Mistä kummasta juontuu oletus, ettei lapseton sinkku voisi tajuta, minkälaista lapsiperhearki on?

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää millaista oma lapsiperhe-elämä tulee olemaan. Niin se vaan on. Ihankuten en tiedä millaista elämäni olisi ollut ilman lapsia.

Elämä tuo niin paljon kaikkea.

Sitä ihmettelen miksi lapsettomien (tai näiden spämmääjien) kiinnostus on niin kovin tässä aiheessa. Tai yleistyksissä. Yleensä provosoivaan tapaan

Johtuu varmaan siitä kun lapsettomat saa joka käänteessä kuulla kuinka eivät ymmärrä perheiden elämästä vaikka ovat pperheissä asuneetkin aikuisikään. Oma lapsuudenystäväni muuttui yhdessä yössä lapsen saatuaan besserwisseriksi ja jakoi elämänohjeitaan minullekintyyliin "minä äitinä" lapsen ollessa 3kk vanha. Me olemme samanikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on totta ettei lapseton tiedä mitä lapsiperheen arki on. Koska hän ei ole ollut siinä tilanteessa.

Eikö? Mitä jos on asunut 24- vuotta lapsiperheessä niinkuin minä? Nuorin pikkusiskoni täytti juuri 3 vuotta.

Aloitus on vähän outo. Tietysti tiedät, millaista on elää lapsiperheessä lapsena.

Onko sinulla kuitenkaan käsitystä siitä, millaista on olla lapsiperheen vanhempana? Sitä on usein hieman vaikeaa käsittää ja ymmärtää edeltäkäsin, vaikka onkin elänyt lapsuudenkodissa lapsiperheessä. Oletko kantanut koskaan samanlaista vastuuta sisaruksistasi kuin omat vanhempasi ovat kantaneet lapsistaan? 

Se vastuu, jonka lapsen vanhempi saa lapsen mukana voi toisinaan tuntua suorastaan musertavalta.

Minä tunsin toisinaan suorastaan avuttomuutta lastenkasvatuksellisissa tilanteissa, vaikka teoria olikin hyvin hallinnassa. Tiesin, että oma käytökseni vaikuttaa tuohon pieneen lapseen, ja halusin valita oikein ja parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Silti toisinaan tunsin epävarmuutta uusissa ennakoimattomissa tilanteissa. Yrityksen ja erehdyksen kautta kuitenkin opimme tuntemaan toisemme, lapseni ja minä. 

En ole lainaamasi kirjoittaja, mutta nimenomaan tämä vastuun ja avuttomuuden kokemus, josta viestissäsi hyvin elävästi kirjoitat, on sellainen asia, jonka tajuan lapsettomana oikein hyvin. Se on eräs keskeisimmistä syistä, jonka vuoksi en lapsia halua ollenkaan. Minusta on itse asiassa aika outoa, miten monelle vanhemmalle tämän vastuun totaalisuus tulee yllätyksenä. Minusta kun se on aina ollut ilmeisimpiä osia vanhemman roolia.

Vierailija kirjoitti:

Koska se on totta ettei lapseton tiedä mitä lapsiperheen arki on. Koska hän ei ole ollut siinä tilanteessa.

Aivan samoin lapsiperheen vanhempi ei tiedä millaista on arki toisessa lapsiperheessä.

Ihmiset eivät yleensä tiedä kuin oman arkensa.

Kyllähän sen tajuaa että naapurin arki on erilainen kuin oma arki ja voi ymmärtää myös ne erot. Mutta henkilökohtainen kokemus puuttuu.

Meillä on jokaisella myös oma historia, omat kokemukset ja oma temperamentti. Vaikka kahden ihmisen arki olisi ulkoisesti samanlaista, voivat he kokea sen arjen eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tiedä ennen kun itse kokee. Oli mullakin sisaruksia mutten osannut aavistaa millaista se on sitten kun on itse äidin roolissa.

Sinulla on siis todistettavasti huono arviointikyky. Sinuna en ehkä ensimmäisenä olisi arvioimassa muiden ymmärryksen rajoja.

En minä ainakaan väitä, etteikö sinkulla olisi MITÄÄN käsitystä lapsiperheen arjesta, muttei hän nyt oikeasti sitä tiedä, millaiselta tuntuu olla vastuussa perheestä 24/7 vuosikausien ajan. Oikeastaan lopun elämänsä.

Eli on aika noloa väittää, että kun on itse ollut lapsi lapsiperheessä eli katsonut sitä "saavan osapuolen" kantilta, tietää, miltä äidistä se tuntuu. Tai että kun on vieraillut lapsiperheessä ja nähnyt sen rumban, tietää automaattisesti sen, miltä oikeasti tuntuu herätä viidettä yötä puolen tunnin välein siivoilemaan lasten oksennuksia ja pidätellä samalla omaansa...

Kaikenlaista voi sitä paitsi järjen tasolla tietää, mutta se on silti eri asia kuin omakohtaisesti selkäytimessä tietää, miltä se tuntuu.

Varsinkaan sitä vastapainona olevaa jumalatonta rakkautta niitä oksentelevia kakaroitaan kohtaan ei voi oikeasti tietää. Näkee ehkä (tosin aika harvoin kukaan sinkku on tuollaista kylässä katsomassa) sen uupumuksen ja sotkun ja riesan, muttei voi tietää, miten jopa siinä tilanteessa lastaan rakastaa ja tuntee hellyyttä ja huolta.

Ykkönen jo esittikin hyvän esimerkin laskuvarjohypyn ymmärtämisestä. Minä esitän toisen: voit lukea kymmenen kirjaa ja katsoa matkailuohjelmia siitä, millaista elämä vaikkapa nyt Roomassa on, mutta se on silti ulkokohtaista tietoa verrattuna siihen, että itse kokeilet elämää Roomassa.

Eikä tuossa minusta ole mitään moitittavaa, ei tarvitsekaan ymmärtää täysin! Noloa on vain tuollainen inttäminen, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut lapsiperheessä, ja olen muutenkin tarkkanäköinen ja asioista kiinnostunut ihminen. Ei minulle oleitenkään epäselvää, että se pakollisen työn ja etenkin sen paljon puhutun metatyön määrä kasvaa eksponentiaalisesti ja paitsi että tekemistä on enemmän, systeemissä on myös paljon enemmän liikkuvia osia. Tiedän kyllä, mitä muiden tarpeiden asettaminen omien edelle tarkoittaa, ja siksi en sitä haluakaan.

Ihminen, joka hokee tällaista "Ei sitä voinut tietää" -mantraa paljastaa vain oman ennakointikykynsä puutteet.

Mitään ei voi pohjia myöden tajuta ennen kuin sen itse kokee.

Olen sairastunut syöpään ja olen nyt saanut jos jonkin sortin elämänohjetta ja viisautta kuinka tähän pitäisi suhtautua. Ja jokainen on nähnyt syöpää sairastavia, jotkut ihan läheltä. Vaan silti kommenteissa kuuluu se ettei ole omaa kokemusta, hyvää ihmiset toki tarkoittaa

Minkä tahansa asian ymmärtäminen jää pintapuoliseksi ellei itse ole sitä kokenut.

Toisaalta eihän sille ettei halua lapsia tarvi olla mitään syytä tai selitystä. Jos ei halua niin ei halua.

Kyllä tässä on puhe nimenomaan sellaisesta pintapuolisesta ymmärryksestä, joka tuntui yllättävän monelta vanhemmaksi ryhtyneeltä puuttuneen. He sitten erehtyvät luulemaan, että kaikilla on ytä huono ennakointikyky kuin heillä oli.

Kyllä kai lähes kaikilla on se pintapuolinen ymmärrys mitä lastenhoito on ja yleensä lapsiperheen elämä. Mutta sitten yllättääkin monet se ettei se pintapuolinen tajuaminen tuo koko kuvaa. Ja tämä molempiin suuntiin. Se sitovuus ja vastuu ja lapsen oma tahto voivatkin yllättää. Toisaalta myös se miten omaa lastaan voi rakastaa saattaa yllättää.

Lapsen kanssa kaikki on upporikasta ja rutiköyhää. Lapsen osaaminen ja pärjääminen on uskomattoman hienoa ja toisaalta lapsen murheet musertavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tiedä ennen kun itse kokee. Oli mullakin sisaruksia mutten osannut aavistaa millaista se on sitten kun on itse äidin roolissa.

Sinulla on siis todistettavasti huono arviointikyky. Sinuna en ehkä ensimmäisenä olisi arvioimassa muiden ymmärryksen rajoja.

Ei kukaan voi täysin ymmärtää kokemusta mitä itsellä ei ole vaikka seuraisi vierestä monta vuotta. Pätee muuhunkin kuin vanhemmuuteen. Sä et tiedä millaista se on jos sinä itse olet se vanhempi. Nyt vaan katsot vierestä millaista se on kun joku muu on. Eikä kaikkien lapsiperhearki ole samanlaista. 

Ja nimenomaan oman lapsen. Toisten lasten pärjäämisiin tai hankaluuksiin suhtautuu paljon realistisemmin. Ei samassa määrin hetkauta. Tämä lisäys viestiin 26.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut lapsiperheessä, ja olen muutenkin tarkkanäköinen ja asioista kiinnostunut ihminen. Ei minulle oleitenkään epäselvää, että se pakollisen työn ja etenkin sen paljon puhutun metatyön määrä kasvaa eksponentiaalisesti ja paitsi että tekemistä on enemmän, systeemissä on myös paljon enemmän liikkuvia osia. Tiedän kyllä, mitä muiden tarpeiden asettaminen omien edelle tarkoittaa, ja siksi en sitä haluakaan.

Ihminen, joka hokee tällaista "Ei sitä voinut tietää" -mantraa paljastaa vain oman ennakointikykynsä puutteet.

Mitään ei voi pohjia myöden tajuta ennen kuin sen itse kokee.

Olen sairastunut syöpään ja olen nyt saanut jos jonkin sortin elämänohjetta ja viisautta kuinka tähän pitäisi suhtautua. Ja jokainen on nähnyt syöpää sairastavia, jotkut ihan läheltä. Vaan silti kommenteissa kuuluu se ettei ole omaa kokemusta, hyvää ihmiset toki tarkoittaa

Minkä tahansa asian ymmärtäminen jää pintapuoliseksi ellei itse ole sitä kokenut.

Toisaalta eihän sille ettei halua lapsia tarvi olla mitään syytä tai selitystä. Jos ei halua niin ei halua.

Kyllä tässä on puhe nimenomaan sellaisesta pintapuolisesta ymmärryksestä, joka tuntui yllättävän monelta vanhemmaksi ryhtyneeltä puuttuneen. He sitten erehtyvät luulemaan, että kaikilla on ytä huono ennakointikyky kuin heillä oli.

Eihän kukaan voi tietää millaista on olla jossain tietyssä lapsiperheessä ennenkuin on siinä mukana. Meilläkin tuttavapiirissä vauvoja, jotka herättivät ekan vuoden ajan lähes kymmenen kertaa yössä. No minäkin odotin vastaavaa yöhuutorallia, ja sainkin vauvan joka nukkui parikuisesta lähtien täydet yöt. Meillä onneksi näin päin, mutta ihan yhtä lailla voi käydä myös toisinpäin ja arki muodostuukin raskaammaksi kuin etukäteen arveli. Ei lapsen tempperamenttia tai terveyttä voi etukäteen ennustaa, ei aina edes omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Harva ihminen ennalta suunnittelee sairastuvansa vaikka raskauden jälkeiseen masennukseen, mutta silti joillekin niinkin tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan väitä, etteikö sinkulla olisi MITÄÄN käsitystä lapsiperheen arjesta, muttei hän nyt oikeasti sitä tiedä, millaiselta tuntuu olla vastuussa perheestä 24/7 vuosikausien ajan. Oikeastaan lopun elämänsä.

Minä ymmärrän tämän vastuun oikein hyvin, ja siksi en lapsia haluakaan. Mutta varmasti moni ei tätä asiaa samalla lailla hahmota tai tule edes ajatelleeksi. Korkeintaan ajatellaan, että se on vähän niin kuin omistaisi lemmikin (mitä se ei tietenkään ole). Jos kaikki ymmärtäisivät, kuinka suuresta vastuusta on kysymys, maailmaan syntyisi aika paljon vähemmän lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tiedä ennen kun itse kokee. Oli mullakin sisaruksia mutten osannut aavistaa millaista se on sitten kun on itse äidin roolissa.

Sinulla on siis todistettavasti huono arviointikyky. Sinuna en ehkä ensimmäisenä olisi arvioimassa muiden ymmärryksen rajoja.

Ei kukaan voi täysin ymmärtää kokemusta mitä itsellä ei ole vaikka seuraisi vierestä monta vuotta. Pätee muuhunkin kuin vanhemmuuteen. Sä et tiedä millaista se on jos sinä itse olet se vanhempi. Nyt vaan katsot vierestä millaista se on kun joku muu on. Eikä kaikkien lapsiperhearki ole samanlaista. 

Puhut edelleen eri asiasta. On totta, ettei toisen kokemukseen pääse koskaan sisälle, mutta ymmärtääkseen lapsiperhearjen realiteetteja ei tarvitsekaan hypätä toisen ihmisen nahkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan väitä, etteikö sinkulla olisi MITÄÄN käsitystä lapsiperheen arjesta, muttei hän nyt oikeasti sitä tiedä, millaiselta tuntuu olla vastuussa perheestä 24/7 vuosikausien ajan. Oikeastaan lopun elämänsä.

Minä ymmärrän tämän vastuun oikein hyvin, ja siksi en lapsia haluakaan. Mutta varmasti moni ei tätä asiaa samalla lailla hahmota tai tule edes ajatelleeksi. Korkeintaan ajatellaan, että se on vähän niin kuin omistaisi lemmikin (mitä se ei tietenkään ole). Jos kaikki ymmärtäisivät, kuinka suuresta vastuusta on kysymys, maailmaan syntyisi aika paljon vähemmän lapsia.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tiedä ennen kun itse kokee. Oli mullakin sisaruksia mutten osannut aavistaa millaista se on sitten kun on itse äidin roolissa.

Sinulla on siis todistettavasti huono arviointikyky. Sinuna en ehkä ensimmäisenä olisi arvioimassa muiden ymmärryksen rajoja.

Hyvähän se on ap:n patsastella ylimielisenä, kun hänen arvointikykynsä ei ole tässä asiassa joutunut edes testatuksi. Ainahan sitä voi väittää omista kyvyistään vaikka mitä, kun ei mitään tarvitse todistaa. Fakta kumminkin on, että lähes kaikki vanhemmat oppivat jokaisen lapsensa myötä jotain uutta, vaikka olisivat miten fiksuja ja perehtyneitä etukäteen. Joku ehkä yllättyy lapsiperhearjesta enemmän ja joku vähemmän, mutta veikkaan, ettei kovin suurta painoarvoa kannata laittaa ihmisen omalle ennakkokäsitykselle siitä kumpaan ryhmään hän tulisi kuulumaan. Moni varmasti kuvittelee ymmärtävänsä enemmän kuin todellisuudessa ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan väitä, etteikö sinkulla olisi MITÄÄN käsitystä lapsiperheen arjesta, muttei hän nyt oikeasti sitä tiedä, millaiselta tuntuu olla vastuussa perheestä 24/7 vuosikausien ajan. Oikeastaan lopun elämänsä.

Minä ymmärrän tämän vastuun oikein hyvin, ja siksi en lapsia haluakaan. Mutta varmasti moni ei tätä asiaa samalla lailla hahmota tai tule edes ajatelleeksi. Korkeintaan ajatellaan, että se on vähän niin kuin omistaisi lemmikin (mitä se ei tietenkään ole). Jos kaikki ymmärtäisivät, kuinka suuresta vastuusta on kysymys, maailmaan syntyisi aika paljon vähemmän lapsia.

Kyllä ihminen ymmärtää tietenkin asioita. Kaikki ymmärtävät varmasti jos hammas särkee juurihermosta, että sattuu. Mutta väittäisin, että ainoastaan ihminen joka on kokenut voi tietää täysin mitä se kipu oikeasti saattaa olla ja millaista on kärsiä siitä tunteja. Samoin migreeni. Ymmärrän, että varmasti sattuu, mutta miltä tuntuu kipu joka oksettaa on onneksi minulle tuntematonta.

Joten jos vanhempi kokee perhearjen todella raskaaksi, muiden on vaikea sitä täysin ymmärtää tai samaistua asiaan, ellei itse ole ollut samassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan väitä, etteikö sinkulla olisi MITÄÄN käsitystä lapsiperheen arjesta, muttei hän nyt oikeasti sitä tiedä, millaiselta tuntuu olla vastuussa perheestä 24/7 vuosikausien ajan. Oikeastaan lopun elämänsä.

Minä ymmärrän tämän vastuun oikein hyvin, ja siksi en lapsia haluakaan. Mutta varmasti moni ei tätä asiaa samalla lailla hahmota tai tule edes ajatelleeksi. Korkeintaan ajatellaan, että se on vähän niin kuin omistaisi lemmikin (mitä se ei tietenkään ole). Jos kaikki ymmärtäisivät, kuinka suuresta vastuusta on kysymys, maailmaan syntyisi aika paljon vähemmän lapsia.

Kyllä ihminen ymmärtää tietenkin asioita. Kaikki ymmärtävät varmasti jos hammas särkee juurihermosta, että sattuu. Mutta väittäisin, että ainoastaan ihminen joka on kokenut voi tietää täysin mitä se kipu oikeasti saattaa olla ja millaista on kärsiä siitä tunteja.

Minulle riittää hyvin, että ymmärrän, minkälaista lapsiperhearki on. Ei minun tarvitsekaan kokea sitä itse. Sama juttu juurihermon säryn kanssa. Mutta kun jotkut (monet?) vanhemmat eivät tunnu edes ymmärtävän asiaa etukäteen. Se vähän ihmetyttää. Mutta ei paljoa.

Minäkin tiedän, millaista on juosta maraton olympialaisissa, kun katsoin sellaisen telkkarista.

Oletkohan sä mun sisko. Se vois olla anonyymisti just tuommonen, ettei ymmärrä alkuunkaan yhtään mitään mutta vänkää vaan vastaan ja sit se luulee olevansa huippufiksu. 

Niin, toiset tajuaa paremmin kuin toiset. Toisilla on enemmän sivuavia kokemuksia. Mä en tiedä miltä tuntuu hypätä laskuvarjolla, eikä varmaan tiiä kaverinikaan, mutta luulen että hänellä on siitä parempi käsitys, koska hän on hypännyt benji-hypyn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on totta ettei lapseton tiedä mitä lapsiperheen arki on. Koska hän ei ole ollut siinä tilanteessa.

Eikö? Mitä jos on asunut 24- vuotta lapsiperheessä niinkuin minä? Nuorin pikkusiskoni täytti juuri 3 vuotta.

Vähän niinkuin leipätehtaan työntekijä omasta mielestään tietää kaiken leipomon arjen pyörittämisestä, kun on ollut siellä jopa 24 vuotta. Kuitenkin jos sama työntekijä pääsee / joutuu esimieheksi, melko varmasti huomaa että se kokonaisuuden hallitseminen onkin ihan eri juttu ja paljon on sellaisia asioita, joihin ei ikinä ole tarvinnut itse kiinnittää huomiota eikä siten huomioinut sen kummemmin.

Se on osa sitä äitimyyttiä. Äitiyden kokemus on olevinaan jotakin niin taianomaista, ettei siitä voi päästä osille muuten kuin liittymällä salaiseen kerhoon. Viis siitä, että paremmin dokumentoitua ilmiötä ei varmaan maailmassa ole.