Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperhe pienessä asunnossa
30.03.2017 |
Suomessa elää vahvana ihanne omakotitalosta ja omista huoneista. Monelle ajatuskin voi olla ahdistava.
Maailmalla kuitenkin on leviämässä minimalistinen suuntaus ja tavaroista luopuminen ja kekseliäs tilankäyttö kompaktissa kaupunki(keskusta)asunnossa on joissakin piireissä jopa trendikästä.
Asuimme kolme vuotta metropolissa, missä lähes 20 miljoonaa asukasta. Vuokrat olivat pilvissä ja asuinalue kannatti valita todella tarkkaan turvallisuussyistä.
Meidän asunto oli hieman vajaa 50 neliöinen kaksio. Pohja oli hyvä ja asunto tuntui avaralta. Kertaakaan en edes haaveillut isommasta. Lapsilla oli tilavassa makuuhuoneessa kerrossänky ja lelut, me vanhemmat nukuimme olohuoneessa.
Onko täällä muita lapsiperheitä pienissä neliöissä? Etenkin kiinnostaisi kuulla kommentteja niiltä, jotka ovat vapaaehtoisesti tehneet tämän ratkaisun. Keskusta-asunnon hinnalla kun voi saada hulppeankin omakotitalon.
Löytyykö? :)
Kommentit (132)
Meillä oli 32 neliötä vauvan syntyessä ja tässä meidän ratkaisut:
-Pyykit pystyy pestä itsepalvelupesulassa. Monissa vanhemmissa taloyhtiöissä myös pesutupa.
-Vauvalla ei sitteriä, eikä lipastoa. Pinnasängyn alla vetolaatikko, missä säilytettiin vauvan vaatteet ja lakanat. Hoitopöytä oli erillinen laidallinen taso pinnasängyn päällä. Vauvan kasvaessa vaipanvaihto kylppärissä.
-Osa kuivaruoista säilytimme muovilaatikossa vaatekaapissa.
-Pyykkiteline kylpyammeeseen seisomaan ja suihkuverho eteen -pyykinkuivaus ei enää häiritse.
-Pienissä neliöissä sirot huonekalut ja kekseliäisyys kunniaan: vuodesohva, kaappisänky, taitettava pöytä yms.
Jos edelleen ahdistaa ja vaihtoehtoja on, ei muuta kuin muutto isompaan.
Profiili kirjoitti:
Asuttiin 47 neliöisessä kaksiossa siihen asti kunnes vauva oli n. 2 kk. Meille kahdelle aikuiselle se vielä riitti + koirallekin joten kuten mutta vauvan kanssa oli ahdasta. Pesukone ei mahtunut järkevästi kylpyhuoneeseen, kylppärin amme vei hirveästi tilaa, keittiön tavarat kuten kattilat eivät mahtuneet mihinkään kaappeihin, kuivatuotteille oli niukasti tilaa, asunto oli täyteen pakattu. Sitteri, koiranpeti jne. veivät kauheasti lattiatilaa. Hoitopöytä oli sullottu eteiseen, samoiten lapsen lipasto. Vaunut ja/tai pyykkiteline makasi keittiön vieressä aina välillä, joten hankala siellä oli vapaasti liikkuakaan.
Nyt on yli 30 neliötä enemmän ja tilaa sopivasti. Pojalla on oma huone, jonne mahtuu kaikki sitterit ja hoitopöydät sun muut kivasti. Pesukoneelle on riittävästi tilaa. Liikaa tilaa ei kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli 32 neliötä vauvan syntyessä ja tässä meidän ratkaisut:
-Pyykit pystyy pestä itsepalvelupesulassa. Monissa vanhemmissa taloyhtiöissä myös pesutupa.
-Vauvalla ei sitteriä, eikä lipastoa. Pinnasängyn alla vetolaatikko, missä säilytettiin vauvan vaatteet ja lakanat. Hoitopöytä oli erillinen laidallinen taso pinnasängyn päällä. Vauvan kasvaessa vaipanvaihto kylppärissä.
-Osa kuivaruoista säilytimme muovilaatikossa vaatekaapissa.
-Pyykkiteline kylpyammeeseen seisomaan ja suihkuverho eteen -pyykinkuivaus ei enää häiritse.
-Pienissä neliöissä sirot huonekalut ja kekseliäisyys kunniaan: vuodesohva, kaappisänky, taitettava pöytä yms.
Jos edelleen ahdistaa ja vaihtoehtoja on, ei muuta kuin muutto isompaan.
No ne onkin valintoja. Itse en todellakaan lähde pesulaan pesemään pyykkejä ja pitkään pesutuvassa rampatessa totesin, että lapsen kanssa on kätevämpää kun se pyykkikone löytyy kotoa. Nyt on myös kuivuri ja se on aika hyvä, kun on koiratalous kyseessä.
Lapsen vaatteet ja lakanat eivät olisi mahtuneet mitenkään pinnasängyn alle. Valinta toki tämäkin, että niitä on niin paljon. Lisäksi se noukkiminen käy selkään. Kuivatuotteita en suostuisi säilyttämään muualla kuin keittiössä/ kellarissa, en nimittäin pidä siitä, että tavarat on paikoilla mihin ne ei kuulu.
Sitteri on ollut kyllä oiva hankinta. Lisäksi turvakaukalokin vei tilaa ja se on ihan pakollinen autoillessa. Vuodesohva löytyi mutta nukkumiseen se oli todella huono. Tavallinen pyykkiteline ei mahtunut todellakaan ammeen päälle ja usein sitä pyykkiä oli yli telineellinen.
Mä valitsen ennemmin ison asunnon, kuin ahtauden ja jatkuvan kikkailun.
Miten olette järjestäneet kotinne? Siis nukkuminen, säilytystilat yms. :)
Vierailija kirjoitti:
45 m2/4-5 hlöä (yksi lapsi vain viikonloppuja), hyvin mahdutaan ja lasten kavereita käy paljon.
Pohja ratkaisee todella paljon. Pienten lasten kanssa voi sujuakin, eri sukupuolta olevien murkkujen ja teinien kanssa on sitten jo toinen juttu. Ja jos asunnossa on korkealla katto, niin parvia voi tehdä.
Mummoni asui 6 lapsen kanssa omakotitalon yläkerrassa ja alakerta oli vuokralla. Minä asuin myöhemmin siinä huoneen, alkovin ja keittiön yläkerrassa yksinäni. Mutta siihen aikaan lapset lähti aikaisin maailmalle, isäkin muutti kotoa jo 16-vuotiaana ja pari vuotta vanhempi veli oli lähtenyt vuotta aikaisemmin.
Me asuimme kolmen lapsen (poika ja tyttöjä) kanssa 72 neliön kolmiossa 14 vuotta. Siinä oli hyvän mallinen pohja, mitä uusi omistajakin kehui. Olohuoneeseen kuului ikkunallinen alkovi, jonka me alussa jo erotimme erilliseksi vajaan 7 neliön huoneeksi, minkä piti olla minun maalaushuoneeni =epävirallinen 4 h + k. Tuli tyttö 2 vuoden ikäerolla ja tyttö 1 v 2 kk ikäerolla. Kyllähän siihen vielä sovittiin, kun pieninkin nukkui meidän kanssamme, kerrossänkyihin, mutta oli lastenhuoneessa ahdastakin lelujen takia, usein tuli kirpparille vientiä, eli pitää osata raivata ja karsia. Noh, kun esikoinen sitten meni kouluun, niin hänelle tuli oman huoneen tarve ja minun piti roudata maalausvehkeeni muualle. Harrastus jäi telakalle, koska muualla ei ollut tilaa levitellä telineitä (taulun pitää jäädä esim. kuivumaan ja teline on kätevin). Ja vähän muutenkin kiirettä piti.... :)
Ahtaaksi se vain sitten kävi, kun lapset kasvoivat murkkuikään ja tuli harrastuskamoja, ja se pieni huone oli yksinkertaisesti liian pieni pojalle, eikähän tytöt nyt veljen kanssa huonetta jaa! Seinät tuntui kaatuvan päälle.
Niinpä me sitten pari vuotta sitten muutimme 60-lukulaiseen 125 neliön rivariin 6 h + k, eikä näitä ihan joka nurkalla tule pääkaupunkiseudullakaan vastaan. On taas lainaa....mutta kaikki ollaan hyvin tyytyväisiä tähän tilavaan asuntoon ja omaan saunaan. Alakerrassa on sen verran iso takkahuone, että mies on saanut sinne punttitelineensä ja minullakin on oma piste aulassa ja vieressä on vessa, missä voin pestä pensselit. Ja joka lapsella on oma tilava huone, eikä mitään koirankoppia. Tytöt tarvitsevat jo yksityisyyttä kehittyvän kroppansa kanssa. Kerrostalossa ei vaan olisi sujunut meillä enää. Onneksi oli mahdollisuus tähän ja tuli tämä kämppä vastaan.
Ihanan realistinen ja silti positiivinen keskustelu. :)
Meillä kolmio ja 5 lasta. Me olemme toistaiseksi tyytyväisiä, mutta ympäristön reaktiot jollakin tavalla lisää paineita ja koen, että olisi sosiaalisesti hyväksyttävämpää, jos meillä olisi se vähintään +120 neliöinen okt. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenkodissa meitä oli 6 lasta. Kerrostalokolmio, 75 neliötä. Makuuhuoneet lapsilla, vanhemmat olohuoneessa.
Itse olin tyytyväinen, mutta äiti jälkeenpäin kertoi, että tilanne alkoi tuntua ahdistavalta mm. hissittömyyden, korkeiden vesimaksujen, huonon äänieristyksen ja valittavien naapureiden vuoksi ja muutto 180 neliön omakotitaloon isolla pihalla oli helpotus.
Olen suurimman osan lapsuuttani siis asunut omakotitalossa, mutta viihdyn nyt aikuisena parhaiten kerrostalossa. Ahdistaa ajatuskin pihatöistä yms. Mieheni kanssa olemme tehneet tietoisen päätöksen taloyhtiössä asumisesta. Ja koska alue/sijainti on tärkeä, se tarkoittaa aika kompaktia asuntoa, vaikka lapsia on 4 (1-8 vuotiaat). Ehkä sitten lasten kasvaessa päädymme toiseen ratkaisuun.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on täysin tavallista että on kaksi lasta ja asutaan kolmiossa. Sitten aika isojakin perheitä asuu neliöissä, esim. kaverilla 4 lasta ja 100 neliön rivari. Yhdet tuttavat osti 150 neliön talon, josta ajateltiin että aika iso, mutta niinpä olikin jo viides lapsi tulossa.:-)
Mutta faktahan on se, että meidän ikäisten lapsiperheet elää usein paljon vaatimattomammin kuin meidän omien vanhempien.
Mielestäni nykyään kyllä asutaan paljon tilavammin kuin aiemmin. Omassa lapsuudessani (1980-1990-luvuilla) oli mm. tällaisia asuntoja tuntemillani ihmisillä, pienessä kaupungissa:
- vanhemmat ja tyttö ja poika kolmio, lasten ikäero lähes 10 vuotta
- vanhemmat ja 4 lasta 4H+k noin 90 neliötä, 2 lasta/huone, toisessa huoneessa tyttö ja poika (ikäeroa 5 vuotta) ja toisessa suunnilleen samanikäiset pojat
- vanhemmat ja 2 tyttöä (ikäeroa 3 vuotta) kolmiossa
- vanhemmat ja 2 poikaa (ikäero 7 vuotta) kolmio
- vanhemmat ja 4 lasta 4H+K noin 90 neliötä, tyttö ja poika/huone ja nuoremmat tyttö ja poika toisessa makuuhuoneessa, vanhimmat lapset olivat samassa huoneessa toisen poismuuttoon asti, sitten poika sai oman huoneen ja tämän muutettua pois nuoremmat lapset saivat omat huoneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu kai myös sosiaaliluokasta ja varallisuudesta. Esim. Töölössä porvarisperheet asuivat isoissa, jopa 200 neliöisissä huoneistoissa ja perheen apuna oli kotiapulainen.
Sitten oli duunariperheet, jotka asuivat samassa rapussa kaksiossa isommankin perheen kanssa. Äidilläni oli 4 sisarusta ja he asuivat aina kaksioissa kantakaupungin alueella (60-70-luvut).
Itse olen alunperin lähiöstä (80-luku) ja silloin "kaikki" lapsiperheet asui kolmioissa riippumatta lasten lukumäärästä.
Nykyisin vaatimustaso on noussut ja moni skippaa pienemmästä suurempaan-väännön ja ostaa saman tien ainakin 4 h+k. Tämä on mahdollista, koska korot alhaalla, palkkataso noussut ja asuntoja vaihtaessa menisi sievoinen summa varainsiirtoveroihin. Monella myös vaikuttaa käsitys tietystä elintasosta ja halu pitää kiinni statuksesta -pieni kämppä kun usein koetaan köyhyyden merkkinä.
Me ollaan kai sitten vanhanaikaisia, kun etenemme pienemmästä suurempaan. Mulla on kammo 25 vuoden jättilainaa kohtaan -etenkin kun emme asu missään Helsingin keskustan arvoalueella (siellä uskaltaisinkin vetää lainat tappiin). Nyt maltillista lainaa 10 v ja nukun yöt hyvin, talous ei stressaa.
Meillä on 80 neliöinen kolmio ja kaikki 4 lasta samassa makuuhuoneessa. Kohta poistamme väliseinän olohuoneen ja eteishallin välistä, jolloin tilaa vapautuu ruokailuryhmälle. Meidän sänky sitten siirtyy entiseen ruokailutilaan (alkovin tyyppinen, josta ovi keittiöön). Lapset saavat sitten molemmat makuuhuoneet.
Aina välillä mietimme isompaa asuntoa tai jopa omakotitaloa, mutta koska nykyinen koti on aivan ihana ja mahdumme edelleen suht hyvin (tavaroiden karsinta on jatkuva prosessi), ajatus lisälainasta ei vielä nappaa. Elämässä on tiettyä huolettomuutta, kun ei tarvitse (liikaa) stressata raha-asioita.
Jollain tasolla pelkään myös, miten isompi koti vaikuttaisi perhedynamiikkaan. Nyt lapset ovat todella läheisiä ja "yksi lauma." Perhe-elämä on yleensä sopuisaa ja onnellista, lapset kokoontuvat lähes aina yhteen kotioloissa. Jos lapsilla olisi omat huoneet, säilyisikö välit yhtä tiiviinä ja hyvinä. En tiedä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on täysin tavallista että on kaksi lasta ja asutaan kolmiossa. Sitten aika isojakin perheitä asuu neliöissä, esim. kaverilla 4 lasta ja 100 neliön rivari. Yhdet tuttavat osti 150 neliön talon, josta ajateltiin että aika iso, mutta niinpä olikin jo viides lapsi tulossa.:-)
Mutta faktahan on se, että meidän ikäisten lapsiperheet elää usein paljon vaatimattomammin kuin meidän omien vanhempien.
Mielestäni nykyään kyllä asutaan paljon tilavammin kuin aiemmin. Omassa lapsuudessani (1980-1990-luvuilla) oli mm. tällaisia asuntoja tuntemillani ihmisillä, pienessä kaupungissa:
- vanhemmat ja tyttö ja poika kolmio, lasten ikäero lähes 10 vuotta
- vanhemmat ja 4 lasta 4H+k noin 90 neliötä, 2 lasta/huone, toisessa huoneessa tyttö ja poika (ikäeroa 5 vuotta) ja toisessa suunnilleen samanikäiset pojat
- vanhemmat ja 2 tyttöä (ikäeroa 3 vuotta) kolmiossa
- vanhemmat ja 2 poikaa (ikäero 7 vuotta) kolmio
- vanhemmat ja 4 lasta 4H+K noin 90 neliötä, tyttö ja poika/huone ja nuoremmat tyttö ja poika toisessa makuuhuoneessa, vanhimmat lapset olivat samassa huoneessa toisen poismuuttoon asti, sitten poika sai oman huoneen ja tämän muutettua pois nuoremmat lapset saivat omat huoneet
Elämä on valintoja. Kerrostalossa asuvat lapset menettävät omakotitaloasumisen huolettomuuden ja vapauden. Hiljaa! Ei saa tömistellä! Ei saa juosta! Ei hyppiä! Varokaa, ettei legot kolise lattialla! Musiikki hiljemmalle! Akustinen piano sähköpianoksi. Naapurit sitä, naapurit tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Kerrostalossa asuvat lapset menettävät omakotitaloasumisen huolettomuuden ja vapauden. Hiljaa! Ei saa tömistellä! Ei saa juosta! Ei hyppiä! Varokaa, ettei legot kolise lattialla! Musiikki hiljemmalle! Akustinen piano sähköpianoksi. Naapurit sitä, naapurit tätä.
Jaa, tuollaista meillä oli kun olin lapsi. Ei porukat sietäneet meteliä yhtään. Ja sisällä ei muutenkaan juosta vaikka olisi millainen kartano.
Vierailija kirjoitti:
Miten olette järjestäneet kotinne? Siis nukkuminen, säilytystilat yms. :)
Vierailija kirjoitti:
45 m2/4-5 hlöä (yksi lapsi vain viikonloppuja), hyvin mahdutaan ja lasten kavereita käy paljon.
Silleen kuin joskus ennen vanhaan. Lapset nukkuu kerroksittain ja lisäksi levitettäviä puusohvia löytyy pari kappaletta. Ne pedataan päiväksi. Tavaroiden määrään kiinnitetään huomiota niin, että ei ala ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, mies ja pieni lapsi, 82neliötä, ahdasta on :(
Aikanaan kahden pienen lapsen kanssa kaksiossa, sittemmin neljän kanssa kolmiossa ja nykyisin seitsemän lapsen kanssa 5h+k. Mahtumisen kanssa ei mitään ongelmaa koskaan. Tätä oma porukkaa katsoessa (lapset 1-15v) käy joskus mielessä, että oikeasti tässä reilussa sadassa neliössäkin on turhaa tilaa vaikka kuinka. Kun kuitenkin koko hereilläoloaika on pakkauduttu parinkymmeneen neliöön. Ei ihmiset tilaa tarvitse, tavarat tarvii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teillä lapset reagoi mitenkään siihen ettei ole omaa rauhaa? Monilla lapsilla kun on oma huone ja jos nelilapsinen perhe on tuppantunut alke sataan neliöön, niin omia huoneita tuskin on.
Vierailija kirjoitti:
Minä, mies ja pieni lapsi, 82neliötä, ahdasta on :(
Kannattaa hakea apua tuohon hamstraamiseen.
Mitä ahdistavaa on tilavassa ok-talossa?
Vierailija kirjoitti:
Meillä kolme lasta ja kaksi aikuista, asutaan 75 neliön kolmiossa. Hyvin mahdutaan.
Minä asun yksin 76 neliön hyväpohjaisessa rivarikolmiossa, ei ole yhtään liikaa tilaa.
Minulla on kaksi aikuista lasta, he syntyivät 57 neliön rivarikaksioon, ei tuntunut koskaan ahtaalta. Makkari oli sänkyjä täynnä, ihanaa aikaa oli se 😍
Lapset kasvoivat 130 neliön omakotitalossa, asuimme siinä kolmestaan.
Kaikki kolme kotia ovat täyttäneet hyvin tehtävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä lapset reagoi mitenkään siihen ettei ole omaa rauhaa? Monilla lapsilla kun on oma huone ja jos nelilapsinen perhe on tuppantunut alke sataan neliöön, niin omia huoneita tuskin on.
Ei oma rauha edellytä omaa huonetta. Se edellyttää sitä että ympärillä elävät ihmiset ottavat toiset ympärillä elävät ihmiset huomioon.
Hyvä kysymys. :)
Miehen espoolainen työkaveri oli järkyttyneen oloinen, kun kuuli meidän muutosta Kruununhakaan. Hän kysyi monta kertaa, miksi ihmeessä Krunikkaan ja vieläpä lapsiperheenä.
Hän asui perheensä kanssa kauniissa, uudessa omakotitalossa Espoon pelloilla (siis paljon niittyjä/peltoja ympärillä).
Ihailin asiaankuuluvasti heidän taloaan ja onnittelin hyvistä kaupoista. Sijaintikin niin rauhallinen ja silti koulu lähellä -lähikauppaan 2 km. Oikea lapsiperheidylli. Ymmärrän sen.
Sisimmässäni kuitenkin ajattelin, että apua, tätä en halua itselleni. Tylsistyisin täällä. Kyläilyn jälkeen palasin Helsingin keskustan kotoisaan vilinään ja tunsin helpotusta, että saan asua siellä missä asumme.
Kompaktissa kaupunkiasunnossa mua viehättää, kuinka pieni tila haastaa luovuuteen, kekseliäisyyteen, epäsovinnaisuuteenkin. Vai kuinka tavanomaista on, että vaikkapa nukkumatila on keittiön kaappien yläpuolella tai sata vuotta vanhan kaapiston sisällä? Kuin Peppi Pitkätossun huvikumpu -kaikki on vinksin vonksin, eiku heikun keikun. :)
En osaa nähdä itseäni isossa omakotitalossa. Suurin hidaste on kuitenkin sijainti ja ympäristö, ei talo tai iso tila itsessään. Rakastan kaupunkimaista asuinympäristöä ja kaikkia aktiviteettejä kodin lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ahdistavaa on tilavassa ok-talossa?
Asuttiin 47 neliöisessä kaksiossa siihen asti kunnes vauva oli n. 2 kk. Meille kahdelle aikuiselle se vielä riitti + koirallekin joten kuten mutta vauvan kanssa oli ahdasta. Pesukone ei mahtunut järkevästi kylpyhuoneeseen, kylppärin amme vei hirveästi tilaa, keittiön tavarat kuten kattilat eivät mahtuneet mihinkään kaappeihin, kuivatuotteille oli niukasti tilaa, asunto oli täyteen pakattu. Sitteri, koiranpeti jne. veivät kauheasti lattiatilaa. Hoitopöytä oli sullottu eteiseen, samoiten lapsen lipasto. Vaunut ja/tai pyykkiteline makasi keittiön vieressä aina välillä, joten hankala siellä oli vapaasti liikkuakaan.
Nyt on yli 30 neliötä enemmän ja tilaa sopivasti. Pojalla on oma huone, jonne mahtuu kaikki sitterit ja hoitopöydät sun muut kivasti. Pesukoneelle on riittävästi tilaa. Liikaa tilaa ei kuitenkaan ole.