Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, kuinka moni on vain tyytynyt mieheensä?
01.04.2017 |
Kuinka moni on vain lyönyt hynttyyt yhteen jonkun kanssa, vaikka mies ei ehkä olisikaan ollut mikään suuri rakkaus tai ihastus? Tämä on luultavasti yleisempää kuin luullaan. Itse olen ollut sinkku jo jonkin aikaa, koittanut tavata miehiä jne, mutta en tunne juuri mitään näitä miehiä kohtaan ja en enää usko, että voisin rakastua tai ihastua kunnolla. Pitäisikö vain sitten tyytyä johonkin niin ei tarvitse loppuelämää olla yksin?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat julmia!
Plus miksi naisten on niin vaikea kiinnostua miehistä? Itse miehenä voisin ottaa melkein jokaisen vastaan tulevan naisen ja olisin ihan tyytyväinen. Miten se voi olla naisille niin erilaista? Ihmisiä hekin kaiketi.
Naiset ottavat kovasti vaikutteita ja jopa paineita ulkopuolelta. Naisten maailmassa miehen pitää olla sellainen kuin tv-sarjoissa ja elokuvissa.
En mitenkään usko, että naiset olisivat "aidosti" (eli fyysisesti, biologisesti) niin erilaisia tässä. Johan lajimme olisi hyytynyt alkumetreille (niin kuin nyt näyttää olevan käymässä). Siinä ei vain ole mitään järkeä, että "luonto" olisi järjestänyt asian niin, että naiset naama irveessä vastahakoisesti jonkun miehen kanssa suostuvat parittelemaan ja pariutumaan.Suurimmassa osassa eläinlajeja naaraat ovat nirsoja ja valitsivat vain parhaat urokset paritteluun. Itseasiassa rottatutkimusessa todettiin että rotu heikkeni ja sai perinnöllisiä sairauksia kun naaraat manipuloitiin parittelemaan heikompien urosten kanssa. Naaraan tehtävä on toimia portinvartijana ja varmistaa lajin elinkelpoisuus. Ihmiset eivät poikkea niin paljon eläimistä. Nyt kun kulttuuri antaa naisille vapauden toteuttaa vaistojaan niin naiset toimivat niiden mukaisesti ja valitsevat vain parhaat urokset paritteluun. Itseasiassa olisi mielenkiintoista nähdä tulisiko ihmisrodusta terveempi ja elinvoimaisempi kun naiset saavat lisääntyä vaistonsa mukaisesti.
Mutta tämäkin tuhotaan rokotuksilla,lääkehoidoilla(mm.diabetes) ,keinohedelmöityshoidoilla jne.
Luonnonvalinnan tulisi toteutua kaikkialla,eikö vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on kompromisseja. Kun kaksi haluaa elämässään tehdä kompromisseja sen eteen että molemmat saavat mitä haluavat, syntyy kahden toisiinsa tyytyneen välillä jotain ainutlaatuista!
Menimme yhteen 17- vuotiaina. Olin ihastunut ja kai aika rakastunutkin. Vuosia on viestinyt ja tänä vuonna täytämme molemmat 29. Välillä tuntuu että onko tuo mies nyt ihan oikeasti se jonka kanssa haluan olla lopun ikäni (emme ole naimisissa). Meillä on 2-vuotias lapsi. Ei sen kummemmin mitään "sitovaa" asiaa kuin lapsi. Olemme kasvaneet yhdessä aikuisiksi. Miehen jotkut tavat ovat raivostuttavia. Ei osallistu kotitöihin (olemme molemmat työelämässä), on patalaiska ja ajoittain vain valittaa joka asiasta.. näinä hetkinä kaipaan vierelle MIESTÄ joka hoitaa osuutensa siivouksessa (edes joku yksi kotityö), hoitaisi asioita mukisematta jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat julmia!
Plus miksi naisten on niin vaikea kiinnostua miehistä? Itse miehenä voisin ottaa melkein jokaisen vastaan tulevan naisen ja olisin ihan tyytyväinen. Miten se voi olla naisille niin erilaista? Ihmisiä hekin kaiketi.
Naiset ottavat kovasti vaikutteita ja jopa paineita ulkopuolelta. Naisten maailmassa miehen pitää olla sellainen kuin tv-sarjoissa ja elokuvissa.
En mitenkään usko, että naiset olisivat "aidosti" (eli fyysisesti, biologisesti) niin erilaisia tässä. Johan lajimme olisi hyytynyt alkumetreille (niin kuin nyt näyttää olevan käymässä). Siinä ei vain ole mitään järkeä, että "luonto" olisi järjestänyt asian niin, että naiset naama irveessä vastahakoisesti jonkun miehen kanssa suostuvat parittelemaan ja pariutumaan.Suurimmassa osassa eläinlajeja naaraat ovat nirsoja ja valitsivat vain parhaat urokset paritteluun. Itseasiassa rottatutkimusessa todettiin että rotu heikkeni ja sai perinnöllisiä sairauksia kun naaraat manipuloitiin parittelemaan heikompien urosten kanssa. Naaraan tehtävä on toimia portinvartijana ja varmistaa lajin elinkelpoisuus. Ihmiset eivät poikkea niin paljon eläimistä. Nyt kun kulttuuri antaa naisille vapauden toteuttaa vaistojaan niin naiset toimivat niiden mukaisesti ja valitsevat vain parhaat urokset paritteluun. Itseasiassa olisi mielenkiintoista nähdä tulisiko ihmisrodusta terveempi ja elinvoimaisempi kun naiset saavat lisääntyä vaistonsa mukaisesti.
Näin se on, paitsi että ihminen poikkeaa merkittävästi eläimistä yhteiskuntamme kautta. Yksiavioiset kulttuurit nauttivat suuremmasta tehokkuudesta kuin moniavioiset, päihittävät ja valloittavat ne, koska yksiavioisuus antaa suuremmalle osuudelle miehistä syyn uurastaa ja olla tuottoisia. Eikä yksiavioisessa yhteiskunnassa ole niin suurta painetta tappaa muita miehiä.
Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu länsimaiselle yhteiskunnalle sadan tai parinsadan vuoden kuluttua, kun yksiavioisuus on nyt jo vähenemässä, kun sitä ei arvosteta enää samalla tavalla kuin sata vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten miesten tason huomioiden (kun sitä siis vertaa naisten tasokkuuteen) on rehellisesti sanottuna hyvin vaikea olla tyytymättä.
Miehen näkökulmasta asia on täsmälleen samoin.
Tämä on mahdollista, koska naiset ja miehet preferoivat kumppanissa eri asioita. Naiset kuvittelevat, että miehet haluavat fiksun, itsenäisen, koulutetun, keskustelutaitoisen ja statukseltaan hyvän miehen. Todellisuudessa miehet haluavat kauniin, iloisen, kiltin ja ystävällisen naisen. Miehet taas kuvittelevat, että naiset haluavat komean, varakkaan ja menestyvän miehen. Todellisuudessa naiset haluvat fiksun, itsenäisen, koulutetun ja keskustelutaitoisen miehen.
No ei kai tuo täysin vailla pohjaa ole, jos noin haluaa asian nähdä. Selittäisitkö seuraavaksi miksi miehet muualla Euroopassa tuntuvat arvostavan itsenäisyyttä ja kouluttautuneisuutta naisessa?
Tottakai miehet sanovat naisille, mitä naiset haluavat kuulla. Muutenhan jää tyystin ilman naista. Eivätkä nuo huonoja ominaisuuksia ole, mutta eivät olennaisen tärkeitäkään.
Kyllä minäkin sanon arvostavani itsenäistä ja kouluttautunutta naista, mutta todellisuudessa naisen koulutus on ihan samantekevä asia minulle ja itsenäisyyttä arvosta lähinnä siinä mielessä, että nainen kykenee huolehtimaan itsestään taloudellisesti, elämä on hallinnassa kaikilla osa-alueilla ja taloudenpidossa nainen ei ole uusavuton. Ulkonäkö, iloisuus, kiltteys ja ystävällisyys ovat paljon tärkeämpiä.
Okei. Mutta miksi te miehet tyydytte noin vähään? Suurin osa naisista on kilttejä, ystävällisiä ja ihan perusnättejä, vai kääntyykö tämä nyt niin että miehet keskittyvät etsimään sitä kaikista kauneinta ja alistuvaisinta naista joka kohdalle sattuu?
Koska ei ole vaihtoehtoja, paitsi olla yksin. Suurin osa naisista ei ole kilttejä, sen enemmän kuin suurin osa miehistäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat julmia!
Plus miksi naisten on niin vaikea kiinnostua miehistä? Itse miehenä voisin ottaa melkein jokaisen vastaan tulevan naisen ja olisin ihan tyytyväinen. Miten se voi olla naisille niin erilaista? Ihmisiä hekin kaiketi.
Naiset ottavat kovasti vaikutteita ja jopa paineita ulkopuolelta. Naisten maailmassa miehen pitää olla sellainen kuin tv-sarjoissa ja elokuvissa.
En mitenkään usko, että naiset olisivat "aidosti" (eli fyysisesti, biologisesti) niin erilaisia tässä. Johan lajimme olisi hyytynyt alkumetreille (niin kuin nyt näyttää olevan käymässä). Siinä ei vain ole mitään järkeä, että "luonto" olisi järjestänyt asian niin, että naiset naama irveessä vastahakoisesti jonkun miehen kanssa suostuvat parittelemaan ja pariutumaan.Suurimmassa osassa eläinlajeja naaraat ovat nirsoja ja valitsivat vain parhaat urokset paritteluun. Itseasiassa rottatutkimusessa todettiin että rotu heikkeni ja sai perinnöllisiä sairauksia kun naaraat manipuloitiin parittelemaan heikompien urosten kanssa. Naaraan tehtävä on toimia portinvartijana ja varmistaa lajin elinkelpoisuus. Ihmiset eivät poikkea niin paljon eläimistä. Nyt kun kulttuuri antaa naisille vapauden toteuttaa vaistojaan niin naiset toimivat niiden mukaisesti ja valitsevat vain parhaat urokset paritteluun. Itseasiassa olisi mielenkiintoista nähdä tulisiko ihmisrodusta terveempi ja elinvoimaisempi kun naiset saavat lisääntyä vaistonsa mukaisesti.
Näin se on, paitsi että ihminen poikkeaa merkittävästi eläimistä yhteiskuntamme kautta. Yksiavioiset kulttuurit nauttivat suuremmasta tehokkuudesta kuin moniavioiset, päihittävät ja valloittavat ne, koska yksiavioisuus antaa suuremmalle osuudelle miehistä syyn uurastaa ja olla tuottoisia. Eikä yksiavioisessa yhteiskunnassa ole niin suurta painetta tappaa muita miehiä.
Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu länsimaiselle yhteiskunnalle sadan tai parinsadan vuoden kuluttua, kun yksiavioisuus on nyt jo vähenemässä, kun sitä ei arvosteta enää samalla tavalla kuin sata vuotta sitten.
Eihän sitä pidö katsoa kuin muslimimaihin. Isis on todellisen patriarkaatin esiintymä.
Minä otin miehen, johon en ollut mielettömän rakastunut. Olin kyllästynyt jatkuvaan bilettämiseen ja lyhyisiin suhteisiin. Toki mies ulkonäöllisesti viehätti minua, mutta en tosiaan ollut rakastunut. Ehkä se oli enemmän päätös, etä tämän ihmisen kanssa olen yhdessä. Menimme aika pian naimisiin ja saimme lapsen. Nyt vuosien jälkeen olen erittäin kiintynyt mieheeni ja avioliittomme on onnellinen. Olemme jotenkin muuttuneet enemmän toisillemme sopiviksi ja mieheni kuuluu niihin tyyppeihin, jotka eivät helposti rupsahda, tuntuu että hän vain komistuu ja minä näytän jo selkeästi vanhemmalta. Kävimme pitkästä aikaa yhdessä oluella ja kun katselin ympärilleni tajusin, että mullahan on mukanani baarin komein mies. Mies itse on kertonut, että oli ihan kuolettavan rakastunut muhun kun tavattiin. Nyt se on toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa pohdin kuin ap. Kiitos aloituksesta. Rakastuin ex-aviomieheeni jalat alta-tyyppisesti ja sitä suurta rakkauden tunnetta kesti yli vuosikymmen. Kunnes suhde päättyi tahdostani miehen alkoholisoitumisen yms. syiden takia. Nyt olen valmis uuteen suhteeseen ja käynyt mielelläni treffeillä. Mikään/kukaan vaan ei oikein tunnu miltään. Pitäisikö alkaa virittää juttua jonkun ihan ok-tyypin kanssa, vai odotella suurempaa tunteenpaloa. Syttyykö tunteet ajan myötä vai pitäisikö tuntua heti ensitreffeillä, että tässä on sitä jotakin. En haluaisi olla yksin loppuelämää, ja minulle käy tavallinen mies, ei suuria kriteerejä. Olen ollut aika hämmentynyt tämän ongelman kanssa. Onneksi viihdyn ihan hyvin sinkkunakin.
Itselleen parhaan saanut kirjoitti:
Miltä sinusta tuntuisi, jos joku tyytyisi sinuun? Että vaikket mikään unelmien nainen olisikaan, niin kyllähän sinultakin seksiä saisi. Kysytäänkö vielä, että kannattaisiko?
Suurin osa miehistä on vain tyytynyt kumppaniinsa.Naiset kuvittelevat että jokainen mies on suhteessa ykkösvaihtoehdon kanssa.
Itse en miehenä todellakaan kiinnostu jokaisesta vastaantulijasta.