Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelisit jos vanhemmat joiden lapsi kärsii mielialaongelmista tekisi uuden lapsen?
27.03.2017 |
Lapsiluku ollut pitkään täynnä mutta mies haluaisikin vielä mahdollisesti yhden. Esikoinen käy terapiassa koska ollut mielialassa ongelmia, ei kuitenkaan lääkitystä. Itselle jäänyt iso pelko ja ajatus siitä ettei ole oikeutta tehdä enää lasta, kun en aiempaakaan "osannut" kasvattaa.
Kommentit (24)
Kai se riippuu siitä, mistä ongelmat johtuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Itse olen ollut psyykkisesti enemmän tai vähemmän sairas 15-vuotiaasta lähtien, ja se ei ole ollut millään tapaa vanhempieni tekemisten tai tekemättä jättämisten seurausta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeassa olet ette ansaitse uutta lasta. Kuvittele kuinka traumaattinen elämä sille uudelle lapselle tulee.
Niin, tätähän minä mietinkin. Vaikka todennäköisesti ollaan tehty monia asioita paljon paremmin kuin toiset. Monia asioita taas huonommin. Jotka tosin johtuneet minun aiemmista ongelmista mutta pelko jäänyt että entä jos uudestaan.
"uuden lapsen" särähtää pahasti korvaan. ihan kuin tehtäisiin uusi vanhan, huonomman tilalle. Huolehtikaa nyt siitä esikoisestanne oikein hyvin, nuorempi sisarus ei auta asiaa, päivastoin vanhemmat on tiukoilla vauvan ja psyykkisesti oireilevan kanssa. Ei kannata tehdä elämästä vaikeampaa /raskaampaa kuin se on.
Vierailija kirjoitti:
"uuden lapsen" särähtää pahasti korvaan. ihan kuin tehtäisiin uusi vanhan, huonomman tilalle. Huolehtikaa nyt siitä esikoisestanne oikein hyvin, nuorempi sisarus ei auta asiaa, päivastoin vanhemmat on tiukoilla vauvan ja psyykkisesti oireilevan kanssa. Ei kannata tehdä elämästä vaikeampaa /raskaampaa kuin se on.
Ei ollut kyllä tarkoitus. Esikoinen ei ole ainoa lapsi mutta en halunnut mainita toista, kolmatta tai neljättä kun tiedän tuttujen lukevan palstaa. Kyllä lapsia on pyritty hyvin hoitamaan ja esikoiselle apua hakemaan joka on nykymaailmassa todella vaikeaa ja pitkässä kuusessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"uuden lapsen" särähtää pahasti korvaan. ihan kuin tehtäisiin uusi vanhan, huonomman tilalle. Huolehtikaa nyt siitä esikoisestanne oikein hyvin, nuorempi sisarus ei auta asiaa, päivastoin vanhemmat on tiukoilla vauvan ja psyykkisesti oireilevan kanssa. Ei kannata tehdä elämästä vaikeampaa /raskaampaa kuin se on.
Ei ollut kyllä tarkoitus. Esikoinen ei ole ainoa lapsi mutta en halunnut mainita toista, kolmatta tai neljättä kun tiedän tuttujen lukevan palstaa. Kyllä lapsia on pyritty hyvin hoitamaan ja esikoiselle apua hakemaan joka on nykymaailmassa todella vaikeaa ja pitkässä kuusessa.
Jos te teitte lisää lapsia ja nyt kaduttaa ja mietityttää niin eiköhän se ole vähän turhan myöhäistä itkeä kun maito on kaatunut maahan? Vai meinasitko tunkea takaisin/jälkiabortoida jos suurin osa vastaa että ei sais tehdä lisää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"uuden lapsen" särähtää pahasti korvaan. ihan kuin tehtäisiin uusi vanhan, huonomman tilalle. Huolehtikaa nyt siitä esikoisestanne oikein hyvin, nuorempi sisarus ei auta asiaa, päivastoin vanhemmat on tiukoilla vauvan ja psyykkisesti oireilevan kanssa. Ei kannata tehdä elämästä vaikeampaa /raskaampaa kuin se on.
Ei ollut kyllä tarkoitus. Esikoinen ei ole ainoa lapsi mutta en halunnut mainita toista, kolmatta tai neljättä kun tiedän tuttujen lukevan palstaa. Kyllä lapsia on pyritty hyvin hoitamaan ja esikoiselle apua hakemaan joka on nykymaailmassa todella vaikeaa ja pitkässä kuusessa.
Jos te teitte lisää lapsia ja nyt kaduttaa ja mietityttää niin eiköhän se ole vähän turhan myöhäistä itkeä kun maito on kaatunut maahan? Vai meinasitko tunkea takaisin/jälkiabortoida jos suurin osa vastaa että ei sais tehdä lisää?
Mistä ihmeestä sait päähäsi että lapset kaduttavat? Esikoinen on teini, hän ei syntynyt mielialaltaan poikkeavana niin ennen ongelmia ehdittiin kyllä tehdä lisääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"uuden lapsen" särähtää pahasti korvaan. ihan kuin tehtäisiin uusi vanhan, huonomman tilalle. Huolehtikaa nyt siitä esikoisestanne oikein hyvin, nuorempi sisarus ei auta asiaa, päivastoin vanhemmat on tiukoilla vauvan ja psyykkisesti oireilevan kanssa. Ei kannata tehdä elämästä vaikeampaa /raskaampaa kuin se on.
Ei ollut kyllä tarkoitus. Esikoinen ei ole ainoa lapsi mutta en halunnut mainita toista, kolmatta tai neljättä kun tiedän tuttujen lukevan palstaa. Kyllä lapsia on pyritty hyvin hoitamaan ja esikoiselle apua hakemaan joka on nykymaailmassa todella vaikeaa ja pitkässä kuusessa.
Tulee väkisin mieleen että oireileeko esikoinen sitä ettei ole saanut vanhemmilta huomiota kun on paljon lapsia. Onko joutunut siis liian nopeasti kasvamaan isoksi ja pärjääväksi. Vielä yksi lapsi vie taas enemmän vanhempien aikaa ja huomiota. Kannattaisi ehkä toistaiseksi lykätä vauva ajatusta ja todella paljon keskittyä esikoiseen. Yhteistä kahdenkeskistä aikaa molempien vanhempien kanssa vuorollaan, vähemmän vaatimuksia, paljon kehuja ja kannustusta. Ehkä olen ihan hakoteillä eikä näin todellakaan ole teillä, mutta se nyt vaan tuli mieleen kun niin helposti isommilta tulee vaadittua enemmän kun on monta pienempää.
Useita lapsia ja vielä pitäisi lisää tehdä? Keskittykää niihin jo olemassa oleviin. Antakaa sille mielialaongelmaiselle lapselle nyt kaikki mahdollinen tuki ja rakkaus. Jos seuraava on vaikka vammainen, niin entäs sitten? Jompikumpi jää (töistä?) hoitamaan kotiin? Nyt olisi asiat "hyvin", joten miksi pitää ottaa riski? Kun yhteiskunta maksaa kuitenkin, vai?
Mies haluaa...kuulostaa lapselliselta ja vastuuttomalta. Mitä sinä haluat? Ja kuinka paljon isä on hoitanut ja osallistunut lasten elämään? Halutahan aina saa. Menkää karkkikauppaan, siellä voitte haluta ja valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"uuden lapsen" särähtää pahasti korvaan. ihan kuin tehtäisiin uusi vanhan, huonomman tilalle. Huolehtikaa nyt siitä esikoisestanne oikein hyvin, nuorempi sisarus ei auta asiaa, päivastoin vanhemmat on tiukoilla vauvan ja psyykkisesti oireilevan kanssa. Ei kannata tehdä elämästä vaikeampaa /raskaampaa kuin se on.
Ei ollut kyllä tarkoitus. Esikoinen ei ole ainoa lapsi mutta en halunnut mainita toista, kolmatta tai neljättä kun tiedän tuttujen lukevan palstaa. Kyllä lapsia on pyritty hyvin hoitamaan ja esikoiselle apua hakemaan joka on nykymaailmassa todella vaikeaa ja pitkässä kuusessa.
Tulee väkisin mieleen että oireileeko esikoinen sitä ettei ole saanut vanhemmilta huomiota kun on paljon lapsia. Onko joutunut siis liian nopeasti kasvamaan isoksi ja pärjääväksi. Vielä yksi lapsi vie taas enemmän vanhempien aikaa ja huomiota. Kannattaisi ehkä toistaiseksi lykätä vauva ajatusta ja todella paljon keskittyä esikoiseen. Yhteistä kahdenkeskistä aikaa molempien vanhempien kanssa vuorollaan, vähemmän vaatimuksia, paljon kehuja ja kannustusta. Ehkä olen ihan hakoteillä eikä näin todellakaan ole teillä, mutta se nyt vaan tuli mieleen kun niin helposti isommilta tulee vaadittua enemmän kun on monta pienempää.
Kerrottakoon että kaksi lasta joilla ikäeroa viisi vuotta. Ennemmin olen vaatinut aivan liian vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useita lapsia ja vielä pitäisi lisää tehdä? Keskittykää niihin jo olemassa oleviin. Antakaa sille mielialaongelmaiselle lapselle nyt kaikki mahdollinen tuki ja rakkaus. Jos seuraava on vaikka vammainen, niin entäs sitten? Jompikumpi jää (töistä?) hoitamaan kotiin? Nyt olisi asiat "hyvin", joten miksi pitää ottaa riski? Kun yhteiskunta maksaa kuitenkin, vai?
Mies haluaa...kuulostaa lapselliselta ja vastuuttomalta. Mitä sinä haluat? Ja kuinka paljon isä on hoitanut ja osallistunut lasten elämään? Halutahan aina saa. Menkää karkkikauppaan, siellä voitte haluta ja valita.
Nyt on jo niin erikoisia olettamuksia että pitää oikoa. Lapsia on 2. Kuopus on 10. Mitä yhteiskunta maksaa? Rahahan on yksi syy miksi en enää lasta välttämättä halua. Menot kasvaa ja tulot pienenee. Olen tehnyt aina osa-aikatyötä osittain juuri lasten takia. Mies on hoitanut lapsia todella paljon. Ollut hoitovapaallakin joten arjen realiteetit on kyllä tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Useita lapsia ja vielä pitäisi lisää tehdä? Keskittykää niihin jo olemassa oleviin. Antakaa sille mielialaongelmaiselle lapselle nyt kaikki mahdollinen tuki ja rakkaus. Jos seuraava on vaikka vammainen, niin entäs sitten? Jompikumpi jää (töistä?) hoitamaan kotiin? Nyt olisi asiat "hyvin", joten miksi pitää ottaa riski? Kun yhteiskunta maksaa kuitenkin, vai?
Mies haluaa...kuulostaa lapselliselta ja vastuuttomalta. Mitä sinä haluat? Ja kuinka paljon isä on hoitanut ja osallistunut lasten elämään? Halutahan aina saa. Menkää karkkikauppaan, siellä voitte haluta ja valita.
Jos tulisi vammainen niin eihän sille mitään mahtaisi. Siihen sopeutuisi niin kuin muuhunkin sopeutuu. En pelkää sitä että lapsi syntyisi "viallisena" vaan ajattelen ettei ole oikeutta enää saada lasta. Jos "pilaan" senkin. Emmekä ole yrittämässä enkä edes tällä hetkellä halua lasta mutta hämmennyin miehen muuttuneesta mielipiteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitäköhäna ap odotti vastauksilta kun tulee kysymään tänne tuollaisia. Kai se on selvä että jos täällä mainitaan mitä tahansa lapseen liittyvää mikä ei ole fyysinen sairaus niin ensimmäinen kommentti on että: lapsesi on todennäköisesti tuollainen koska olet huono vanhempi.... Moni kun totaalisesti haluaa unohtaa sen tosiasian että psyykkisiäkin sairauksia ihan oikeasti on ilman että ne ovat jonkun toisen aikaansaamia.
Ensinnäkin minä en itse kaipaisi tai kaivannut mitään hyväksyntää toisilta omiin valintoihin kun tein lapsia. Kenenkään tuikituntemattoman mielipiteet ei minulle merkkaa mitään. Merkkaako sinulle ap? Olet jotenkin epävarma jos pitää muilta kysellä moisia asioita. Ymmärtäisin enemmän jos kyse olisi todellakin jostain perinnöllisestä fyysisestä sairaudesta mutta ainakin tuo mitä kerroit vaikutti varsin epämääräiseltä. Eiköhän se esikoinenkin olisi otettu teiltä jo pois jos oireet hänellä johtuisivat vain teidän kasvatuksesta tai kotioloista.
Kai se on teillekin selvä että lapset voivat oireilla psyykkisesti vaikka olisi ollut ihan tavalliset tai vaikka loistovanhemmat. Itse te teidätte parhaiten kuinka jaksaisitten kasvattaa uutta lasta ja oletteko hyviä vanhempia vai ei. Sen mukaan kannattaa mennä. Ehkä oikeastaan ette ole valmiit siihen uuteen lapseen jos pitää muilta kysellä.
Itsellänikin kun on tavallisia lapsia ja erityislapsi ymmärrän jonkinlaisen pohdinnan asian ympärillä mutta en siinä mielessä että pitäisi tuntea syyllisyyttä että jos se syntyvä lapsi on myös erityislapsi vaan sen takia pohdiskelisin asiaa että onko oma jaksaminen sitten kunnossa jos näin kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useita lapsia ja vielä pitäisi lisää tehdä? Keskittykää niihin jo olemassa oleviin. Antakaa sille mielialaongelmaiselle lapselle nyt kaikki mahdollinen tuki ja rakkaus. Jos seuraava on vaikka vammainen, niin entäs sitten? Jompikumpi jää (töistä?) hoitamaan kotiin? Nyt olisi asiat "hyvin", joten miksi pitää ottaa riski? Kun yhteiskunta maksaa kuitenkin, vai?
Mies haluaa...kuulostaa lapselliselta ja vastuuttomalta. Mitä sinä haluat? Ja kuinka paljon isä on hoitanut ja osallistunut lasten elämään? Halutahan aina saa. Menkää karkkikauppaan, siellä voitte haluta ja valita.
Jos tulisi vammainen niin eihän sille mitään mahtaisi. Siihen sopeutuisi niin kuin muuhunkin sopeutuu. En pelkää sitä että lapsi syntyisi "viallisena" vaan ajattelen ettei ole oikeutta enää saada lasta. Jos "pilaan" senkin. Emmekä ole yrittämässä enkä edes tällä hetkellä halua lasta mutta hämmennyin miehen muuttuneesta mielipiteestä.
Ahaa, olet siis itse päättänyt että olet syyllinen jotenkin lapsesi oireiluun kun puhut lapsen pilaamisesta. Onko sinulle jotain erityistä syytä miksi ajattelet näin? Helpompaa on tietenkin vanhemmilla joilla on sekä erityislapsia että tavallisia niin ei tarvitse niin hirveästi itseään syyllistää lapsen pilaamisesta jos joku lapsista oireilee oudosti. Sinulle taisi olla vain yksi lapsi joka on erityislapsi? Kai häntäkin on tutkittu jos on jo 10-vuotias? Mitä tietoja ja neuvoja olet saanut tutkivalta taholta? Hehän kyllä osaavat aika hyvin selvittää jos ongelmat ovat kiinni vain kasvatuksesta. Monihan lapsi voi oireilla psyykkisesti vasta myöhemmällä iällä. Monesti tällöinkään ei ole kiinni mistään kasvatuksesta eikä kotioloista vaikka valitettavasti vanhemmista ehkä joskus yritetään väkisinkin tehdä sitä syntipukkia ainakin ensin. Itsekin olen sairastunut psyykkisesti lapsena ja minulla oikeasti oli todella hyvä, tavallinen perhe eikä mitään kaltoinkohtelua tai laiminlyöntiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeassa olet ette ansaitse uutta lasta. Kuvittele kuinka traumaattinen elämä sille uudelle lapselle tulee.
Mä en oikein ymmärrä? Ei ap ole puhunut että lapsella olisi ollut hyvin traumaattinen elämä tai että ap.lla olisi jotenkin traumaattinen elämä? Se että jos on psyykkisiä ongelmia ei tarkoita automaattisesti traumaattista elämää tai lapsuutta. Vai miten on ap. Sinunkin juttusi ovat täällä vähän outoja. Vihjaiset että jotain olisi ollut vikaa sinussa mutta et mitenkään selvitä asioita kovin hyvin miten ne ovat siis olleet. Esikoinen käy siis terapiassa. No onko kotiolonne, kasvatuksenne traumaattisia vai ei? Siitähän se nyt riippuu onko aika uudelle lapselle oikea vai ei. Ei pelkästään sen takia voi sanoa jos esikoinen käy terapiassa herran jestas.
Jos sinulla on ap enemmän kuin 1 lapsi ennestään ja kertomuksesti mukaan vain 1 lapsista oireilee ja käy terapiassa niin miten olet päätynyt syyttämään itseäsi. Yleensä jos vika on kotiloissa tai kasvatuksessa niin kyllä se sitten näkyy kaikissa lapsissa ja ihan pienestä pitäen. Esim.murrosiän kynnyksessä moni esiteini voi alkaa oireilemaan oudosti. (jos kuopus on teillä 10 niin tuo esikoinenhan on silloin teini?)Tuo on vaikeaa aikaa psyykkisesti eikä tarvitse olla mitään traumaattisia kotioloja jos jotain ongelmia ilmenee.
Jos tilanne on se että mies haluaa lapsen ja nainen tulee täältä kysymään neuvoa tehdäkö vai ei, ja yhdellä lapsista on mielialaongelmia joiden syytä ei ole selvitetty/löydetty....
Lyhyesti: ei lapsia pitäisi noin kevyesti tehdä. Eikä varmaankaan auta sen "ongelmaisen" lapsen tilannetta pätkääkään että siihen tehdään uusi sisarus joka syö kaiken ajan.
Päätöshän tietenkin on vanhempien mutta keskittyisin nyt niihin jo olemassaoleviin lapsiin, varsinkin kun on vaikea ikä edessä tällä nuoremmalla.
Lähtisin miettimään kysymystä ihan oman jaksamisen kannalta. Aivan tyhmää miettiä muiden ihmisten syyttelyä tai syytellä itseään jos joku lapsista ei olisikaan täysin ongelmaton ja normaali. Miten on niin vaikeaa monen ihmisen hyväksyä että on lapsia (ja aikuisia) joilla on psyykkisiä ongelmia, diagnoosilla tai ilman, ja ne eivät ole välttämättä kotiloista, kasvatuksesta, traumaattisista tapahtumista johtuvia vaan joillain ihmisillä on vain se alttius sairastua helpommin kuin muilla.
Aivoit eivät vain toimi normaalisti tai henkilö on altis stressaantumaan ja sairastumaan sellaisista asioista mistä joku toinen "normaali" ihminen ei stressaantuisi tai sairastuisi. Otetaan esimerkiksi anoreksia. Muutama vuosikymmen sitten oli vallalla teoria siitä että anoreksiaa aiheuttaisi huono äiti-tytär suhde tai täydellisyyden tavoittelu tai traumaattiset tapahtunut mutta kaikistä näistä ollaan vähitellen luovuttu. Ei ole yhtä syyllistä ja sitä syyllistä ei aina löydetä koska sitä ei ole. Ihmiset ovat erilaisia ja ihmisten aivot on erilaisia, piste.
Ihan oikeassa olet ette ansaitse uutta lasta. Kuvittele kuinka traumaattinen elämä sille uudelle lapselle tulee.