Mitä opit vanhempiesi avioerosta?

Sen, että avioero voi helpottaa elämää huomattavasti. Oma äitini sai vihdoin sellaisen elämän jonka ansaitsi ja on ollut jo monta vuotta onnellisesti naimisissa. Toki haukkui välillä isää, mutta tämän osaan ymmärtää kun ajattelen asiaa hänen kannaltaan. Olisi hirveää lähettää oma lapsi paikkaan, jossa saattaa tapahtua vaikka mitä ja aikuiset on aina humalassa. Sitä tuntisi itsensä täysin avuttomaksi vanhempana.

En ole ikinä myöskään syyttänyt vanhempiani erosta. En ole niin itserakas, että ajattelisin oman mukavuuteni menevän muiden ihmisten onnen ja mielenterveyden edelle. Ajattelin näin jo lapsena. Asiat meni miten meni, en tajua heitä ketkä jaksavat olla katkeria vanhemmilleen erosta.

Eräs ystäväni oli jo aikuinen kun vanhempansa erosivat ja kiukkusi tästä äidilleen syytellen. Mitä se oikeastaan hänelle enää kuuluu? Nyt hän tosin on jo itsekin eronnut.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani eivät ole eronneet, koska he eivät ole valkoroskaa, joka ei osaa valita kumppaniaan järkevästi. 

Ennen kuin ylennät itsesi kilometrin korkeuteen, haluan muistuttaa että yhteiskuntaluokasta riippumatta on paljon tapauksia joissa vaikeudet alkavat vasta kuin puoliso on nalkissa. Kyse ei ole  todellakaan mistään valkoroskasta vaan korkeasti koulutetuista ja varakkaista ihmisistä joilla nyt vaan sattuu olemaan persoonallisuushäiriö joka ei heti  käy ilmi vaan vasta kun olosuhteet ovat sopivat.

Sinun itsesi  kannalta on paljonpuhuvaa että koet tarvetta korostaa oman perheesi erinomaisuutta ja nostaa omaa heiveroistä itsetuntoasi ilkeilemällä. Ilmeisesti kuitenkin kasvatuksessasi on puutteita koska empaattisuutta  vaikeuksia kohdanneita ihmisiä kohtaan ei  sinulta löydy.

Laittaa miettimään tekivätkö omat vanhempasi virheen pitäessään perheen koossa koska  jälkikasvu ilkeilee tuntemattomille netissä. Onnellisessa ja tasapainoisessa perheessä kasvanut ihminen ei kirjoittele sellaista tekstiä jota sinä tänne kirjoitit.

- Sen ainakin, ettei avioerosta välttämättä tule lapsille traumoja.

Vanhempieni ero oli suht. tavallinen, jopa katkeruutta, välillä vakavaakin, oli puolin ja toisin, eikä eroa hoidettu mitenkään minusta järkevästi ja oikeaoppisesti. Siitä huolimatta me lapset emme kärsineet erosta juurikaan. Elimme ihan tavallisen lapsuuden ja nuoruuden. 

- Opin myös, ettei nainen tarvitse miestä joka ruuvia ruuvaamaan. Äiti oli/on aika omatoiminen ja kätevä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani eivät ole eronneet, koska he eivät ole valkoroskaa, joka ei osaa valita kumppaniaan järkevästi. 

Tämän kirjoittaja eroaa todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin itse, koska pitää pysyvää parisuhdetta sosiaaliluokkaansa kuuluvana absoluutiona, eikä siksi tee mitään sen ylläpitämiseksi.

Sen, että jos oman pitkästymisensä ja tylsistymisensä takia hankkii sivusuhteen ja eroaa hyvästä mutta arkisesta suhteesta, sitä voi katua lopun elämäänsä. Äitini puhuu siitä aina kuin nähdään miten se eroaminen oli hänen elämänsä suurin virhe. Tällä järjellä hän kuulemma hankkisi itselleen harrastuksia tai omia juttuja uuden perheen sijaan.