Lue keskustelun säännöt.
Join eilen, mokailin ja nyt ahdistaa
26.03.2017 |
Join eilen tuttavien luona aivan kaamean paljon alkoholia. Kotimatkalla menin vielä yökerhoon. Sinne tai johonkin matkan varrelle olen hävittänyt laukkuni, jossa oli työhön liittyviä papereita. Ahdistaa aivan valtavasti. Mies ei edes puhu minulle. Ymmärrän sen. En pidä itsekään itsestäni tällä hetkellä paljoakaan.
Olo on nyt illallakin hutera. Aivan valtavasti kaipaisin, että mieheni lohduttaisi minua, mutta ymmärrän, etten nyt sellaista ansaitse. Onneksi mies ei sentään epäile, että olisin pettänyt tms.
Argh, kotimatkalla haastoin vielä riitaa joidenkin ulkomaalaisten kanssa. Olin aivan täysi idiootti. Jos juon, menee se usein minulla aivan hallitsemattomiin mittoihin. En haluaisi olla tällainen nainen. Olen kuvottava tyyppi!
Ja silti kaipaan hellyyttä ja rakkautta. Tuskallista!
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää miehen kanssa sopimus. Yökerhot pois, viinaa vähemmälle (voihan sitä kokeilla) ja mahdollisesti rajoitus kerran kuukauteen. Kyllä ihmisellä täytyy saada olla ystäviä ja maailmanparannus hippirakassa on oikeasti hauskaa, eikä viinan käyttö tuossa mittakaavassa vielä mitään kaada.
Asetan nyt itselleni rajoitteita jo ihan siksi, ettei niissä yökerhoissa edes ole hauskaa oikeasti. Koitin puhua miehelle siitä, että haluan nyt pyrkiä terveellisempään elämään, mutta hän nauroi ja sanoi etten pysty siihen. Minun on pakko uskoa, että pystyn. Ehkä mieskin huomaa minussa muutoksen...
Mutta juominen ei ole tosiaan ainoa vihanpidon syy, vaan mies saattaa tokaista vihaisesti mitä erilaisimmissa tilanteissa. Kerran tein töitä kotona koneella ja mies suuttui, kun en auttanut häntä omien papereidensa kanssa juuri sillä sekunnilla. En voinut jättää ajatusta kesken vaativassa käännöstyössä. Mies sanoi, että minä aina vain teeskentelen olevani kiireinen. Jos koitan ottaa tällaiset asiat puheeksi, mies aina toteaa, ettei hän mitään ole sanonut ja hän kyllä nauhoitti taas koko keskustelun, mutta minä en sitä saa kuunnella. Tällaista ihmeen jauhantaa ja kyräilyä meillä on ollut jo pitkään.
Viihdyn parhaiten kavereiden kanssa tai vaikka yksin työhuoneella. Jos eroamme, säästän ainakin rahaa, sillä voin alkaa tehdä töitä kotoa käsin. Jotain pientä positiivistakin sentään.
Toivoisin, että saan elämäni sen näköiseksi, ettei itsesäälille ole tarvetta. Jos mieskin huomaisi muutoksen ja sitä kautta hänenkin käytöksensä minua kohtaan muuttuisi. Mutta voi olla, että olemme jo satuttaneet toisiamme liikaa.
Ap, lue nyt ihan ajatuksella tuo, mitä kirjoitit. Mies "suuttui, kun et sillä sekunnilla auttanut", väittää, että teeskentelet, "nauhoitti koko keskustelun", jota "sinä et saa kuunnella". Ei tuo ole tervettä. Mies voi huomata sinussa muutoksen, mutta muuttuuko hänen käytöksensä? Nyt alkoholinkäyttösi on hyvä tekosyy miehelle vihamielisyyteen, mutta eiköhän tuollaisella asenteella löydy taas jokin uusi syy kyräilyyn, vaikka ryhtyisit absolutistiksi. Näiden juttujen perusteella ei ulkopuolinen löydä kyllä juuri mitään syitä, miksi jatkaisit miehesi kanssa (jos/kun teillä ei ole lapsiakaan). Oma vapautesi ja persoonallisuutesi ovat vaarassa kaventua. Alkoholinkäyttö on tässä kontekstissa nyt sivuseikka, miehesi käyttäytyminen ei kuulosta terveeltä.
Kokeilen nyt tätä oman käytöksen muuttamista. Mutta tuntuu kyllä siltä, että mies on nyt päättänyt, että minä olen aina ja kaikin tavoin hirveä ihminen. Hän sanoikin minulle, että teen joka päivä kauheita asioita, enkä ole hyvä ihminen. Minusta tuntuu, että hänen uskonnollisuutensa on muuttunut koko ajan konservatiivisemmaksi. Aikanaan me tapasimmekin baarissa. :-)
Ajattelen nyt, että jos elän niin, etten itse kadu tai häpeä tekojani, se on riittävän hyvä. Jos mies asettaa minulle sen lisäksi paljon ylimääräisiä tavoitteita, joihin minun on vaikea yltää, minun on paras antaa tämän liiton kuihtua kasaan. Minä en ole tyytyväinen yksin, vaan kaipaan seuraa ja keskusteluja elämästä, kuolemasta ja kaikesta siltä väliltä. Mutta ihan jo sekin on hauskaa, jos vaikka voi katsoa telkkaria yhdessä kaverin kanssa ja kommentoida näkemäänsä.
Nyt minun täytyy vain keskittyä siihen, että järjestän itselleni seuraa ja tekemistä selvin päin.
-Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sähän tarvitset kunnon panot mieheltäsi, joku ihana leffa jonka parissa itkeskelet ja syöt kaksin käsin vuoroin suolaista ja makeaa. Ihan perus darra. Ymmärrän fiiliksesi ja siksi teen itse tuon tempun nykyään max kaksi kertaa vuodessa, enempää ei pää kestäsi, sillä se juomisen jälkeinen depressio on ihan järkyttävän raju tässä neljääkymppiä lähestyttäessä.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis että sun mies menee omissa menoissaan lähes joka päivä ja saa raivarin siitä että kerran pari kuussa juot kavereiden kanssa. Viikonloppuisin enemmän töitä ettei tarvi kökkiä YKSIN kotona? Tämän on pakko olla provo. JSSAP.
Ei tämä ole provo, vaan ihan totisinta totta. En yhtään pidä siitä, ettei työviikon jälkeen ole mitään tai ketään, jota voisi odottaa. Mutta yökerhon sijaan voisin tehdä töitä tai mennä elokuviin. Läheisimmät kaverit vain käyvät elokuvissa miestensä kanssa, eikä aina tunnu mukavalta koittaa päästä mukaan "kolmanneksi pyöräksi". Oma mieheni ei halua käydä elokuvissa, sillä se on vain "rahan hukkaamista". Ulkona käymme syömässä pari-kolme kertaa vuodessa. Itse kävisin mielelläni yhdessä jossain vaikka joka viikonloppuna.
Kaverit ovat miehelleni todella tärkeitä ja hän saattaa puhua heidän kanssaan puhelimessa 2-3 tuntiakin kerralla. Avioliiton alussa pyysin usein enemmän yhteistä aikaa, mutta nykyisin olen antanut periksi. Vielä syksyllä kysyin, voisimmeko sopia kuukaudessa aina kaksi päivää, jotka vietämme yhdessä ilman että kännykkö soi koko ajan, mutta se ei onnistunut. Miehelle riittää se, että minä olen vain samassa talossa mutta eri huoneessa. Läheisyyttä voi olla nopeasti, minkä jälkeen mies kaivaa nopeasti kännykän esille.
Ehkä, jos alan nyt korjata elämääni, voimme lopulta löytäö toisemme. Tämä avioliitto ei ole alun alkaenkaan vastannut niitä odotuksia joita minulla (tai meillä molemmilla) oli. Itse vain koen avioeron luovutuksena ja aivan vihoviimeisenä keinona. Sitä ennen pitäisi kokeilla muut keinot tilanteen parantamiseksi.
Onneksi voin puuttua omiin vikoihini. Katsotaan, auttaako se laajemmin muihinkin ongelmiin.
-Aloittaja (Unohdan näköjöön joka toisesta viestistäni tämän "signeerauksen".)
Kyllä, puutu omiin vikoihin. Älä edes mieti toistenne löytämistä vielä. Löydä ensin itsesi. Sen jälkeen ala miettiä voiko teillä vielä olla yhteiselämää.
Jos tämä ei ole provo niin aloittajalla on pahimman luokan ongelmia omanarvontuntonsa kanssa.
Minun mieheni ei kohtelisi minua noin vaikka ryyppäisin itseni tärviölle päivittäin.
Aito kumppanuus on sitä että huomioidaan että oma rakas kamppailee jonkun asian kanssa ja tuetaan häntä.
Aloittaja tarvitsee terapiaa selvittääkseen miksi sietää suhteessaan henkistä väkivaltaa.
Tilanne on sama kuin jos miehesi hakkaisi sinua. Ajattelisitko silloinkin että "koitan parantaa tapani niin ehkä hän ei lyö minua enää"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää miehen kanssa sopimus. Yökerhot pois, viinaa vähemmälle (voihan sitä kokeilla) ja mahdollisesti rajoitus kerran kuukauteen. Kyllä ihmisellä täytyy saada olla ystäviä ja maailmanparannus hippirakassa on oikeasti hauskaa, eikä viinan käyttö tuossa mittakaavassa vielä mitään kaada.
Asetan nyt itselleni rajoitteita jo ihan siksi, ettei niissä yökerhoissa edes ole hauskaa oikeasti. Koitin puhua miehelle siitä, että haluan nyt pyrkiä terveellisempään elämään, mutta hän nauroi ja sanoi etten pysty siihen. Minun on pakko uskoa, että pystyn. Ehkä mieskin huomaa minussa muutoksen...
Mutta juominen ei ole tosiaan ainoa vihanpidon syy, vaan mies saattaa tokaista vihaisesti mitä erilaisimmissa tilanteissa. Kerran tein töitä kotona koneella ja mies suuttui, kun en auttanut häntä omien papereidensa kanssa juuri sillä sekunnilla. En voinut jättää ajatusta kesken vaativassa käännöstyössä. Mies sanoi, että minä aina vain teeskentelen olevani kiireinen. Jos koitan ottaa tällaiset asiat puheeksi, mies aina toteaa, ettei hän mitään ole sanonut ja hän kyllä nauhoitti taas koko keskustelun, mutta minä en sitä saa kuunnella. Tällaista ihmeen jauhantaa ja kyräilyä meillä on ollut jo pitkään.
Viihdyn parhaiten kavereiden kanssa tai vaikka yksin työhuoneella. Jos eroamme, säästän ainakin rahaa, sillä voin alkaa tehdä töitä kotoa käsin. Jotain pientä positiivistakin sentään.
Toivoisin, että saan elämäni sen näköiseksi, ettei itsesäälille ole tarvetta. Jos mieskin huomaisi muutoksen ja sitä kautta hänenkin käytöksensä minua kohtaan muuttuisi. Mutta voi olla, että olemme jo satuttaneet toisiamme liikaa.
Ap, lue nyt ihan ajatuksella tuo, mitä kirjoitit. Mies "suuttui, kun et sillä sekunnilla auttanut", väittää, että teeskentelet, "nauhoitti koko keskustelun", jota "sinä et saa kuunnella". Ei tuo ole tervettä. Mies voi huomata sinussa muutoksen, mutta muuttuuko hänen käytöksensä? Nyt alkoholinkäyttösi on hyvä tekosyy miehelle vihamielisyyteen, mutta eiköhän tuollaisella asenteella löydy taas jokin uusi syy kyräilyyn, vaikka ryhtyisit absolutistiksi. Näiden juttujen perusteella ei ulkopuolinen löydä kyllä juuri mitään syitä, miksi jatkaisit miehesi kanssa (jos/kun teillä ei ole lapsiakaan). Oma vapautesi ja persoonallisuutesi ovat vaarassa kaventua. Alkoholinkäyttö on tässä kontekstissa nyt sivuseikka, miehesi käyttäytyminen ei kuulosta terveeltä.
Kokeilen nyt tätä oman käytöksen muuttamista. Mutta tuntuu kyllä siltä, että mies on nyt päättänyt, että minä olen aina ja kaikin tavoin hirveä ihminen. Hän sanoikin minulle, että teen joka päivä kauheita asioita, enkä ole hyvä ihminen. Minusta tuntuu, että hänen uskonnollisuutensa on muuttunut koko ajan konservatiivisemmaksi. Aikanaan me tapasimmekin baarissa. :-)
Ajattelen nyt, että jos elän niin, etten itse kadu tai häpeä tekojani, se on riittävän hyvä. Jos mies asettaa minulle sen lisäksi paljon ylimääräisiä tavoitteita, joihin minun on vaikea yltää, minun on paras antaa tämän liiton kuihtua kasaan. Minä en ole tyytyväinen yksin, vaan kaipaan seuraa ja keskusteluja elämästä, kuolemasta ja kaikesta siltä väliltä. Mutta ihan jo sekin on hauskaa, jos vaikka voi katsoa telkkaria yhdessä kaverin kanssa ja kommentoida näkemäänsä.
Nyt minun täytyy vain keskittyä siihen, että järjestän itselleni seuraa ja tekemistä selvin päin.
-Aloittaja
No sieltähän se miehen ongelma tulikin; hän on muuttumassa fundamentalistiseksi, fanatistiseksi uskovaiseksi, joka ei pysty hyväksymään eri tavoilla ajattelevia ja eläviä ihmisiä. Ainakaan omassa kodissaan. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että monelle uskovaiselle jossain kohtaa tulee aika, jolloin kokee itsensä niin paljon paremmaksi kuin "tavalliset ihmiset", että se muuttuu halveksunnaksi. Se, herääkö tuo ihminen omaan käytökseensä koskaan, jää nähtäväksi. Toisaalta mies saattaa olla oikeasti ahdistunut ja huolissaan käytöksestäsi, mutta ei osaa tuoda sitä esille rakentavalla tavalla, vaan antaa negatiivisten tunteiden ottaa vallan. Tuosta ei tule pitemmän päälle mitään, jos molemmat eivät pysty muuttumaan. Sinun pitää ottaa alkon käyttö haltuun, ja miehen oppia hyväksymään sinut ei-uskovaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on luonnehäiriöinen.
Eroa nyt ihmeessä.
TÄMÄ! Ja katkolla nauravat pissat housuissa jos ap menee sinne että apua, auttakaa kun juon kerran kuussa :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ap vedä joka viikonloppu naamat vaan 1-2 kertaa kuussa.
Eihän toi sitten mikään mahdottoman usein ole! Tietenkin, jos joka kerta on kaatokännissä, ei ole kiva juttu. Mikä miehen ongelma oikeastaan on? Se että ap ylipäänsä ikinä käyttää alkoholia vai se, että ap ottaa kerralla liikaa? Tai käy yökerhoissa? Itse en kyllä ihan keksi, mitä kamalaa niissä yökerhoissakaan on, paitsi jos se tarkoittaa sitä, että sitten ap:lla menee tosi myöhään, känni syvenee ja seuraava päivä on menetetty.
Minä loukkaantuisin siitä, jos on sovittu, että tehdään jotain yhdessä seuraavana päivänä ja sitten puoliso vain makaakin krapuloissaan. Mutta jos on jo aamun puolella toimintakykyinen, jaksaa olla lasten kanssa ja tehdä sovitut jutut, ei se baarissa käynti nyt niin haittaa. Tykkään itsekin käydä kerran, pari kuussa, mutta mieluiten tuun kotiin suht ajoissa. Joskus, kun lapset on hoidossa, on kiva juhlia vaikka miehen kanssa yhdessä ja joskus hyvässä seurassa menee jopa pikkutunneille. Mielestäni alkoholi itsessään ei ole mikään demoni ja hilpeä humala on kiva asia, mutta kaatokännejä ei kovin usein kaivata.
Ei olisi 1-2 kertaa kuussa mahdottoman usein, jos juomisen määrä ja käytös pysyisi jotenkin hallinnassa. Minulla on kokemusta naisesta, jolla se ei koskaan pysynyt hallinnassa. Eli aina pilkkuun asti, muisti meni, välinpitämätön käytös, pettämisen mahdollisuus, seuraava päivä täysin pilalla krapulassa.
Eli jos on taipuvainen ryyppäämään aina ihan liikaa, niin oamn kokemukseni mukaan, sitä käytöstä ei pysty muuttamaan. Se on tavallaan riippuvuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OT ja anteeksi kun kysyn edes mutta onko miehesi kantasuomalainen?
Jotenkin nyt alkaa tuntua että melko isot näkemyserot on arvoissa.
Ihminen on hyvä oikeuttamaan itselleen asioita.
Aloittaja juo, koska tukahduttaa tunteensa humalaan. Aloittaja juo peittääkseen sisäisen pahan olonsa. Mutta yllätys (!), alkoholi sinällään pahentaa oloa - ja aloittaja tekee psyykelleen sekä fysiikalleen pahaa juomalla itsensä tolkuttomaan känniin.
Aloittajalla on ongelma ihmissuhteessa. Kautta aikojen ihmiset (naiset) ovat pyrkineet muuttamaan itseään, sopeutumaan ja hiljaa kärsimään tilanteessa, missä mies on aikamoinen jyrä.
Toki kompromisseja on tehtävä, tultava vastaan, muuttettava omaan toimintaansa, mutta mun mielestä sen pitää lähteä omasta halusta - ei muista ihmisistä tai tekijöistä.
Jos olisi aloittaja, niin jättäisin viinan heti aluksi. Sitten katsoisin, mikä on parisuhteen tila.
Kaikkinensa elämä, jossa on kännitoilailuja, ei kuulosta kovin ehjältä. Aikuiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin itse aikanaan hakemaan apua alkoholiongelmaan, koska join pahimmillaan joka ke, pe ja la sekä su, sitten kun menin työelämään, join vain viikonloput. No, minulla ei ollut alkoholiongelmaa, koska en ollut ammattilaisten mukaan juonut perhettäni, kotiani enkä terveyttäni. Minusta join kyllä omanarvontuntoni kun huorasin kaksi vuotta varatun, rikkaan miehen kanssa, otin väkivaltaisesti yhteen parisuhteissani, rahani menivät viihteellä käymiseen ja siihen liittyvään oheistoimintaan (vaatteet. meikit). Opiskelin kuitenkin ihan hyvän ammatin, tein ohessa töitäkin, olin kaunis ja kroppa kuosissa. En voi enää ymmärtää miten tämä kaikki oli mahdollista. Kuinka helvetin huonosti voin kaikki ne vuodet yökerhoissa säteillen.
Vasta lapsen saaminen sai minut tajuamaan etten olekaan alkoholisti. Minulle kasvoi arvomaailma sen 9 kk:n aikana, niin vahva ettei siitä ole koskaan paluuta entiseen. Ryyppääminen loppui kuin seinään. Sen jälkeen on kyllä ollut paljon työtä oman pään ja persoonallisuuden kanssa -on ilmeistä, että painavia syitä on ollut, miksi viina vei mennessään ja niiden kipujen kohtaaminen on ollut välillä raskasta kun ei ole tullut paettua itseään ja tunteitaan yökerhoihin.
Tämän tarinan opetus EI ollut se, että hanki lapsi. Vaan se, että alkoholilla pakenet jotain. Kohtaa se, käy kipu läpi ja etsi elämääsi oikeita onnellisuuden avaimia.
Käyttäjä3895 kirjoitti:
OT ja anteeksi kun kysyn edes mutta onko miehesi kantasuomalainen?
Jotenkin nyt alkaa tuntua että melko isot näkemyserot on arvoissa.
Samaa mietin. Kaverien kanssa joka ilta ja jatkuvasti puhelimessa, syvenevä uskonnollisuus ja ap:n käytöksen voimakas kritisointi viittaavat vahvasti hmmm.... pohjois-afrikkalaiseen kulttuuritaustaan. Ilmeisesti mies on vielä päivät kotona (työttömänä?), joten kriisihän siitä "perheen päälle" tulee. Sitten vielä ihan pohjanoteerauksena tuo, ettei oman vaimon kanssa huvita tehdä mitään. Siis mikä suhde tuo tuollainen on? En mä nyt mitenkään ennakkoluuloinen eri kulttuurien suhteen ole, mutta toi yhtälö tuntuu tosi tuhoon tuomitulta. Ihan oikeasti ap, mieti nyt, tuotako haluat? HUOM! ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ TEE LAPSIA TUOHON SUHTEESEEN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt puutu sun ja miehesi suhteeseen, mutta sulla on alkoholiongelma. Kaikki kriteerit täyttyvät. Erittäin todennäköisesti et pysty kontroloimaan juomisia, vaikka kuinka haluaisit ja ainoa vaihtoehto on täysraittius. Ongelmaa helposti vähätellään (sinä itse ja ympärisö), koska et ole "kunnon" alkkis. Jos et nyt ota härkää sarvista, niin joudut valitettavasti läpikäymään vielä monet mokailut, häpeät, tapaturmat, ym.
Voimia
En ota kantaa siihen, oletko alkoholisti.
Mutta pidä puolen vuoden tauko, jonka aikana et käytä lainkaan päihteitä.
Omanarvontuntosi ja itsetuntosi paranevat. Saat myös mietityksi, onko vika viinankäytössäsi vai miehesi perseydestä.
Itse olen raitis alkoholisti, jonka perhe-elo muuttui, kun päiteet jäi.
Kun on muutaman vuoden ollut raittiina, olo ja itsetunto on vitusti parempi.
Tsemppiä! Tee asioita, jotka on hyviä sulle itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ihan samanlaista sekoilua ennen alkoholin kanssa kunnes lopetin alkon käytön ihan kokonaan. Nyt vuosi ilman ja olen paljon onnellisempi! Olen terveempi niin henkisesti kuin fyysisestikin. Suosittelen elämänmuutosta!
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on luonnehäiriöinen.
Eroa nyt ihmeessä.
Tai ulkomaalaistaustainen. Siihen voisi viitata mm.:
- ei käytä alkoholia uskonnon takia
- silti ovat tavanneet baarissa. Kukaan tuntemani kantasuomalainen uskis (lestadiolainen tms.) ei notku baarissa puolisoa etsimässä, eikä muutenkaan.
- avioliitto on miehelle rahallisesti kannattava. Lieneekö työtön.
- mies "saisi helposti uuden vaimon" eli on mahdollisesti komea ja nuorempi, tai muuten fyysisesti viehättävämpi kuin vaimo (tämä siis vaimon mielipide, morkkiksessa...)
- miehelle on ok norkoilla kaverien kanssa ulkona joka ilta myöhään
- vaimon paikka olisi silti selkeästi kotona
- käytös vaimoa kohtaan on hyvin epäkunnioittavaa, tosin siihen kyllä syyllistyy moni supisuomalainenkin. Mutta on niin epäkunnioittavaa ja kylmää että herää epäily avioliiton perimmäisistä vaikuttimista.
Tämä spekulointi nyt vain siksi että (kuten joku aiemmin kirjoitti), ulkopuolinen ei näe syytä miksi tuota avioliittoa kannattaisi jatkaa. Aloittaja tosin tuntuu rakastavan miestään edelleen, että onhan siinä tietysti syytä.
Lopeta juominen, niin mä tein ja se on parhaita päätöksiäni ikinä.
Monelle alkoholi ei sovi ja kannabis voisi olla parempi, jos humalassa mokailee sosiaalisesti ja katuu humalassa tehtyjä päätöksiä jotka vaikuttavat arkeen ja seuraavaan päivään.
Pilvessä ei ole sekaisin ja on hyvin harkitsevainen sen suhteen mitä tekee.
Esimerkiksi itse en lähte alkoholitapahtumiin jossa voi kohdata tuntemattomia ihmisiä sillä riski henkirikoksen uhriksi kasvaa suuresti jos tapaa tuttujen tuttuja alkoholihuuruisen illan aikana.
Monelta lähtee estot täysin pois ja tapahtuu väkivaltaa sekä pettämisiä tai jopa raiskauksia.
On järkevää jättää alkoholi-ilta väliin ja nauttia kannabiskaakao sen sijaan ja käydä aikaisin nukkumaan että jaksaa lähteä aikaisin aamulla raikkaalle lenkille.
Moni on vaihtanut päihteen ap:n kuvailemien tapahtumien vuoksi ja ikäkin vaikuttaa siihen ettei elimistö kestä alkoholia samalla tavoin kuin kolmekymppisenä kesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä ettei miehesi lohduta. Miksi palkitsisi huonon käytöksen?
Tuo on aivan totta. Silti vain kaipaan lohdutusta, koska on niin karmea olo. En kyllä ole tätä ilmaissut miehelle millään tavoin. Joskus ajattelen, että minun pitäisi ehkä ollakin yksin, sillä käytökseni loukkaa miestäni. Hänen mielestä olen niin paska, että hän varmasti häpeää minua. Jos olisin yksin, satuttaisin vain itseäni. Rakastan kuitenkin miestäni hyvin paljon enkä kestä ajatusta siitä, että eroaisimme. Mutta eikös sitä sanota, että joskus on päästettävä irti juuri siitä, mitä rakastaa eniten.
Toisaalta, eron jälkeen joisin varmaan ainakin jonkin aikaa vielä nykyistä enemmänkin. Ero olisi minulle (ansaitusti) todella kova paikka.
-Aloittaja
Sinun on ruettava ottamaan vastuu elämästäsi ja teoistasi. Pidätkö puolisoasi itsestäänselvyytenä että hän ei sinua jätä että hän jaksaa loputtomiin katsella tuota örveltämistäsi? Entä jos seuraava tekosi onkin puolisollesi juuri se viimeinen pisara? Minkä herätyksen sinä tarvitset oikaisemaan elämääsi? Mitä sinä tarvitset? Mihin tarvitset alkoholia ja riettaita yökerhoja? - Sanon tämän suurella sydämellä ja välittämisellä.
Hei,
En tiedä kuinka usein tai minkälaisia määriä juot mutta aina runsaamman ja tiheän käytön jälkeen on vaarana delirium ja pahat vieroitusoireet, esim. alkokrampit. Suosittelen jos alat oikeasti tuntea ettet pärjää tai alat esimerkiksi tärisemään/saamaan selkeitä vieroitusoireita että hakeudut rohkeasti hoitoon.
Se turhautuminen ja viha alkaa kantaa muuallekin elämään, kuin noihin tilanteisiin. Tai sitten miehelläsi on muita ongelmia, ja hänen käytöksensä johtuu hänen omista ongelmistaan. Vaikea sanoa kun ei tapausta sen enempää tunne. Viittasit jossain kohtaa uskovaisuuteen; että hän kaipaisi uskovaista naista. Usko saattaa joissain tilanteissa/joillain henkilöillä kääntyä yleiseksi tuomitsemiseksi, jolloin joku ihminen ei vaan kelpaa, jos ei usko.
Itse join joskus paljon, ja siihen tuli aikanaan tietyistä syistä täydellinen stoppi. Myöhemmin aloin juoda taas uudelleen, mutta varovasti, rajojani tarkkaillen. Sen jälkeen on alkoholinkäyttö ollut "normaalia", joskus saunasiideri tai lasillinen viiniä, humalassa en ole ollut enää muutamaan vuoteen. Kyllä siihen on mahdollisuus päästä, mutta itsekuria se vaatii. Itsellä auttoi ajatus siitä seuraavan päivän olosta..