Lue keskustelun säännöt.
Tähän on tultu. Ratsasin tytön taskut ennen kouluun lähtöä, ettei vain ole rahaa mukana
31.03.2017 |
Sillä koulumatkan varrella ovat R-kioski ja Lidl, joista tyttö hakee mielellään munkkeja, limsaa, suklaapatukoita... Ja sitten minä saan kuunnella kouluterkkarilta ja lääkäreiltä saarnaa, kun tyttöpolo ei mahansa takia meinaa päästä kumartumaan !
tyttö on 10v, 150 cm ja noin 55 kg. En ensin ymmärtänyt, miten lihoo noin rajusti kunnes tämä herkkujen ostelu koulumatkalla paljastui ! Karkkipäivä on lauantaina jolloin saa suklaapatukan ja pikkupussin irtiksiä, välillä herkutellaan koko perhe jäätelöllä ja kerran viikossa leivon myös mokkapaloja, kääretortun ym. Herkkuja meillä ei siis mitenkään pantata, eikä sokeri ole mörkö. Tytöllä ei siis pitäisi olla MITÄÄN syytä hakea salaa jotain munkkipossua ja mässyttää sitä koulumatkalla :( !
Kommentit (94)
Minua ei kiusattu koulussa eikä kotioloissa ollut vikaa, minulla oli ihana lapsuus läsnäolevien vanhempien kanssa ja harrastin ratsastusta. Silti himoitsin makeaa, ja ahmin sitä ! vedin kaakaojauhetta purkista jos muuta ei saanut. Aloin varastella rahaa, jotta saisin karkkia. Meitä synnynnäisiä sokerihiiriä vain on keskuudessanne, eikä ole vielä pilleriä joka tämän vaivan parantaisi ! on käyty läpi Painonvartijat, ravintoterapeutit, veden juominen makeanhimoon (kukahan idiootti tuonkin on keksinyt?), karkkipäivän pitäminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä veisin tuollaisen jälkeen tytön kouluun ja hakisin. Ihan joka päivä ja kotona alettaisiin puhumaan ruokailusta ja mitä se ruoka sisältää ja miten herkut eivät ole jokapäiväinen juttu. Ja joo, mulla on neljä lasta joista osa jo niin isoja että muuttaneet omiin koteihinsa. ei ole ongelmia ollut ennen eikä jälkeen.
80-luvulla äidit leipoivat jatkuvasti ja silti kaikki lapset olivat hoikkia, nyt on jokin muu vika kuin perjantain pullapitko tässä taustalla...
Yksi hyvä konsti on ruoan valmistumista odotellessa laittaa esille värikäs kattaus perheen lempikasviksia, joita saa vapaasti ottaa alkupaloiksi. Meillä ainakin lapset ovat monesti niin nälissään ennen ruokaa, että popsivat ihan onnesta soikeina porkkana- ja paprikatikkuja. Ei sitten edes tarvita sitä pottua ja kastiketta niin paljoa kun pahimmalta nälältä on jo taitettu terä.
Miksi 10-vuotiaalla on koko ajan ollut käytössään rahaa makeisostoksiin? Vaikka sitä omaa rahaa olisi, niin eihän sitä voi koko ajan kuluttaa. Syyttäisin tässä taas vanhempia, olette olleet liian sokeita, ja tyttö on tehnyt tuota jo kauan ja on nyt täysin koukussa sokeriin. Ei mun mielestä tuon ikäinen saa mennä kuin kerran viikossa karkkiostoksille. Mikä on antanut tytölle sen kuvan, että voi salaa mennä ostoksille? Ja mitä hän seuraavaksi alkaa salailemaan? Aika kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä noi mokkapalat yleensä syödään? Kahvitellaanko yhdessä, välipalana, onko aina pöydällä tarjolla ja voi ottaa kun huvittaa vai onko ne jotain jälkiruokia?
Mulla ei ole mitään käsitystä lapsista, mutta voisin kuvitella että jos ne on kokoajan helposti saatavilla kyllä niiden ottamisen kynnys pikkunälkään tai mielitekoon on paljon matalampi kun ruveta kuorimaan appelssiiniä tai tekeen leipää jne.
Voisit jättää kokonaan noi leipomiset tai ainakin kertaan per pari viikkoa ja sen sijaan tehdä jotain terveellisiä juttuja, esim sämpylöitä/leipäsiä jotka voi myös täyttää valmiiksi rehuilla ja leikkeleellä, tehdä ison kulhon hedelmäsalaattia tai kuoria ja pilkkoa hedelmiä valmiiksi astioihin, kevyttä marjarahkaa, vihanneksia ja dippiä jne... Ja pitää huolen tosiaan säännöllisistä ruoka-ajoista.
Muuten täyttä asiaa, mutta mitä hiton "appelssiiniä"?? Tarkoititko appelsiinia?
En itseasiassa tarkoittanut vaan greippiä, hyvä kun huomautit.
Banaanipannari! Ei voi olla totta. Mikä kaloriherkku.
Anteeksi kun sanon, mutta miten olisi hedelmäsalaatti? Vähän sokeroituja pakastemarjoja ja esim. creme vanillaa?
Sanot, että tyttö lähti karkuun, kun yritit jutella. Nyt järeämmät aseet käyttöön. Tyttö häpeää ehkä olotilaansa, tietää olevansa pullea, yms. Nolottaa tietenkin, etenkin puhelu äidin kanssa. Yritä saada luonteva puheyhteys lapsesi kanssa!
Asiat eivät todellakaan aina paremmaksi muutu, kun ne jättää sikseen, toivoo ajan hoitavan, jättää huomioimatta.
Tosin - mikäli mitkään neuvot eivät auta - niin älä ainakaa tee numeroa tytön syömisistä. Kiinnitä myönteistä huomiota aina, kun tyttö lähtee ulos leikkimään (liikkumaan) sekä etenkin siihen, että tyttö ottaa ruualla kasviksia, salaattia, hedelmiä.
Banaani on hyvää - mutta erittäin energiatiheää.
Yksi vinkki vielä: älä osta viikolla kotiin herkkuja jääkaappeihin, pakastimeen. Keksit, pullat, kakut, jäätelöt, suklaat kaapissa - sieltä ne taatusti löytyvät, ja aina tulevat syödyiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla äidit leipoivat jatkuvasti ja silti kaikki lapset olivat hoikkia, nyt on jokin muu vika kuin perjantain pullapitko tässä taustalla...
Kasarilla lapset myös viiletti ulkona kaiket vapaa-ajat pihapelejä pelaten yms. Harvalla oli silloin mitään pelivälineitä, jotka naulitsi sohvalle ja vähissä oli ne telkkariohjelmatkin, jotka lapsia kiinnosti. Kasarin lapset kuluttivat helposti sen, mitä söivät. Eikä silloin tosiaankaan haettu koulumatkalla munkkipussia lähikaupasta. Jos olisit ketjun lukenut, tietäisit, ettei tässä nyt ongelmana ole vain se perjantaileipominen.
Kylläpä AP puhut tosi rumasti tyttärestäsi! "Iso maha ja läskitissit"? Huh, kauheita ilmaisuja ja erityisesti kun kyseessä on (oma) lapsi.
Poika on hoikka ja ilmeisesti kelpaava sinun maailmassasi, tytär taas ei. Kuinkahan paljon nuo asenteet näkyvät ulospäin AP:n käytöksessä? Ehkä tytärkin aistii "kelpaamattomuutensa" ja reagoi syömällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostakaa tytölle koiranpentu, koko perhe alkais liikkua säässä kuin säässä. Ja tyttö sais "ystävän".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Banaanipannari! Ei voi olla totta. Mikä kaloriherkku.
Anteeksi kun sanon, mutta miten olisi hedelmäsalaatti? Vähän sokeroituja pakastemarjoja ja esim. creme vanillaa?
Sanot, että tyttö lähti karkuun, kun yritit jutella. Nyt järeämmät aseet käyttöön. Tyttö häpeää ehkä olotilaansa, tietää olevansa pullea, yms. Nolottaa tietenkin, etenkin puhelu äidin kanssa. Yritä saada luonteva puheyhteys lapsesi kanssa!
Asiat eivät todellakaan aina paremmaksi muutu, kun ne jättää sikseen, toivoo ajan hoitavan, jättää huomioimatta.
Tosin - mikäli mitkään neuvot eivät auta - niin älä ainakaa tee numeroa tytön syömisistä. Kiinnitä myönteistä huomiota aina, kun tyttö lähtee ulos leikkimään (liikkumaan) sekä etenkin siihen, että tyttö ottaa ruualla kasviksia, salaattia, hedelmiä.
Banaani on hyvää - mutta erittäin energiatiheää.
Yksi vinkki vielä: älä osta viikolla kotiin herkkuja jääkaappeihin, pakastimeen. Keksit, pullat, kakut, jäätelöt, suklaat kaapissa - sieltä ne taatusti löytyvät, ja aina tulevat syödyiksi.
Selvennetäänpä vähän. Meidän perheessä käytetään nimeä banaanipannari, mutta tarkoitin näitä karppaajien lettuja, joissa ei käytännössä ole mitään muuta kuin banaania ja kananmunaa (suhteessa 1 banaani, 2 munaa). Ei todellakaan ole kaloripommi, vaan terveellinen herkku, joka oikeasti maistuukin herkulta eikä sen korvikkeelta. Uppoaa lapsiin kuin häkä ja on taatusti kymmenen kertaa parempi valinta kuin mokkapalat. Kuuman letun päälle kun laittaa marjoja suoraan pakastimesta, niin eipä parempaa löydy.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla äidit leipoivat jatkuvasti ja silti kaikki lapset olivat hoikkia, nyt on jokin muu vika kuin perjantain pullapitko tässä taustalla...
Olet oikeassa! Voisiko olla nämä ns kaupan munkit syyllisiä, sisältävät eri aineita kuin kotipulla. En ole perehtynyt asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahat pois tytöltä.
Ei herkkuja kotona esille eikä kaappeihin.
Lisää kunnollista ruokaa, jossa hyvää proteiinia.
Kasvisdippilautaset hyvä keino opettaa lapsia syömään esim. kukkakaalia.
Näytä itse mallia hyvästä tavasta ruokailla.
Luultavasti tytön nopea lihominen kertoon estrogeenituotannon käynnistymisestä, veikkaan. Seuraavaksi tukka rasvoittuu ja hiki alkaa haista. Myönteisellä tavallla kannusta tyttöäsi ylös, ulos ja lenkille!
Mistä 10v tyttö saa jatkuvasti niin paljon ylimääräistä rahaa että voi säännöllisesti ostaa herkkuja?
Mielestäni 10v on jo tarpeeksi iso asialliseen keskusteluun ilman syyllistämistä tai moittimista. Meillä on 11v tyttö ja heillä oli kaverinsa kanssa tapana ostella silloin tällöin Oreo keksipaketti puoliksi tai jotain vastaavaa. Tämä on loppunut ihan normaalin keskustelun myötä. Meidän tyttärellä ei ole painon kanssa ongelmia, mutta perusteltiin sillä, että jatkuva sokerin syönti ei ole hampaille tai iholle hyväksi.
Meillä ei kotona herkuissa mitenkään säästellä, mutta ei toki joka päivä karkkia syödä vaikka sitä kaapissa onkin. Sen vuoksi en halua, että vielä koulumatkatkin menee herkutteluun.
Jos tyttö pulskistui jo eskarissa, niin miksi ihmeessä leivot viikottain herkkuja? Ja miksi olet herännyt tilanteeseen vasta nyt kun tyttö ON jo lihava????
Mun mielestä äidin asenteessa nyt vikaa. Miksi olet päästänyt tytön lihoamaan noin?
Sanonpa tämän teille. Älkää hyvät äidit olko piittaamattomia lastenne liikakiloista. Minä aloin lihoa kolmannella luokalla koska kotona ei ollut terveellisiä ruokailutapoja ja koulussa meni huonosti. Koin siitä ihan älytöntä häpeää, kiusaamista ja epätoivoa. Tuossa iässä voi vielä kasvaa ulos niistä kiloista normaaliin painoon ihan vain muuttamalla tapoja, hyvinkin nopeasti. Minä olen ollut korkeimmillani 130 kiloa, nyt 115 ja yritän kovasti nyt ennen kuin täytän 30 saavuttaa normaalin painon ensimmäistä kertaa sitten toisen luokan. Kiusaaminen aiheesta usein tuhoaa mahdollisuudet onnistua pudotuksessa ja jättää suuret arvet itsetuntoon.
Lapsi ei ole kykenevä ottamaan tuollaista vastuuta. Vanhemman täytyy auttaa. Jos epäröitte, menkää yhdessä ammattilaisen puheille.
Muistan vielä elävästi maanneeni sängyssä yksin pimeässä, koululaisena. Halusin että joku leikkaisi ne läskit pois. Rukoilin hiljaa että "ensi kesänä" voisin olla niin kuin muut. Se kesä ei koskaan tullut.
En lähtisi hakemaan syytä kiusaamisasiasta, mutta jotain piristystä elämään hän hakee sokerista. Iloa munkeista, se on sama lapsella kuten aikuisella. Totesin hammaslääkärillä 'minun täytyy lopettaa salmiakkiaakkosten syönti heti'. He, hml ja avustaja totesivat yhteen ääneen: Pitää elämässä jotain iloa olla!
Tuosta pyöräilystä sen verran, että jo sillä, että tyttäresi kävelisi kouluun, kuluisi enempi kaloreita. Kävely on siitä erikoinen laji, että vaikka pääsee kotia, ja istuu alas, se lihastyö jatkuu kehossa tuntikausia. Siksi jos on ylipainoa ja lihava ihminen (en puhu tyttärestäsi, vaan aikuisesta ihmisestä joka ns kehuu pyöräilyään loistavana liikuntalajina) ajaa mäkeä alas pyörällä, se ei kuluta juurikaan.