Miehen lapset eivät käy meillä minun takiani
Mieheni kaksi vanhinta lasta eivät ole käyneet vuosiin meillä. Syyksi sanovat, että eivät voi sietää minua.iältään ovat nyt 15 ja 17. Itse en ymmärrä, mistä moinen inho johtuu. En ole heitä montaa kertaa tavannut ja tavatessamme olen pysytellyt taustalla, jotta voivat olla isänsä kanssa. Pahaltahan tällainen tuntuu .
Olen useamman kerran ehdottanut, että mies kutsuisi lapset tänne niin että minä poistun paikalta, mutta mieheni ei suostu tähän.
Vanhemmilla on ollut aikoinaan riitaisa ero, voisiko se olla osasyy tähän ?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa lasten äiti olla kaiken takana. Tuliko ex-vaimo jätetyksi ja siten katkeroituneeksi?
Ei ole näin pahaksi äitynyttä tilannetta tullut vastaan. Siis mitä noita ystävien ja tuttavien eroja ja sen jälkeistä elämää on saanut seurata ja olkapäänäkin usein olla. Aina ovat jotenkin eteenpäin menneet. Lapsia varmaan ajatelleet.
Minkäs sinä tilanteelle voit? Et niin mitään.
Miksi aina kuvitellaan, että äiti on kaiken paha keksinyt? Kyllä niillä lapsillakin on tunteet. Ihan hyvin jo 10v ikäinen voi suuttua isälle siitä, että tämä hylkää - siitähän lapsen kannalta on usein erossa kyse, toinen vanhemmista lähtee yhteisestä kodista ja lapselle tärkeä yksikkö hajoaa. Lapsella on oikeus olla surullinen, ahdistunut ja vihainen ja hänellä on jopa oikeus itse miettiä, miten saa elämänsä sellaiseksi, että sitä haluaa elää. Jos isän kanssa ei yksinkertaisesti ole enää hyvä olla, niin miksi pitää väkisin sellaista leikkiä?
Johtuukohan siitä, että vieraannuttaminen kuuluu naisten käyttämiin työkaluihin?
Tuo inho voi johtua yksinkertaisesti siitä, että miehesi laittaa sinut omien lastensa edelle. Lasten, jotka hän on hankkinut jo ennenkuin edes alkoi olemaan kanssasi. Vaikka et olekaan syyllinen lasten vanhempien eroon, olet kuitenkin lasten näkökulmasta vienyt heiltä isänsä. Et ole tehnyt mitään väärää eikä sinun pidä syyttää itseäsi mistään. Miehesi kuitenkin on tehnyt ja saa syyttää ihan vaan itseään, jos lapset eivät enää halua tavata isäänsä. Voi olla, että lapset aikuistuessaan muuttavat mieltään. Tai sitten eivät. Elämässä joutuu tekemään valintoja ja miehesi on tehnyt omansa.
Meillä sama tilanne kuumimmillaan. Varhaisteini itkee isän perään, joka suostuu tapaamaan vain perheenrikkoja naisen kanssa. Oli kunnon yhteenotto ja isä muuttunut tylymmäksi koko ajan. Tilanne on niin paha että luulen lapsen ja isän tapaamisten olevan jatkossa vain pari tuntia kolme kertaa vuodessa tms. Tähän liittyy vielä että mies suosii uuden naisen lasta ja kyykyttää omaansa jolle ei enää maksa juuri mitään. Jätti antamatta ruokaakin ja on uhannut lukuisia kertoja minulle että hylkää lapsen. Minä käyttäydyn koko ajan asiallisesti enkä provosoidu kiusaamisesta. Vaikeaa on.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne kuumimmillaan. Varhaisteini itkee isän perään, joka suostuu tapaamaan vain perheenrikkoja naisen kanssa. Oli kunnon yhteenotto ja isä muuttunut tylymmäksi koko ajan. Tilanne on niin paha että luulen lapsen ja isän tapaamisten olevan jatkossa vain pari tuntia kolme kertaa vuodessa tms. Tähän liittyy vielä että mies suosii uuden naisen lasta ja kyykyttää omaansa jolle ei enää maksa juuri mitään. Jätti antamatta ruokaakin ja on uhannut lukuisia kertoja minulle että hylkää lapsen. Minä käyttäydyn koko ajan asiallisesti enkä provosoidu kiusaamisesta. Vaikeaa on.
Miehet ovat sitten metkoja. Pelätään eniten maailmassa sitä että joutuu elättämään toisen miehen lasta, vaan yhtäkkiä kuitenkin uuden naisen ( ja siis toisen miehen tekemä) lapsi herättää mitä mahtavimmat isänvaistot, mitä oma lapsi ei ole onnistunut herättämään.
Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta kun kuulen tällaista.
Olen taas entistä vakuuttuneempi että miehen aivot ovat alhaalla ja se täysin määrää miehen suhtautumisen ja käytöksen.
Kun ero tulee exällesi tuosta nykyisestä naisesta, ei hän tule enää vilkaisemaankaan tuohon lapseen. Saattaapi muistaa tuossa tilanteessa että hänellä on omakin lapsi. Vaan saattaa olla myöhäistä sitten niitä välejä korjailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne kuumimmillaan. Varhaisteini itkee isän perään, joka suostuu tapaamaan vain perheenrikkoja naisen kanssa. Oli kunnon yhteenotto ja isä muuttunut tylymmäksi koko ajan. Tilanne on niin paha että luulen lapsen ja isän tapaamisten olevan jatkossa vain pari tuntia kolme kertaa vuodessa tms. Tähän liittyy vielä että mies suosii uuden naisen lasta ja kyykyttää omaansa jolle ei enää maksa juuri mitään. Jätti antamatta ruokaakin ja on uhannut lukuisia kertoja minulle että hylkää lapsen. Minä käyttäydyn koko ajan asiallisesti enkä provosoidu kiusaamisesta. Vaikeaa on.
Miehet ovat sitten metkoja. Pelätään eniten maailmassa sitä että joutuu elättämään toisen miehen lasta, vaan yhtäkkiä kuitenkin uuden naisen ( ja siis toisen miehen tekemä) lapsi herättää mitä mahtavimmat isänvaistot, mitä oma lapsi ei ole onnistunut herättämään.
Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta kun kuulen tällaista.
Olen taas entistä vakuuttuneempi että miehen aivot ovat alhaalla ja se täysin määrää miehen suhtautumisen ja käytöksen.
Kun ero tulee exällesi tuosta nykyisestä naisesta, ei hän tule enää vilkaisemaankaan tuohon lapseen. Saattaapi muistaa tuossa tilanteessa että hänellä on omakin lapsi. Vaan saattaa olla myöhäistä sitten niitä välejä korjailla.
Niinpä. Vaikeaa on ylläpitää lapsen suhdetta isäänsä kun hänen käytös on rikkojanaisen manipuloimaa.
Jotku etäisät on kyllä yhtiä ****** kun eivät voi entistä vaimoa muka nähdä tai lapsiin pitää hyviä välejä, kun on uus vaimo.
Just kaverin fb.stä luin kuinka ei voi ilman uutta puolisoaan hakea entisen suhteen lapsia viikonloppuisin. Niitä entisen suhteen lapsia on 4 ja siitä kun äkkiä laskee kuski+avokki+4 lasta...henkilöautossa kuvineen.
Pitää olla niin saatanan lapsellinen, että vaarantaa jopa lasten turvallisuuden sillä, että pienimmällä ei ole turvavöitä kun istuu isosiskon 9 v sylissä.
Se 9 v ihan varmasti jaksaa pidellä pari vuotiasta kolaritilanteessa.....
Suututtaa niin ettei veri kierrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus käy onneksi niin, että kun lapset kasvavat nuoriksi aikuisiksi, alkaa äidin valta murtua ja isän yhteydenotto suoraan lapsiin voi onnistuakin. Eihän tuo tilanteesi itsetuntoasi imartele, mutta törkeästihän äiti kohtelee ennen kaikkea isää. Ette te nyt tuolle oikein mitään voi. Parin vuoden päästä tilanne voi olla jo ihan eri.
Tuskinpa on eri tilanne. Tuon ikäisille ei voi enää syöttää mitään ohjailevia ajatuksia vaikka äitipuolet niin haluavatkin uskoa. En ole isääni vanhempieni eron jälkeen tavannut ja äitini ei liity siihen asiaan millään tavalla. Kyllä teinilläkin on silmät päässä ja sanomattakin ymmärtää asioita.
Voi luoja, teinit on täysin manipuloitavissa. Meillä miehen lapset kyllä kävi teininä, mutta aina semmoista puolinegaa tänne ja vielä parikymppisenä näki heti ilmeestä, onko seurusteltu lähipäivinä äitinsä kanssa vai ei. Jos oli käyty äidillään, negaatio meitä kohtaan oli tosi kovaa. Ja jos ei oltu nähty äitiä, olivat oikein rentoja ja mukavia. Se oli niin läpinäkyvää. Sylttytehdas sille käytökselle oli ilmiselvä ja käyttivät todennäköisesti paljon aikaa meidän mollaamiseen. Nyt lapset ovat aikuistuneet ja ovat mukavia. He näkevät vihdoin sen, millainen paska heidän äitinsä on. Ovat nähneet jo vuosia. Isästään pitävät kovin, ovat aina pitäneet. Osaavat vasta nyt nähdä, mitkä syyt ovat johtaneet eroon ja ovat monesti puuskahtaneet suoraan, miten ymmärtävät isäänsä ja kuinka isä on koskaan voinut äitiä edes katsella. Muistavat lapsuudestaan sen kaiken, mitä teki äiti ja mitä isä. Kuka välitti, huolehti, näki vaivaa ja oli se vanhempi. Toinen käy esimerkiksi terapiassa purkamassa äitisuhdettaan ja terapeuttikin oli sanonut, että isästä on näköjään lämpimät muistot ja se on kantanut elämässä, kun toinen vanhempi on ollut turvallinen ja välittävä.
Ja tämä ei ole keksittyä. Minä en ole eroon syy, tulin kuvioihin vasta pari vuotta eron jälkeen. Mies hakkui eksänsä samantein, mutta vähän ajattelin ensin, että niinhän ne eksät on aika kamalia. Mutta on se. Itseasiassa miehellekin on valjennut pikkuhiljaa, kuinka huono äiti tuo onkaan ollut ja aina vaan mennyt vanhemmiten pahemmaksi. Huijaa, valehtelee, varastaa, jopa omilta lapsiltaan. Itsekyys ja välinpitämättömyys on muuttunut vielä tökerömmäksi. Vai mitä pitäisi ajatella äidistä, joka vie aikuiselta lapseltaan jopa mummun lähettämän rahan kirjekuoresta valmistujaislahjaksi ja liimaa sen takaisin laittaen vain kortin? Jää kiinni, koska mummu kysyi rahasta. Lapsi olikin jo ihmetellyt, miksi äiti oli kirjeen avannut ja siksi halusi vähän skannata mummulta asiaa, koska epäilys oli jo valmiiksi.
JOskus teinejä ei vaan kiinnosta siirtyä paikasta toiseen, jos ei ole just jotain elokuvahuvituksia tai muuta tarjolla. Kiinnostaa enemmän kaverit tai ihan vaan omassa huoneessa hengailu. Jos isän luona ei ole oma koti, ottaa päähän olla enemmän tai vähemmän vieraana.
Mun poika aikoinaan teki saman. Laittoi isänsä valitsemaan hänet tai tämän naisen.
Mutta joo, siihen oli ihan syy..
Siis eihän nämä ole suhteen alussa teinejä olleet lukekaa nyt aloitus!
Onko tyttöjä vai poikia?
Varsinkin pojilla usein isä on niin tärkeä, ettei äiti edes pysty mustamaalaamaan vaan isä on kaikki kaikessa.
Joku todellinen pettymys taustalla? Eikä ap kerro kaikkea.
En mä tiedä onko iällä merkitystä, tiedän 45-vuotiaan miehen joka vihaa isänsä uutta vaimoa.
Aloittaja ei nyt kuitenkaan tilanteelle mitään voi. Aika kuluu ja teinit aikuistuvat. Yleensä.
Miksei isä suostu tapaamaan lapsia niin ettei ap ole paikalla? Miksi, vastaa ap tähän!
Miksi aina kuvitellaan, että äiti on kaiken paha keksinyt? Kyllä niillä lapsillakin on tunteet. Ihan hyvin jo 10v ikäinen voi suuttua isälle siitä, että tämä hylkää - siitähän lapsen kannalta on usein erossa kyse, toinen vanhemmista lähtee yhteisestä kodista ja lapselle tärkeä yksikkö hajoaa. Lapsella on oikeus olla surullinen, ahdistunut ja vihainen ja hänellä on jopa oikeus itse miettiä, miten saa elämänsä sellaiseksi, että sitä haluaa elää. Jos isän kanssa ei yksinkertaisesti ole enää hyvä olla, niin miksi pitää väkisin sellaista leikkiä?