Olenko nalkuttava akka vai onko mieheni vain herkkis?
Mielestäni mieheni on todella jollain tapaa herkkähipiäinen, ottaa kaiken aina itseensä, ei kestä kritiikkiä, ei usein edes rakentavaa sellaista, on jollain tapaa perfektionisti, liekö sillä sitten vaikutusta. Hän valittaa aina, kuinka ärsyttävää on, jos vaikka satun neuvomaan häntä jossain, ilman että hän on pyytänyt apua. Hän ottaa neuvomisenkin kritisointina, vaikka en sano mitään huonoon sävyyn vaan usein ihan ystävällisesti sanon jostain asiasta. Esimerkki: meillä minä olen enimmäkseen hoitanut kotia, koska olen ollut äitiysvapaalla, hoidan siivouksen jne. Noh, jos mies on vaikka laittamassa tiskejä koneeseen ja latoo niitä sinne miten sattuu, saatan ystävällisesti sanoa, että nämä lautaset mahtuu tähän parhaiten ja nämä toiset tuohon. Koska olen nyt vain kokemuksesta tämän huomannut ja tahdon vain vilpittömästi auttaa, en suinkaan kritisoida (ja koska seuraavana päivänä minä kuitenkin joudun lautaset uudelleen sitten järjestämään) Tämä oli vain yksi esimerkki ja olen sanonut monesti, että useimmiten haluan vain auttaa häntä jotta asiat sujuisivat paremmin. Hänen mielestään en saisi puuttua ja että jokainen tekee asiat omalla tavallaan, eikä minun tapani ole suinkaan ainut oikea tai paras. Myönnän, että pidän kyllä siististä kodista, ja siksi olenkin sanonut että voin hoitaa siivouksen. Mies ei yksinkertaisesti osaa siivota (siis ihan oikeasti), tekee kyllä kotitöitä, kuten kerää leluja ja järjestää tavaroita. Mutta imuroimisesta, lattioiden luuttuamisesta tai vessan pesusta ei tule yhtään mitään. Vaadinko mieheltä liikaa? Olenko joku konrtollifriikki? Myönnän miettineeni käytöstäni paljon viime aikoina, olen itsekin perfektionisti tietyissä asioissa, mies taas toisenlaisissa. Entäs, jos haluan miehenikin osallistuvan esimerkiksi suursiivokseen, annanko imurin kouraan ja jälki on sitten mitä on, ja minun on se hyväksyttävä? Tosi sekavaa, toivottavasti joku jaksoi lukea.
Kommentit (74)
Juuri noin minä tekisin ja teen. Annan miehen pestä astiat koneella omalla tavallaan. Pesee sitten vaikka kaksi kertaa, jos ei saa täytettyä konetta tarpeeksi tiiviiksi. Mielestäni pikkujuttu. Vauvan bodyn vaihtaisin itse sanomatta yhtään mitään . Ei ole suuri työ. Vessan siivoomisesta voisin sanoa, että siivoa sinä vaikka vessa niin minä hoidan keittiön siivouksen. Antaisin kuitenkin siivota aivan rauhassa omalla tavallaan, vaikka ei siivoaisi samalla lailla kuin minä tai ei siivoisi sitä mielestäni yhtä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Et ehkä nalkuttava mutta ärsyttävä. Entä jos miehesi alkaisi sinulle kertomaa joka välissä että hänen mielestään pyyhit peilin liinalla väärään suuntaan tai että tyhjennät tiskikoneen väärässä järjestyksessä ja laitat lasit väärin hyllyyn. On eria asia siivota huonosti kuin eri tavalla ja sinun siisteyskriteerisi on varmaan eri kuin miehelläsi, mutta en minä ainakaan jaksaisi siivota jos joka kerta siivouksen jälkeen kiitoksen sijaan saisinkin huomautuksen tekotavasta tai kohdista jotka on huonosti siivottu.
Mies 41v
Tämä. Valtaosa naisista ei ymmärrä OLLENKAAN, miten miehiä pitää käsitellä. Nainen lähtee siitä oletuksesat että hänen tapansa tehdä asiat on ainoa oikea ja mies on pikkulapsi jolle pitää kaikki neuvoa koska se ei ymmärrä mistään mitään.
Miten pitkään viitsisitte itse katsella ihmistä joka puuttuu jokaiseen pikkuasiaan, kuten nyt vaikka tiskikoneen täyttämiseen? On ihan yksi lysti mahtuuko sinne yksi tai kaksi lautasta enemmän tai vähemmän.
Jos haluaa että asiat tehdään täsmälleen omalla tavalla, on parasta tehdä ne itse. Mikään ei ole niin alentavaa kuin jatkuva toisen neuvominen.
Kannattaa myös miettiä, että jos teillä olisi vaikka toinen nainen kämppiksenä, neuvoisitteko kaiken aikaa? Ei. Ette kehtaisi. Mutta miestä saa muka kohdella miten vaan. Vaikka yksikään ihminen, sen enempää mies kuin nainen ei yleensä siedä sitä että neuvotaan pyytämättä.
Kaikkien naisten pitäisi lukea Laura Doylen kirja "Surrendered Wife". Sen opeilla huomaa että kun vaan on miehelleen kiltti, sinulla on yhtäkkiä mies joka tekee pyytämättä kaiken mitä haluat -aivan riittävän hyvin. Ei ehkä niin kuin sinä tekisit, mutta mielellään ja riittävän hyvin.
t: 12 vuotta naimisissa ollut nainen joka heti yhteen muutettaessa päätti ettei ala käyttäytyä kuin äitinsä. Minä olen naimisissa aikuisen miehen kanssa ja lähden siitä oletuksesta että hän osaa hoitaa kaiken vähintään yhtä hyvin kuin minä, vaikkakin ehkä eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Aika lapsellinen olet. Juuri sinun standardilla ja tavallasi pitää kaikki tehdä. Koska sinähän se sitä taloutta loppupeleissä pyörität. Ja tiskikoneen ihan päälle napautat, tyhjennät ja vastaat siitä, että neljän hengen tiskit tulevat ajoissa pestyksi. Että tajuammeko nyt varmasti, mitä epäjärjestystä ja turhuutta seuraa siitä, että osa tiskeistä ei jäisi ulkopuolelle. Sinä osaat paremmin. Mami järjestää!
Onko kiva olla miehesi pikku-mami? Voitko edes aavistaa miten typerää on mitätöidä toisen työpanos purkamalla toisen latomat tiskit TEHOSTAMISEN nimissä? Missä aikuisen ihmisen kunnioitus? Teetkö lapsillesi näin tai suunnitteletko tekeväsi, kun he opettelevat kotitöitä? Kun jälki ei ole hyvää, niin heidän tietäen menet korjaamaan. Mikä se viestisi oikein on? Onko mitään mahdollisuutta siihen, että osaisit keksiä jonkun muun tavan hoidella ne tiskit? Vaikka ongelman pääsi sisällä tai sitten vaikka tiskaat käsin..tulee näin heti mielen.
Lasten kannalta voisit vielä miettiä sen, että minkä vinksahtaneen mallin välitätte heille parisuhteen ja sukupuolten välisestä dynamiikasta, jos junnaatte tollaseen kuvioon.
Mulla meni nyt vähän yli hilseen tää sun kommentti. Ei, ei ole kiva olla miehen pikku mami. Mutta sellaista se on, kun miehen oma äiti on passannut miestä yli 20 vuotiaaksi, niin mies ei osaa mitään tehdä. Edelleen, kiva tietenkin kun jutellaan tästä siivousasiasta, mutta tämä ei ollut aloitukseni pointtina ihan. Ja kyllä, kun opetan lastani laittamaan tiskit koneeseen, kerron, että sen voi tehdä järjestelmällisesti siten että mahdollisimman paljon mahtuu. Oletkos itse jotenkin vinksahtanut?
Ap
Ap
Ap, sä et ole yksin. Tuollaisia pirttihirmuja on varmaan puolet naisista. Ja ei, ne ei tajua itse miten naurettavia kontrollifriikkejä ovat. Kaiken vaan pitää olla niiiiin täydellistä. Kulissit kuntoon:)
Vierailija kirjoitti:
Opin jo aikaisessa vaiheessa sen että jos haluan että mies tekee kotitöitä, minun on lopetettava neuvominen. Eli mieheni täyttää astia pesukoneen juuri sillen kuin Ap selitti. Mutta sekin täytö on apu nyt kun olen töissä.
Imurointi, anna imuroida sillä putkella jos se haluaa tehdä asian hankalaksi. Sehän sen työn tekee. Onpa sinulla sitten seuraavana päivänä vähempi imuroitavana. Jos pyykit on ripustettu väärin, käy korjaamassa niin että se ei huomaa. Ne on kuitenkin sinnepäin.
Miltä se tuntuisi jos miehesi olisi koko ajan neuvomassa, miten pyyhkiä pölyjä. Aika nopeasti heittäisit rätin lattialle ja sanoisit pyyhi ite.....
Itse olen aika pedanttinen ja haluaisin että asiat tehdään minun tavalla, mutta kun on perhe ja kaikki asuu samassa kodissa, niin minun oli pakko hellittää. Ei ne kiittänyt minua täydellisesti täytetystä astianpesukoneesta, mutta enemmän kiitos sain kun istuin lasten kanssa lukemassa ja vietin aikaa heidän kanssa. Jos mies laittoi väärin astiat koneeseen niin meille jäi yhteistä aikaa. Huomasin että hänkin oli paremmalla tuulella kun sai tehdä itse ilman minun nalkuttamista.
Yritä löytää miehesi avusta jotain positiivista, eikä niinkään etsimällä virheitä.
Kiitos asiallisesta kommentista. Olen ehkä juuri sinun kaltaisesi ja tiedostan olevani pedanttinen. Mutta omille piirteilleen ei loppupeleissä mitään voi vaikka voinkin muuttaa tapojani tiettyyn pisteeseen. Näen kyllä positiivista miehen avussa, ja en suinkaan nalkuta vaan asiallisesti kerron, jos joskus jotain huomautettavaa näen.
Ap
Mua ei mikään niin vituta
(Olen nainen!!!)
Kun pikkumainen ukkoni valittaa juuri astianpesukoneesta tai roskiskaapista tai ilmalämpöpumpusta, jota olen kovilla pakkasilla laittanut paria astetta lämpimämmälle ( yleensä 19°) .. Piilottaa multa kaukkarin jotten saa " tuhlattua sähköä".
Samaa teet sinä, alistat toista. Kohta saat ihan rauhassa järkkäillä astioitasi, jos et lopeta.
Toivon että miehesi alkaa nalkuttamaan sulle.
Älä valita turhista asioista kuten mihin astiat "kuuluu" koneessa laittaa.. Se on IHAN SAMA.
Mä olin 15 vuoden suhteessa just tuollainen pirttihirmu:/ Nyt vasta eron jälkeen ymmärrän mitä "saavutin" tuolla käytöksellä.Eli en ikinä enää "ohjeista" miestä tekemään sillä tavalla asioita,jotka on minun mielestäni oikein.Miehen tapa tehdä asioita on yhtä oikea!:)
T. uudessa parisuhteessa oleva
Vierailija kirjoitti:
Täh? Mä mottaisin jos joku koittaa tulla sanomaan kuinka lautaset järkätään, kun sellaista ei tehdä jos haluaa säilyttää sovun.
Ja vauvan tahraiset vaatteet laitan heti likoamaan tai ruittaan tahranpoistoainetta.
Joku koittaisi auttaa jotta ei tarvitsisi pestä montaa koneellista kun ne mahtuisivat kerralla, jotta säästyisi luontoa ja rahaa, ja se yllyttää sinut väkivaltaan? Ok, onpa tosi hyvin suhteutettua.
Toki taisit liioitella mutta kun liioittelet väkivalta-aiheella, se saa sinut ikävä kyllä silti kuulostamaan väkivaltaiselta ihmiseltä vaikka et olisi. :l
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ehkä nalkuttava mutta ärsyttävä. Entä jos miehesi alkaisi sinulle kertomaa joka välissä että hänen mielestään pyyhit peilin liinalla väärään suuntaan tai että tyhjennät tiskikoneen väärässä järjestyksessä ja laitat lasit väärin hyllyyn. On eria asia siivota huonosti kuin eri tavalla ja sinun siisteyskriteerisi on varmaan eri kuin miehelläsi, mutta en minä ainakaan jaksaisi siivota jos joka kerta siivouksen jälkeen kiitoksen sijaan saisinkin huomautuksen tekotavasta tai kohdista jotka on huonosti siivottu.
Mies 41v
Tämä. Valtaosa naisista ei ymmärrä OLLENKAAN, miten miehiä pitää käsitellä. Nainen lähtee siitä oletuksesat että hänen tapansa tehdä asiat on ainoa oikea ja mies on pikkulapsi jolle pitää kaikki neuvoa koska se ei ymmärrä mistään mitään.
Miten pitkään viitsisitte itse katsella ihmistä joka puuttuu jokaiseen pikkuasiaan, kuten nyt vaikka tiskikoneen täyttämiseen? On ihan yksi lysti mahtuuko sinne yksi tai kaksi lautasta enemmän tai vähemmän.
Jos haluaa että asiat tehdään täsmälleen omalla tavalla, on parasta tehdä ne itse. Mikään ei ole niin alentavaa kuin jatkuva toisen neuvominen.
Kannattaa myös miettiä, että jos teillä olisi vaikka toinen nainen kämppiksenä, neuvoisitteko kaiken aikaa? Ei. Ette kehtaisi. Mutta miestä saa muka kohdella miten vaan. Vaikka yksikään ihminen, sen enempää mies kuin nainen ei yleensä siedä sitä että neuvotaan pyytämättä.
Kaikkien naisten pitäisi lukea Laura Doylen kirja "Surrendered Wife". Sen opeilla huomaa että kun vaan on miehelleen kiltti, sinulla on yhtäkkiä mies joka tekee pyytämättä kaiken mitä haluat -aivan riittävän hyvin. Ei ehkä niin kuin sinä tekisit, mutta mielellään ja riittävän hyvin.
t: 12 vuotta naimisissa ollut nainen joka heti yhteen muutettaessa päätti ettei ala käyttäytyä kuin äitinsä. Minä olen naimisissa aikuisen miehen kanssa ja lähden siitä oletuksesta että hän osaa hoitaa kaiken vähintään yhtä hyvin kuin minä, vaikkakin ehkä eri tavalla.
Mahtavaa, aion lukea kirjan. Kirjoitukseni tarkoitus olikin saada näkökulmia tilanteeseen, itse kun en nähtävästi asiaa tajua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni nyt vähän yli hilseen tää sun kommentti. Ei, ei ole kiva olla miehen pikku mami. Mutta sellaista se on, kun miehen oma äiti on passannut miestä yli 20 vuotiaaksi, niin mies ei osaa mitään tehdä. Edelleen, kiva tietenkin kun jutellaan tästä siivousasiasta, mutta tämä ei ollut aloitukseni pointtina ihan. Ja kyllä, kun opetan lastani laittamaan tiskit koneeseen, kerron, että sen voi tehdä järjestelmällisesti siten että mahdollisimman paljon mahtuu. Oletkos itse jotenkin vinksahtanut?
Ap
Ap
Jeesus että puhutkin miehestäsi alentuvasti.
Kuulostat muuten ihan kontorollifriikiltä äidiltäni. Hän tappoi minusta kaiken tekemisen ilon sillä, että aina kun olin jotain kotityötä tehnyt, kommentti oli "kiva kun teit, mutta...." ja sitten kerrottiin taas uusi sääntö miten asia olisi pitänyt tehdä paremmin. Oikein.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei mikään niin vituta
(Olen nainen!!!)
Kun pikkumainen ukkoni valittaa juuri astianpesukoneesta tai roskiskaapista tai ilmalämpöpumpusta, jota olen kovilla pakkasilla laittanut paria astetta lämpimämmälle ( yleensä 19°) .. Piilottaa multa kaukkarin jotten saa " tuhlattua sähköä".
Samaa teet sinä, alistat toista. Kohta saat ihan rauhassa järkkäillä astioitasi, jos et lopeta.
Toivon että miehesi alkaa nalkuttamaan sulle.
Hah, se nalkuttaa jo, mutta eri jutuista nääs :D
Ap
Minulla mies neuvoo minua joka saamarin asiassa. Siivota pitäisi tietyllä tavalla, pyykätä tietyllä tavalla, hoitaa asiat x järjestyksessä y, täyttää joku säiliö kohtaan a eikä b jne.. Hän ei varmaan tajua olevansa ärsyttävä, mutta hän olettaa että asiat hoidetaan hänen tavallaan. Siisteyskäsityksemme on samanlainen (molemmat tykkää siististä), eli haluamme samanlaisen lopputuloksen. Mutta päädymme samaan lopputulokseen eri reittejä. On äärimmäisen rasittavaa että joku tulee viereen kyttäämään miten hoidan jotain asiaa, kun saan sen kuitenkin valmiiksi tavalla tai toisella. Nykyään teen niin että "jos minun tapa tehdä ei kelpaa, niin tee itse", ja tämä on kyllä auttanut, nykyään mies ei puutu niin paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Otanko nyt siis sen linjan, jos kerran neuvominen koetaan ärsyttäväksi, että tehköön mies miten tahtoo, vaikka sitten pestäisiin 2 koneellista tiskiä 1 sijaan, vauvalla olisi likainen body 5 päivää, koska mies ei sitä vaihda, ellen siitä sano? Tai jätänkö siivoamatta vessan, kunnes mies tajuaa siivota?
Ap
Kyse on puuttumisesta toisen tekemisen tapaan. Eli älä puutu tiskikoneen täyttämisen tapaan. Ei tarvi myöskään sitä toista koneellista pestä - pese vaikka aamupalan jälkeen, kun se on täynnä.
Etkö sinä vaihda vauvalle yöksi yöpukua ja aamulla puhdasta paitaa? Vauva-asiassa, älä neuvo mikä body, kun mies on sitä juuri vaihtamassa.
Vessan siivouksessa, älä neuvo silloinkin mies on sitä pesemässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm..olen sitä mieltä, että lopeta täysin neuvominen kaikissa tiskikoneen täyttöön verrattavissa asioissa. Se on todella ärsyttävää ja turhaa.
Mutta mielestäni "oikeista asioista" pitää voida parisuhteessa keskustella, eikä ole oikein jos toinen alkaa heti mököttää tai ryhtyy marttyyriksi. Eli en alkaisi varoa toisen herkkyyttä, jos kyse olisi vaikka ajankäytöstä, lapsen asioista tai kotitöiden jakamisesta sinänsä.Kiitos hyvästä kommentista (perustellusta). Mielestäni en kovin turhista asioista neuvo, mutta se onkin subjektiivinen näkemykseni. Aion jatkossa yrittää vieläkin vähemmän sanoa yhtään mistään "turhasta". Minunkin mielestäni ainakin tärkeistä asioista parisuhteessa tulee voida keskustella/huomauttaa ilman pelkoa siitä että mies lähtee ovet paukkuen pois. Tämä ei vain useinkaan toteudu meillä.
Ap
Lisään että kyllä minusta myös kotitöiden tekemisessä/lasten hoitamisessa on asioita, joista voi sanoa. Esim jos toinen tiskaa ja astiat eivät ole sen jälkeen puhtaita. Tai tosiaan jos vauvalla on 5pv samat vaatteet. Tai todellakin jos lapset pelaavat tabletilla koko päivän eivätkä saa ruokaa kun ovat isänsä hoivissa. Mutta tiskikoneen täyttötapa, imurointitapa ja vastaavat eivät ole minusta huomautuksen, saati konfliktin arvoisia. Ja itse olen huomannut, että siinä missä mies tekee joitain asioita mielestäni "väärin", niin minäkin teen monia asioita eri tavalla kuin hän ehkä tekisi, mutta ei hän koskaan huomauttele...joten en minäkään (koska en pitäisi siitä, että minulle huomautellaan asioista, jotka teen ihan ok). Tässä tosin on huomattava että teemme molemmat yhtä paljon kotitöitä ja elämme muutenkin tasa-arvoisesti.
Toivoisin myös hieman ymmärrystä niille sotkuisemmille osapuolille parisuhteessa. Mulle siivoaminen ei vaan ole niin tärkeää, tietenkin pidän yllä perussiisteyttä mutta minusta pikkulapsiperheen arjessa lelut saavat jäädä lattioille yöksi, majat paikalleen, pöydälle sanomalehtiä levälleen ja kenkiä eteiseen sikin sokin. Olisi raskasta jos puoliso yrittäisi pakottaa siihen, että kodin on aina oltavat tip top.
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa, aion lukea kirjan. Kirjoitukseni tarkoitus olikin saada näkökulmia tilanteeseen, itse kun en nähtävästi asiaa tajua.
Ap
Tosi hienoa jos olet valmis tarkastelemaan itseäsikin avoimin silmin. Ja haluan vielä sanoa, että Laura Doyle on feministi ja uranainen, eli kirjassa ei ole kyse mistään hellan ja nyrkin välissä olemisesta. Eikä toisaalta siitä, että miestä manipuloitaisiin. Vaan siitä että miehen sallitaan olla oma miehekäs itsensä.
Nykymaailma on oikeasti miehille vaikea paikka ja kun nainen hallitsee kotona, niillä ei tavallaan ole "paikkaa mihin mennä". Ja kuitenkin valtaosa miehistä mielellään tekee kaikkensa perheen eteen ja hemmottelee vaimojaan jne, kunhan niille vaan antaa tilaa tehdä niin. (hyvät miehet siis, huonoihin ei tietenkään kannata aikaansa tuhlata.)
t: kirjasta vinkannut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei mikään niin vituta
(Olen nainen!!!)
Kun pikkumainen ukkoni valittaa juuri astianpesukoneesta tai roskiskaapista tai ilmalämpöpumpusta, jota olen kovilla pakkasilla laittanut paria astetta lämpimämmälle ( yleensä 19°) .. Piilottaa multa kaukkarin jotten saa " tuhlattua sähköä".
Samaa teet sinä, alistat toista. Kohta saat ihan rauhassa järkkäillä astioitasi, jos et lopeta.
Toivon että miehesi alkaa nalkuttamaan sulle.Hah, se nalkuttaa jo, mutta eri jutuista nääs :D
Ap
No en ihmettele, nalkuttaisin minäkin.
En mäkään nalkuttanut miehelle ennenkuin siitä kuoriutui oikein kunnon päänaukoja.
Sitten rupesin minäkin sanomaan niistä kaikista kymmenistä asioista joista en ole solidaarisuuttani ikinä naukunut
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, perhe ja parisuhde on tiimipeliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni nyt vähän yli hilseen tää sun kommentti. Ei, ei ole kiva olla miehen pikku mami. Mutta sellaista se on, kun miehen oma äiti on passannut miestä yli 20 vuotiaaksi, niin mies ei osaa mitään tehdä. Edelleen, kiva tietenkin kun jutellaan tästä siivousasiasta, mutta tämä ei ollut aloitukseni pointtina ihan. Ja kyllä, kun opetan lastani laittamaan tiskit koneeseen, kerron, että sen voi tehdä järjestelmällisesti siten että mahdollisimman paljon mahtuu. Oletkos itse jotenkin vinksahtanut?
Ap
Ap
Jeesus että puhutkin miehestäsi alentuvasti.
Kuulostat muuten ihan kontorollifriikiltä äidiltäni. Hän tappoi minusta kaiken tekemisen ilon sillä, että aina kun olin jotain kotityötä tehnyt, kommentti oli "kiva kun teit, mutta...." ja sitten kerrottiin taas uusi sääntö miten asia olisi pitänyt tehdä paremmin. Oikein.
Alentuvasti? Ehkä vika onkin minussa? Totuus on nyt kuitenkin se, että miehen äiti on miestä passannut, eikä hänen ole mitään tarvinnut tehdä. Siitä nyt ei pääse yli eikä ympäri.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei mikään niin vituta
(Olen nainen!!!)
Kun pikkumainen ukkoni valittaa juuri astianpesukoneesta tai roskiskaapista tai ilmalämpöpumpusta, jota olen kovilla pakkasilla laittanut paria astetta lämpimämmälle ( yleensä 19°) .. Piilottaa multa kaukkarin jotten saa " tuhlattua sähköä".
Samaa teet sinä, alistat toista. Kohta saat ihan rauhassa järkkäillä astioitasi, jos et lopeta.
Toivon että miehesi alkaa nalkuttamaan sulle.Hah, se nalkuttaa jo, mutta eri jutuista nääs :D
Ap
No en ihmettele, nalkuttaisin minäkin.
En mäkään nalkuttanut miehelle ennenkuin siitä kuoriutui oikein kunnon päänaukoja.
Sitten rupesin minäkin sanomaan niistä kaikista kymmenistä asioista joista en ole solidaarisuuttani ikinä naukunut
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, perhe ja parisuhde on tiimipeliä.
Heh, hauskaa sinänsä. Mutta sitähän sinä et tiedä, kuka aukoi päätänsä ensin, minä vai mieheni. Mies mm. heti suhteen alussa alkoi valittamaan siitä, kuinka minä en osaa pitää huolta tavaroista, kosken puhelimeen ja tietokoneeseen likaisilla (hänen mielestään kädet pitää aina pestä ennen elektroniikkaan koskemista) käsillä. Että kuka onkaan se kontrollifriikki? Kaikilla taitaa vain olla eri kontrollin kohteet...Minulle on se ja sama onko puhelimen ruutu rasvainen vai kiiltääkö se...
Ap
Ei ole väliä sinänsä, paitsi että järjestämällä säästyy vettä ja pesuainetta sekä sähköä, koska koneeseen mahtuu enemmän tiskejä. Ja lattioita ei pidä luututa minun mieleni mukaan, mutta mies ei näe tarvetta luuttuamiselle koskaan. Joten siis luuttuan itse. Tunnustan, että saatan pingottaa siivoamisessa, mutta jos on kaksi erilaista ihmistä, joilla eri siivouskäsitys, niin kyllä mielestäni sen toisenkin osapuolen tulee huomioida minut, eikä vain minun mukautua hänen tyyliinsä? Mitähän väliä sillä on, jos sanon ystävällisesti, että voisitko laittaa syvät lautaset tähän ja matalat tuohon, niin saadaan kaikki tiskit mahtumaan? Muuta kuin että se nyt sattuu ärsyttämään? Minuako ei ärsytä miehen avuttomuus siivoamisessa? Voinhan minäkin OIKEASTI alkaa nalkuttamaan, että mies tekee 50% kotitöistä 10% sijaan.
Ap