Löytyykö rakkaus netistä?

Inga kirjoitti:

Anna-Marjaana kirjoitti:

Se, ettei rationaalisilla arvoilla ja ominaisuuksilla varustettu tavallinen mies saa naista ollenkaan, kertoo enemmän naisista kuin miehistä. Naiset vaativat kaikenlaisia energiatasoja, tietynlaista kemiaa, rohkeutta, heittäytymistä, riskinottoa. Usein myös avoimuutta ja salaperäisyyttä samaan aikaan. Normaali, rationaalinen mies ei pysty rohkeasti heittäytymään riskeihin ja tuottamaan energiatasoja ja ylläpitämään maagista kemiaa. 

Suurin osa miehistä saa kyllä naisen. Yksin jääviä löytyy sekä miehistä, että naisista. Minäkin olen jäänyt yksin, vaikka olen hyvin tavallinen ja normaalin näköinen nainen. En silti syytä miehiä mistään.

Miksi ihmisillä ei saisi olla vaatimuksia kumppanin suhteen, häntä kun pitäisi jaksaa katsella elämänsä loppuun saakka? 

Normaali nainen ei voi jäädä yksin ellei ole erittäin nirso. Ottajia löytyy kyllä jokaiselle tavalliselle naiselle.

Missä väitin ettei vaatimuksia saisi olla? Se, ettei vaatimukset ole realistisia, on eri asia kuin ettei niitä olisi ollenkaan. Tavalliselle naiselle ei riitä tavallinen mies, koska mies ei ole jännä, symmetrinen, rohkea heittäytyjä, sponttaani energiatasojen ylläpitäjä. 

Anna-Marjaana kirjoitti:

Inga kirjoitti:

Anna-Marjaana kirjoitti:

Se, ettei rationaalisilla arvoilla ja ominaisuuksilla varustettu tavallinen mies saa naista ollenkaan, kertoo enemmän naisista kuin miehistä. Naiset vaativat kaikenlaisia energiatasoja, tietynlaista kemiaa, rohkeutta, heittäytymistä, riskinottoa. Usein myös avoimuutta ja salaperäisyyttä samaan aikaan. Normaali, rationaalinen mies ei pysty rohkeasti heittäytymään riskeihin ja tuottamaan energiatasoja ja ylläpitämään maagista kemiaa. 

Suurin osa miehistä saa kyllä naisen. Yksin jääviä löytyy sekä miehistä, että naisista. Minäkin olen jäänyt yksin, vaikka olen hyvin tavallinen ja normaalin näköinen nainen. En silti syytä miehiä mistään.

Miksi ihmisillä ei saisi olla vaatimuksia kumppanin suhteen, häntä kun pitäisi jaksaa katsella elämänsä loppuun saakka? 

Normaali nainen ei voi jäädä yksin ellei ole erittäin nirso. Ottajia löytyy kyllä jokaiselle tavalliselle naiselle.

Missä väitin ettei vaatimuksia saisi olla? Se, ettei vaatimukset ole realistisia, on eri asia kuin ettei niitä olisi ollenkaan. Tavalliselle naiselle ei riitä tavallinen mies, koska mies ei ole jännä, symmetrinen, rohkea heittäytyjä, sponttaani energiatasojen ylläpitäjä. 

 En ole nirso ja normaalikin olen. En myöskään usko, että näyttäisin hirviöltä, koska saan jatkuvasti huomiota ja iskuyrityksiä varatuilta miehiltä. Jos yritän jutella sinkkumiehelle, niin hän ei katso edes kohti ja livahtaa paikalta pois nopeasti.    

Et väittänytkään ettei vaatimuksia saa olla, mutta kritisoit niitä (naisten). Minä kyllä näen ympärilläni jatkuvasti tavallisia miehiä tavallisine vaimoineen. Suomi on täynnä niitä.

Inga kirjoitti:

Anna-Marjaana kirjoitti:

Inga kirjoitti:

Anna-Marjaana kirjoitti:

Se, ettei rationaalisilla arvoilla ja ominaisuuksilla varustettu tavallinen mies saa naista ollenkaan, kertoo enemmän naisista kuin miehistä. Naiset vaativat kaikenlaisia energiatasoja, tietynlaista kemiaa, rohkeutta, heittäytymistä, riskinottoa. Usein myös avoimuutta ja salaperäisyyttä samaan aikaan. Normaali, rationaalinen mies ei pysty rohkeasti heittäytymään riskeihin ja tuottamaan energiatasoja ja ylläpitämään maagista kemiaa. 

Suurin osa miehistä saa kyllä naisen. Yksin jääviä löytyy sekä miehistä, että naisista. Minäkin olen jäänyt yksin, vaikka olen hyvin tavallinen ja normaalin näköinen nainen. En silti syytä miehiä mistään.

Miksi ihmisillä ei saisi olla vaatimuksia kumppanin suhteen, häntä kun pitäisi jaksaa katsella elämänsä loppuun saakka? 

Normaali nainen ei voi jäädä yksin ellei ole erittäin nirso. Ottajia löytyy kyllä jokaiselle tavalliselle naiselle.

Missä väitin ettei vaatimuksia saisi olla? Se, ettei vaatimukset ole realistisia, on eri asia kuin ettei niitä olisi ollenkaan. Tavalliselle naiselle ei riitä tavallinen mies, koska mies ei ole jännä, symmetrinen, rohkea heittäytyjä, sponttaani energiatasojen ylläpitäjä. 

 En ole nirso ja normaalikin olen. En myöskään usko, että näyttäisin hirviöltä, koska saan jatkuvasti huomiota ja iskuyrityksiä varatuilta miehiltä. Jos yritän jutella sinkkumiehelle, niin hän ei katso edes kohti ja livahtaa paikalta pois nopeasti.    

Et väittänytkään ettei vaatimuksia saa olla, mutta kritisoit niitä (naisten). Minä kyllä näen ympärilläni jatkuvasti tavallisia miehiä tavallisine vaimoineen. Suomi on täynnä niitä.

Olen vahvasti sitä mieltä, että jätät jotain kertomatta. Tavalliselle naiselle löytyy aina tavallinen mies. 

Anna-Marjaana kirjoitti:

Inga kirjoitti:

Anna-Marjaana kirjoitti:

Inga kirjoitti:

Anna-Marjaana kirjoitti:

Se, ettei rationaalisilla arvoilla ja ominaisuuksilla varustettu tavallinen mies saa naista ollenkaan, kertoo enemmän naisista kuin miehistä. Naiset vaativat kaikenlaisia energiatasoja, tietynlaista kemiaa, rohkeutta, heittäytymistä, riskinottoa. Usein myös avoimuutta ja salaperäisyyttä samaan aikaan. Normaali, rationaalinen mies ei pysty rohkeasti heittäytymään riskeihin ja tuottamaan energiatasoja ja ylläpitämään maagista kemiaa. 

Suurin osa miehistä saa kyllä naisen. Yksin jääviä löytyy sekä miehistä, että naisista. Minäkin olen jäänyt yksin, vaikka olen hyvin tavallinen ja normaalin näköinen nainen. En silti syytä miehiä mistään.

Miksi ihmisillä ei saisi olla vaatimuksia kumppanin suhteen, häntä kun pitäisi jaksaa katsella elämänsä loppuun saakka? 

Normaali nainen ei voi jäädä yksin ellei ole erittäin nirso. Ottajia löytyy kyllä jokaiselle tavalliselle naiselle.

Missä väitin ettei vaatimuksia saisi olla? Se, ettei vaatimukset ole realistisia, on eri asia kuin ettei niitä olisi ollenkaan. Tavalliselle naiselle ei riitä tavallinen mies, koska mies ei ole jännä, symmetrinen, rohkea heittäytyjä, sponttaani energiatasojen ylläpitäjä. 

 En ole nirso ja normaalikin olen. En myöskään usko, että näyttäisin hirviöltä, koska saan jatkuvasti huomiota ja iskuyrityksiä varatuilta miehiltä. Jos yritän jutella sinkkumiehelle, niin hän ei katso edes kohti ja livahtaa paikalta pois nopeasti.    

Et väittänytkään ettei vaatimuksia saa olla, mutta kritisoit niitä (naisten). Minä kyllä näen ympärilläni jatkuvasti tavallisia miehiä tavallisine vaimoineen. Suomi on täynnä niitä.

Olen vahvasti sitä mieltä, että jätät jotain kertomatta. Tavalliselle naiselle löytyy aina tavallinen mies. 

Mitä esimerkiksi jättäisin kertomatta? Ilmeisesti minussa on jotain vikaa. Tai täytyykin olla, koska sinkkumiehet eivät minusta kiinnostu. Eivätkä he ole velvollisia minusta kiinnostumaankaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä".

Mutta sen sijaan, että palstamiehet katsoisivat ohjelman ja ottaisivat opikseen, he kuvittelevat, että on helpompaa muuttaa miljoonien naisten mielipiteitä kuin omaa kuvaansa ("fun and active" on olennaista) ja profiiliaan.

Onko minua petetty, kun minulle nuorena opetettiin juuri päinvastaista kuin tässä ohjelmassa?

Ilmeisesti on. Kerro lisää; kuka opetti, mitä tarkalleen ottaen? Etkö koskaan aikaisemmin ole kyseenalaistanut opetusta? Entä nyt, aiotko muuttaa asenteitasi ja toimintaasi vai pidätkö edelleen kiinni siitä, mitä joku on sinulle joskus opettanut?

Siitä on vuosikymmeniä, joten muistikuvat ei ole ihan kirkkaita. Se oli sellainen koulun ja tiedotusvälineiden yleinen viesti. Aina kun käyttäytymisestä puhuttiin, korostettiin huomaavaisuutta ja sen kaltaisia asioita, tai annettiin ymmärtää, että kiinnostuksen osoittaminen on härintää. Kukaan ei suoraan ole antanut neuvoja, ellei sellaisena pidetä isääni. Hänellä oli liuta naisia ja hän sanoi ettei pidä ottaa esimerkkiä vaan tehdä kaikki eri tavalla kuin hän. Äitiini minulla ei kontaktia ollutkaan. 

Olen toki seurannut muiden miesten käyttäytymistä ja nähnyt millainen käyttäytyminen naisiin vetoaa. Olen vain ollut siinä käsityksessä, että minun ei ole lupa rikkoa oppimiani sääntöjä vaikka muut niin tekisivätkin. Minun on edelleen vaikea uskoa, että minun on lupa tehdä samoja asioita kuin muiden.

Mitä sitten aion tehdä? En tiedä. Alan olla vanha ja on vaikea oppia uusia käyttäytymistapoja. Kävin kyllä muutaman kuukauden psykoterapiassa, ja olen  lukenut ihmissuhteista yleisellä tasolla, sekä ihan käytännön ohjeita. Kaikki se herättää ihmetyksen, että saako näin oikeasti tehdä? Miksi minä ymmärsin asioiden oikean laidan vasta kun on liian myöhäistä?

Kerron oman kokemukseni, vaikka tiedän ettei se kovin iso otanta ole.

Olin eroni jälkeen kolmisen vuotta deittipalstoilla ja tinderissä. Suomi24:ssa oli kuvaton profiili ja tinderissä tietty kuvia.

Faktat: ikää noin 40 v, eronnut, 3 teiniä/esiteiniä vuoroviikkosysteemillä, mielenkiintoinen työ, harrastuksia ja ystäviä. Ylipainoinen, mutta liikunnallinen, iloinen ja avoin elämänasenne näkyy kasvoista (ts. sanotaan usein kauniiksi lun hymyilen paljon).

Molempien kautta löysin useita kiinnostavia miehiä. Tapailuun, ystäviksi, seksikavereiksi. Monien kanssa pidetään yhteyttä edelleen elämäntilanteiden muututtua. Ihania fiksuja ja huumorintajuisia miehiä, läheltä ja kaukaa. Pitkiä, pätkiä, akateemisia, duunareita, vanhempia ja nuorempia.

Missä ne rasvanäpit olivat? Ai niin, minähän olen itsekin kiinnostunut seksistä ja tykkään heittää rivoakin vitsiä, ehkä siis olen itsekin rasvainen.

Se myös helpotti, etten etsinyt elättäjää, puolisoa tai edes parisuhdetta. Rakensin elämäni niin, että on hyvä elää yksin enkä kumppaniksi kelpaa kuka vaan.

Sitten vuosi sitten puolivahingossa tinderissä törmäsin siihen oikeaan. Kaikki vaan täsmäsi molemmin puolin. Loppuelämän kumppani siis löytyi pahamaineisen tinderin kautta.

Oliskohan omalla asenteella jotain tekemistä deittilykyn kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ihan huomiona: päähenkilö on hemmetin hyvännäköinen 37-vuotias mies, joka esiintyy televisiossa, on sosiaalisesti lahjakas ja vissiin jossain määrin menestyväkin, ja kuitenkin hän etsii ikäisiään naisia. Ei 15-20 vuotta nuorempia kuten palstamiehet.

Miehiä on Suomessa ikäluokissa 20-54 huomattavasti enemmän kuin naisia. Tilastotieteestä innostuneena olen aina hämmästellyt, mistä kaikille 45+ -miehille löytyy nuori nainen, kun faktat ovat mitkä ovat.

Toinen oma kokemus. M59. Profiili Suoli24 ja pariin muuhunkin huonompi ihan vaan huvikseen. Tein aika selkeän, pitkän ja vaativan tekstin. Sen mitä oikeasti halusin ja sen mitä tarjoan, ja myös ne EI tätä osat. Tapasin muutaman. Yhteistä, että monilla vuosikymmenen vanha kuva ja se, että kun torjut olet sika. Olisi pakko rakastua kun he ovat niin parhaita. Liikaa epärealistisia odotuksia ja huonoja kokemuksia, joita nyt yritetään kostaa tuntemattomille. Hassuin oli venäläistaustainen nainen, joka oli ylimielisin koskaan tapaamani ihminen. Noin 6kk sekamelskan jälkeen ehkä 100 yhteydenottoa minun tai vastapuolen aloitteessa, 20 kanssa pidemmät keskustelut, 5 tapaamista, 2 hyvää ja yksi nappasi. Nyt asumme yhdessä ja kaikki on hyvin.

Kyllä nettijutut toimii, mutta täytyy olla rehellinen. Muuten ei saa mitä haluaa. Näistä naisista heijastui myös läjä seksi edellä meneviä miehiä, jotka eivät koskaan tule saamaan ketään. Yleensä naiset arvostavat käytöstapoja. Ainakin ne hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä".

Mutta sen sijaan, että palstamiehet katsoisivat ohjelman ja ottaisivat opikseen, he kuvittelevat, että on helpompaa muuttaa miljoonien naisten mielipiteitä kuin omaa kuvaansa ("fun and active" on olennaista) ja profiiliaan.

Onko minua petetty, kun minulle nuorena opetettiin juuri päinvastaista kuin tässä ohjelmassa?

Ilmeisesti on. Kerro lisää; kuka opetti, mitä tarkalleen ottaen? Etkö koskaan aikaisemmin ole kyseenalaistanut opetusta? Entä nyt, aiotko muuttaa asenteitasi ja toimintaasi vai pidätkö edelleen kiinni siitä, mitä joku on sinulle joskus opettanut?

Mulle on äiti opettanut olemaan kliltti ja kuuliainen mies, että sitä naiset arvostaa. Paskan marjat sanon minä. Nyt olen terapian avulla alkanut tajuamaan näitä "totuuksia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan huomiona: päähenkilö on hemmetin hyvännäköinen 37-vuotias mies, joka esiintyy televisiossa, on sosiaalisesti lahjakas ja vissiin jossain määrin menestyväkin, ja kuitenkin hän etsii ikäisiään naisia. Ei 15-20 vuotta nuorempia kuten palstamiehet.

Miehiä on Suomessa ikäluokissa 20-54 huomattavasti enemmän kuin naisia. Tilastotieteestä innostuneena olen aina hämmästellyt, mistä kaikille 45+ -miehille löytyy nuori nainen, kun faktat ovat mitkä ovat.

Ihan siitä, että jokaisella on omat odotukset puolisosta ja parisuhteesta. Löytyy näitä nuoria naisia, jotka hakevat turvallista isähahmoa.

M41 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä".

Mutta sen sijaan, että palstamiehet katsoisivat ohjelman ja ottaisivat opikseen, he kuvittelevat, että on helpompaa muuttaa miljoonien naisten mielipiteitä kuin omaa kuvaansa ("fun and active" on olennaista) ja profiiliaan.

Onko minua petetty, kun minulle nuorena opetettiin juuri päinvastaista kuin tässä ohjelmassa?

Ilmeisesti on. Kerro lisää; kuka opetti, mitä tarkalleen ottaen? Etkö koskaan aikaisemmin ole kyseenalaistanut opetusta? Entä nyt, aiotko muuttaa asenteitasi ja toimintaasi vai pidätkö edelleen kiinni siitä, mitä joku on sinulle joskus opettanut?

Mulle on äiti opettanut olemaan kliltti ja kuuliainen mies, että sitä naiset arvostaa. Paskan marjat sanon minä. Nyt olen terapian avulla alkanut tajuamaan näitä "totuuksia".

Eli yhdelle on koulu tai media tai joku vuosikausia sitten luonut mielikuvan, että naiset arvostavat kilttiyttä ja toiselle lapsuudessa äiti. Nyt on kamala katkeruus kaikkia naisia kohtaan siitä, että äiti tai koulu oli väärässä.

(Muistutukseksi: kyse oli siis ohjelmassa esitetystä väitteestä "naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä", ei siitä että miehen pitäisi olla röyhkeä, törkeä, epämiellyttävä tai muulla tavalla vastenmielinen.)

Vierailija kirjoitti:

M41 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä".

Mutta sen sijaan, että palstamiehet katsoisivat ohjelman ja ottaisivat opikseen, he kuvittelevat, että on helpompaa muuttaa miljoonien naisten mielipiteitä kuin omaa kuvaansa ("fun and active" on olennaista) ja profiiliaan.

Onko minua petetty, kun minulle nuorena opetettiin juuri päinvastaista kuin tässä ohjelmassa?

Ilmeisesti on. Kerro lisää; kuka opetti, mitä tarkalleen ottaen? Etkö koskaan aikaisemmin ole kyseenalaistanut opetusta? Entä nyt, aiotko muuttaa asenteitasi ja toimintaasi vai pidätkö edelleen kiinni siitä, mitä joku on sinulle joskus opettanut?

Mulle on äiti opettanut olemaan kliltti ja kuuliainen mies, että sitä naiset arvostaa. Paskan marjat sanon minä. Nyt olen terapian avulla alkanut tajuamaan näitä "totuuksia".

Eli yhdelle on koulu tai media tai joku vuosikausia sitten luonut mielikuvan, että naiset arvostavat kilttiyttä ja toiselle lapsuudessa äiti. Nyt on kamala katkeruus kaikkia naisia kohtaan siitä, että äiti tai koulu oli väärässä.

(Muistutukseksi: kyse oli siis ohjelmassa esitetystä väitteestä "naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä", ei siitä että miehen pitäisi olla röyhkeä, törkeä, epämiellyttävä tai muulla tavalla vastenmielinen.)

Ongelma on, että sanottua ei ymmärretty ohjeina vaan tiukkoina sääntöinä, joita ei saa rikkoa tai kyseenalaistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M41 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä".

Mutta sen sijaan, että palstamiehet katsoisivat ohjelman ja ottaisivat opikseen, he kuvittelevat, että on helpompaa muuttaa miljoonien naisten mielipiteitä kuin omaa kuvaansa ("fun and active" on olennaista) ja profiiliaan.

Onko minua petetty, kun minulle nuorena opetettiin juuri päinvastaista kuin tässä ohjelmassa?

Ilmeisesti on. Kerro lisää; kuka opetti, mitä tarkalleen ottaen? Etkö koskaan aikaisemmin ole kyseenalaistanut opetusta? Entä nyt, aiotko muuttaa asenteitasi ja toimintaasi vai pidätkö edelleen kiinni siitä, mitä joku on sinulle joskus opettanut?

Mulle on äiti opettanut olemaan kliltti ja kuuliainen mies, että sitä naiset arvostaa. Paskan marjat sanon minä. Nyt olen terapian avulla alkanut tajuamaan näitä "totuuksia".

Eli yhdelle on koulu tai media tai joku vuosikausia sitten luonut mielikuvan, että naiset arvostavat kilttiyttä ja toiselle lapsuudessa äiti. Nyt on kamala katkeruus kaikkia naisia kohtaan siitä, että äiti tai koulu oli väärässä.

(Muistutukseksi: kyse oli siis ohjelmassa esitetystä väitteestä "naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä", ei siitä että miehen pitäisi olla röyhkeä, törkeä, epämiellyttävä tai muulla tavalla vastenmielinen.)

Ongelma on, että sanottua ei ymmärretty ohjeina vaan tiukkoina sääntöinä, joita ei saa rikkoa tai kyseenalaistaa. 

Niin? Tietysti voi jäädä rypemään katkeruudessa sitä äitiä tai koulua kohtaan, mutta sekö tekee onnelliseksi? Vai suhtautuisiko asiaan aikuismaisesti ja alkaisi nyt kehittää itseään toiseen suuntaan, rohkeammaksi, tavoitteellisemmaksi, riskinottokykyisemmäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M41 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä".

Mutta sen sijaan, että palstamiehet katsoisivat ohjelman ja ottaisivat opikseen, he kuvittelevat, että on helpompaa muuttaa miljoonien naisten mielipiteitä kuin omaa kuvaansa ("fun and active" on olennaista) ja profiiliaan.

Onko minua petetty, kun minulle nuorena opetettiin juuri päinvastaista kuin tässä ohjelmassa?

Ilmeisesti on. Kerro lisää; kuka opetti, mitä tarkalleen ottaen? Etkö koskaan aikaisemmin ole kyseenalaistanut opetusta? Entä nyt, aiotko muuttaa asenteitasi ja toimintaasi vai pidätkö edelleen kiinni siitä, mitä joku on sinulle joskus opettanut?

Mulle on äiti opettanut olemaan kliltti ja kuuliainen mies, että sitä naiset arvostaa. Paskan marjat sanon minä. Nyt olen terapian avulla alkanut tajuamaan näitä "totuuksia".

Eli yhdelle on koulu tai media tai joku vuosikausia sitten luonut mielikuvan, että naiset arvostavat kilttiyttä ja toiselle lapsuudessa äiti. Nyt on kamala katkeruus kaikkia naisia kohtaan siitä, että äiti tai koulu oli väärässä.

(Muistutukseksi: kyse oli siis ohjelmassa esitetystä väitteestä "naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä", ei siitä että miehen pitäisi olla röyhkeä, törkeä, epämiellyttävä tai muulla tavalla vastenmielinen.)

Ongelma on, että sanottua ei ymmärretty ohjeina vaan tiukkoina sääntöinä, joita ei saa rikkoa tai kyseenalaistaa. 

Niin? Tietysti voi jäädä rypemään katkeruudessa sitä äitiä tai koulua kohtaan, mutta sekö tekee onnelliseksi? Vai suhtautuisiko asiaan aikuismaisesti ja alkaisi nyt kehittää itseään toiseen suuntaan, rohkeammaksi, tavoitteellisemmaksi, riskinottokykyisemmäksi?

Minulle on tärkeää noudattaa sääntöjä ja sopimuksia. Koulussa ja mediassa korostettiin sääntöjen noudattamista. Myös kotiympäristössäni säännöt olivat tärkeitä, mutta koskivat muita ihmisiä. Oma vilppi ja pikkurikokset oikeutettiin sellaisilla perusteilla kuin "ei sitä kukaan näe" tai "niinhän ne kaikki muutkin tekee".

Minä yritän ottaa etäisyyttä kotiini noudattamalla sääntöjä ja yrittämällä olla onnellinen niiden rajoissa. Olen kehittänyt itseäni sen verran, että kävin omalla kustannuksellani vajaan vuoden kestäneen psykoterapian. Minusta nimittäin tuntuu, että ei ole lupa tavoitella mitään, ilmaista toiveita ja mielipiteitä, tai edes unelmoida mistään. Toiveeni oli, että terapeutti olisi haastanut ajattelutapojani ja auttanut löytämään niiden virheitä, mutta ainoa kommentti mitä hänestä sain irti oli "ei se ihan niinkään ole".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M41 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä".

Mutta sen sijaan, että palstamiehet katsoisivat ohjelman ja ottaisivat opikseen, he kuvittelevat, että on helpompaa muuttaa miljoonien naisten mielipiteitä kuin omaa kuvaansa ("fun and active" on olennaista) ja profiiliaan.

Onko minua petetty, kun minulle nuorena opetettiin juuri päinvastaista kuin tässä ohjelmassa?

Ilmeisesti on. Kerro lisää; kuka opetti, mitä tarkalleen ottaen? Etkö koskaan aikaisemmin ole kyseenalaistanut opetusta? Entä nyt, aiotko muuttaa asenteitasi ja toimintaasi vai pidätkö edelleen kiinni siitä, mitä joku on sinulle joskus opettanut?

Mulle on äiti opettanut olemaan kliltti ja kuuliainen mies, että sitä naiset arvostaa. Paskan marjat sanon minä. Nyt olen terapian avulla alkanut tajuamaan näitä "totuuksia".

Eli yhdelle on koulu tai media tai joku vuosikausia sitten luonut mielikuvan, että naiset arvostavat kilttiyttä ja toiselle lapsuudessa äiti. Nyt on kamala katkeruus kaikkia naisia kohtaan siitä, että äiti tai koulu oli väärässä.

(Muistutukseksi: kyse oli siis ohjelmassa esitetystä väitteestä "naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä", ei siitä että miehen pitäisi olla röyhkeä, törkeä, epämiellyttävä tai muulla tavalla vastenmielinen.)

Ongelma on, että sanottua ei ymmärretty ohjeina vaan tiukkoina sääntöinä, joita ei saa rikkoa tai kyseenalaistaa. 

Niin? Tietysti voi jäädä rypemään katkeruudessa sitä äitiä tai koulua kohtaan, mutta sekö tekee onnelliseksi? Vai suhtautuisiko asiaan aikuismaisesti ja alkaisi nyt kehittää itseään toiseen suuntaan, rohkeammaksi, tavoitteellisemmaksi, riskinottokykyisemmäksi?

Minulle on tärkeää noudattaa sääntöjä ja sopimuksia. Koulussa ja mediassa korostettiin sääntöjen noudattamista. Myös kotiympäristössäni säännöt olivat tärkeitä, mutta koskivat muita ihmisiä. Oma vilppi ja pikkurikokset oikeutettiin sellaisilla perusteilla kuin "ei sitä kukaan näe" tai "niinhän ne kaikki muutkin tekee".

Minä yritän ottaa etäisyyttä kotiini noudattamalla sääntöjä ja yrittämällä olla onnellinen niiden rajoissa. Olen kehittänyt itseäni sen verran, että kävin omalla kustannuksellani vajaan vuoden kestäneen psykoterapian. Minusta nimittäin tuntuu, että ei ole lupa tavoitella mitään, ilmaista toiveita ja mielipiteitä, tai edes unelmoida mistään. Toiveeni oli, että terapeutti olisi haastanut ajattelutapojani ja auttanut löytämään niiden virheitä, mutta ainoa kommentti mitä hänestä sain irti oli "ei se ihan niinkään ole".

Ihan vilpittömästi kysyn ja kysymykseni saa jättää huomiotta: oletko asperger?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M41 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä".

Mutta sen sijaan, että palstamiehet katsoisivat ohjelman ja ottaisivat opikseen, he kuvittelevat, että on helpompaa muuttaa miljoonien naisten mielipiteitä kuin omaa kuvaansa ("fun and active" on olennaista) ja profiiliaan.

Onko minua petetty, kun minulle nuorena opetettiin juuri päinvastaista kuin tässä ohjelmassa?

Ilmeisesti on. Kerro lisää; kuka opetti, mitä tarkalleen ottaen? Etkö koskaan aikaisemmin ole kyseenalaistanut opetusta? Entä nyt, aiotko muuttaa asenteitasi ja toimintaasi vai pidätkö edelleen kiinni siitä, mitä joku on sinulle joskus opettanut?

Mulle on äiti opettanut olemaan kliltti ja kuuliainen mies, että sitä naiset arvostaa. Paskan marjat sanon minä. Nyt olen terapian avulla alkanut tajuamaan näitä "totuuksia".

Eli yhdelle on koulu tai media tai joku vuosikausia sitten luonut mielikuvan, että naiset arvostavat kilttiyttä ja toiselle lapsuudessa äiti. Nyt on kamala katkeruus kaikkia naisia kohtaan siitä, että äiti tai koulu oli väärässä.

(Muistutukseksi: kyse oli siis ohjelmassa esitetystä väitteestä "naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä", ei siitä että miehen pitäisi olla röyhkeä, törkeä, epämiellyttävä tai muulla tavalla vastenmielinen.)

Ongelma on, että sanottua ei ymmärretty ohjeina vaan tiukkoina sääntöinä, joita ei saa rikkoa tai kyseenalaistaa. 

Niin? Tietysti voi jäädä rypemään katkeruudessa sitä äitiä tai koulua kohtaan, mutta sekö tekee onnelliseksi? Vai suhtautuisiko asiaan aikuismaisesti ja alkaisi nyt kehittää itseään toiseen suuntaan, rohkeammaksi, tavoitteellisemmaksi, riskinottokykyisemmäksi?

Minulle on tärkeää noudattaa sääntöjä ja sopimuksia. Koulussa ja mediassa korostettiin sääntöjen noudattamista. Myös kotiympäristössäni säännöt olivat tärkeitä, mutta koskivat muita ihmisiä. Oma vilppi ja pikkurikokset oikeutettiin sellaisilla perusteilla kuin "ei sitä kukaan näe" tai "niinhän ne kaikki muutkin tekee".

Minä yritän ottaa etäisyyttä kotiini noudattamalla sääntöjä ja yrittämällä olla onnellinen niiden rajoissa. Olen kehittänyt itseäni sen verran, että kävin omalla kustannuksellani vajaan vuoden kestäneen psykoterapian. Minusta nimittäin tuntuu, että ei ole lupa tavoitella mitään, ilmaista toiveita ja mielipiteitä, tai edes unelmoida mistään. Toiveeni oli, että terapeutti olisi haastanut ajattelutapojani ja auttanut löytämään niiden virheitä, mutta ainoa kommentti mitä hänestä sain irti oli "ei se ihan niinkään ole".

Ihan vilpittömästi kysyn ja kysymykseni saa jättää huomiotta: oletko asperger?

Diagnoosina on pitkäkestoinen masennus, muu ahdistuneisuushäiriö ja estynyt persoonallisuus. Aspergerista ei ollut mitään mainintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M41 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä".

Mutta sen sijaan, että palstamiehet katsoisivat ohjelman ja ottaisivat opikseen, he kuvittelevat, että on helpompaa muuttaa miljoonien naisten mielipiteitä kuin omaa kuvaansa ("fun and active" on olennaista) ja profiiliaan.

Onko minua petetty, kun minulle nuorena opetettiin juuri päinvastaista kuin tässä ohjelmassa?

Ilmeisesti on. Kerro lisää; kuka opetti, mitä tarkalleen ottaen? Etkö koskaan aikaisemmin ole kyseenalaistanut opetusta? Entä nyt, aiotko muuttaa asenteitasi ja toimintaasi vai pidätkö edelleen kiinni siitä, mitä joku on sinulle joskus opettanut?

Mulle on äiti opettanut olemaan kliltti ja kuuliainen mies, että sitä naiset arvostaa. Paskan marjat sanon minä. Nyt olen terapian avulla alkanut tajuamaan näitä "totuuksia".

Eli yhdelle on koulu tai media tai joku vuosikausia sitten luonut mielikuvan, että naiset arvostavat kilttiyttä ja toiselle lapsuudessa äiti. Nyt on kamala katkeruus kaikkia naisia kohtaan siitä, että äiti tai koulu oli väärässä.

(Muistutukseksi: kyse oli siis ohjelmassa esitetystä väitteestä "naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä", ei siitä että miehen pitäisi olla röyhkeä, törkeä, epämiellyttävä tai muulla tavalla vastenmielinen.)

Ongelma on, että sanottua ei ymmärretty ohjeina vaan tiukkoina sääntöinä, joita ei saa rikkoa tai kyseenalaistaa. 

Niin? Tietysti voi jäädä rypemään katkeruudessa sitä äitiä tai koulua kohtaan, mutta sekö tekee onnelliseksi? Vai suhtautuisiko asiaan aikuismaisesti ja alkaisi nyt kehittää itseään toiseen suuntaan, rohkeammaksi, tavoitteellisemmaksi, riskinottokykyisemmäksi?

Minulle on tärkeää noudattaa sääntöjä ja sopimuksia. Koulussa ja mediassa korostettiin sääntöjen noudattamista. Myös kotiympäristössäni säännöt olivat tärkeitä, mutta koskivat muita ihmisiä. Oma vilppi ja pikkurikokset oikeutettiin sellaisilla perusteilla kuin "ei sitä kukaan näe" tai "niinhän ne kaikki muutkin tekee".

Minä yritän ottaa etäisyyttä kotiini noudattamalla sääntöjä ja yrittämällä olla onnellinen niiden rajoissa. Olen kehittänyt itseäni sen verran, että kävin omalla kustannuksellani vajaan vuoden kestäneen psykoterapian. Minusta nimittäin tuntuu, että ei ole lupa tavoitella mitään, ilmaista toiveita ja mielipiteitä, tai edes unelmoida mistään. Toiveeni oli, että terapeutti olisi haastanut ajattelutapojani ja auttanut löytämään niiden virheitä, mutta ainoa kommentti mitä hänestä sain irti oli "ei se ihan niinkään ole".

Ihan vilpittömästi kysyn ja kysymykseni saa jättää huomiotta: oletko asperger?

Diagnoosina on pitkäkestoinen masennus, muu ahdistuneisuushäiriö ja estynyt persoonallisuus. Aspergerista ei ollut mitään mainintaa.

Okei, kiitos kun vastasit, tuo toimintatapojen jäykkyys ja kaavamaisuus ajattelussa sai minut epäilemään sitä. Toivottavasti päätät jatkaa ja pystyt jatkamaan terapiaa ja löydät hyvän terapeutin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M41 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä".

Mutta sen sijaan, että palstamiehet katsoisivat ohjelman ja ottaisivat opikseen, he kuvittelevat, että on helpompaa muuttaa miljoonien naisten mielipiteitä kuin omaa kuvaansa ("fun and active" on olennaista) ja profiiliaan.

Onko minua petetty, kun minulle nuorena opetettiin juuri päinvastaista kuin tässä ohjelmassa?

Ilmeisesti on. Kerro lisää; kuka opetti, mitä tarkalleen ottaen? Etkö koskaan aikaisemmin ole kyseenalaistanut opetusta? Entä nyt, aiotko muuttaa asenteitasi ja toimintaasi vai pidätkö edelleen kiinni siitä, mitä joku on sinulle joskus opettanut?

Mulle on äiti opettanut olemaan kliltti ja kuuliainen mies, että sitä naiset arvostaa. Paskan marjat sanon minä. Nyt olen terapian avulla alkanut tajuamaan näitä "totuuksia".

Eli yhdelle on koulu tai media tai joku vuosikausia sitten luonut mielikuvan, että naiset arvostavat kilttiyttä ja toiselle lapsuudessa äiti. Nyt on kamala katkeruus kaikkia naisia kohtaan siitä, että äiti tai koulu oli väärässä.

(Muistutukseksi: kyse oli siis ohjelmassa esitetystä väitteestä "naiset arvostavat rohkeutta ja riskinottokykyä eivätkä erityisesti pidä nöyryydestä tai kilttiydestä", ei siitä että miehen pitäisi olla röyhkeä, törkeä, epämiellyttävä tai muulla tavalla vastenmielinen.)

Ongelma on, että sanottua ei ymmärretty ohjeina vaan tiukkoina sääntöinä, joita ei saa rikkoa tai kyseenalaistaa. 

Niin? Tietysti voi jäädä rypemään katkeruudessa sitä äitiä tai koulua kohtaan, mutta sekö tekee onnelliseksi? Vai suhtautuisiko asiaan aikuismaisesti ja alkaisi nyt kehittää itseään toiseen suuntaan, rohkeammaksi, tavoitteellisemmaksi, riskinottokykyisemmäksi?

Minulle on tärkeää noudattaa sääntöjä ja sopimuksia. Koulussa ja mediassa korostettiin sääntöjen noudattamista. Myös kotiympäristössäni säännöt olivat tärkeitä, mutta koskivat muita ihmisiä. Oma vilppi ja pikkurikokset oikeutettiin sellaisilla perusteilla kuin "ei sitä kukaan näe" tai "niinhän ne kaikki muutkin tekee".

Minä yritän ottaa etäisyyttä kotiini noudattamalla sääntöjä ja yrittämällä olla onnellinen niiden rajoissa. Olen kehittänyt itseäni sen verran, että kävin omalla kustannuksellani vajaan vuoden kestäneen psykoterapian. Minusta nimittäin tuntuu, että ei ole lupa tavoitella mitään, ilmaista toiveita ja mielipiteitä, tai edes unelmoida mistään. Toiveeni oli, että terapeutti olisi haastanut ajattelutapojani ja auttanut löytämään niiden virheitä, mutta ainoa kommentti mitä hänestä sain irti oli "ei se ihan niinkään ole".

Ihan vilpittömästi kysyn ja kysymykseni saa jättää huomiotta: oletko asperger?

Diagnoosina on pitkäkestoinen masennus, muu ahdistuneisuushäiriö ja estynyt persoonallisuus. Aspergerista ei ollut mitään mainintaa.

Okei, kiitos kun vastasit, tuo toimintatapojen jäykkyys ja kaavamaisuus ajattelussa sai minut epäilemään sitä. Toivottavasti päätät jatkaa ja pystyt jatkamaan terapiaa ja löydät hyvän terapeutin.

Kiitos rohkaisusta. Terapian hakeutuminen kieltämättä viivästyi pahasti, kun siihen aluksi ollut varaa ja ajattelin minun saaman terapian olevan pois joltain joka tarvitsee sitä minua enemmän. Lopulta terapiaan mentyäni tunsin olevan itsekäs käyttäessäni rahojani omaan hyvinvointiin, enkä lähipiirini toivomiin asioihin. Meninkin terapiaan heiltä salaa.

Minä löysin avioeroni jälkeen ihanan miehen netistä. Olemme olleetnyt yhdessä useamman vuoden ja rakennamme uusperhettä. Molemmilla meistä on lapsia.

Myös moni mies ja nainen ystäväpiiristäni on löytänyt elämänsä rakkauden nettideittisivustoilta.

Naisille muuten hyvä vinkki: kannattaa saman tien ohittaa miehet, jotka hakevat vain nuorempaa naista. Etenkin kannattaa juosta karkuun, jos nelikymppinen mies etsii tyyliin 25-35-vuotiasta. Kertoo paljon miehen älykkyydestä.

Minun mieheni etsi oman ikäistään naista +-5 vuotta. Olen häntä neljä vuotta vanhempi.

Mies nauroi, että hän ei tekisi mitään parikymppisellä tytöllä - eihän heillä olisi mitään yhteistä!

Kannattaa kuvailla itseään mahdollisimman rehellisesti netti-ilmoituksessa. Minä tein niin, ja tapasin monta tosi kivaa miestä. Tämä mies kolahti heti ja rakkautta riittää.

Minulla oli kymmenisen vuotta sitten deittiprofiili suomi24:ssä ja yksi muutaman kuukauden kestänyt suhde sieltä löytyi. Sen päätyttyä iski masennus, enkä tehnyt uutta ilmoitusta. Muutenkin oli serusteluyritykset pari vuotta katkolla.

Jäi vain näistä profiileista mietityttämään kumppanissa etsittävät piirteet. Pitäisikö niihin suhtautua joustavina toivomuksina vai ehdottomina vaatimuksina, kun asiaa ei yleensä täsmennetty? Minä noudatin tiukempaa tulkintaa, joten kovin moneen en tohtinut ottaa yhtettä.

Minulla oli joskus samantapainen käsitys työpaikkailmoituksista ja ajattelin listattujen taitojen ja ominaisuuksien olevan ehdottomia vaatimuksia. Ihmettelin, kuinka kukaan ikinä kykenee työllistymään. Olin jo ehtinyt väitellä tohtoriksi ennen kuin työllistymisseminaarissa eräs proffa kertoi niiden olevan vain toivomuksia, eikä kukaan käytännössä täytä kaikkia. Ehkä minun pitäisi suhtautua deittiprofiilien vaatimuksiin samalla tavoin?