Mistä kummasta juontuu oletus, ettei lapseton sinkku voisi tajuta, minkälaista lapsiperhearki on?

Tajuaako lapsiperheet sitten toisiaan? Jatkuvasti täälläkin kuulee neuvoja että "teet vain näin niin vauva nukkuu synnäriltä asti täydet yöt! Näin minä olen neljän lapsen kanssa jo toiminut, miksi teet asioista itsellesi vaikeita?"

Me ollaan kaikki oltu lapsettomia sinkkuja ennen lapsiperhe-elämää. Joten eiköhän me tiedetä mitä sinkku voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on totta ettei lapseton tiedä mitä lapsiperheen arki on. Koska hän ei ole ollut siinä tilanteessa.

Eikö? Mitä jos on asunut 24- vuotta lapsiperheessä niinkuin minä? Nuorin pikkusiskoni täytti juuri 3 vuotta.

Et voi silti tietää vanhempien tunteiden, vastuun yms määrää oikeasti, vain sen minkä näet, et voi tietää, miltä se kenestäkin oikeasti tuntuu.

Jokainen meistä jonkin sortin perheessä on asunut, ja silti ennen omia lapsia ei vaan tiedä sitä kaikkea. Etenkin se jatkuva huoli kaikesta, nykyhetkestä, tulevasta yms.

Uskon, että moni olettaa pitkälti tietävänsä, ja tietääkin paljon, mutta ei sitä kaikkea.

Mä olen lapseton , vaan en sinkku, vastaan silti.

Monella mun ystävällä on lapsia, on eriyislapsia yh-perheessä, on suurperheitä ja lisäksi mun sisaruksilla on lapsia. Veljen perheen luona olen joka kesä 1-3 vkoa kun vanhemmat ja osa lapsista lomareissulla, minä huolehdin kotiin jäävistä ja koirasta. Olen tasan tarkkaan perillä lapsiperheiden elämästä.

Itse olen lapseton nuoruusiän syövän takia, mutta ei yhtään harmita lapsettomuus.

En ymmärrä tätä väheksyntää ettei voi lapseton ymmärtää mistään lapsiin liittyvästä mitään.

Mun veljen lapset ovat mulle tosi läheisiä ja tärkeitä, ymmärrän äidin ja isän rakkauden, se on varmasti pakahduttava tunne, koska itselläkin välillä näiden lasten kanssa sydän muljahtelee oudosti.

Aina kuitenkin loman jälkeen huokaisen onnesta kun perhe on koossa ja mä saan hypätä junaan. Kaikki elossa, kaikki hyvin. Helpotus palata omaan helppoon lapsettomaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on totta ettei lapseton tiedä mitä lapsiperheen arki on. Koska hän ei ole ollut siinä tilanteessa.

Eikö? Mitä jos on asunut 24- vuotta lapsiperheessä niinkuin minä? Nuorin pikkusiskoni täytti juuri 3 vuotta.

Et ole pyörittänyt sitä arkea. Olet lapsi siinä kuviossa, et johdossa lapsiperheen arjessa. Eli et voi tietää.

Mut yllätti se kuinka helppoa pienten lasten kanssa on. Olin ennakoinut ja varautunut paljon pahempaan mutta nyt neljättä vuotta kotona lasten kanssa kokopäiväisesti ja sitä ennen olin kymmenen vuotta tilitoimistokirjanpitäjänä eli muutama sata palloa yhtä aikaa ilmassa. Siinä työssä oppi organisoimaan niin ei tunnu nämä lapsiperheiden "kiireet" missään.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kaikki oltu lapsettomia sinkkuja ennen lapsiperhe-elämää. Joten eiköhän me tiedetä mitä sinkku voi tietää.

Onko kaikkien lapsettomien sinkkujen elama muka samanlaista? eiko niita liikkuvia osia ole aika monta muutakin? Toisin kuin lapsiperheellisyys joillekin (ei todellakaan kaikille), en usko etta lapseton sinkkuus on monillekaan se kaikkein maarittavin ominaisuus, ainakaan kenenkaan muiden kuin niiden ennen kaikkea lapsiperheellisiksi itsensa maarittavien lapsiperheellisten mielesta.

Tama on taas sarjassamme todella outoja keskusteluja, miten ihmeessa tastakin saadaan nain pitka vankays. en usko etta toisen ihmisen elamaan on juuri koskaan mahdollista *taysin* ymmartaa, vaikka toisaalta joiltakin osin on. Ja onko sen mitaan valia? Ainahan se on pinnallista. Itse en lapsettomana sinkkuna todellakaan aina ymmarra lapsettomia sinkkuja eivatka he minua... yhtaan sen paremmin tai huonommin kuin lapsiperheellisiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on totta ettei lapseton tiedä mitä lapsiperheen arki on. Koska hän ei ole ollut siinä tilanteessa.

Eikö? Mitä jos on asunut 24- vuotta lapsiperheessä niinkuin minä? Nuorin pikkusiskoni täytti juuri 3 vuotta.

On eri asia olla vastuullisena vanhempana perheessä kuin yksi lapsista. Totaalisen eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on totta ettei lapseton tiedä mitä lapsiperheen arki on. Koska hän ei ole ollut siinä tilanteessa.

Eikö? Mitä jos on asunut 24- vuotta lapsiperheessä niinkuin minä? Nuorin pikkusiskoni täytti juuri 3 vuotta.

Vähän niinkuin leipätehtaan työntekijä omasta mielestään tietää kaiken leipomon arjen pyörittämisestä, kun on ollut siellä jopa 24 vuotta. Kuitenkin jos sama työntekijä pääsee / joutuu esimieheksi, melko varmasti huomaa että se kokonaisuuden hallitseminen onkin ihan eri juttu ja paljon on sellaisia asioita, joihin ei ikinä ole tarvinnut itse kiinnittää huomiota eikä siten huomioinut sen kummemmin.

Totta kai esimiehen työssä on paljon kaikenlaista, mitä ei rivityöntekijänä tarvitse miettiä, mutta kyllä minä ainakin tiesin ihan hyvin, mihin olin ryhtymässä, kun siirryin esimiesasemaan. Ei yllättänyt vastuu, ei kyräilyn kohteeksi joutuminen, ei henkilöjohtamisen haastavuus. Miksi on niin vaikea uskoa, että jotkut ihmiset ovat parempia ennakoimaan kuin toiset?

Tästä palstasta on tullut aivan kammottava, jatkuvaa vääntöä ja kommentointia ei-perheellisiltä lapsivihamielisiltä ihmisiltä. Lopulta kaikki ketjut päättyy riitelyyn ja ne poistetaan.

Tietenkään lapseton ei voi tietää millaista lapsiperhe-elämä on, voi yrittää ymmärtää, muttei tietää. Olin minäkin yksi ison perheen lapsista, mutta ymmärrys tähän arkeen on tullut vasta lapsien myötä. Ja koko ajan oppii uutta lapsien kasvaessa.

Olen tottunut lapsettomien kommentteihin; ai miten niin peset pyykkiä ja tiskiä joka päivä? Ai miksi muka heräilit yöllä? Laitat vaan lapsen omaan sänkyyn tai senkun vaan opetat sen tavoille (yksivuotiaasta). Mulkoillaan kun lapsi loukkaa polvensa kesken Hänen kertomuksensa uudesta ruokakaupan kassasta tai kevätkengistä. Eli parhaat kasvatusvinkit on tulleet näiltä lapsettomilta tuttavilta, jotka tietenkin tietävät millaista minun arki on ja kuinka lapsia kasvatetaan.

Vierailija kirjoitti:

Tajuaako lapsiperheet sitten toisiaan? Jatkuvasti täälläkin kuulee neuvoja että "teet vain näin niin vauva nukkuu synnäriltä asti täydet yöt! Näin minä olen neljän lapsen kanssa jo toiminut, miksi teet asioista itsellesi vaikeita?"

Näinpä. Aika moni elää siinä omassa kuplassaan. Helpon lapsen vanhemmat eivät monesti tajua, mitä arki voi ihan oikeasti olla vaikeamman lapsen kanssa. Hyvällä organisointkyvyllä varustettu ei tajua lainkaan, että samat asiat voi olla ihan toista, jos vanhemmilla on vaikka masennusta tai adhd:ta tai mitä vain. On myös täysin eri mielipiteitä siitä, mikä on normaalia tai tarpeellista lapsiperheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tiedä ennen kun itse kokee. Oli mullakin sisaruksia mutten osannut aavistaa millaista se on sitten kun on itse äidin roolissa.

Sinulla on siis todistettavasti huono arviointikyky. Sinuna en ehkä ensimmäisenä olisi arvioimassa muiden ymmärryksen rajoja.

Ei kukaan voi täysin ymmärtää kokemusta mitä itsellä ei ole vaikka seuraisi vierestä monta vuotta. Pätee muuhunkin kuin vanhemmuuteen. Sä et tiedä millaista se on jos sinä itse olet se vanhempi. Nyt vaan katsot vierestä millaista se on kun joku muu on. Eikä kaikkien lapsiperhearki ole samanlaista. 

Puhut edelleen eri asiasta. On totta, ettei toisen kokemukseen pääse koskaan sisälle, mutta ymmärtääkseen lapsiperhearjen realiteetteja ei tarvitsekaan hypätä toisen ihmisen nahkoihin.

Niin mutta niistä tunteista mitä omaa lasta kohtaan tuntee ei vain voi tietää ellei sitä lasta ole. Sama vaippa on vaihdettava mutta motivaatio ja tunne on niin eri kuin toisen lapsen vaipan vaihtaminen. Edes sisarukset eivät tunnu samalta. Ja tämä tekee asiasta erilaisen kuin mitä päältä näyttää hyvässä ja pahassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kaikki oltu lapsettomia sinkkuja ennen lapsiperhe-elämää. Joten eiköhän me tiedetä mitä sinkku voi tietää.

Onko kaikkien lapsettomien sinkkujen elama muka samanlaista? eiko niita liikkuvia osia ole aika monta muutakin? Toisin kuin lapsiperheellisyys joillekin (ei todellakaan kaikille), en usko etta lapseton sinkkuus on monillekaan se kaikkein maarittavin ominaisuus, ainakaan kenenkaan muiden kuin niiden ennen kaikkea lapsiperheellisiksi itsensa maarittavien lapsiperheellisten mielesta.

Tama on taas sarjassamme todella outoja keskusteluja, miten ihmeessa tastakin saadaan nain pitka vankays. en usko etta toisen ihmisen elamaan on juuri koskaan mahdollista *taysin* ymmartaa, vaikka toisaalta joiltakin osin on. Ja onko sen mitaan valia? Ainahan se on pinnallista. Itse en lapsettomana sinkkuna todellakaan aina ymmarra lapsettomia sinkkuja eivatka he minua... yhtaan sen paremmin tai huonommin kuin lapsiperheellisiakaan.

Tämäpä juuri. Minulla on kaksi lasta, ovat kohta aikuisia eikä elämä missään vaiheessa lasten kanssa ole tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta. En silloin 35 v osannut arvata millaista lasten kanssa elämä olisi - aika hyvin tiesin millaista se keskimäärin on kun oli katsellut sisarusten perheitä, mutta kaikilla nuo asiat kuitenkin erilaisia. Tämä halu tietää toisten tietämiset paremmin kuin he itse on ihmeellinen piirre av:lla. Lapesttomat selittävät etteivät lapsia hankkineet voi käsittää kuinka paljon vapautta he ovat menettäneet lasten hankkimisen myötä, nyt mietitään kenellä on totuus lapsiperheiden ymmärtämisestä. Lapsellista touhua aikuisilta ihmisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tiedä ennen kun itse kokee. Oli mullakin sisaruksia mutten osannut aavistaa millaista se on sitten kun on itse äidin roolissa.

Sinulla on siis todistettavasti huono arviointikyky. Sinuna en ehkä ensimmäisenä olisi arvioimassa muiden ymmärryksen rajoja.

Ei kukaan voi täysin ymmärtää kokemusta mitä itsellä ei ole vaikka seuraisi vierestä monta vuotta. Pätee muuhunkin kuin vanhemmuuteen. Sä et tiedä millaista se on jos sinä itse olet se vanhempi. Nyt vaan katsot vierestä millaista se on kun joku muu on. Eikä kaikkien lapsiperhearki ole samanlaista. 

Puhut edelleen eri asiasta. On totta, ettei toisen kokemukseen pääse koskaan sisälle, mutta ymmärtääkseen lapsiperhearjen realiteetteja ei tarvitsekaan hypätä toisen ihmisen nahkoihin.

Niin mutta niistä tunteista mitä omaa lasta kohtaan tuntee ei vain voi tietää ellei sitä lasta ole. Sama vaippa on vaihdettava mutta motivaatio ja tunne on niin eri kuin toisen lapsen vaipan vaihtaminen. Edes sisarukset eivät tunnu samalta. Ja tämä tekee asiasta erilaisen kuin mitä päältä näyttää hyvässä ja pahassa.

Tietenkin oman lapsen hoitaminen on eri asia. Sillä ei ole minulle merkitystä. Ymmärrän ne lapsiperhe-elämän realiteetit ja tunnen itseni sen verran hyvin, ettei mikään rakkaus tai muukaan tunne kompensoi niitä minun kohdallani. En ole sellainen ihminen, joka olisi rakkauden vuoksi valmis uhraamaan vapautensa tai itsenäisyytensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut lapsiperheessä, ja olen muutenkin tarkkanäköinen ja asioista kiinnostunut ihminen. Ei minulle oleitenkään epäselvää, että se pakollisen työn ja etenkin sen paljon puhutun metatyön määrä kasvaa eksponentiaalisesti ja paitsi että tekemistä on enemmän, systeemissä on myös paljon enemmän liikkuvia osia. Tiedän kyllä, mitä muiden tarpeiden asettaminen omien edelle tarkoittaa, ja siksi en sitä haluakaan.

Ihminen, joka hokee tällaista "Ei sitä voinut tietää" -mantraa paljastaa vain oman ennakointikykynsä puutteet.

Mitään ei voi pohjia myöden tajuta ennen kuin sen itse kokee.

Olen sairastunut syöpään ja olen nyt saanut jos jonkin sortin elämänohjetta ja viisautta kuinka tähän pitäisi suhtautua. Ja jokainen on nähnyt syöpää sairastavia, jotkut ihan läheltä. Vaan silti kommenteissa kuuluu se ettei ole omaa kokemusta, hyvää ihmiset toki tarkoittaa

Minkä tahansa asian ymmärtäminen jää pintapuoliseksi ellei itse ole sitä kokenut.

Toisaalta eihän sille ettei halua lapsia tarvi olla mitään syytä tai selitystä. Jos ei halua niin ei halua.

Kyllä tässä on puhe nimenomaan sellaisesta pintapuolisesta ymmärryksestä, joka tuntui yllättävän monelta vanhemmaksi ryhtyneeltä puuttuneen. He sitten erehtyvät luulemaan, että kaikilla on ytä huono ennakointikyky kuin heillä oli.

Se vaan on niin, että elämän käänteitä ei voi aina ennakoida. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, se tapahtuu käytännössä aina vähän kuin jyrkänteeltä hyppäisi. Ei voi etukäteen tietää, miten psyyke reagoi raskauteen ja synnytykseen, tuleeko synnytysmasennus jne. Ja jos kaikki nämä menisivät hyvin, ei voi tietää, millainen vauva tulee: vaativa vai temperamentiltaan säyseä, koliikkihuutaja vai hyvinvoiva. Ja vaikka äiti ja vauva voisivat kaikin puolin hyvin, mitkä prosessit nytkähtävät lapsen isässä liikkeelle? Elämä vain on ennakoimatonta, ja se olisi nykyihmisenkin ihan hyvä sisäistää. Erityisesti lapsen saamisessa on niin monta liikkuvaa osaa, että aivan mahdotonta ja tyhmää on kuvitella voivansa ennustaa, miten kaikki menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on totta ettei lapseton tiedä mitä lapsiperheen arki on. Koska hän ei ole ollut siinä tilanteessa.

Eikö? Mitä jos on asunut 24- vuotta lapsiperheessä niinkuin minä? Nuorin pikkusiskoni täytti juuri 3 vuotta.

Vähän niinkuin leipätehtaan työntekijä omasta mielestään tietää kaiken leipomon arjen pyörittämisestä, kun on ollut siellä jopa 24 vuotta. Kuitenkin jos sama työntekijä pääsee / joutuu esimieheksi, melko varmasti huomaa että se kokonaisuuden hallitseminen onkin ihan eri juttu ja paljon on sellaisia asioita, joihin ei ikinä ole tarvinnut itse kiinnittää huomiota eikä siten huomioinut sen kummemmin.

Totta kai esimiehen työssä on paljon kaikenlaista, mitä ei rivityöntekijänä tarvitse miettiä, mutta kyllä minä ainakin tiesin ihan hyvin, mihin olin ryhtymässä, kun siirryin esimiesasemaan. Ei yllättänyt vastuu, ei kyräilyn kohteeksi joutuminen, ei henkilöjohtamisen haastavuus. Miksi on niin vaikea uskoa, että jotkut ihmiset ovat parempia ennakoimaan kuin toiset?

Toiset ovat toki parempia ennakoimaan kuin toiset. Mutta melkoinen superihminen olet, jos yhtään mitään uutta ei ole tullut vastaan kertaakaan.

Mielenkiintoista myös, että ensimmäisiä mieleen tulleita asioita mitä mainitsit, oli ihmisten kyräily

Kertoo kyllä aika paljon sinusta esimiehenä.. Mutta nyt alkaa mennä jo sivuraiteille.

Niimpä. Kyllä minäkin voin sanoa että tiedän millaista on tosi köyhän tai koko elämänsä koulukiusattuna olleen elämä, turha tulla minulle selittämään miten en voi ymmärtää vaikken ole kokenut. Tietty ymmärrän, ikäväähän se varmasti on. Itselläni on ollut kaiken puolin hyvä elämä, mutta kyllä minä tiedän miltä heistä tuntuu.

Kysymys teille, jotka ette ymmärtäneet etukäteen ollenkaan, minkälaista lapsiperhe-elämä olisi: Pidättekö ylipäätään mahdollisena, että joku muu ymmärtää asian paremmin kuin te? Millä perusteella?

Koska et voi tietää miltä rakkaus omaan lapseen tuntuu. Sen voi tietää vain kokemalla. Niin kuin lapsi perhe arjenkin. Vaikka asuisit lapsi perheessä aikuisena lastenhoitajana, et tiedä sitä kokonaisuutta ilman aitoa äiti lapsi rakkautta.

Ei se ole lapsettoman väheksymistä, jos sanoo, ettei toinen voi ymmärtää. Samoin kuin perheellinen ei voi ymmärtää tahattomasti lapsetonta.

Voi ymmärtää järjellä hyvinkin pitkälle, mutta silti se yllättää omalla kohdalla. Esim itse olin synnytykseen hyvin valmistautunut, jopa siihen ettei tiedä miten se menee. Olen jopa ollut synnytyksissä mukana ja eläytynyt synnyttäjän kokemukseen. Silti se yllätti, ja yllätti vielä toisenkin kohdalla.

Samoin lapsiperheen arki oli yllättävän raskasta ja toisen jälkeen yllättävän helppoa. Lapset kun ovat niin erilaisia.