Tuntuu, että olen ihan turha ihminen

Koskaan et saisi tietää, olisitko hetken päästä ollut eri mieltä! Älä hätiköi. Joskus on kaikilla matalapainetta, se menee ohi elämällä tai joskus tarvitaan vähän lääkintää avuksi.

Miks ihmeessä? Kukaan ei ole turha.

Olen työtön ja asun yksin, ei ole ystäviä tai parisuhdetta, saatan olla päiviä ihan yksin eikä ole ketään juttukaveria... Mulla on masennus, ahdistushäiriö ja pakko-oireinen häiriö... Ei ole mitään syytä nousta sängystä aamulla :(

Ap

Ota tavaksi nousta joka päivä ylös samaan aikaan aamulla, vaikka mikä olisi. Vie itsesi väkisin esim. työttömien yhdistykseen tai SPR:ään, mene kysymään voisitko auttaa jossain toiminnassa. Tämä on varmasti vaikeaa ja vaatii sinulta paljon, mutta olisi alku: saat ehkä ystäviä ja ainakin muuta ajateltavaa. Anna itsellesi mahdollisuus!! ❤️

Vierailija kirjoitti:

Ota tavaksi nousta joka päivä ylös samaan aikaan aamulla, vaikka mikä olisi. Vie itsesi väkisin esim. työttömien yhdistykseen tai SPR:ään, mene kysymään voisitko auttaa jossain toiminnassa. Tämä on varmasti vaikeaa ja vaatii sinulta paljon, mutta olisi alku: saat ehkä ystäviä ja ainakin muuta ajateltavaa. Anna itsellesi mahdollisuus!! ❤️

Mikset neuvo että aloittajan pitäisi erittää dopamiinia, serotoniinia ja oksitosiinia enemmän niin olisi parempi mieli.

Sama kuin sanoisi jalat katkaisseelle että käy lenkkeilemässä niin tuut parempaan kondikseen.

Hei ap.

Kerrot elämäsi kipupisteistä ja luonnehdit itseäsi diagnoosiesi kautta. Vaikka sairaudet/diagnoosit ovat yksi puoli totuutta, ne eivät kuitenkaan kerro toisesta puolesta eli voimavaroistasi, kyvyistäsi, toivostasi, hyvyydestäsi, ystävällisyydestäsi jne.  Haluaisin tsempata sinua, ettet ajattele itseäsi vain negatiivisten silmälasien läpi.  Miten se voisi onnistua, että näkisi itsensä kokonaisena ja hyväksyisi sen kokonaiskuvan? Minulle tulee mieleen, saatko tällä hetkellä riittävästi tukea? Minkälaista keskusteluapua tai muuta tukea sinulle on tarjottu? Usein toisten ihmisten tuki, vertaistuki, kannustus yms auttaa näkemään itsensä lempeämmässä valossa. Itse on itselleen usein turhan ankara.  Ihminen tarvitsee ihmistä, ollakseen itse ihminen, sanotaan runossakin. Oletko joutunut pärjäämään liian pitkälle ilman ihmisten apua ja vuorovaikutusta, joka toisi sinun hyvät puolesi valoon?

 

Otetaanko kisa turhuudesta?

Jättäisin sut jälkeeni heti ensimetreillä.

Minusta koko elämä on turhaa. Kaikki kuitenkin kuolevat joskus, lopulta koko ihmiskunta. Muiden kuolemaa en toivo, omaani vain.

Käyn psykologilla, mutta ei se poista yksinäisyyttä. En tiedä, miksi mulle on niin vaikeaa muodostaa ihmissuhteita ja säilyttää niitä... Joskus menee päiviä etten puhu kellekään muulle kuin kaupan kassalle moi ja kiitos...

Tuntuu että koko eläminen on rangaistus jostain, kun en mä tätä selvästi osaa. Ja joo ei pitäisi rypeä itsesäälissä, mutta vähän vaikeaa olla rypemättä. :( Kunpa en olisi koskaan syntynytkään niin ei tarvitsisi näitä miettiä.

Ap

🙁

Samoja ajatuksia täällä...

Mieti itsellesi joku kiva harrastus, ihan vaikka matonkudonta tms. Tapaisit siellä ihmisiä. Ei sillä niin väliä onko sitä jutun juurta heti, kunhan on toisten kanssa. Se piristää ja ehkä pikkuhiljaa pääsee siitä ahdistuksen alhosta. Voit myös laittaa kirjeenvaihtoilmoituksen, vaikka suomi24:seen tms, en keksi muuta paikkaa, vaikka varmasti niitä on. Sanot, ettet pysty säilyttämättään ihmissuhteita, se olisi hyvä oppia; anna niille suhteille aikaa, meistä jokaisesta löytyy paljon hyvää.