Lue keskustelun säännöt.
Empatiakyvyn puute. Mitä haittaa siitä on?
26.03.2017 |
Luin tuota junaitsari -ketjua ja aloin miettimään että mitä haittaa siitä on jos ei tunne empatiaa tuntemattomia kohtaan?
Olen aina ajatellut että olen empatiarajoitteinen, vaikka ystäviä ja muita läheisiä kohtaan kyllä tunnen empatiaa. Luulen että osin se johtuu siitä, että joka päivä saa lukea ja uutisista kuulla huonoja uutisia. Sotia, kuolemaa, murhia, raiskauksia, pahoinpitelyjä, sairauksia, jne jne. Jos kaikkeen näihin reagoisi tunteilla, niin johan siinä masentuisi. Olenko turtunut vai olenko empatiakyvytön? Itse olen kyllä ihan tyytyväinen tähän enkä näe mitään ongelmaa etten koe empatiaa tuntemattomia kohtaan.
Kommentit (33)
En mä usko että kukaan nyt on oikeasti joka päivä surullinen ja tuntee voimakasta empatiaa kun lukee jotain suru-uutisia. Parutteko puoli päivää kahvipöydän ääressä että oikein sydämestä ottaa? Ei mulla ainakaan ole mitään reaktiota mihinkään uutisiin vaikka ymmärrän että väkivalta ja rikolliset teot ovat uhrin kannalta ja yhteiskunnan kannalta huonoja asioita, joita ei saisi tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulle se voi olla hyvästä, koska muilla sitä on. Sä voit saada siitä etua muihin nähden. Mut jos muillakaan ei sitä olisi, niin sit voitais olla pulassa.
Veikkaan että empatia rohkaisee ihmisiä yrittämään ylittämään rajansa ja saavuttamaan suurta, mikä taas vie ihmiskuntaa eteenpäin.
Voitko avata vielä tuota ajatusta enemmän? Miten empatia rohkaisee saavuttamaan suurta, anna joku esimerkki?
En ole tuo, jolta kysyt, mut mun mielestä se on ihan päivänselvää. Jos ihmisiä kiinnostais vain omat ja lähipiirin asiat eikä mitkään tuntemattomiin kohdistuvat epäkohdat tai raakuudet, niin tämä maailma ei olisi ikinä mistään ihmisoikeuksista, tasa-arvosta tms. kuullutkaan. Kyllä noihin vaaditaan vähän pidemmälle vietyä ajattelua jakiinnostusta kuin se oma napa.
No jaa, mun mielestäni ihmisen ei tarvitse olla empaattinen ymmärtääkseen että ihmisillä pitäisi olla tietyt oikeudet ja turvallista jotta yhteiskunta pysyy vakaana hyvänä paikkana olla. Ihan rationaalisella ajattelulla näitä asioita voi tajuta vaikka empatiaa ei uutisia lukiessa tuntisi pätkän vertaa.
Tietyissä lääkärin ja kirurgin hommissa empaattisuudesta ja tunteella reagoimisesta voi olla haittaa, koska lääkärin täytyy pysyä viileänä jotta operaatio voidaan viedä kiitoksella loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen, että liiasta empatiakyvystä on ennemminkin haittaa. Jos jatkuvasti järkyttyy ja suree ventovieraiden kohtaloita, voi oma elämä käydä ylivoimaisen raskaaksi.
En kyllä ihan noinkaan sanoisi. Siis vertaisi näitä asioita keskenään. Itse sanoisin olevani välillä liiankin empaattinen ihminen. Siinä mielessä, että otan helposti läheisten ongelmat kantaakseni, mikä lopulta uuvuttaa. Omia toimintatapoja voi kuitenkin muuttaa. Laittaa itselleen ja toisille rajoja ja esim. pyrkiä ajattelemaan, että jokainen on kuitenkin loppupeleissä vastuussa omista tunnetiloistaan.
Mielestäni vaikeampaa on empatiakyvyttömällä. Empatiakykyä ei voi treenata, sitä joko on tai ei. Eihän siitä välttämättä varsinaisesti haittaa ole itse henkilölle, jos empatiakykyä ei ole. Mutta luultavasti tällaisen henkilön on hyvin vaikea, jollei jopa mahdotonta ylläpitää läheisiä ja tasavertaisia ihmissuhteita.
Ja jos taas ajatellaan yleisellä tasolla niin kumpi mahtaa olla vaarallisempaa, että on enemmän empatiakyvyttömiä vai liian empaattisia henkilöitä.
Ihminen, jolla on voimakas empatiakyky voi silti omata myös kyvyn päättää tai säädellä itse, miten sen ilmaisee tai miten vakavasti ottaa sen miten toisen henkilön ymmärtää.
Ihimnen, jolla on heikko empatiakyky voi silti omata kyvyn oppia millä tavalla yhteiskunnassamme ollaan niin, että ei tuoteta harmia muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatiakyky estää meitä olemasta täysiä elukoita toisiamme kohtaan (tai itse asiassa taitaa eläimetkin empatiaa tuntea)
Miettikää, jos natsi-Saksan kauheudet ei olis hetkauttaneet ihmisiä, jotka eivät juutalaisia tunteneet tms tms. Kyllä maailmaa katsottaisiin nykyäänkin täysin eri tavalla.
Tuossa asiassa ymmärryskyvystä ollut enemmän hyötyä kuin empatiasta. Näin muuten yleensäkin. Eihän kukaan normaali tunne empatiaa ventovierasta, etäällä olevaa tai epämiellyttävää ihmistä kohtaan mutta ymmärtää että häntä tai heitä pitää auttaa. Empatiaa tuntee lähinnä lähellä olevia ihmisiä ja eläimiä kohtaan ja siten myös ymmärtää että kaukaisempiakin pitää auttaa. Liiallinen empaattisuus on tosiaan haitaksi etenkin henkilölle itselleen mutta myös jos pääsee yhteisöllisesti leviämään. Johtaa heikkouteen.
No en todellakaan ole samaa mieltä tuosta, ettei kukaan normaali tunne empatiaa ventovierasta kohtaan. Kun Vilja-Eerika -tapaus oli esillä jossain syyttäjäpäivillä tms, niin siellä itki monet paatuneetkin kivakasvojuristit, näin luin. Ja muutenkin se kosketti meitä useita ihmisiä, havahdutti huomaamaan järkyttäviä epäkohtia yhteiskunnassamme. Miksi ketään aikuista kiinnostaisi? Eihän se ole oma tai sukulaislapsi?
Kai tuonkin voisi rationaalisesti kääntää, että jos lapset voivat huonosti -> kasvaa huonosti voivia nuoria ja aikuisia -> turvaton, pahoinvoiva, moniongelmainen yhteiskunta. Itse haluan uskoa (ja uskonkin), että mukana oli myös myötäelämistä pienen tytön järkyttävän, epäinhimillisen kohtelun vuoksi.
En ymmärrä miksi näissä keskusteluissa vedetään koko ajan esiin jotain "liiallista empaattisuutta". Sillä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Suurin osa ihmisestä kykenee sekä tuntemaan empatiaa, että rationaaliseen ajatteluun. Eikä ne sulje toisiaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Turhaanitkevät ovat heikkoja vässyköitä, turhia ihmisiä.
T.narsisti-psykopaatti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se Vilja-Eerikan tapaus on jo aika ääripääesimerkki. Siinä tuotiin esiin paljon yksityiskohtia ja oli muutenkin täysin poikkeuksellinen uutinen Suomessa. Lisäksi kohdistui lapseen.
No yhteiskunnan tasolla on ongelma, jos empatiaa puuttuu. Sellainen yhteiskunta on kova, eikä heikkoja auteta.
Yksilön tasolla empatia tekee ihmisestä helposti lähestyttävän ja inhimillisen. Empatia ei tarkoita pelkästään kykyä sääliä, vaan ylipäätään kykyä ajatella asioita muidenkin näkökulmasta. Joka ei sellaiseen kykene, ajattelee asioita vain omasta näkökulmastaan, oman napansa kautta - ja sellainen ihminen kylmä ja itsekäs.
Mietin, mahdatko ap olla loppujen lopuksi epäempaattinen, vai määritteletkö kenties empatian vähän kapeasti.
En minäkään jaksa ahdistua jonkun junan alle heittäytyneen takia, enemmän säälin sitä junankuljettajaa, jonka itsarin tekijä pakottaa tappajaksi ja aiheuttaa jopa pahojakin traumoja.
Ja uutisia... niistä voi toki järkyttyä ja hyvä on, jos niiden suhteen säilytää kyvyn liikuttua edes jossakin määrin, koska asioiden ja epäkohtien korjaaminen vaatii sitä, että joku päättää, ettei enää siedä vääryyttä. Mutta tietenkään ei kannata loputtomiin menettää yöuniaan epäkohtien takia, koska siitä vain masentuu ja ahdistuu.
Itse olen toimittaja ammatiltani, ja huomaan reagoivani asioihin eri lailla riippuen siitä, käsittelenkö niitä ammattiroolissa (teen esim. juttua sodasta tai terrori-iskusta) vai kohtaanko asian vapaalla ollessani ja ikään kuin maallikkona. Muistan, miten esim. itkin Estonian onnettomuuden takia, olin silloin vapaalla. Ammattiroolissa asioita prosessoi eri lailla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin, mahdatko ap olla loppujen lopuksi epäempaattinen, vai määritteletkö kenties empatian vähän kapeasti.
Hm tämä on hyvä kommentti! Kiitos, luulen että otan tämän linjan tarkemmin huomioon itsetutkiskelussani.
Ap
Empatiakyvyttömyys + taipumus sekaantua toisten asioihin on helvetin rasittava yhdistelmä. Juuri nämä ihmiset jotka tulevat kertomaan kenellä on oikeus mihinkin tässä maailmassa ja kenellä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on jännää miten moni empatiaan kykenemätön tuo hirveän ylpeinä esiin kuinka Järki-ihmisiä he ovat. Ja miten rationaalisuudella voi rakentaa vastaavasti yhtä (?) turvallisen ja vakaan yhteiskunnan. Kuitenkin täytyy muistaa, että empatiakyvyttömät ihmiset eivät ole sitä kärkikastia, jotka oikeesti tällaista unelmayhteiskuntaa rakentavat. Vankipopulaatiossakin on ihan älyttömästi näitä, joiden tunne-elämä on hyvin latistunutta tai jopa olematonta. Jostain syystä nämä rationaaliset järjenjättiläiset siellä istuvat kuitenkin kiven sisässä.
Huomaatteko muuten ihan tässä perusargumentoinnissakin sen, että eipä se rationaalinen ajattelu nyt erityisesti empatikykyä vähättelevillä loista olemassa olollaan verrattuna niihin, jotka pitävät empatiakykyä tärkeänä.
En ole tuo, jolta kysyt, mut mun mielestä se on ihan päivänselvää. Jos ihmisiä kiinnostais vain omat ja lähipiirin asiat eikä mitkään tuntemattomiin kohdistuvat epäkohdat tai raakuudet, niin tämä maailma ei olisi ikinä mistään ihmisoikeuksista, tasa-arvosta tms. kuullutkaan. Kyllä noihin vaaditaan vähän pidemmälle vietyä ajattelua jakiinnostusta kuin se oma napa.