järjellistä selitystä ole tullut mieleeni. Noin 20 vuotta oltiin tekemisissä. Pelottavinta tosiaan kaikessa on se, että meillä ei ollut mitään riitaa ja viimeisen kerran kun ystäväni näin niin kaikki näytti olevan hyvin ja meillä oli hauskaakin.
Sama täällä! :( Ei ollut mitään riitaa, ei ongelmia. "ystäväni" oli ihan normaali oma itsensä kun viimeksi nähtiin n. viikko ennen tätä perumista. Hän teki aloitteita keskusteluun ihan yhtälailla kuin minäkin ja oli täysin normaali ja sitten kaikki loppui kuin seinään. :( Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama käynyt itselleni. Vailla mitään syytä yhteydenpito lakkasi. Mielestäni kaikki oli ok, mutta yhteydenpito lakkasi kuin seinään. Nyt ei olla nähty kolmeen vuoteen. En oikeasti tiedä siitä entisestä ystävästäni tällä hetkellä yhtään mitään. Vaikea kuvitella, että kyseinen ihminen olisi kuollutkaan. Välillä aina mietin syytä, että miksi kaikki vaan lakkasi, mutta ei mitään järjellistä selitystä ole tullut mieleeni. Noin 20 vuotta oltiin tekemisissä. Pelottavinta tosiaan kaikessa on se, että meillä ei ollut mitään riitaa ja viimeisen kerran kun ystäväni näin niin kaikki näytti olevan hyvin ja meillä oli hauskaakin.
Sama täällä! :( Ei ollut mitään riitaa, ei ongelmia. "ystäväni" oli ihan normaali oma itsensä kun viimeksi nähtiin n. viikko ennen tätä perumista. Hän teki aloitteita keskusteluun ihan yhtälailla kuin minäkin ja oli täysin normaali ja sitten kaikki loppui kuin seinään. :( Ap
Olisiko parempi että hän sanoisi suoraan ettet kiinnosta enää koska et ole kukaan? Joillekin on käynyt noin ja pahalta on tuntunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama käynyt itselleni. Vailla mitään syytä yhteydenpito lakkasi. Mielestäni kaikki oli ok, mutta yhteydenpito lakkasi kuin seinään. Nyt ei olla nähty kolmeen vuoteen. En oikeasti tiedä siitä entisestä ystävästäni tällä hetkellä yhtään mitään. Vaikea kuvitella, että kyseinen ihminen olisi kuollutkaan. Välillä aina mietin syytä, että miksi kaikki vaan lakkasi, mutta ei mitään järjellistä selitystä ole tullut mieleeni. Noin 20 vuotta oltiin tekemisissä. Pelottavinta tosiaan kaikessa on se, että meillä ei ollut mitään riitaa ja viimeisen kerran kun ystäväni näin niin kaikki näytti olevan hyvin ja meillä oli hauskaakin.
Sama täällä! :( Ei ollut mitään riitaa, ei ongelmia. "ystäväni" oli ihan normaali oma itsensä kun viimeksi nähtiin n. viikko ennen tätä perumista. Hän teki aloitteita keskusteluun ihan yhtälailla kuin minäkin ja oli täysin normaali ja sitten kaikki loppui kuin seinään. :( Ap
Olisiko parempi että hän sanoisi suoraan ettet kiinnosta enää koska et ole kukaan? Joillekin on käynyt noin ja pahalta on tuntunut.
Kyllä olisi. Arvostan rehellisyyttä ja mielestäni on parempi loukata totuudella kuin tyynnytellä valheilla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla miestä/poikaystävä? Kaverisi nussinut sen kanssa eikä kehtaa kohdata sua TAI ihastunut kumppaniisi ja päättänyt jättää teidän molemmat rauhaan ettei eka ehdotus toteudu. Olet puhunut jollekkin ystäväsi asioita ja hän on ne kuullut. Ystävyys on sinun mielestäsi tuntunut läheiseltä, ystävästäsi teillä ei ole enää ollut mitään yhteistä. Jotain näistä, luulen.
No en minä ainakaan haluaisi olla jonkun paltamamman paras ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut se toinen osapuoli, eli ystävän jättäjä. Sain uuden kaveripiirin jossa ei tykätty tästä mun ystävästä, haukuttiin rumaksi ym muuta lapsellista. Olin siihen aikaan murrosvaiheessa ja koin että tarvitsen tämän uuden bilettäjäpiirin ja sitten häpesin tätä vanhaa kaveriani josta muut ei tykännyt. Kun jätin hänet, hän tunkeutui meidän bileisiin vaatimaan selitystä eikä hän jättänyt minua enää rauhaan, pommitteli viesteillä, ilmestyi oven taa ym muuta vainoamista.
Aloin häpeämään kaikkia vanhoja aikoja ja avautumisia joten aattelin sulkea hänet pois elämästäni ja jättää taakseni kaikki se entinen. Nykyään olen taas tosi hyvä ystävä hänen kanssaan ja häpeän entistä käytöstäni, hän on pysynyt rinnallani vaikka se bilepiiri käänsi lopulta selkänsä minulle ja kaikki ajautui elämässään eteenpäin.
Luulen että ystävälläsi on kans joku vaihe että hän kokee että tarvii nyt uusia alkuja ja ystäväsuhteita. Mutta kyllä hän sitten huomaa että ne lapsuusajan siteet painaa vaa'assa paljon ja palaa luoksesi jos vielä otat vastaan, usko pois :)
Muista ap, sun ei todellakaan tarvitse kestää samanlaista jota tämän kirjoittajan ystävä(?) joutui kestämään. Jos kaverillasi on nyt joku uusi vaihe elämässään ja tulee myöhemmin katumapäälle niin sun ei tarvitse olla valmiina odottamassa ja toivottamassa tätä palaajaa takaisin elämääsi. Olet enemmän arvoinen kuin hän. Älä anna kohdella itseäsi noin kuin tässä esimerkissä on tehty.
Tsemppiä!
Ei tietenkään tarvi, kerroin vain oman tarinani, jos edes vähän avaisi jättäjän mieltä, aina vika ei ole ystävässä vaan vaikka elämänvaiheessa. Nuoruudessa on tullut hölmöiltyä enemmän ja vähemmän, onneksi nyt myöhemmin olen saanut paljon anteeksi, onneksi minulla on kaikesta huolimatta ihania ja todellisia ystäviä jotka antavat toisenkin mahdollisuuden :) näistä otin siis todellakin opiksi ja nyt osaan kohdella ystäviäni kuin he ansaitsevatkin, olen todella onnekas kun he ovat elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet liian takertuva ja kaverisi haluaa omaa rauhaa?
Tämä. Ja tällaisen takertuvan henkilön kanssa ei halua setviä mitään, sehän on vain taas yksi lonkero, jolla se takertuva takertuu lisää. Sitten setvitään ja setvitään, aikaa kuluu, taas yksi takertumissessio suoritettu ja mitä sen jälkeen? Väkinäinen sovinto jonka jälkee kaikki jatkuu kuin ennenkin, paitsi ahdistavampana tai sitten se, että kun nähdään kadulla, pitää juosta nurkan taakse piiloon, koska ei kiusallisen välienselvittelyjen jälkeen halua edes nähdä sitä toista.
Kun homma on ohi, se on ohi. Kaikenlaiset setvimiset vain pahentavat asiaa.
Noita syitä on vaikea vaikea sanoa, jos kyse ei ole mistään yksittäisestä, selkeästi jutusta. Ja usein, jos syyn sanoo suoraan, joutuu kuuntelemaan toisen vastaväitteitä ja selitystä, miten kyse on "pikku jutusta" tai väärinymmärryksestä tai huumorista.
Mulle kävi kerran sama juttu, paras ystäväni osti kallii rotukoiran ja pari kk siitä eteenpäin hänen elämäänsä ei muuta mahtunutkaan kuin nämä toiset koiranomistajat.
Juu, oli vähän petetty olo mullakin. Oltiin oltu erottamattomat ystävät n. 7 vuotta. Tsemppiä
Itse dumppasin pari kaveria. Luin tosiaan juttuja energiasyöpöistä ihmisistä ja itsetuntoni oli pohjamudissa näiden naisten seurassa. Katkaisin yhteydenpidon ja en ole katunut. Toinen ihmetteli miksi lopetin yhteyden pidon mutta ei ollut voimia selittää. Olin henkisesti loppu vähättelyyn ja kieroiluun selkäni takana. Aina kun tarvitsi apua, oli mielinkielin mutta joskus jos kieltäydyin esim lainaamasta autoa hän mökötti. Nyt mulla vain ihania ihmisiä ympärillä:)
Mulle teki yks "kaveri" kanssa noin, ei kommunikoi mulle enää mitään.
Ylimielinen, empatiakyvytön kusipää.
Ei päivittäin, mutta viikottain ainakin.
Kiitos kaikille muillekin viesteistä. Tämä on oikeasti todella vaikea paikka minulle:( Ap