Olenko nalkuttava akka vai onko mieheni vain herkkis?

Vierailija kirjoitti:

Ja itse olen huomannut, että siinä missä mies tekee joitain asioita mielestäni "väärin", niin minäkin teen monia asioita eri tavalla kuin hän ehkä tekisi, mutta ei hän koskaan huomauttele...joten en minäkään (koska en pitäisi siitä, että minulle huomautellaan asioista, jotka teen ihan ok).

Tämä. Pikkuasioista -tai edes isommista- huomauttelu on yleensä hyvin epätyypillistä miehillä. Toki sellaisiakin miehiä on, mutta jos oikein katselette ympärillenne, naiset ne yleensä huomauttelee ja ovat sitten kärttyisiä ja kodin ilmapiiri helposti pilalla. Lisäksi siitä tulee naiselle sellainen olo, että "aina mun pitää kaikesta huolehtia kun ei tuo osaa mitään", ja kun on tarpeeksi huomauteltu ja kantapäät paukkuen parhaissa tapauksissa imuroitu uudelleen marttyyrinkruunu loistaen saa kohta todella huolehtiakin kaikesta. Koska tuollainen jatkuva huomauttelu saa miehissä (ja lapsissa, ja naisissa myös) aikaan sellaista opittua avuttomuutta. Ei viitsitä auttaa kun tietää ettei kumminkaan kelpaa.

t: kirjasta vinkannut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni nyt vähän yli hilseen tää sun kommentti. Ei, ei ole kiva olla miehen pikku mami. Mutta sellaista se on, kun miehen oma äiti on passannut miestä yli 20 vuotiaaksi, niin mies ei osaa mitään tehdä. Edelleen, kiva tietenkin kun jutellaan tästä siivousasiasta, mutta tämä ei ollut aloitukseni pointtina ihan. Ja kyllä, kun opetan lastani laittamaan tiskit koneeseen, kerron, että sen voi tehdä järjestelmällisesti siten että mahdollisimman paljon mahtuu. Oletkos itse jotenkin vinksahtanut?

Ap

Ap

Jeesus että puhutkin miehestäsi alentuvasti.

Kuulostat muuten ihan kontorollifriikiltä äidiltäni. Hän tappoi minusta kaiken tekemisen ilon sillä, että aina kun olin jotain kotityötä tehnyt, kommentti oli "kiva kun teit, mutta...." ja sitten kerrottiin taas uusi sääntö miten asia olisi pitänyt tehdä paremmin. Oikein.

Alentuvasti? Ehkä vika onkin minussa? Totuus on nyt kuitenkin se, että miehen äiti on miestä passannut, eikä hänen ole mitään tarvinnut tehdä. Siitä nyt ei pääse yli eikä ympäri.

Ap

Ei kukaan sanokaan, että miehessäsi ei olisi vikaa. Varmaan on totta, että hänen äiti on passannut hänet "pilalle". Mutta sinä olet hänet puolisoksesi kuitenkin valinnut. Kaikkine vikoineen. Meissä kaikissa on vikoja, ja se pitää hyväksyä. Koska jos mies huomaa, että olet häneen tyytymätön, niin rakkaus hänen puoleltaan alkaa vähetä. Ei kukaan halua olla liitossa, jossa puoliso ei ole tyytyväinen.. Ei kukaan jaksa rakastaa sellaista, joka kritisoi koko ajan. 

Tee testi. Ota 3 viikon projekti, jonka aikana et sano miehelle YHTÄÄN kritiikin sanaa etkä neuvoa. Vaikka mielestäsi kuinka syytä olisi. ET sano mitään negatiivista. Puret vaikka hammasta yhteen mutta et sano. Sen sijaan kehut, jos se tekee edes jotain etäisesti hyvällä tavalla. Katso mitä tästä seuraa :) . Voipa olla, että mies jopa innostuu tekemään enemmän tai kysymään sinulta miten toivot asian x hoidettavan ;) . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opin jo aikaisessa vaiheessa sen että jos haluan että mies tekee kotitöitä, minun on lopetettava neuvominen. Eli mieheni täyttää astia pesukoneen juuri sillen kuin Ap selitti. Mutta sekin täytö on apu nyt kun olen töissä. 

Imurointi, anna imuroida sillä putkella jos se haluaa tehdä asian hankalaksi. Sehän sen työn tekee. Onpa sinulla sitten seuraavana päivänä vähempi imuroitavana. Jos pyykit on ripustettu väärin, käy korjaamassa niin että se ei huomaa. Ne on kuitenkin sinnepäin. 

Miltä se tuntuisi jos miehesi olisi koko ajan neuvomassa, miten pyyhkiä pölyjä. Aika nopeasti heittäisit rätin lattialle ja sanoisit pyyhi ite.....

Itse olen aika pedanttinen ja haluaisin että asiat tehdään minun tavalla, mutta kun on perhe ja kaikki asuu samassa kodissa, niin minun oli pakko hellittää. Ei ne kiittänyt minua täydellisesti täytetystä astianpesukoneesta, mutta enemmän kiitos sain kun istuin lasten kanssa lukemassa ja vietin aikaa heidän kanssa. Jos mies laittoi väärin astiat koneeseen niin meille jäi yhteistä aikaa. Huomasin että hänkin oli paremmalla tuulella kun sai tehdä itse ilman minun nalkuttamista.

Yritä löytää miehesi avusta jotain positiivista, eikä niinkään etsimällä virheitä.

Kiitos asiallisesta kommentista. Olen ehkä juuri sinun kaltaisesi ja tiedostan olevani pedanttinen. Mutta omille piirteilleen ei loppupeleissä mitään voi vaikka voinkin muuttaa tapojani tiettyyn pisteeseen. Näen kyllä positiivista miehen avussa, ja en suinkaan nalkuta vaan asiallisesti kerron, jos joskus jotain huomautettavaa näen.

Ap

Nauhoita joskus sanomiset, se mikä sinun mielestä kuulostaa asiallisesti voi toisen korvaa olla nalkuttamista. Jos olet astianpesukoneen täytöstä sanonut parikin kertaa ja hän vieläkin täyttää sinun mielestä väärin, niin silloin kannattaa luovuttaa. Koska sitten se on jo nalkuttamista. Miksi on tarve mennä neuvomaan jos toinen tekee? Miksi sinun siitä pitää mennä sanomaan? Ymmärrän että haluat saada kaiken tehtyä kerralla, mutta se on myös miehesi koti ja joskus voi luovuttamisella saada suurempi voitto.

aapeet ja yläpeukuttajat ovat tyypillisiä avioliiton/parisuhteen rikkoja naisia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla mies neuvoo minua joka saamarin asiassa. Siivota pitäisi tietyllä tavalla, pyykätä tietyllä tavalla, hoitaa asiat x järjestyksessä y, täyttää joku säiliö kohtaan a eikä b jne.. Hän ei varmaan tajua olevansa ärsyttävä, mutta hän olettaa että asiat hoidetaan hänen tavallaan. Siisteyskäsityksemme on samanlainen (molemmat tykkää siististä), eli haluamme samanlaisen lopputuloksen. Mutta päädymme samaan lopputulokseen eri reittejä. On äärimmäisen rasittavaa että joku tulee viereen kyttäämään miten hoidan jotain asiaa, kun saan sen kuitenkin valmiiksi tavalla tai toisella. Nykyään teen niin että "jos minun tapa tehdä ei kelpaa, niin tee itse", ja tämä on kyllä auttanut, nykyään mies ei puutu niin paljoa. 

Täällä on nyt tullut tosi paljon silmiä avaavia kommentteja. Ehkä tosiaan kuvittelen, että minun tapani on parempi ja siksi miestä neuvon. Voin kuitenkin vilpittömästi sanoa, että en sano huonoon sävyyn vaan ystävällisesti ja tarkoitukseni on pelkästään hyvä. Mutta ilmeisesti se on kuitenkin miehen silmissä huono, joten täytyy sitten lopettaa kokonaan ja todellakin antaa miehen tehdä kuten haluaa, oli lopputulos sitten mikä tahansa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otanko nyt siis sen linjan, jos kerran neuvominen koetaan ärsyttäväksi, että tehköön mies miten tahtoo, vaikka sitten pestäisiin 2 koneellista tiskiä 1 sijaan, vauvalla olisi likainen body 5 päivää, koska mies ei sitä vaihda, ellen siitä sano? Tai jätänkö siivoamatta vessan, kunnes mies tajuaa siivota? 

Ap

Kyse on puuttumisesta toisen tekemisen tapaan. Eli älä puutu tiskikoneen täyttämisen tapaan. Ei tarvi myöskään sitä toista koneellista pestä - pese vaikka aamupalan jälkeen, kun se on täynnä.

Etkö sinä vaihda vauvalle yöksi yöpukua ja aamulla puhdasta paitaa? Vauva-asiassa, älä neuvo mikä body, kun mies on sitä juuri vaihtamassa.

Vessan siivouksessa, älä neuvo silloinkin mies on sitä pesemässä

Vaihdan toki aamuisin puhtaat vaatteet lapselle, mutta esim. viime viikonloppuna mies hoiti aamulla lapsen pukemisen, ja laittoi sekä lauantaina että sunnuntaina likaisen bodyn päälle, siis oli todellakin tahrainen. Mies tietää missä ovat puhtaat bodyt. Tästä EN huomauttanut, koska olemme tästä asiasta puhuneet siis ennenkin (että minä en puuttuisi hänen tapaansa tehdä). 

Ap

Kiitos kaikille kommenteista, en itse pidä itseäni minään pirttihirmuna, mutta tottakai voin parantaa omia tapojani. Tämä on yksi yleisimmistä riitojen aiheista, mutta parin viime vuoden aikana olen todella ottanut oman käytökseni tarkasteluun ja olen vähentänyt huomauttelua ns. turhista asioista, miehen pyynnöstä. Myös mies on huomannut muutoksen. Asian laita on kuitenkin se, että miehelle ei tosiaankaan saisi sanoa myöskään asioista, joista oikeasti olisi aihetta huomauttaa. Minusta se on väärin. Tästä ketjusta tuli nyt ehkä joku nalkutusketju, mikä hyvä sinänsä. Kysymys ei siis ole ainoastaan tiskikoneen täyttämisestä, vaan hänen tekemisistä yleensä. Jos huomautan esimerkiksi hänelle, etten halua hänen kiroilevan lasten edessä ja huutavan. Niin ei saisi sanoa. 

Ap

Mitä mieslapsia on tämä ketju täynnä? Minun mielestäni on ihan normaalia neuvoa, jos toinen tapa säästää ihan selkeästi aikaa, energiaa ja luontoa.

Ihan naurettavaa tuollainen, ettei saa neuvoa missään. Miten tollaset vässykät raivohullut on kouluttautunukaan, jos ei saa opettaa? Kyllähän siivoamisessakin on taitotasoja. Eikö saisi edes neuvoa, jos hella menee pilalle väärästä pesuaineesta? Aika usein vielä mies saattaa naputtaa, jos paidat ei ole sileät tai haisee pahalle, kun ei ole oikein ripustettu. Tossa ei ole mistään muusta kyse kuin laiskuudesta ja itsepäisyydestä. Kyllähän mulleki kelpais et heittelisin tavarat miten sattuu ja sitten ku neuvotaan ni heittäydyn makoilemaan eikä tarvitse tehdä mitään.

Vinkki: siivoa ja järjestä miehen omat kapineet hänen tavallaan ja omasi omallasi ja katso kuinka pitkään tykkää. Tai just tuo ketju: se joka laittaa tiskikoneen myös tyhjentää. Siinäpä huomaa, ettei neuvominen ollut nalkutusta, vaan että koko helahoito hoituu nopeammin, kun esim. erottelee aterimet lusikoihi, haarukoihin ja veitsiin jo koneeseen, niin että kun ottaa ne, niin ne voi laittaa suoraan laatikkoon eikä tarvitse taas lajitella ja noukkia. Näin mies voi tehdä myös paremmin koko osuutensa kotitöistä, kun joihinkin asioihin ei kulu tajuttomasti aikaa, eikä voi ratsastaa vain sillä, että teki rankan homman, vaikka se oikeasti olisi pieni.

En lukenut koko ketjua, mutta ap kuulostaa ärsyttävältä kontrollifriikiltä.

Vierailija kirjoitti:

Aivan vitun -RIEMUIDIOOTTI- mies sinulla, jos ei osaa muka imuroida. Ei ole edes ihminen silloin, varmaan joku homo simplicus. Älä naurata, osasin imuroida heti 3-vuotiaana kun äiti minulle imurin käteen työnsi ja kaikki muutkin osaavat heti ensiyrittämällä iästä ja älykkyysosamäärästä riippumatta. Vittu että alkoi ärsyttää ihan helvetin paljon!

Minä kans en pysty ymmärtämän, et miten joku voi uskoa aikuisen ihmisen olevan noin avuton, ettei mukamas osaa siivota. Ei ihme, et täällä noi provotkin menee heittämällä läpi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieslapsia on tämä ketju täynnä? Minun mielestäni on ihan normaalia neuvoa, jos toinen tapa säästää ihan selkeästi aikaa, energiaa ja luontoa.

Ihan naurettavaa tuollainen, ettei saa neuvoa missään. Miten tollaset vässykät raivohullut on kouluttautunukaan, jos ei saa opettaa? Kyllähän siivoamisessakin on taitotasoja. Eikö saisi edes neuvoa, jos hella menee pilalle väärästä pesuaineesta? Aika usein vielä mies saattaa naputtaa, jos paidat ei ole sileät tai haisee pahalle, kun ei ole oikein ripustettu. Tossa ei ole mistään muusta kyse kuin laiskuudesta ja itsepäisyydestä. Kyllähän mulleki kelpais et heittelisin tavarat miten sattuu ja sitten ku neuvotaan ni heittäydyn makoilemaan eikä tarvitse tehdä mitään.

Vinkki: siivoa ja järjestä miehen omat kapineet hänen tavallaan ja omasi omallasi ja katso kuinka pitkään tykkää. Tai just tuo ketju: se joka laittaa tiskikoneen myös tyhjentää. Siinäpä huomaa, ettei neuvominen ollut nalkutusta, vaan että koko helahoito hoituu nopeammin, kun esim. erottelee aterimet lusikoihi, haarukoihin ja veitsiin jo koneeseen, niin että kun ottaa ne, niin ne voi laittaa suoraan laatikkoon eikä tarvitse taas lajitella ja noukkia. Näin mies voi tehdä myös paremmin koko osuutensa kotitöistä, kun joihinkin asioihin ei kulu tajuttomasti aikaa, eikä voi ratsastaa vain sillä, että teki rankan homman, vaikka se oikeasti olisi pieni.

Niin, tämä on toinen (minunkin) näkökantani asiaan. Mitä pahaa neuvomisessa on? Tietysti se, millä tapa neuvoo on oma juttunsa. En nyt puhu mistää naisesta joka huutaa miehen selän takana, että tämä tekee kaiken aina väärin. Todella hyvä kommentti mielestäni. 

Lisäksi, miestä ei saisi neuvoa asioissa, joissa minä koen voivani häntä neuvoa, minä nyt satun olemaan parempi siivoamisessa koska enemmän sitä olen myös tehnyt. Hyvä esimerkki on, kuinka mies aina neuvoo minua autoilussa, muun muassa menetti hermot ja alkoi huutamaan kun minulla kesti laittaa auto taskuparkkiin. Minulla oli tällöin ollut kortti 2kk. Olisin kyllä ottanut neuvot vastaan, mutta miehen räyhääminen sai minut totaalisesti järkyttymään. Neuvoja en siis pyytänyt. Miksi mies sitten kokee, että minua saa neuvoa, ja kaiken lisäksi huutamalla ja hermot menettämällä? Itse en koskaan huuda tai muutoin neuvo miestäni alentavaan sävyyn, vaan ystävällisesti. Asiat kun voi esittää monella tavalla.

Ap

Ai mitä pahaa neuvomisessa? No se pikku juttunen, että riittääkö omat kyvyt tarkastella asiaa vastapuolen näkökulmasta. Hänen subjetiivisesta kokemuksesta käsin se neuvominen voi tuntua kurjalta ja monelta muulta. Ap on rationalisoinut, oikeuttanut ja analysoinut syitä opastaa ja tehostaa. Ap on ns. right fighter, taistelee oikean ratkaisun puolesta. Mutta onko kotitöissä kyse optimaalisista työskentelytavoista? Onko parisuhteen riidoissa ja vuorovaikutuksessa, juuri tässä kysymyksessä kyse vain siitä, kuka on oikeassa? Kuka edes määrittää sen, mistä on ensisijaisesti kysymys? Ap tuntuu olevan kovin varma, että hän se totisesti tietää, että mistä on kysymys. Hyväksyy kuitenkin muitakin mahdollisia näkökulmia. Parisuhde on ainakin kahden kauppa, mukaan tulee menneisyys.

Äläs nyt kuitenkaan ap sorru luulottelemaan, että sinun tehtäväsi pikku-mamina (minä täälä taas) olisi jatkaa miehesi äidin epäonnistunutta kasvatustyötä. Kotitöitä oikovat naiset asettuvat äidin asemaan mieslapsilleen. Ja se tuo kummallista kitkaa parisuhteeseen. Et voi aikuisena ihmisenä vaikuttaa aikuiseen kumppaniisi. Siksi tuo homma menee herkästi tämmöiseksi vanhempi-lapsi jahtaamiskuvioksi. Vois olla helpompaakin, jos vain uskaltaisit lähteä tätä juttua miettimään niin, että käännät katseen itseesi ja lähdet muuttamaan omaa käytöstäsi.

Kyllä minun mielestä kaksi terveen itsetunnon omaavaa ihmistä voi ottaa vastaan neuvoja ja vinkkejä tai rakentavaa kritiikkiä ilman, että joku, tai molemmat, vetää munakoisoa nenään.

Minun ja mieheni yhteenmuuton alussa huomattiin, että meillä kummallakin on omia tapoja toimia ja tehdä asioita. Yhdessä tekemällä ja puhumalla näitä ratkottiin, että päästään siihen lopputulokseen mikä kumpaakin miellyttää. Minun mieheni on neuvonut minua, olen jopa oppinut, että oikeasti joissain asiassa hänen tapansa on tehokkaampi tapa toimia, joissain asioissa taas mieheni huomasi minun tapani ns. paremmaksi. Sitten taas on asioita, jotka kumpikin tekee tyylillään, mutta lopputulos on sama. Miksi ei voi oikeasti toista kuunnella ja puhua niin kuin aikuiset ihmiset? Ties, vaikka oppisi jotakin uutta ja saisi sitä kautta arkea tehokkaammaksi ja paremmaksi. Parisuhdekin voi muuttua paremmaksi kun otetaan molemmat huomioon. Jääpähän jokunen riita ainakin vähemmäksi.

Jätä se sika