Lue keskustelun säännöt.
Kasarin ja ysärin lapset, oliko teillä kotona halailua, sylittelyä, suukottelua ja rakkaudentunnustuksia?
29.03.2017 |
Tuntuu tosi oudolta lukea näitä nykyäitien kuvauksia perhe-elämästä, jossa lapset sanovat äidilleen, että rakastavat tätä, ja tarhan jälkeen sylitellään puoli tuntia. En muista omasta lapsuudestani mitään tällaista, vaikka olen mielestäni elänyt normaalin lapsuuden. En ollut sylissä viihtyvä lapsi, enkä kyllä ole koskaan sanonut kummallekaan vanhemmalleni että rakastaisin heitä (enkä kyllä sanoisi nytkään). Iltasadut kyllä luettiin aina, ja saunan jälkeen syötiin porukalla sipsejä, mutta tuollainen fyysinen ja verbaalinen rakkauden osoittaminen tuntuu vieraalta.
Kommentit (67)
Olen -82 syntynyt ja meillä halailtiin, pussailtiin ja rakastettiin paljonkin. Etenkin äidin kanssa , isä on jurompi tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienimmät sai suukkoja, haleja ja istui sylissä, mutta ne loppu aikalailla joskus jo ennen kouluun menoa eli olisko joskus 5 vuotiaaseen mennessä. Minä suukotan, halin, päästän syliin ja kerron joka päivä kuinka rakkaita ovat. Jatkan tasan niin kauan kun ei tunnu kiusalliselta :) Lapset nyt 5 ja 4
Olen syntynyt 1989 ja en muista äidin koskaan sanoneen rakastavansa minua. Eipä kyllä ikinä halaillut/suukotellutkaan, ei isäänikään. :D Olen tosi kiusaantunut aina jos mieheni yrittää halailla, pahinta ovat silti julkiset hellyydenosoitukset, niistä menen ihan lukkoon.
Olen kasarin lapsi eikä meillä ollut erityisemmin kosketusta tai suoria rakkaudenilmauksia. Iltasadut luettiin ja tiesin aina, että minua rakastetaan, mistä oli merkkinä mm. säännöllinen ja turvallinen elämäntyyli: ateriarytmi (aina kotiruokaa), kotiintuloajat, yhteiset hetket viikoittain, matkustelut lomilla, yhteiset keskustelut ja huumori yms.
Ei siihen tarvitse "pusutteluja" eikä suoria rakkaudentunnustuksia, että perheenjäsen tietää olevansa rakastettu. En myöskään ole jäänyt sellaista kaipaamaan. Minusta itsestänikään ei tullut halailijaa.
Jokainen tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Pienimmät sai suukkoja, haleja ja istui sylissä, mutta ne loppu aikalailla joskus jo ennen kouluun menoa eli olisko joskus 5 vuotiaaseen mennessä. Minä suukotan, halin, päästän syliin ja kerron joka päivä kuinka rakkaita ovat. Jatkan tasan niin kauan kun ei tunnu kiusalliselta :) Lapset nyt 5 ja 4
ja itse siis -86
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan. En ole koskaan kutsunut ketään perheenjäsentäni rakkaaksi saati sanonut "rakastan sinua" jne., eikä ole kyllä mullekaan mitään tuollaista tunnustettu. Isääni ja sisaruksiani olen halannut muistaakseni kerran, rippijuhlissani. :D Äitiä useammin, sekin siis tyyliin kerran vuodessa jossain erityistapauksissa esim. läheisen kuoleman tai pitkän näkemättömyyden jälkeen... Fyysinen kosketus ja tunteiden näyttäminen/niistä puhuminen ei kuulunut meidän perheeseen. Minkälainen aikuinen musta sitten tuli - läheisriippuvainen, paniikkihäiriöinen ja yleisesti ottaen todella huomionkipeä ja hylkäämispelkoinen.
Vm 1996
Olen syntynyt -89 enkä muista mitään halailua, rakkauden tunnustuksia tms lapsuudestani. Läheisiä ollaan kuitenkin, äitin kanssa soitellaan joka viikko ja käyn kotona aina kun vain ehdin (asun useamman sadan kilometrin päässä). Nyt aikuisenakaan ei kuitenkaan halailla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-93 täällä. En kyllä ikinä sanonut vanhemmille "rakastan sinua" tai päinvastoin. Haleja ja pusuja kyllä vaihdettiin paljon. Pussattiinpa vielä suulle molempia vanhempia kun esimerkiksi lähtivät matkalle.
90-luvulla syntyneillä on varmaan jo paljon eriävämmät perhekäytännöt. Tosi yksilöllistä ja riippuu täysin ihmisistä.
1989
En ole sisaruksia tai vanhempia halannut.
Vasta aikuisena on äiti ottanut tapaksi halata, kun harvoin käyn kylässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sana kirjoitti:
Olen kasarin lapsi eikä meillä ollut erityisemmin kosketusta tai suoria rakkaudenilmauksia. Iltasadut luettiin ja tiesin aina, että minua rakastetaan, mistä oli merkkinä mm. säännöllinen ja turvallinen elämäntyyli: ateriarytmi (aina kotiruokaa), kotiintuloajat, yhteiset hetket viikoittain, matkustelut lomilla, yhteiset keskustelut ja huumori yms.
Ei siihen tarvitse "pusutteluja" eikä suoria rakkaudentunnustuksia, että perheenjäsen tietää olevansa rakastettu. En myöskään ole jäänyt sellaista kaipaamaan. Minusta itsestänikään ei tullut halailijaa.
Jokainen tavallaan.
Se piti vielä sanoa, että kaverillani oli kyllä halailua yms. Eli kyllä 80-luvullakin "osattiin". Muistan jo lapsena mietittineeni tätä eroa oman ja kaverini perheen välillä.
90-luvun alkupuolelta.
Ei meillä käytetty sanaa "rakastaa", eikä oikeastaan kehujakaan. Enemmänkin kritisoitiin, "jotta kehittyy". Ei todellakaan halailtu tai pussailtu. Ei leikitty yhdessä tai mitään muutakaan.
Omassa perheessä sanotaan päivittäin "minä rakastan sinua", halaillaan paljon ja leikitään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sylissä pidettiin paljon, mutta ei noita muita. Omiani pussailen ja sanon rakastavani ja he minua ja isäänsä myös.
Joo, kyllä minuakin olisi pidetty, jos en olisi vikuroinut pois. :D
Onko sinulla sellainen tuntuma, että tätä lähesyyttä ja rakkauspuhetta on ihan tarkoituksella lisätty, kun meidän sukupolvemme on saanut omia lapsia?
Kyllä minulla on sellainen tuntuma. Äitini kertoi, että hänen äitinsä (20-luvun lopulla syntynyt) oli hyvin etäinen. Minun äitini ja isäni olivat paljon sylittelevämpiä ja minä ja mieheni taas lämpimämpiä kuin omat vanhempamme.
Meillä isä piti minua paljon sylissä (esim. Tv:tä katsellen) ja nukuin kainalossa. Äiti halasi joskus ja hänen kanssaan fyysinen kontakti oli lähinnä riehumista/leikkitappelua. Usein kerrottiin, että rakastetaan. Olen iäkkäiden (yli 40v kun synnyin) vanhempien iltatähti, en tiedä millaista oli muiden sisaruksien kanssa.
Omia lapsia halailen, pussailen ja silittelen paljon. Kerron myös rakastavani joka päivä. Toivon voivani heille antaa samanlaisen lämmön kuin minulle annettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen -81 ja kyllä meillä oli kaikkea tuota. Ja oman lapsen kanssa myös on nyt :) Kirjoja luettiin myös ääneen paljon (kun joku sen mainitsi).
Ei,mutsi lähti nostelemaan kun olin pieni,äitipuoli on kasvattanut,juoppo isä oli onneksi paljon työreissuilla ja vähän kotona.
Oon syntynyt -95 (eli en nyt ihan varsinaisesti ole ysärilapsi) ja kyllä meillä ollaan aina halailtu ja kehuttu toisiamme paljon ja kun olin pieni niin myös pussattiin, syliteltiin ja muuten vaan helliteltiin :D Varmaan myös sanottaisiin että rakastetaan toisiamme jos se ei kuulostaisi suomeksi niin kiusalliselta.
Halaan aina äitiä, isää, tätiä ja isovanhempia kun nähdään ja sanotaan heipat. Äitiä monesti muutenkin.
Muistan että joskus teeskentelin että nukahdin sohvalle, silloin isä otti syliin ja kantoi sänkyyn. Se oli ainut keino päästä syliin. Ikää tuolloin ehkä 4-5 v.
1980
Olen syntynyt -79 ja meidän perheessämme halattiin ja silitettiin, muttei läheisyyttä ja välittämistä mitenkään verbalisoitu. Omaa 2013 syntynyttä lastani halailen, suukotan, pidän sylissä hänen halutessaan ja kerron tykkääväni ja rakastavani sekä käytän välillä hellittelynimeä kulta/äidin kulta. Myös lapseni haluaa välillä tulla antamaan halauksen tai suukon poskelle ilman erityistä syytä. Eli tavallaan kyllä tietoisesti toimin eri tavalla kuin vanhempani, joiden oman lapsuudessa (suuret ikäluokat) luulen osoitetun vielä vähemmän hellyyttä perheenjäsenten kesken.
Itse en ole kasarin enkä ysärin lapsi, vaan olen syntynyt vuonna 2000, mutta ei minuakaan koskaan ole halattu eikä pussailtu, eikä sanottu että rakastaa. Joskus ihan pienenä pidettiin sylissä ja kyllä mulla ihan normaali lapsuus on ollut, mutta olisi kyllä outoa halata vanhempia tai sanoa että rakastaa heitä.
No, äitini on halannut minua viimeksi kun olin jotain 11-vuotias. Olen nyt neljäkymppinen mies, viimeksi puhunut äitini kanssa noin 10 kuukautta sitten. Isäni kuoli kun olin lukiossa, häntä en halannut koskaan.