Aikuinen lapsi ällöttää.
Niin. Kotona vielä asuva lapsi on yököttävä.
Tyhmä ja juntti, hädin tuskin saan sen olemaan hankkimatta leijonakorua kaulaan ja kiitos suomi -hupparia. Äänestää varmasti persuja.
Mennyt kasvatus vähän päin helvettiä. Tai siis ton lapsen henkiset kyvyt eivät ole riittäneet kuin tuohon, mitä siitä on tullut :/ Vanhin ja nuorin lapsi ovat ihan erilaisia...
Jokapäiväinen pinnistely, että siedän tuota lasta ja osoitan kiinnostusta ja kannustusta.
Onko muissa perheissä käynyt näin? Miten tulette tilanteen kanssa toimeen?
Kommentit (24)
0/5
Palstan viher-vassari siellä huuteloo. Tuuleeko porvoossa noin kovasti, kun lörppähuulet tuulessa noin heiluu?
Tuntuu ihan siltä, että vika on äidissä ja isässä.
Ihan kamala äiti! Ei ole tervettä tuntea noin omaa lastaan kohtaan! Mitä sitten jos on asioista eri mieltä? Sitäpaitsi nuori ei ole mitenkään "valmis" vaan hakee vielä omaa identiteettiään ja arvojaan. Monet kapinoivat ja tekevät vaikka mitä tyhmyyksiä. Kasvavat sitten ajallaan aikuisiksi ja myöhemmin naureskelevat omille nuoruuden hullutuksilleen. Mä en usko että voisin missään tilanteessa inhota tai vihata lastani. Jos se tekisi jotain ihan kauheeta niin ennemmin surisin itteni kuoliaaksi mutta vihata tai inhota en vois. Onko ap aina tuntenut näin tätä lasta kohtaan? Ihan käsittämätöntä että tunteet vois vaan yhtäkkiä muuttua jos on muka pienempänäkään aidosti lasta rakastanut.
Vai äidiltä pitäisi aikuisen kysyä, ketä sopii äänestää, luultavasti nuoret näkevät ja tulevat maksamaan tämänkin äidin unelman tulevaisuudessa.
Kyllä minä pystyn rakastamaan läheisiäni ovatpa mitä mieltä tahansa politiikasta. Luultavasti poika vain haluaa sinun ärsyttää esittämällä jyrkempää kuin onkaan. Mene vähän vastaan ja sano ymmärtäväsi edes osan hänenkin näkökannoistaan ja kunnioita mielipidettä. Eivät asiat ole oikeasti mustavalkoisia.