Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, kuinka moni on vain tyytynyt mieheensä?
01.04.2017 |
Kuinka moni on vain lyönyt hynttyyt yhteen jonkun kanssa, vaikka mies ei ehkä olisikaan ollut mikään suuri rakkaus tai ihastus? Tämä on luultavasti yleisempää kuin luullaan. Itse olen ollut sinkku jo jonkin aikaa, koittanut tavata miehiä jne, mutta en tunne juuri mitään näitä miehiä kohtaan ja en enää usko, että voisin rakastua tai ihastua kunnolla. Pitäisikö vain sitten tyytyä johonkin niin ei tarvitse loppuelämää olla yksin?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten miesten tason huomioiden (kun sitä siis vertaa naisten tasokkuuteen) on rehellisesti sanottuna hyvin vaikea olla tyytymättä.
Miehen näkökulmasta asia on täsmälleen samoin.
Tämä on mahdollista, koska naiset ja miehet preferoivat kumppanissa eri asioita. Naiset kuvittelevat, että miehet haluavat fiksun, itsenäisen, koulutetun, keskustelutaitoisen ja statukseltaan hyvän miehen. Todellisuudessa miehet haluavat kauniin, iloisen, kiltin ja ystävällisen naisen. Miehet taas kuvittelevat, että naiset haluavat komean, varakkaan ja menestyvän miehen. Todellisuudessa naiset haluvat fiksun, itsenäisen, koulutetun ja keskustelutaitoisen miehen.
No ei kai tuo täysin vailla pohjaa ole, jos noin haluaa asian nähdä. Selittäisitkö seuraavaksi miksi miehet muualla Euroopassa tuntuvat arvostavan itsenäisyyttä ja kouluttautuneisuutta naisessa?
Tottakai miehet sanovat naisille, mitä naiset haluavat kuulla. Muutenhan jää tyystin ilman naista. Eivätkä nuo huonoja ominaisuuksia ole, mutta eivät olennaisen tärkeitäkään.
Kyllä minäkin sanon arvostavani itsenäistä ja kouluttautunutta naista, mutta todellisuudessa naisen koulutus on ihan samantekevä asia minulle ja itsenäisyyttä arvosta lähinnä siinä mielessä, että nainen kykenee huolehtimaan itsestään taloudellisesti, elämä on hallinnassa kaikilla osa-alueilla ja taloudenpidossa nainen ei ole uusavuton. Ulkonäkö, iloisuus, kiltteys ja ystävällisyys ovat paljon tärkeämpiä.
Okei. Mutta miksi te miehet tyydytte noin vähään? Suurin osa naisista on kilttejä, ystävällisiä ja ihan perusnättejä, vai kääntyykö tämä nyt niin että miehet keskittyvät etsimään sitä kaikista kauneinta ja alistuvaisinta naista joka kohdalle sattuu?
Perusnätti ei riitä, haluan kauniin naisen. Eikä suurin osa naisista ole kilttejä ja ystävällisiä, vaan monet ovat kaksinaamaisia oman edun tavoittelijoita. Ystävällisiä ovat vain silloin, kun siitä on heille itselleen hyötyä.
Ainakin tiedät mitä haluat. Voitko arvioida kuinka suuri prosenttiosuus naisista on sitten mielestäsi kauniita?
Naiset ovat ystävällisiä silloin kun sinä itse olet ystävällinen heille, jos omaat noin negatiivisen kuvan naisista niin voin vain olettaa että peilaat heissä itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten miesten tason huomioiden (kun sitä siis vertaa naisten tasokkuuteen) on rehellisesti sanottuna hyvin vaikea olla tyytymättä.
Eivät suomalaiset miehet ole vähemmän tasokkaita, mutta ulkomailla naiset saavat vielä enemmän helpotuksia miehet; siitä tämä illuusio.
Suomessa naisille on helpotetut pääsykriteerit vain muutamiin ammatteihin; poliisi ja merivartiosto.
Ulkomailla myös palovoimiin, ensihoitajaksi, puolustusvoimiin jne.
Miehille ei ole oikoteitä tai matalia aitoja missään päin maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Joku rakkauden huuma on muutenkin ihan yliarvostettua. Olen kokenut nopean intohimoisen huuman ja olen kokenut tasaisen, koko ajan eskaloituvan syvän kiintymyksen ja intohimon. Valitsen jälkimmäisen milloin tahansa ja säälin enemmän ihmistä, joka ei sitä ole kokenut. Kuluttava, nopeasti palava hormoniroihu ei nimittäin lopulta ollut minulle minkään arvoinen.
-n28
Täysin samaa mieltä.
Ei todellakaan kannata vain tyytyä. Itse nuorempana seurustelin vuosia, koska tarvitsin läheisyyttä. Etsin sitä aivan väärästä paikasta, oikeasti tarvitsin vain itseni hyväksymistä ja turvallisuuden tunnetta. Ajattelin parisuhteen tuovan tämän minulle. Onneksi päätin suhteen, kun muutimme yhteen ymmärsin olevani onnettomampi ja ahdistuneempi kuin aikoihin.
Nykyään sinkkuna ollut muutaman vuoden. Olen todella onnellinen, ja seuraavien mieskokeilujen jälkeen myönsin itselleni, etten oikeasti edes halua itselleni miestä. Miehen kanssa ei ole koskaan syntynyt yhtä syvää ja romanttista yhteyttä, kuin naisen kanssa. Harmi että tajusin suuntautumiseni näin myöhään, olisi jäänyt pari sydäntä rikkomatta ihan vain oman läheisyydenkaipuun takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten miesten tason huomioiden (kun sitä siis vertaa naisten tasokkuuteen) on rehellisesti sanottuna hyvin vaikea olla tyytymättä.
Miehen näkökulmasta asia on täsmälleen samoin.
Tämä on mahdollista, koska naiset ja miehet preferoivat kumppanissa eri asioita. Naiset kuvittelevat, että miehet haluavat fiksun, itsenäisen, koulutetun, keskustelutaitoisen ja statukseltaan hyvän miehen. Todellisuudessa miehet haluavat kauniin, iloisen, kiltin ja ystävällisen naisen. Miehet taas kuvittelevat, että naiset haluavat komean, varakkaan ja menestyvän miehen. Todellisuudessa naiset haluvat fiksun, itsenäisen, koulutetun ja keskustelutaitoisen miehen.
No ei kai tuo täysin vailla pohjaa ole, jos noin haluaa asian nähdä. Selittäisitkö seuraavaksi miksi miehet muualla Euroopassa tuntuvat arvostavan itsenäisyyttä ja kouluttautuneisuutta naisessa?
Tottakai miehet sanovat naisille, mitä naiset haluavat kuulla. Muutenhan jää tyystin ilman naista. Eivätkä nuo huonoja ominaisuuksia ole, mutta eivät olennaisen tärkeitäkään.
Kyllä minäkin sanon arvostavani itsenäistä ja kouluttautunutta naista, mutta todellisuudessa naisen koulutus on ihan samantekevä asia minulle ja itsenäisyyttä arvosta lähinnä siinä mielessä, että nainen kykenee huolehtimaan itsestään taloudellisesti, elämä on hallinnassa kaikilla osa-alueilla ja taloudenpidossa nainen ei ole uusavuton. Ulkonäkö, iloisuus, kiltteys ja ystävällisyys ovat paljon tärkeämpiä.
Okei. Mutta miksi te miehet tyydytte noin vähään? Suurin osa naisista on kilttejä, ystävällisiä ja ihan perusnättejä, vai kääntyykö tämä nyt niin että miehet keskittyvät etsimään sitä kaikista kauneinta ja alistuvaisinta naista joka kohdalle sattuu?
Perusnätti ei riitä, haluan kauniin naisen. Eikä suurin osa naisista ole kilttejä ja ystävällisiä, vaan monet ovat kaksinaamaisia oman edun tavoittelijoita. Ystävällisiä ovat vain silloin, kun siitä on heille itselleen hyötyä.
Ainakin tiedät mitä haluat. Voitko arvioida kuinka suuri prosenttiosuus naisista on sitten mielestäsi kauniita?
Naiset ovat ystävällisiä silloin kun sinä itse olet ystävällinen heille, jos omaat noin negatiivisen kuvan naisista niin voin vain olettaa että peilaat heissä itsesi.
Kauniita on ehkä 10-15 %. Perusnättejä on varmaankin puolet. Monesti naisten ystävällisyys on ulkokultaista kohteliaisuutta, ei aitoa ystävällisyyttä. Minä itse olen ystävällinen ja kohtelias kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että kaikki ovat jollain tasolla "tyytyneet" koska täydellisiä kumppaneita tai ihmisiä ylipäätään ei ole olemassakaan. Riittävän hyviä, sellaisia joiden kanssa pystyy rakentamaan sellaisen parisuhteen kuin haluaa, sen sijaan löytyy mutta näissä on poikkeuksetta plussia ja miinuksia niin kuin ihmisissä aina on.
Höpöhöpö. Minulla on täydellinen kumppani.
Höpöhöpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just eilen juttelin miehelle, että musta tuntuu että useat naiset etsivät vain "hyvää isää lapsille". Ei etsitä mitään kiihkoa, vaan valitaan helppo mies, joka on imarreltu kun joku nainen kiinnostuu.
Joo en ole itse tyytynyt. Enkä tyytyisi vaikka tää nykyinen 10 v suhde kusahtaisi. En mä pystyisi olemaan ihmisen kanssa, joka ei olis sitä kaikkea mitä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää tyytyä. Naisten odotukset ovat yleensä täysin epärealistisia, ja naiset eivät tätä itse ymmärrä.
Pari ystävääni "tyytyi". Vähän päälle kolmekymppisenä tuli kiire perustaa perhe ja saada lapsia. Seurasi kuumeinen sarjadeittaus, jonka jälkeen valitsivat kelvokkaimman. Noin vuosi seurustelua, sitten naimisiin ja lapsi. Heillä vaikuttaa menevän ihan hyvin, ovat toisiinsa kiintyneitä ja arvostavat miehiään ennen kaikkea isinä. He suorittavat säännöllisesti deitti-iltansa ja selvästi heillä on olemassa säännöt, jotka sanelevat, mitä vaimolta ja mieheltä oletetaan. Vapaa-aikaa tuntuvat mieluummin viettävän omien kavereidensa kanssa ja heidän juhlissaan jakaudutaan helposti näihin mies- ja naisporukoihin.
Itse olisin mieluummin yksin kuin sellaisen kumppanin kanssa, jota en kunnioita, rakasta ja ihaile kaikesta sydämestäni. Mutta tapansa kullakin! Joillekin lapset ja perhe sekä niiden tuoma taloudellinen ja yhteiskunnallinen status ovat tärkeämpiä kuin syvällinen parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillekin lapset ja perhe sekä niiden tuoma taloudellinen ja yhteiskunnallinen status ovat tärkeämpiä kuin syvällinen parisuhde.
Syvällinen parisuhde = rikas mies, joka palvoo naista ja käyttää paljon rahaa naiseen.
Naiset ovat julmia!
Plus miksi naisten on niin vaikea kiinnostua miehistä? Itse miehenä voisin ottaa melkein jokaisen vastaan tulevan naisen ja olisin ihan tyytyväinen. Miten se voi olla naisille niin erilaista? Ihmisiä hekin kaiketi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat julmia!
Plus miksi naisten on niin vaikea kiinnostua miehistä? Itse miehenä voisin ottaa melkein jokaisen vastaan tulevan naisen ja olisin ihan tyytyväinen. Miten se voi olla naisille niin erilaista? Ihmisiä hekin kaiketi.
Naiset ottavat kovasti vaikutteita ja jopa paineita ulkopuolelta. Naisten maailmassa miehen pitää olla sellainen kuin tv-sarjoissa ja elokuvissa.
En mitenkään usko, että naiset olisivat "aidosti" (eli fyysisesti, biologisesti) niin erilaisia tässä. Johan lajimme olisi hyytynyt alkumetreille (niin kuin nyt näyttää olevan käymässä). Siinä ei vain ole mitään järkeä, että "luonto" olisi järjestänyt asian niin, että naiset naama irveessä vastahakoisesti jonkun miehen kanssa suostuvat parittelemaan ja pariutumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat julmia!
Plus miksi naisten on niin vaikea kiinnostua miehistä? Itse miehenä voisin ottaa melkein jokaisen vastaan tulevan naisen ja olisin ihan tyytyväinen. Miten se voi olla naisille niin erilaista? Ihmisiä hekin kaiketi.
Naiset ottavat kovasti vaikutteita ja jopa paineita ulkopuolelta. Naisten maailmassa miehen pitää olla sellainen kuin tv-sarjoissa ja elokuvissa.
En mitenkään usko, että naiset olisivat "aidosti" (eli fyysisesti, biologisesti) niin erilaisia tässä. Johan lajimme olisi hyytynyt alkumetreille (niin kuin nyt näyttää olevan käymässä). Siinä ei vain ole mitään järkeä, että "luonto" olisi järjestänyt asian niin, että naiset naama irveessä vastahakoisesti jonkun miehen kanssa suostuvat parittelemaan ja pariutumaan.
Suurimmassa osassa eläinlajeja naaraat ovat nirsoja ja valitsivat vain parhaat urokset paritteluun. Itseasiassa rottatutkimusessa todettiin että rotu heikkeni ja sai perinnöllisiä sairauksia kun naaraat manipuloitiin parittelemaan heikompien urosten kanssa. Naaraan tehtävä on toimia portinvartijana ja varmistaa lajin elinkelpoisuus. Ihmiset eivät poikkea niin paljon eläimistä. Nyt kun kulttuuri antaa naisille vapauden toteuttaa vaistojaan niin naiset toimivat niiden mukaisesti ja valitsevat vain parhaat urokset paritteluun. Itseasiassa olisi mielenkiintoista nähdä tulisiko ihmisrodusta terveempi ja elinvoimaisempi kun naiset saavat lisääntyä vaistonsa mukaisesti.
Olen naimisissa elämäni Rakkauden kanssa : )
Pian 20 vuotta
Minä. Tavattiin yhdeksän vuotta sitten, ja kesällä 2008 huomasin että olen ehkäisystä huolimatta raskaana. Shokki oli valtava, sillä käytin pillereitä ja aluksi oli kondomikin käytössä juuri siksi etten lasta halunnut. Pidimme lapsen kuitenkin, ja pysyimme yhdessä. En halua edes ajatella, mitä muut ihmiset tilanteesta ajattelivat... pysyivät kuitenkin kohteliaan hiljaa.
Myöhemmin menimme naimisiin, ostimme talon ja saimme kaksi lasta lisää. Joku sanoikin hyvin että on hutsautunut yhteen miehensä kanssa ja niin kai mekin. Olemme eläneet näin ilman sen isompia tapahtumia. Riidelty kyllä ollaan, lähinnä seksistä ja siitä, että toinen tahtoisi tehdä enemmän yhdessä ja toinen taas olla rauhassa kotona.
Mies on hyvä isä ja hyvä puoliso, mitä nyt haluttomampi seksissä ja vähän haluton muutenkin. Joskus mietin että ottaisin eron ja eläisin yksin lopun elämääni, ettei tarvitsisi tuntea näin. Siis että jään paitsi jostakin suuremmasta. Siihen en usko että enää kelpaisinko kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan sitä joutuu joissain piirteissä tyytymään, koska kukaan ei ole täydellinen. Kyse on siitä, että kokonaisuutena haluaa olla toisen kanssa ja rakastaa. Kun tapasin mieheni, tajusin, että tässä on se oikea. En tuntenut heti mitään ylimaallista ja maagista intohimoista rakkautta, mutta tunsin löytäneeni kultaa. Ei sitä osaa selittää, sitä vain huomaa, että toisen kanssa on hyvä olla. Ulkopuolisten mielestä vaikuttaa, että tyydyin kaljuun, lyhyeen mieheen, mutta tästä ei ole kyse. Rakastan häntä.
Toisaalta en ehkä kuulu tähän ketjuun, koska en itse koe tyytyneeni. Tuttavilta saa kyllä kuulla lapsellista marinaa, että paremmankin olisit saanut. En olisi. Minulle paremmin sopivaa ihmistä ei nimittäin ole vieläkään tullut vastaan eikä sellaista taida edes olla olemassa.
Jos hän kuolisi, olisi tajuttoman vaikeaa löytää ketään hänen veroistaan. Olisin varmasti leski lopun elämääni. Luulen, että hän ajattelee minusta samoin.
KAUNIS!!!
Höpöhöpö. Minulla on täydellinen kumppani.