Terapeutin/omat voimavarat

Olen jo pitemmän aikaa käynyt juttelemassa kunnallisella ja jotenkin on nyt tullut seinä vastaan. On näitä aiemminkin tullut mutta olen vain niellyt sisuni ja ottanut mitä annetaan. Kun sanoin maailman olevan aika narsistinen paikka tuli terapeutille todella outo katse ja sellainen vihan leimahdus olemukseen. Sen jälkeen kun olen sanonut että alan ajatella ihan itse ja päättää tekemisistäni myös, on rouvan auttamiskiinnostus lopahtanut aika lailla. Viimeksi kun keskusteltiin niin sain kummallisia kommentteja tyyliin "ai no eihän se mulle kuulu" ja "eihän se mun asiani ole" ja "ei kai tämä asia sinuun millään tavalla vaikuta?"

Nyt olisi ollut hyvä juuria asioita ja tehdä töitä asioiden eteen mutta jos kohtelu on tuota tasoa koska en enää ole "kiltti" niin annanko olla, ilmoitanko jonnekin (sosasiamies) vai odotanko lottovoittoa? Tuntuu että häpeän sitä että ihminen voi olla tuollainen. Tuntuu että joku ratkaisu pitää tehdä, ja entäs muut ihmiset joita hän tapaa? Jaksaako hän yleensä tehdä tätä työtä?

Minä haluan elää kohtuullisen hyvää elämää, rauhassa, yhteydessä itseeni ja muihin. Jos ei kommunikaatio-asiaa selvitetä, tulee siitä ehkä vain uusi oka lihaani mutta toisaalta en voi häntäkään muuttaa. Voin kai sitten vain ajatella että jotain kummaltakin tarttui matkan varrella toisiimme ja näillä mennään...