Skitaofrenia puhkeamassa?

Psykoottiselta ihmiseltä puuttuu yleensä sairaudentunto, mutta skitsotkaan eivät ole koko ajan psykoosissa, usein diagnoosi vain tehdään psykoosin jälkeen. Psykoosi vaatii usein myös sairaalahoitoa juurikin sairaudentunnon puuttuminen ja harhaisuuden tai vaarallisuuden (itselle tai muille) vuoksi.

Psykoosistaan selvinnyt skitsofreenikkokin voi olla varsin selväjärkinen ja hyväkuntoinen, mutta voi silti ymmärtää voinnissaan poikkeavaa.

Tiedän erään juurikin ääniä kuulevan skitsofrenia-diagnooosilla olevan, joka pärjää hyvin töissä, saa ja ottaa lääkitystä, mutta kuulee päivittäin ääniä.

Ei nyt jaksa alkaa vääntämään kiireessä koko elämänkertaa, mutta tässä vähän lisätietoa:

Lapsuudessa väkivaltaa, vois sanoa että jopa syrjäytynyt, vaikka töitä on ja pari kaveria joita nään sillon tällön, masennusta ja ahdistusta jo monta vuotta, pelkoa näistä juttuista, skitsofrenian negatiiviset oireet oikeastaan täyttyy melkein täysin, sisäänpäin vetäytynyt, hieman flegmaattista käytöstä ihmisten kanssa, aggressiota ja vihaa, hämmennyskohtauksia jne jne.

Lista on pitkä ja jatkuisi vielä monen tekstin kappaleen verran, mutta nämä on taas näitä mitkä voi johtua myöskin vaan ihan masiksesta tai jostain muusta, mutta kuitenkin jotenkin alkaa tulemaan skitsofrenia mieleen, kun nuo ajatukset ovat alkaneet ns. puhua mulle.

Tunnistan joka ikisen oireen mitä mun kehossa on tapahtunut vuosien aikana ja pystyn käsittelemään ja analysoimaan ne kyllä loogisesti pään sisällä, niin sen takia taas puoltaa tämä keissi siihen suuntaan, että ei pitäis ainakaan tällä hetkellä olla skitsofrenian oiretta jo ihan sen perusteella, että itse tunnistan nämä kaikki, mutta silti oireet kuitenkin viittaa siihen. Enn tiedä.. :/

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä on Skitaofrenia?

Modet, korjatkaa otsikko.

Täytyi sitten päteä :O 

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt jaksa alkaa vääntämään kiireessä koko elämänkertaa, mutta tässä vähän lisätietoa:

Lapsuudessa väkivaltaa, vois sanoa että jopa syrjäytynyt, vaikka töitä on ja pari kaveria joita nään sillon tällön, masennusta ja ahdistusta jo monta vuotta, pelkoa näistä juttuista, skitsofrenian negatiiviset oireet oikeastaan täyttyy melkein täysin, sisäänpäin vetäytynyt, hieman flegmaattista käytöstä ihmisten kanssa, aggressiota ja vihaa, hämmennyskohtauksia jne jne.

Lista on pitkä ja jatkuisi vielä monen tekstin kappaleen verran, mutta nämä on taas näitä mitkä voi johtua myöskin vaan ihan masiksesta tai jostain muusta, mutta kuitenkin jotenkin alkaa tulemaan skitsofrenia mieleen, kun nuo ajatukset ovat alkaneet ns. puhua mulle.

Tunnistan joka ikisen oireen mitä mun kehossa on tapahtunut vuosien aikana ja pystyn käsittelemään ja analysoimaan ne kyllä loogisesti pään sisällä, niin sen takia taas puoltaa tämä keissi siihen suuntaan, että ei pitäis ainakaan tällä hetkellä olla skitsofrenian oiretta jo ihan sen perusteella, että itse tunnistan nämä kaikki, mutta silti oireet kuitenkin viittaa siihen. Enn tiedä.. :/

Ap

Suosittelen varaamaan ajan psykiatrille, vähintään puhelinajan. Kirjasit nämä ylös jo tässä, hyvä, voit hyödyntää muistiinpanoja ja kysyä mitä mieltä kyseinen lääkäri on, mihin oireet viittaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa enemmän ihan vaan vainoharhoilta. Jos sulla skitsofrenia olisi puhkeamassa tuskin tajuasit sitä. Siinä kun on just se ettei tajua että ne äänet ei ole oikeita tai että olisit vainoharhainen vaan kuvittelet että nämä asiat oikeasti tapahtuu. Skitsofreaniaa sairastavat kuulevat ääniä myös pään ulkopuolella, sekä pään sisällä. Näihin liittyy myös näköharhoja. Eikä oireet tai harhat ajoitu tiettyyn kellon aikaan vaan on siellä mukana kokoajan, vähemmän tai enemmän läsnä. Tässä sairaudessa ei ole kyse siitä että on vähän vainoharhainen, oireita on paljon muitakin.

Niin ja ne ajatukset pään sisällä on ihan normaaleita, ihmiset ajattelevat usein ääneen päänsä sisällä. Joka voi vaikuttaa siltä että "kuulisit ääniä". Tuo että kuulet näitä ääniä kun menet makaamaan silmät kiinni ja yrität esim. nukahtaa tarkoittaa vain että aivot jatkavat työskentelyä vaikka ruumis olisi levossa.

Voit vaikka googlata lisää tietoa aiheesta, ja jos huoletta mene käymään lääkärissä. Itse on turha mitään diagnooseja alkaa kehittelemään. :)

Muuten kyllä samaa mieltä tästä, mutta näköharhat ovat itseasiassa skitsofreniassa harvinaisempia, niiden vaan kuvitellaan olevan ihan peruskauraa, mihin vaikuttaa luultavasti esim elokuvien kuvaukset skitsofreniasta.

Sekin täytyy muistaa, että skitsofreniaa on hyvin monenlaista, ja se on taudinkuvana hyvin moninainen, tai ainakin sen alle diagnosoidaan niin erilaista psykoottista mielenterveyden häiriötä, että skitsofreniaa sairastavat poikkeavat paljon toisistaan.

Ap, en usko että kyseessä on puhkeava skitsofrenia. Olen muiden kommentoijien kanssa samaa mieltä siitä, että tuskin itse tajuaisit olevasi sairastumassa. Kyseessä voi olla kyllä jokin muu mielenterveyden ongelma, niihin kun usein liittyy pelko "hulluksi" tulemisesta. Toisaalta tätä nyt taitavat lähes kaikki potea ajoittain.

Olet oikeassa, olisi pitänyt kirjoittaa voi liittyä myös näköharhoja. Omalla kohdalla näin oli, joten tuli ehkä oma katsomus aiheeseen pinnalle. Ja myös kuten sanoit skitsofreniaa on eri tyyppistä.

Skitaofrenia. Minulle on puhkeamassa undipuoli samalla kun sairastan invulenssia, aiemmin sain sytänkohtauksen.

Skitsofreenikko voi kyllä huomata sairastuneensa, muuttuneensa, ymmärtää että nyt näkee ja kuulee niin sanottuja harhoja. Mutta sairaus muuttaa aivoja ja luonnetta ja reaalikäsitystä niin, että sairastunut tuntee olevansa herännyt johonkin uuteen maailmaan ja harhojen vahvuus yllättää. Skitsofreenikko voi kuvitella olevansa Jumala, osaavansa taikoa ja omata yliluonnollisia kykyjä, mutta ymmärtää normaalien ihmisten pitävän häntä hulluna. Hän itse on haltioissaan uusista kyvyistään. Siten normaaleista ihmisistä tukee vihollisia ja koko maailma on yksi huijaus ja skitsofrenia - diagnoosi mm. keksitty vain saamaan hänet kiinni ja tuhottua hänen voimat tjsp.

Siihen asti jos kuulet ääniä, näet outoja ja olet huolissasi, on hyvät mahdollisuudet toipua vaikka skitsofreniasta olisikin kyse. Jos sairaus vie pahasti mennessään, hoito on hankalampaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt jaksa alkaa vääntämään kiireessä koko elämänkertaa, mutta tässä vähän lisätietoa:

Lapsuudessa väkivaltaa, vois sanoa että jopa syrjäytynyt, vaikka töitä on ja pari kaveria joita nään sillon tällön, masennusta ja ahdistusta jo monta vuotta, pelkoa näistä juttuista, skitsofrenian negatiiviset oireet oikeastaan täyttyy melkein täysin, sisäänpäin vetäytynyt, hieman flegmaattista käytöstä ihmisten kanssa, aggressiota ja vihaa, hämmennyskohtauksia jne jne.

Lista on pitkä ja jatkuisi vielä monen tekstin kappaleen verran, mutta nämä on taas näitä mitkä voi johtua myöskin vaan ihan masiksesta tai jostain muusta, mutta kuitenkin jotenkin alkaa tulemaan skitsofrenia mieleen, kun nuo ajatukset ovat alkaneet ns. puhua mulle.

Tunnistan joka ikisen oireen mitä mun kehossa on tapahtunut vuosien aikana ja pystyn käsittelemään ja analysoimaan ne kyllä loogisesti pään sisällä, niin sen takia taas puoltaa tämä keissi siihen suuntaan, että ei pitäis ainakaan tällä hetkellä olla skitsofrenian oiretta jo ihan sen perusteella, että itse tunnistan nämä kaikki, mutta silti oireet kuitenkin viittaa siihen. Enn tiedä.. :/

Ap

Sinuna varaisin ajan terapeutille, ei kannata jäädä kotiin ahdistumaan asiasta. En usko että skitsofreniaa on mutta en ole lääkäri joten en voi varmaksi sanoa. Mitä minulle kertomuksestasi tulee mieleen on masennus ja siitä johtuvat oireet ja ajatukset. Joten olisi ihan hyvä idea käydä ne purkamassa terapeutin kanssa. Tulee myös mieleen että kun olet saanut ajatuksen että olet sairastumassa skitsofreniaan ja luet oireista niin alitajuisesti mielesi näkee nämä kaikki oireet. Huonosti selitetty mutta ehkä joku tajuaa. Älä nyt luhistu tämän pelon alle vaan lähde hoitamaan sitä, mielensairaudet ovat kavalia ja hoitamattomana myös lievä masennus voi paisua toisiin ulottuvuuksiin.

Minulla oli pari vuotta sitten jotain harhaisia ajatuksia ja tunne, että tietyt ihmiset vihaavat minua. Oli varmaankin monen pienen asian summa, että olin ahdistunut ja stressaantunut tuolloin, mutta suurimpana ongelmana oli luultavasti yksinäisyys ja sitten eristäytyminen ihmisistä. Jo ihan masennus voi aiheuttaa jotain tuollaista eristäytymistä, kun ei vain jaksa lähteä ihmisten joukkoon.

Opiskelupaikallani näytin varmaan siltä, että en todellakaan tahtoisi olla siellä ja että minulla on paha olla enkä halua seuraa, joten opiskelukaverini jättivät minut rauhaan, mikä sitten ruokki sitä ajattelua, että kaikki vihaavat minua.

Onneksi tuo helpotti vähitellen. Vähitellen lähdin taas ihmisten joukkoon. Minulla onneksi oli tai löytyi myös pari ihmistä, joille pystyin puhumaan tuntemuksistani.

Joissain hetkissä auttoi jo ihan se, että tuli juteltua jotain small-talkia tuntemattomien kanssa. Sellaiset hetket olivat helpottavia, koska niissä ei tarvinut miettiä kuulemisten kertomista jollekin puolitutulle, mutta pieni jutustelu helpotti sitä oloa, että olen ihan näkymätön / kaikki vihaavat minua.

Ehdottomasti kannattaa hankkia ihmisiä, joille puhua. Kannattaa mennä vaikka kirjaston lukupiiriin, paikalliseen lautapelikerhoon tms, seurakunnan raamattupiiriin (vaikka kaikki muut siellä olisivat mummoja ja itse ei ole), johonkin joukkueeseen, vapaaehtoistoimintaan, harrastajateatteriin ... ihan mihin vain, missä ei tarvitse varsinaisesti puhua itsestään vaan voi vain jutustella tekemisen ohessa tai vaikka jostain kirjasta. Tuollainen tasapainottaa oloa. Ei tarvitse olla vain yksin omien ajatustensa kanssa ja tulee olo, että ihan kelpo ihminen olen tässä niin kuin muutkin. Se olo kehittyy vähitellen ja näkyy muille sellaisena helposti lähestyttävyytenä. Ihmiset ei enää karta eikä käännä katsettaan, kun ei näytä enää siltä, että on paha olla.

Tuollaisen kevyen seuran lisäksi kannattaa hankkia joku, jolle voi jutella niitä pelkoja ja harhoja, että on joku joka vakuuttaa, että eihän asiat välttämättä ihan noin ole. Tuon henkilön pitäisi olla luotettava ja fiksu niin, että hän on puolellasi, mutta osaa kyseenalaistaa tai tarjota vaihtoehtoisia selityksiä, jos alat kertoa vaikkapa kuinka, joku jossain katsoi sinua ilkeästi jne.

Ensimmäiseksi sanon, että tuskin on alkavaa skitsofreniaa.

Toiseksi, ihan kertomasi pohjalta, sinun olisi hyvä käydä psykiatrilla ja saada säännöllinen kontakti mielenterveyspuolelle. Ei siksi, että olisit hullu, vaan koska olet masentunut, ahdistunut ja sinulla on traumoja taustalla. Näitä asioita voi oikeasti helpottaa tehokkaasti, enkä tarkoita päätä pehmentäviä lääkkeitä vaan ihan asioista keskusteleminen auttaa. Tämän lisäksi lääkkeet voivat tarvittaessa olla ihan ok vaihtoehto.

Noista "harhoista", masennus ja stressi tekee ainakin vainoharhaa. Itselläni on mielialahäiriö ja riippuen henkisestä kunnosta, saatan olla hyvinkin varma siitä, että läheisetkin haluavat pahaa. Se on aika ristiriitainen olotila, kun järki sanoo yhtä ja tunne toista, vähemmästäkin tulee hulluksi ;)

Tuo puheen kuuleminen päässä on todennäköisesti väsymyksestä johtuvaa, vielä jos siihen tilanteeseen sekoitat jotain keskushermostoon vaikuttavaa (esim. alko, lääkkeet jne.) niin aivot voivat tuottaa kaikenlaista. Sanoisin, että kun tiedät sen olevan vain pääsi sisäistä ääntä eikä mitään todellista, niin hätää ei ole. Itse kokeilin hetken (kolmena iltana) aikaa Somnor nimistä lääkettä unettomuuteen ja rupesin kuulemaan ääniä päässäni niin kovalla volyymilla etten kyennyt nukahtamaan. Lähinnä ikäänkuin mainoslauseita, ihan hyväntuulisia, mutta niin saamarin ärsyttäviä eikä todellakaan helpottanut unettomuutta.

Mulla on itselläni ajoittain aistiharhoja (unettomuus), mutta ei kuitenkaan psykoosia koska pystyn erottamaan järjellä harhat. Sinänsä harhat tuntuvat aivan todellisilta, ne vain ovat niin pahasti ristiriidassa ympäröivän maailman kanssa. Onneksi harhat ovat luonteeltaan sellaisia, että ovat tunnistettavissa tai eivät kauheasti haittaa vaikka en tunnistaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli pari vuotta sitten jotain harhaisia ajatuksia ja tunne, että tietyt ihmiset vihaavat minua. Oli varmaankin monen pienen asian summa, että olin ahdistunut ja stressaantunut tuolloin, mutta suurimpana ongelmana oli luultavasti yksinäisyys ja sitten eristäytyminen ihmisistä. Jo ihan masennus voi aiheuttaa jotain tuollaista eristäytymistä, kun ei vain jaksa lähteä ihmisten joukkoon.

Opiskelupaikallani näytin varmaan siltä, että en todellakaan tahtoisi olla siellä ja että minulla on paha olla enkä halua seuraa, joten opiskelukaverini jättivät minut rauhaan, mikä sitten ruokki sitä ajattelua, että kaikki vihaavat minua.

Onneksi tuo helpotti vähitellen. Vähitellen lähdin taas ihmisten joukkoon. Minulla onneksi oli tai löytyi myös pari ihmistä, joille pystyin puhumaan tuntemuksistani.

Joissain hetkissä auttoi jo ihan se, että tuli juteltua jotain small-talkia tuntemattomien kanssa. Sellaiset hetket olivat helpottavia, koska niissä ei tarvinut miettiä kuulemisten kertomista jollekin puolitutulle, mutta pieni jutustelu helpotti sitä oloa, että olen ihan näkymätön / kaikki vihaavat minua.

Ehdottomasti kannattaa hankkia ihmisiä, joille puhua. Kannattaa mennä vaikka kirjaston lukupiiriin, paikalliseen lautapelikerhoon tms, seurakunnan raamattupiiriin (vaikka kaikki muut siellä olisivat mummoja ja itse ei ole), johonkin joukkueeseen, vapaaehtoistoimintaan, harrastajateatteriin ... ihan mihin vain, missä ei tarvitse varsinaisesti puhua itsestään vaan voi vain jutustella tekemisen ohessa tai vaikka jostain kirjasta. Tuollainen tasapainottaa oloa. Ei tarvitse olla vain yksin omien ajatustensa kanssa ja tulee olo, että ihan kelpo ihminen olen tässä niin kuin muutkin. Se olo kehittyy vähitellen ja näkyy muille sellaisena helposti lähestyttävyytenä. Ihmiset ei enää karta eikä käännä katsettaan, kun ei näytä enää siltä, että on paha olla.

Tuollaisen kevyen seuran lisäksi kannattaa hankkia joku, jolle voi jutella niitä pelkoja ja harhoja, että on joku joka vakuuttaa, että eihän asiat välttämättä ihan noin ole. Tuon henkilön pitäisi olla luotettava ja fiksu niin, että hän on puolellasi, mutta osaa kyseenalaistaa tai tarjota vaihtoehtoisia selityksiä, jos alat kertoa vaikkapa kuinka, joku jossain katsoi sinua ilkeästi jne.

Lisään vielä, että älä yritä tehdä kevyestä seurasta itsellesi sitä luottoseuraa, älä ala harrastuskavereille tilittää asioita. Voi olla tarve saada joku luottoihminen, mutta jos sellaista hakee liikaa ja yrittää siihen rooliin asettaa vähän kaikkia, jotka vain yhtään mukavia ovat, niin siinä saattaa menettää niiden kevyiden tuttavuuksien mukavuuden.