Lapsi sai psykologisten tutkimusten jälkeen diagnoosin ja silti mies väittää ettei mitään ongelmaa ole!!
Lapsella on epäilty nepsy-ongelmaa jo pidemmän aikaa. Lopulta päiväkodin ehdotuksesta suostuin tutkimuksiin. Halusinhan itsekin tietää mistä kaikki johtuu. Mies puolestaan vastusti tutkimuksia alusta lähtien! Hänen vastusteluistaan huolimatta sovin päiväkodin kanssa, että viedään asiaa eteenpäin. Koko prosessin ajan, aina diagnoosiin ja jatkosuunnitelmiin asti mies vastusti tutkimuksia, ei hyväksynyt diagnoosia, ei jatkosuunnitelmia, ei terapiaa, ei mitään! Tämä aika on ollut raskasta muutenkin, mutta miehen asenne on tehnyt kaikesta paljon raskaampaa. Hän ei tunnu lainkaan huomaavan miten lapsikin on kärsinyt oireistaan ja on tyytyväinen, että saa apua ongelmaan. Miehen mielestä mitään ongelmaa ei ole ja pitää minua hysteerisenä. Hänen mielestään diagnoosi pilaa lapsen elämän.Hän myös uskoo minun aiheuttaneeni ongelmat kasvattamalla lapsi väärin, vaikka yhtälailla hänkin on ollut kasvatusvastuussa. Kuntoutuksen kannalta meillä vanhemmilla on myös osuutemme. Mies ei toteuta osuuttaan, vaikka olen perustellut sitä lapsen parhaalla.
Olen täysin neuvoton! En jaksa miehen vähättelevää asennetta. Pelkään miehen asenteen vaikuttavan negatiivisesti lapseen, mutta hän ei suostu kuuntelemaan mitään! Onko täällä muita, jotka ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa? Miten tästä eteenpäin?
Kommentit (22)
AP, sinä vastasit itse (nro 8), miksi miehesi vastustaa. Pelkää leimautumista. "Mitä ne sukulaiset ja tuttavatkin sanovat?" Eivät sano mitään, jos ette suureen ääneen julista, että nyt se meidän Hermanni sai diagnoosin. Ja vaikka sanoo pelkäävänsä lapsen leimautumista, niin omaa leimautumistaan pelkää vielä enemmän. Tämä on tyypillistä erityislasten kohdalla, jos perhe kuuluu alempaa sosiaaliluokkaan ja jos koulutustaso on alhainen. Jo pelkkä esitys siitä, että lapsi saisi erityisopetusta joitakin tunteja viikossa, nostaa joillakin niskakarvat pystyyn. On erittäin typerää kieltäytyä yhteiskunnan tarjoamista tukitoimista.
Diagnoosin tarkoitus on tasan se, että voidaan määritellä millaista tukea ja apua lapsi tarvitsee ja antaa hälle. Diagnoosi ei ole identiteetti