Äidit, miten jaksatte huomiota vaativia pikkulapsianne ja kotitöitä raskaan työpäivän jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin tajuan, miten paljon helpommalla pääsen lapsettomana. :)

Omia valintoja nämä.

Haettiinkohan tässä lähinnä vertaistukea, eikä väittelyä eipäs juupas lapset, mitäs läksit, lällällää. :)

Minkä takia sitten ap tunkenut aloitukseen että lapsettomat pääsee helpommalla jos ei tahdo siitä näkökulmasta puhua myös? Sorqee mut tää on av ja tosiaan tässä keskustelussa (niin kuin kaikissa lapset-perhe-työ-vapaaaika aiheisissa keskusteluissa) käydään juurta jaksain läpi velat ja lapsiperheet ja kuka nyt on onnelisin ja mikä paras perhe muoto jne. Sori avautuminen mutta viestisi ärsytti :)

Ok, no problem. Ärsyynny rauhassa. Mä en tiedä miten täällä pitää keskustella. Hali ja jaksuja!

Et voi sanoa että lapsettomilla olisi helpompaa.

Se mikä on toiselle taakka voi olla toiselle kevyt kantaa.

Terveisin 4 lapsen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Moneltako te pääsette töistä kun olette vasta 19.00 laittamassa ruokaa?

Ottakaa autoon banaanit ja antakaa lapsillenne ja syökää itsekin niin jaksatte sen kotiin menon ennen ruokaa.

Meillä myöhäinen päivällisaika on ihan tietoinen valinta. Ensinnäkin halutaan laittaa joka päivä kunnon ruokaa huolellisesti tuoreista aineksista, ei mitään mikrotettua eilisen tähdettä tai einestä. Toiseksi halutaan myös se hengähdyshetki töiden ja koulun jälkeen, ettei tarvitse takki päällä alkaa vääntää sapuskaa. 

Minkä ikäisiä nää sun pikkulapset ovat? Lapset tarvitsevat todellakin huomiota tarhan jälkeen, anna edes 15 minuuttia molemmille aikaa jolloin halit ja annat lasten puhua. Onko vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Et voi sanoa että lapsettomilla olisi helpompaa.

Se mikä on toiselle taakka voi olla toiselle kevyt kantaa.

Terveisin 4 lapsen äiti.

Näinhän se on. Mutta kyllä totuuden nimissä joskus muistelee kaiholla aikaa, kun töuden jälkeen sai tehdä ihan mitä milloinkin huvitti. Oluhan se vapaata. Vaikka lapsista olen onnellinen. Silti väsyneellä hetkellä joskus kaipaa sitä elämän helppoutta. Kun elämässä oli paljon tilaa ja aikaa. Minä olen kokenut sen näin, joku muu varmasti toisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä nää sun pikkulapset ovat? Lapset tarvitsevat todellakin huomiota tarhan jälkeen, anna edes 15 minuuttia molemmille aikaa jolloin halit ja annat lasten puhua. Onko vaikeaa?

Tuo todellakin auttaa. Eroahdistuksen näkee heti ja vartin halit ja kuulumisien kyselyt auttavat heti kotiin päästyä vaikkei takkiakaan ole saanut päältä pois. Sitten lapsi juoksee lelujen kimppuun ja itse voi aloittaa ruuan laiton.

Minimoin ruoanlaiton ja kotityöt arkena. Syödään samaa ruokaa useampi päivä, tehdään jotain nopeaa tai syödään eineksiä/haetaan jostain ruokaa. Pyykkiä pesen lähinnä vain viikonloppuisin, myös imurointi jää sinne ellei ole sotkua. Järjestelen paikat, pyyhin keittiön tasot ja laitan tiskit joka päivä.

Eihän sitä jaksaiskaan. Aika usein toivon, että saisi vaan lojua rauhassa sohvalla ja joku muu hoitaisi lasta hetken. Mutta mieluummin näin kuin kotiäitinä, se ei ollut yhtään mun juttu.

T. Opiskelija-työssäkäyvä-yh