Mistä kummasta juontuu oletus, ettei lapseton sinkku voisi tajuta, minkälaista lapsiperhearki on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut lapsiperheessä, ja olen muutenkin tarkkanäköinen ja asioista kiinnostunut ihminen. Ei minulle oleitenkään epäselvää, että se pakollisen työn ja etenkin sen paljon puhutun metatyön määrä kasvaa eksponentiaalisesti ja paitsi että tekemistä on enemmän, systeemissä on myös paljon enemmän liikkuvia osia. Tiedän kyllä, mitä muiden tarpeiden asettaminen omien edelle tarkoittaa, ja siksi en sitä haluakaan.

Ihminen, joka hokee tällaista "Ei sitä voinut tietää" -mantraa paljastaa vain oman ennakointikykynsä puutteet.

Mitään ei voi pohjia myöden tajuta ennen kuin sen itse kokee.

Olen sairastunut syöpään ja olen nyt saanut jos jonkin sortin elämänohjetta ja viisautta kuinka tähän pitäisi suhtautua. Ja jokainen on nähnyt syöpää sairastavia, jotkut ihan läheltä. Vaan silti kommenteissa kuuluu se ettei ole omaa kokemusta, hyvää ihmiset toki tarkoittaa

Minkä tahansa asian ymmärtäminen jää pintapuoliseksi ellei itse ole sitä kokenut.

Toisaalta eihän sille ettei halua lapsia tarvi olla mitään syytä tai selitystä. Jos ei halua niin ei halua.

Kyllä tässä on puhe nimenomaan sellaisesta pintapuolisesta ymmärryksestä, joka tuntui yllättävän monelta vanhemmaksi ryhtyneeltä puuttuneen. He sitten erehtyvät luulemaan, että kaikilla on ytä huono ennakointikyky kuin heillä oli.

Se vaan on niin, että elämän käänteitä ei voi aina ennakoida. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, se tapahtuu käytännössä aina vähän kuin jyrkänteeltä hyppäisi. Ei voi etukäteen tietää, miten psyyke reagoi raskauteen ja synnytykseen, tuleeko synnytysmasennus jne. Ja jos kaikki nämä menisivät hyvin, ei voi tietää, millainen vauva tulee: vaativa vai temperamentiltaan säyseä, koliikkihuutaja vai hyvinvoiva. Ja vaikka äiti ja vauva voisivat kaikin puolin hyvin, mitkä prosessit nytkähtävät lapsen isässä liikkeelle? Elämä vain on ennakoimatonta, ja se olisi nykyihmisenkin ihan hyvä sisäistää. Erityisesti lapsen saamisessa on niin monta liikkuvaa osaa, että aivan mahdotonta ja tyhmää on kuvitella voivansa ennustaa, miten kaikki menee.

Sama juttu muutenkin elämässä, ei voi kontrolloida kuin tiettyyn rajaan, loput vaan tulee ja tapahtuu. Hyvä niin, käsikirjoitettu elämä olisi tylsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kaikki oltu lapsettomia sinkkuja ennen lapsiperhe-elämää. Joten eiköhän me tiedetä mitä sinkku voi tietää.

Onko kaikkien lapsettomien sinkkujen elama muka samanlaista? eiko niita liikkuvia osia ole aika monta muutakin? Toisin kuin lapsiperheellisyys joillekin (ei todellakaan kaikille), en usko etta lapseton sinkkuus on monillekaan se kaikkein maarittavin ominaisuus, ainakaan kenenkaan muiden kuin niiden ennen kaikkea lapsiperheellisiksi itsensa maarittavien lapsiperheellisten mielesta.

Tama on taas sarjassamme todella outoja keskusteluja, miten ihmeessa tastakin saadaan nain pitka vankays. en usko etta toisen ihmisen elamaan on juuri koskaan mahdollista *taysin* ymmartaa, vaikka toisaalta joiltakin osin on. Ja onko sen mitaan valia? Ainahan se on pinnallista. Itse en lapsettomana sinkkuna todellakaan aina ymmarra lapsettomia sinkkuja eivatka he minua... yhtaan sen paremmin tai huonommin kuin lapsiperheellisiakaan.

Tämäpä juuri. Minulla on kaksi lasta, ovat kohta aikuisia eikä elämä missään vaiheessa lasten kanssa ole tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta. En silloin 35 v osannut arvata millaista lasten kanssa elämä olisi - aika hyvin tiesin millaista se keskimäärin on kun oli katsellut sisarusten perheitä, mutta kaikilla nuo asiat kuitenkin erilaisia. Tämä halu tietää toisten tietämiset paremmin kuin he itse on ihmeellinen piirre av:lla. Lapesttomat selittävät etteivät lapsia hankkineet voi käsittää kuinka paljon vapautta he ovat menettäneet lasten hankkimisen myötä, nyt mietitään kenellä on totuus lapsiperheiden ymmärtämisestä. Lapsellista touhua aikuisilta ihmisiltä.

Muuten ihan kiva teksti, mutta mistä kumpuaa se sun käsitys että lapsiperheessä olisi pitänyt olla ylitsepääsemättömän raskasta ja että kaikki niin luulisivat?

Haha aika kovaa sanoa, että tietää miltä koulukiusatulta tuntuu. Et todellakaan tiedä! Luulet vaan, mutta et tiedä siitä todellisesta hel... mitään! Miettisit vähän niitä joita on kiusattu miltä tuntuu ku joku hyvän elämän elämä tulee sepittämää että minä kyllä täysin tiedät. Tollasia asioita ei voi täysin tietäö ku kokemalla. Et voi tietää miltä raiskattu tai syöpäpotilas tuntee. Sairasta väittää sellasta ja ajattelematon kommentistasi huomaa ettet todellakaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on totta ettei lapseton tiedä mitä lapsiperheen arki on. Koska hän ei ole ollut siinä tilanteessa.

Eikö? Mitä jos on asunut 24- vuotta lapsiperheessä niinkuin minä? Nuorin pikkusiskoni täytti juuri 3 vuotta.

Vähän niinkuin leipätehtaan työntekijä omasta mielestään tietää kaiken leipomon arjen pyörittämisestä, kun on ollut siellä jopa 24 vuotta. Kuitenkin jos sama työntekijä pääsee / joutuu esimieheksi, melko varmasti huomaa että se kokonaisuuden hallitseminen onkin ihan eri juttu ja paljon on sellaisia asioita, joihin ei ikinä ole tarvinnut itse kiinnittää huomiota eikä siten huomioinut sen kummemmin.

Totta kai esimiehen työssä on paljon kaikenlaista, mitä ei rivityöntekijänä tarvitse miettiä, mutta kyllä minä ainakin tiesin ihan hyvin, mihin olin ryhtymässä, kun siirryin esimiesasemaan. Ei yllättänyt vastuu, ei kyräilyn kohteeksi joutuminen, ei henkilöjohtamisen haastavuus. Miksi on niin vaikea uskoa, että jotkut ihmiset ovat parempia ennakoimaan kuin toiset?

Toiset ovat toki parempia ennakoimaan kuin toiset. Mutta melkoinen superihminen olet, jos yhtään mitään uutta ei ole tullut vastaan kertaakaan.

Mielenkiintoista myös, että ensimmäisiä mieleen tulleita asioita mitä mainitsit, oli ihmisten kyräily

Kertoo kyllä aika paljon sinusta esimiehenä.. Mutta nyt alkaa mennä jo sivuraiteille.

Totta kai vastaan tuli paljon uutta. Mutta tiesin kyllä etukäteen, että uusia juttuja olisi luvassa, ja minkälaisia ne voivat olla. Mitään todella yllättävää ei tullut vastaan.

Kyräily on sellainen asia, mitä esimies ei voi välttää. Olen työpaikalla se, johon epämiellyttävät käytännöt ja työelämän muutokset henkilöityvät. Joudun ottamaan vastaan paljon kritiikkiä asioista, joihin en voi itse vaikuttaa, ja huomaan kyllä puheenaiheiden muuttuvan, kun menen kahvihuoneeseen. En ota sitä henkilökohtaisesti. Olen ukkosenjohdatin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kaikki oltu lapsettomia sinkkuja ennen lapsiperhe-elämää. Joten eiköhän me tiedetä mitä sinkku voi tietää.

Onko kaikkien lapsettomien sinkkujen elama muka samanlaista? eiko niita liikkuvia osia ole aika monta muutakin? Toisin kuin lapsiperheellisyys joillekin (ei todellakaan kaikille), en usko etta lapseton sinkkuus on monillekaan se kaikkein maarittavin ominaisuus, ainakaan kenenkaan muiden kuin niiden ennen kaikkea lapsiperheellisiksi itsensa maarittavien lapsiperheellisten mielesta.

Tama on taas sarjassamme todella outoja keskusteluja, miten ihmeessa tastakin saadaan nain pitka vankays. en usko etta toisen ihmisen elamaan on juuri koskaan mahdollista *taysin* ymmartaa, vaikka toisaalta joiltakin osin on. Ja onko sen mitaan valia? Ainahan se on pinnallista. Itse en lapsettomana sinkkuna todellakaan aina ymmarra lapsettomia sinkkuja eivatka he minua... yhtaan sen paremmin tai huonommin kuin lapsiperheellisiakaan.

Tämäpä juuri. Minulla on kaksi lasta, ovat kohta aikuisia eikä elämä missään vaiheessa lasten kanssa ole tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta. En silloin 35 v osannut arvata millaista lasten kanssa elämä olisi - aika hyvin tiesin millaista se keskimäärin on kun oli katsellut sisarusten perheitä, mutta kaikilla nuo asiat kuitenkin erilaisia. Tämä halu tietää toisten tietämiset paremmin kuin he itse on ihmeellinen piirre av:lla. Lapesttomat selittävät etteivät lapsia hankkineet voi käsittää kuinka paljon vapautta he ovat menettäneet lasten hankkimisen myötä, nyt mietitään kenellä on totuus lapsiperheiden ymmärtämisestä. Lapsellista touhua aikuisilta ihmisiltä.

Muuten ihan kiva teksti, mutta mistä kumpuaa se sun käsitys että lapsiperheessä olisi pitänyt olla ylitsepääsemättömän raskasta ja että kaikki niin luulisivat?

Vilkaisin toista ketjua jossa sinkut ja perheelliset taistelivat kummalla on raskaampaa ja kiireempää, en viitsinyt vastata molempiin vaan yhdistin nyt ajatukset tähän. Tuossa ketjussa (kuten tässäkin) perheelliset luettelevat oksennusten korjauksia, jatkuvaa vastuuta, hirveää taakkaa jne. Tuossa taas yksi asia jossa oma kokemuksen perusteella halutaan ajatella tietävänsä täysin kuinka raskasta lapsien kanssa elämä on. Kun ei oo, kaikilla se oma totuus. Pitäkää siitä kiinni mutta älkää väittäkö sitä muiden totuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lapseton , vaan en sinkku, vastaan silti.

Monella mun ystävällä on lapsia, on eriyislapsia yh-perheessä, on suurperheitä ja lisäksi mun sisaruksilla on lapsia. Veljen perheen luona olen joka kesä 1-3 vkoa kun vanhemmat ja osa lapsista lomareissulla, minä huolehdin kotiin jäävistä ja koirasta. Olen tasan tarkkaan perillä lapsiperheiden elämästä.

Itse olen lapseton nuoruusiän syövän takia, mutta ei yhtään harmita lapsettomuus.

En ymmärrä tätä väheksyntää ettei voi lapseton ymmärtää mistään lapsiin liittyvästä mitään.

Mun veljen lapset ovat mulle tosi läheisiä ja tärkeitä, ymmärrän äidin ja isän rakkauden, se on varmasti pakahduttava tunne, koska itselläkin välillä näiden lasten kanssa sydän muljahtelee oudosti.

Aina kuitenkin loman jälkeen huokaisen onnesta kun perhe on koossa ja mä saan hypätä junaan. Kaikki elossa, kaikki hyvin. Helpotus palata omaan helppoon lapsettomaan elämään.

Viimeinen lause tekstissäsi kertoo eron: perheelliselle ei ole olemassa elämää ilman lapsia. Helppo lapseton elämä on ollut joskus omaa elämää, mutta kun se ei ole enää omaa elämää, sitä ei kaipaa eikä se omasta perheestä irtautuminen tuntuisi miltään helpotukselta. Ennemmin se tuntuisi siltä kuin jäseniä revittäisiin omasta kehosta irti.

Olin minäkin au pairina nuorena ja pyöritin lapsiperhe-arkikuvioita ja luulin tietäväni. Nyt kun minulla on kolme lasta tiedän että mitä lapseton ei ymmärrä on ne tunteet omaa lasta kohtaan ja pelko lapsen tulevaisuudesta ja ainainen murehtiminen siitä ettei mitään käy. Koska on täysin se ihminen joka kokonaan vastuussa kaikesta, toisin kuin lapsenvahti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on totta ettei lapseton tiedä mitä lapsiperheen arki on. Koska hän ei ole ollut siinä tilanteessa.

Eikö? Mitä jos on asunut 24- vuotta lapsiperheessä niinkuin minä? Nuorin pikkusiskoni täytti juuri 3 vuotta.

On ihan eri asia elää lapsiperheessä lapsena kuin vanhempana, aikuisena jolla vastuu koko huushollista ja sen jäsenistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lapseton , vaan en sinkku, vastaan silti.

Monella mun ystävällä on lapsia, on eriyislapsia yh-perheessä, on suurperheitä ja lisäksi mun sisaruksilla on lapsia. Veljen perheen luona olen joka kesä 1-3 vkoa kun vanhemmat ja osa lapsista lomareissulla, minä huolehdin kotiin jäävistä ja koirasta. Olen tasan tarkkaan perillä lapsiperheiden elämästä.

Itse olen lapseton nuoruusiän syövän takia, mutta ei yhtään harmita lapsettomuus.

En ymmärrä tätä väheksyntää ettei voi lapseton ymmärtää mistään lapsiin liittyvästä mitään.

Mun veljen lapset ovat mulle tosi läheisiä ja tärkeitä, ymmärrän äidin ja isän rakkauden, se on varmasti pakahduttava tunne, koska itselläkin välillä näiden lasten kanssa sydän muljahtelee oudosti.

Aina kuitenkin loman jälkeen huokaisen onnesta kun perhe on koossa ja mä saan hypätä junaan. Kaikki elossa, kaikki hyvin. Helpotus palata omaan helppoon lapsettomaan elämään.

Viimeinen lause tekstissäsi kertoo eron: perheelliselle ei ole olemassa elämää ilman lapsia. Helppo lapseton elämä on ollut joskus omaa elämää, mutta kun se ei ole enää omaa elämää, sitä ei kaipaa eikä se omasta perheestä irtautuminen tuntuisi miltään helpotukselta. Ennemmin se tuntuisi siltä kuin jäseniä revittäisiin omasta kehosta irti.

Miksi sitten niin moni vanhempi hylkää perheensä kokonaan tai laiminlyö sitä?

Vierailija kirjoitti:

Haha aika kovaa sanoa, että tietää miltä koulukiusatulta tuntuu. Et todellakaan tiedä! Luulet vaan, mutta et tiedä siitä todellisesta hel... mitään! Miettisit vähän niitä joita on kiusattu miltä tuntuu ku joku hyvän elämän elämä tulee sepittämää että minä kyllä täysin tiedät. Tollasia asioita ei voi täysin tietäö ku kokemalla. Et voi tietää miltä raiskattu tai syöpäpotilas tuntee. Sairasta väittää sellasta ja ajattelematon kommentistasi huomaa ettet todellakaan tiedä.

Vaihda koulukiusatun tilalle lapsiperhearki.

Vierailija kirjoitti:

Olin minäkin au pairina nuorena ja pyöritin lapsiperhe-arkikuvioita ja luulin tietäväni. Nyt kun minulla on kolme lasta tiedän että mitä lapseton ei ymmärrä on ne tunteet omaa lasta kohtaan ja pelko lapsen tulevaisuudesta ja ainainen murehtiminen siitä ettei mitään käy. Koska on täysin se ihminen joka kokonaan vastuussa kaikesta, toisin kuin lapsenvahti.

Niin, sinun oli vaikea ymmärtää pelkoja ja murheita. Minun ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lapseton , vaan en sinkku, vastaan silti.

Monella mun ystävällä on lapsia, on eriyislapsia yh-perheessä, on suurperheitä ja lisäksi mun sisaruksilla on lapsia. Veljen perheen luona olen joka kesä 1-3 vkoa kun vanhemmat ja osa lapsista lomareissulla, minä huolehdin kotiin jäävistä ja koirasta. Olen tasan tarkkaan perillä lapsiperheiden elämästä.

Itse olen lapseton nuoruusiän syövän takia, mutta ei yhtään harmita lapsettomuus.

En ymmärrä tätä väheksyntää ettei voi lapseton ymmärtää mistään lapsiin liittyvästä mitään.

Mun veljen lapset ovat mulle tosi läheisiä ja tärkeitä, ymmärrän äidin ja isän rakkauden, se on varmasti pakahduttava tunne, koska itselläkin välillä näiden lasten kanssa sydän muljahtelee oudosti.

Aina kuitenkin loman jälkeen huokaisen onnesta kun perhe on koossa ja mä saan hypätä junaan. Kaikki elossa, kaikki hyvin. Helpotus palata omaan helppoon lapsettomaan elämään.

Viimeinen lause tekstissäsi kertoo eron: perheelliselle ei ole olemassa elämää ilman lapsia. Helppo lapseton elämä on ollut joskus omaa elämää, mutta kun se ei ole enää omaa elämää, sitä ei kaipaa eikä se omasta perheestä irtautuminen tuntuisi miltään helpotukselta. Ennemmin se tuntuisi siltä kuin jäseniä revittäisiin omasta kehosta irti.

Miksi sitten niin moni vanhempi hylkää perheensä kokonaan tai laiminlyö sitä?

Mielenterveysongelmaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lapseton , vaan en sinkku, vastaan silti.

Monella mun ystävällä on lapsia, on eriyislapsia yh-perheessä, on suurperheitä ja lisäksi mun sisaruksilla on lapsia. Veljen perheen luona olen joka kesä 1-3 vkoa kun vanhemmat ja osa lapsista lomareissulla, minä huolehdin kotiin jäävistä ja koirasta. Olen tasan tarkkaan perillä lapsiperheiden elämästä.

Itse olen lapseton nuoruusiän syövän takia, mutta ei yhtään harmita lapsettomuus.

En ymmärrä tätä väheksyntää ettei voi lapseton ymmärtää mistään lapsiin liittyvästä mitään.

Mun veljen lapset ovat mulle tosi läheisiä ja tärkeitä, ymmärrän äidin ja isän rakkauden, se on varmasti pakahduttava tunne, koska itselläkin välillä näiden lasten kanssa sydän muljahtelee oudosti.

Aina kuitenkin loman jälkeen huokaisen onnesta kun perhe on koossa ja mä saan hypätä junaan. Kaikki elossa, kaikki hyvin. Helpotus palata omaan helppoon lapsettomaan elämään.

Viimeinen lause tekstissäsi kertoo eron: perheelliselle ei ole olemassa elämää ilman lapsia. Helppo lapseton elämä on ollut joskus omaa elämää, mutta kun se ei ole enää omaa elämää, sitä ei kaipaa eikä se omasta perheestä irtautuminen tuntuisi miltään helpotukselta. Ennemmin se tuntuisi siltä kuin jäseniä revittäisiin omasta kehosta irti.

Miksi sitten niin moni vanhempi hylkää perheensä kokonaan tai laiminlyö sitä?

Mielenterveysongelmaisia.

Äitimyytti taas vauhdissa. Jos nainen ei kestä lapsiperhe-elämää, hän on hullu. Selvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lapseton , vaan en sinkku, vastaan silti.

Monella mun ystävällä on lapsia, on eriyislapsia yh-perheessä, on suurperheitä ja lisäksi mun sisaruksilla on lapsia. Veljen perheen luona olen joka kesä 1-3 vkoa kun vanhemmat ja osa lapsista lomareissulla, minä huolehdin kotiin jäävistä ja koirasta. Olen tasan tarkkaan perillä lapsiperheiden elämästä.

Itse olen lapseton nuoruusiän syövän takia, mutta ei yhtään harmita lapsettomuus.

En ymmärrä tätä väheksyntää ettei voi lapseton ymmärtää mistään lapsiin liittyvästä mitään.

Mun veljen lapset ovat mulle tosi läheisiä ja tärkeitä, ymmärrän äidin ja isän rakkauden, se on varmasti pakahduttava tunne, koska itselläkin välillä näiden lasten kanssa sydän muljahtelee oudosti.

Aina kuitenkin loman jälkeen huokaisen onnesta kun perhe on koossa ja mä saan hypätä junaan. Kaikki elossa, kaikki hyvin. Helpotus palata omaan helppoon lapsettomaan elämään.

Viimeinen lause tekstissäsi kertoo eron: perheelliselle ei ole olemassa elämää ilman lapsia. Helppo lapseton elämä on ollut joskus omaa elämää, mutta kun se ei ole enää omaa elämää, sitä ei kaipaa eikä se omasta perheestä irtautuminen tuntuisi miltään helpotukselta. Ennemmin se tuntuisi siltä kuin jäseniä revittäisiin omasta kehosta irti.

Miksi sitten niin moni vanhempi hylkää perheensä kokonaan tai laiminlyö sitä?

No varmaan samasta syystä kuin jotkut sinkkuihmiset tuhoavat oman elämänsä ja terveytensä päihteillä jne. Eli elämänhallinnaltaan ontuvia ja psyykeltään hauraita löytyy joka porukasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lapseton , vaan en sinkku, vastaan silti.

Monella mun ystävällä on lapsia, on eriyislapsia yh-perheessä, on suurperheitä ja lisäksi mun sisaruksilla on lapsia. Veljen perheen luona olen joka kesä 1-3 vkoa kun vanhemmat ja osa lapsista lomareissulla, minä huolehdin kotiin jäävistä ja koirasta. Olen tasan tarkkaan perillä lapsiperheiden elämästä.

Itse olen lapseton nuoruusiän syövän takia, mutta ei yhtään harmita lapsettomuus.

En ymmärrä tätä väheksyntää ettei voi lapseton ymmärtää mistään lapsiin liittyvästä mitään.

Mun veljen lapset ovat mulle tosi läheisiä ja tärkeitä, ymmärrän äidin ja isän rakkauden, se on varmasti pakahduttava tunne, koska itselläkin välillä näiden lasten kanssa sydän muljahtelee oudosti.

Aina kuitenkin loman jälkeen huokaisen onnesta kun perhe on koossa ja mä saan hypätä junaan. Kaikki elossa, kaikki hyvin. Helpotus palata omaan helppoon lapsettomaan elämään.

Viimeinen lause tekstissäsi kertoo eron: perheelliselle ei ole olemassa elämää ilman lapsia. Helppo lapseton elämä on ollut joskus omaa elämää, mutta kun se ei ole enää omaa elämää, sitä ei kaipaa eikä se omasta perheestä irtautuminen tuntuisi miltään helpotukselta. Ennemmin se tuntuisi siltä kuin jäseniä revittäisiin omasta kehosta irti.

Miksi sitten niin moni vanhempi hylkää perheensä kokonaan tai laiminlyö sitä?

Mielenterveysongelmaisia.

Äitimyytti taas vauhdissa. Jos nainen ei kestä lapsiperhe-elämää, hän on hullu. Selvä juttu.

Kyllä, jos joku hylkää omat lapsensa kokonaan on hänellä selvästi mielenterveysongelmia, eivät terveet ihmiset tee niin, vaan hakevat apua.

Mitä tästä ketjusta oppii? Mistä oikein riitelette? Ja tämä on trollien täyttämän palstan parasta antia, heippa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä palstasta on tullut aivan kammottava, jatkuvaa vääntöä ja kommentointia ei-perheellisiltä lapsivihamielisiltä ihmisiltä. Lopulta kaikki ketjut päättyy riitelyyn ja ne poistetaan.

Tietenkään lapseton ei voi tietää millaista lapsiperhe-elämä on, voi yrittää ymmärtää, muttei tietää. Olin minäkin yksi ison perheen lapsista, mutta ymmärrys tähän arkeen on tullut vasta lapsien myötä. Ja koko ajan oppii uutta lapsien kasvaessa.

Olen tottunut lapsettomien kommentteihin; ai miten niin peset pyykkiä ja tiskiä joka päivä? Ai miksi muka heräilit yöllä? Laitat vaan lapsen omaan sänkyyn tai senkun vaan opetat sen tavoille (yksivuotiaasta). Mulkoillaan kun lapsi loukkaa polvensa kesken Hänen kertomuksensa uudesta ruokakaupan kassasta tai kevätkengistä. Eli parhaat kasvatusvinkit on tulleet näiltä lapsettomilta tuttavilta, jotka tietenkin tietävät millaista minun arki on ja kuinka lapsia kasvatetaan.

Se, että sulla on tollaisia juntteja lapsettomia kavereita, ei tarkoita sitä, että kaikki lapsettomat ajattelisivat noin. On meitä sellaisiakin, jotka ymmärtävät vähän laajemmin pelkästään tarkkailemalla ympäristöään ja ehkäpä joillakin on vain parempi eläytymiskyky eri ihmisten tilanteisiin kuin toisilla.

Voiko lapseton äitipuoli missään tapauksessa ymmärtää? Entä jos tällainen lapseton äitipuoli on 10 vuotta lapsiperheessä ennen muuttumistaan lapsettomaksi sinkuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on totta ettei lapseton tiedä mitä lapsiperheen arki on. Koska hän ei ole ollut siinä tilanteessa.

Eikö? Mitä jos on asunut 24- vuotta lapsiperheessä niinkuin minä? Nuorin pikkusiskoni täytti juuri 3 vuotta.

Pikkuisen eroa kuitenkin elää siinä lapsiperheessä lapsena kuin vanhempana.. Tuolla logiikalla en ihmettele että tuohdut tämmöisestä asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on totta ettei lapseton tiedä mitä lapsiperheen arki on. Koska hän ei ole ollut siinä tilanteessa.

Eikö? Mitä jos on asunut 24- vuotta lapsiperheessä niinkuin minä? Nuorin pikkusiskoni täytti juuri 3 vuotta.

Kaikki ovat käyneet peruskoulua ja tietävät siksi, millaista opettajan työ on?

Siskon asema ja vastuu eivät ole samat kuin äidin ja isän.