Onko hullua puhua itsekseen?

Ei ole.

Mäkin pöpötän itekseni melkein koko ajan. Eihän se ole hullua, kunhan et luule keskustelevasi oikeasti jonkun kanssa.

On. Olet ihan kahjo.

Anna palaa vaan. Meitä on varmasti todella paljon.

Se on joskus todella järkevin tapa kommunikoida fyysisen ja henkisen itsensä välillä...

Minä pöpötän omia kotona ja joskus ajattelematta jopa töissä. :D Mulla on kelle puhua, mutta olen oppinut lasten hoitovapailla puhumaan ajatukset ääneen. Jotkut piti sitä outona kun höpötin koko ajan vauvalle joka vaan tuijotti mua silmät suurina ja välillä naureskeli. Varmaan naurattikin, mitä toi akka tossa pöpöttää tossa koko ajan, ihan kun Mä ymmärtäisin, mutta ollaan juonessa mukana ;) Eli yks mökkihöperö täälläkin ja "ihan normaali" oon :D

Ei ole. Juurihan tuosta tuli tutkimustulos, että itsekseen puhujat ovat analyyttisia ja älykkäämpiä kuin "mykät" 😊

Ei se ole sen hullumpaa, kuin puhuisit eläimille tai kukille.

Sanotaan, kukkien voivan hyvin, niin miksi itselle puhuminen ei olisi samaa vaikutusta.

Itsekseen puhumisen lisäksi, monet myös nauravat itsekseen, kun katsoo vaikka tv tai lukee kirjaa.

Ei ole.

Onhan.

Eikä ole.

No kyllä on.

Älä väitä vastaan.

Älä itse.

Mutta mehän ollaan sama henkilö.

Jaa...

Ihan normaalia. Joskus tulee pyöräilijöitä laulellen vastaan,  kiva tulee hyvä mieli.

Jossain oli, että älykkäät ihmiset puhuu itekseen.

Puhun kotona usein ääneen yksin ollessani. Asioiden ääneen sanominen auttaa muistaan ne paremmin (esim. kun jauhot loppuu muistan varmemmin ostaa niitä, kun oon sanonu sen ääneen kotona). Jotkut vaikeat asiat selkiytyy, kun ne sanoo ääneen, esim. opiskeluaikana joku vaikeempi matikan tehtävä tai tenttialueeseen liittyny yksityiskohta.

Julkisella paikalla en puhu ääneen, töissä tosin saatan joskus jotain jupista hiljaa. Ikinä en itekseni puhu yksinäisyyden takia.

Siis millasia juttuja te höpöttelette itseksenne? Vai "toteatteko" ääneen jotain asioita?

Joskus harjoittelen esim. työhaastatteluun niin. Tosin mutisen vain, en oikeasti puhu kunnolla ääneen. Mutta treenaan erilaisia tilanteita mitä voi tulla eteen.

Vierailija kirjoitti:

Minä pöpötän omia kotona ja joskus ajattelematta jopa töissä. :D Mulla on kelle puhua, mutta olen oppinut lasten hoitovapailla puhumaan ajatukset ääneen. Jotkut piti sitä outona kun höpötin koko ajan vauvalle joka vaan tuijotti mua silmät suurina ja välillä naureskeli. Varmaan naurattikin, mitä toi akka tossa pöpöttää tossa koko ajan, ihan kun Mä ymmärtäisin, mutta ollaan juonessa mukana ;) Eli yks mökkihöperö täälläkin ja "ihan normaali" oon :D

Toihan (vauvalle puhuminen) on hyvä tapa. Luin artikkelin jossa oli, että lapselle puhuminen edistää kielellistä kehitystä. Ja nimenomaan sille puhuminen se ei riitä, että lähellä puhuu puhelimeen ja vauva kuulee sen.

Vierailija kirjoitti:

Siis millasia juttuja te höpöttelette itseksenne? Vai "toteatteko" ääneen jotain asioita?

Kertoilen asioita aivan kuin joku olisi kuulemassa. "No nythän nää jauhot loppuivat, pitää muistaa ostaa lisää. Huomennahan oli tarkoitus vielä leipoa. Vähän huonoa se on, jos ei ole jauhoja." Ja niin edelleen. Tällaista turhanpäiväistä. Usein kyllä myös sellaisia asioita, jotka mietityttävät. Ajatukset selviytyvät päässä, kun niitä pyörittelee ihan ääneenkin. Joskus keksii jopa ratkaisuja.