Join eilen, mokailin ja nyt ahdistaa

Vierailija kirjoitti:

Mies tuli juuri äsken valittamaan minulle siitä, että haisen pahalta. Koko talo haisee kuulemma nyt niin kauhealle, ettei hän voi eds hengittää. Kävin kyllä suihkussa heti aamulla. Mies on todella vihainen, aivan raivona. Emme varmaankaan voikaan olla yhdessä. En edes uskalla mennä samaan huoneeseen hänen kanssaan. Minulla on jo muutenkin niin karmea olo, etten vain pysty käsittelemään hänen silmitöntä raivoaan. Hän ei todellakaan edes pidä minusta. Varasin itselleni pienen matkan ensi viikonlopuksi. Pakko päästä pois tästä talosta ja miettiä asioita hieman uudella tavalla. Mies teki kyllä ihan selväksi, etten minä ansaitse mitään hyvää. Aiheutan kuulemma hänelle joka päivä pelkkää murhetta. AHdistus oli jo hieman helpottanut, mutta nyt se tuli takaisin sata kertaa aiempaa suurempana.

Hän todella vihaa minua.

-Aloittaja

Miehesi kuulostaa pelottavalta. Ja suhteenne tosi epäterveeltä. Jos mies suuttuu noin silmittömästi, haukkuu sinut pystyyn jne eikä selvästi halua olla kanssasi, niin ei tuo miltään rakkausliitolta kyllä kuulosta. Lisäksi kerroit, että tunnut saavan iloa vain juomisesta. Se on merkki paitsi alkoholiongelmasta, myös siitä, että kotona on joku pahasti pielessä. Nyt olisi tosiaan hyvä hetki ottaa vähän etäisyyttä ja pohtia omaa käytöstä, miehen käytöstä ja tulevaisuuttanne.

Ja mä heräsin yhden kännireissun jälkeen sairaalassa. Ei paljonkaan mielikuvia, miten olin sinne joutunut. Kotiin hiippaillessani, naama tikattuna, naapureita varoen, oli sellainen olo, että nyt vois vaikka tappaa itsensä. Hyvät uutiset: sen jälkeen en ole ollut kovassa humalassa. Toivottavasti en ikinä enää olekaan. Voimia kaikille, ketkä morkkiksensa kamppailee just nyt,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve ap.

Meillä tekee talon nainen joskus tuollaista. Samaa ryypiskelyn kanssa ja samat ahdistus kohtaukset seuraavan päivän lystinä. Tuen ja halin sitä, koska on hellyytävä. Ja tietty kauhean pahoillaan. (Setti toistuu kerran vuodessa, ei siis usein)

Kiinnostaisi tietää että miksi tuo ilta täytyy vetää noin pitkälle että muisti menee ja kamat katoaa?

Uskon että miehesi on vihainen, koska minäkin olisin. Hän kuitenkin rakastaa sinua, mutta sun on pakko tehdä ton ryyppäämisen suhteen jotain vakavia päätöksiä.

Etkö käytä alkoa arkena, vai onko sinussa vahva alkoholisti geeni?

M30

En käytä alkoholia arkisin, ellen joskus harvoin asiakkaiden kanssa käy jossain. Silloin en tietenkään juo kuin 1-3 olutta. Alkoholistin geeni kyllä löytyy varmasti, isän suvussa sitä on paljonkin.

Se illan pitkäksi vetäminen on itsellenikin mysteeri. Lieneekö se geeni sitten taustalla, että humalassa tulee todella voimakkaita mielihyvän tunteita ja kaikki työelämään ja arkeen liittyvät huolet katoavat.

-Aloittaja

Joo se geeni varmasti on syynä alkoholismiisi, sehän se sitä viinaa kaataa sun kurkusta alas.

Jos luet tätä ketjua, niin syytän juomisesta vain itseäni. Minä ne drinkit kurkkuuni kumoan. Se geeni vain vaikuttaa siellä taustalla ja pahentaa tilannetta.

Leuka vaakatasoon, selviät kyllä. Hoida työasiat ensin ja pysähdy jossain vaiheessa miettimään, mihin oikeastaan tarvitset alkoholia. Ja mikä on se syy, että illat venyy ja alkoa kuluu enemmän kuin tarpeeksi. Mulla on sama projekti menossa ja olen ollut nyt tarkoituksella kokonaan juomatta.

Parisuhteesi ei kuulosta onnellista tai siltä, että miehesi arvostaisi sinua. Ymmärrän hänen pettymyksensä ja huolensa, mutta en armottomuutta. Jokainen mokaa joskus. Koita saada unta ja voimia uuteen viikkoon. Elämä kantaa ja morkkis helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tuli juuri äsken valittamaan minulle siitä, että haisen pahalta. Koko talo haisee kuulemma nyt niin kauhealle, ettei hän voi eds hengittää. Kävin kyllä suihkussa heti aamulla. Mies on todella vihainen, aivan raivona. Emme varmaankaan voikaan olla yhdessä. En edes uskalla mennä samaan huoneeseen hänen kanssaan. Minulla on jo muutenkin niin karmea olo, etten vain pysty käsittelemään hänen silmitöntä raivoaan. Hän ei todellakaan edes pidä minusta. Varasin itselleni pienen matkan ensi viikonlopuksi. Pakko päästä pois tästä talosta ja miettiä asioita hieman uudella tavalla. Mies teki kyllä ihan selväksi, etten minä ansaitse mitään hyvää. Aiheutan kuulemma hänelle joka päivä pelkkää murhetta. AHdistus oli jo hieman helpottanut, mutta nyt se tuli takaisin sata kertaa aiempaa suurempana.

Hän todella vihaa minua.

-Aloittaja

Miehesi kuulostaa pelottavalta. Ja suhteenne tosi epäterveeltä. Jos mies suuttuu noin silmittömästi, haukkuu sinut pystyyn jne eikä selvästi halua olla kanssasi, niin ei tuo miltään rakkausliitolta kyllä kuulosta. Lisäksi kerroit, että tunnut saavan iloa vain juomisesta. Se on merkki paitsi alkoholiongelmasta, myös siitä, että kotona on joku pahasti pielessä. Nyt olisi tosiaan hyvä hetki ottaa vähän etäisyyttä ja pohtia omaa käytöstä, miehen käytöstä ja tulevaisuuttanne.

Minusta alkaa tuntua, ettei mies koskaan ole rakastanutkaan minua. Liittomme on ollut hänelle rahallisesti kannattava, mutta en ole aiemmin antanut itseni ajatella, että raha olisi ollut hänelle suurin houkutin avioliittoon kanssani.

Ja pelottava hän todellakin on. Hiippaili ääneti aivan lähelleni ja jäi siihen tuijottamaan minua tuomitsevasti. Sanoi, että minä olen kusipää enkä ole koskaan tehnyt elämässäni mitään hyvää. Eikä kukaan pidä minusta, jos tutustuvat minuun kunnolla. Aika rankkoja juttuja.

Kotona ei todellakaan ole ollut pitkään aikaan kovin leppoisaa. Mies on sanonut, että se on täysin minun vikani. Saattaa ollakin. Huomenna sanon hänelle, että jos hän ei todellakaan näe minussa mitään hyvää, niin hänen täytyy hakea avioeroa. Minä en pysty sitä tekemään, sillä rakastan häntä yhä.

Toivottavasti saan hieman nukuttua tänä yönä, jotta selviän huomisesta työpäivästä jollain tavalla. Itsetunto on nollissa ja miehen sanat tuntuvat hetki hetkeltä todemmilta. Olen todella kusipää enkä olekaan tehnyt mitään hyvää ikinä. Tämä krapula ei ole enää vain krapulaa, vaan jotain vielä syvempää ahdistusta ja masennusta.

Moi, luin koko ketjun. Aluksi ajattelin että tutulta kuulostaa, itsellä on ollut samanlaista viime aikoina. Viimeisen kuukauden aikana kolme pahaa kännimokaa.

Kun morkkiksesta tokenin, olen tosissaan pohtinut alkoholinkäyttöäni. Siihen on tultava muutos. En halua olla sellainen kuin olen nyt ollut, eikä minunkaan avioliittoni kaikkea kestä. Nyt olen ollut raittiina toistaiseksi vasta 10 pv, eli ei vielä enempää kuin normaalin krapulavannomisen jälkeen. Mutta olen vasta menossa kohti syviä vesiä pohdinnoissani.

Meinasin suositella samaa sinullekin, mutta viimeisten viestien perusteella kuulostaa että ongelman ydin onkin jossain muualla. Tsemppiä sinulle, avioliittosi taitaa kaivata vähintäänkin perusteellista keskustelua ja selvittämistä. Joka tapauksessa suosittelen tähän väliin raittiusjaksoa, jos ei muuksi niin sinun omanarvontuntosi kohentamiseksi.

Raittiusjakso on tosiaan tarpeen ihan vain siksi, että siten en anna miehelleni lisää syitä vihata minua. Mies laittoi heti aamusta minulle monta vihantäyteistä viestiä kännykkään. Heräsin ensin melko rauhallisena, mutta nyt ahdistus tuli takaisin. Tunnen olevani maailma huonoin ihminen.

Onneksi lähden ensi viikonloppuna pienelle matkalle ja saan olla vapaa. En tiedä, miksi rakastan tuota miestä yhä. Hän ei edes pidä minusta. Eikä siinä mitään, ei tarvitsekaan pitää. Ottakoon sitten minusta eron. Ehkä minä pärjään yksinkin.

-Aloittaja

Ap, onko miehesi normaali jos et juo vai onko tuo sun tuollaista. Eroa ja mene terapiaan, teidän parisuhde ei oo terveellä pohjalla. Sun = aina.

Eikö miehesi koskaan mokaile?!

Miten se luulee että äkkäily auttaa yhtään mitään. Asennemuutos olisi kohdalleen sillekin.

Ja sulle ap, älä juo. Jos juomisesi saa aina tuollaiset mittasuhteet, saattaa olla, että joku kerta sulle tapahtuu jotain peruuttamattoman pahaa.

Ryyppääminen on raskas laji. Kannattaa lopettaa, jos pää ei kestä. Täysin oma vika. Kukaan tuskin väkisin sitä viinaa on sun kurkkuun kaatanut. Pulinat pois ja kestä darra kuin nainen. Riippuen putken pituudesta niin toipuminen voi kestää useitakin päiviä.

Ahdistuksesi johtuu miehesi tuomitsevasta asenteesta. Kuten kerroit, sinun olisi helpompi olla vanhempiesi luona. Ahdistuksesi näin ollen on riippuvainen paikasta, ei sinusta itsestäsi.

Morkkista varmaan tuntee jokainen. Loppujen lopuksi et ole tehnyt mitään kovin väärää. Suuta soittaa kaikki humalassa, mutta työpapereiden kadottaminen on pahempi juttu (riippuen siitä kuinka arkaluonteisia papereita siellä on). Sitä kannattaa lähteä selvittämään heti. Jos laukkua ei löydy, niin lakki kouraan ja kertomaan pomolle.

Rauhoitu nyt ensin.

Hengittele syvään.

Ja ala toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuksesi johtuu miehesi tuomitsevasta asenteesta. Kuten kerroit, sinun olisi helpompi olla vanhempiesi luona. Ahdistuksesi näin ollen on riippuvainen paikasta, ei sinusta itsestäsi.

Morkkista varmaan tuntee jokainen. Loppujen lopuksi et ole tehnyt mitään kovin väärää. Suuta soittaa kaikki humalassa, mutta työpapereiden kadottaminen on pahempi juttu (riippuen siitä kuinka arkaluonteisia papereita siellä on). Sitä kannattaa lähteä selvittämään heti. Jos laukkua ei löydy, niin lakki kouraan ja kertomaan pomolle.

Rauhoitu nyt ensin.

Hengittele syvään.

Ja ala toimimaan.

Niistä papereista ei ole niin suurta huolta, koska olen tosiaan yrittäjä ja siksi itse oma pomoni. Niissä ei ollut mitään asiakkaiden henkilötietoja tms. Mutta en tosiaan hallitse juomistani aina. Tuntuu siltä, että olen onnellisempi yksin, ulkona, kuin kotona.

Vasta nyt alan havahtumaan siihen, miten paljon mies minua inhoaa. Itse hän ei mielestään tee virheitä juuri koskaan. Minusta hän on sen sijaan kirjoittanut kuulemma ylös menoni ja ottanut minusta kuvia ja videoita, kun olen ollut humalassa. Ne hän uhkaa nyt lähettää kaikille tutuilleni ja poliisille. Ahdistaa aivan hurjan paljon.

Itse hän ei juo ollenkaan ja on todella uskovainen. Ehkä hänen täytyy etsiä itselleen uusi, uskova vaimo. Ettei tarvitsisi minua sietää. Minun tekisi mieli vain käpertyä peiton alle. Tuntuu, etten pysty kohtaamaan ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa harjoituksen puutteelta, suosittelen ottamaan alkoholin mukaan arkipäiviin.

 Juuri näin. Alkoholin saat helposti osaksi päivittäisiä rutiinejasi esimerkiksi ottamalla ruokajuomana oluen, kaksi tai voihan siinä mennä kolmekin. Tai sitten vastaavasti viiniä, jos olet enemmän viininjuojia, niin pullollinen voi mennä kun syö pitkän kaavan mukaan. Myös janojuomana on kylmä ja raikas olut aivan ehdoton! Illalla televisiota katsellessakin on mukava nauttia muutama olut tai muutamia tuopillisia viiniä. Yllättävän pian huomaatkin, että rentoutumisesta ei tule mitään ilman sitä alkoholiannostasi. Mutta älä huolestu, tämä on sitä suuren maailman tyyliä. ;)

Terve ap

Ahdistus (kylmä hiki, vapina, hengitysvaikeudet, yms.) ovat seurausta alkoholimäärästä.

Kai olet aikaisemminkin huomannut, miten kovan humalan jälkeen ahdistaa. Se johtuu alkoholin aivokemiallisesta vaikutuksesta.

Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän vaikuttaa alkoholi haitallisesti etenkin naisen psykofyysiseen oloon. Lue=karmeat fiilikset, kankkunen, jne. seuraavana päivänä. Aikaisempaa pahempi olo. (Ja siihen vielä päälle hormonaaliset ja vaihdevuosimuutokset..).

Vähän ihmettelen, että ruikutat oloasi ja miehesi reaktiota, jos olet alan naisia. Kai olet ennenkin ryypännyt. Miehesi käytös on johdonmukaista. Miltä sinusta tuntuisi ja miten sinä käyttäytyisit, jos miehesi toimisi kuten sinä?

Mielestäni sinulla on vakava alkoholinkäyttöongelma. Sanot, että et juo viikolla, paitsi asiakastapaamisessa 1-3 (!!) olutta. Vietät viikonloppuisin säännöllisesti (riippuvuushakuisesti) iltaa seurassa, jossa juodaan paljon. Pystytkö viettämään iltaa samassa porukassa selvin päin? Tuskin. Sen vuoksi hakeudut siihen porukkaan, koska ryhmässä on hiljainen normi tulla humalaan. Siksi te kokoonnutte - syy siihen on kännääminen.

Sanon suoraan mitä ajattelen: sinulla on paha alkoholiongelma.

Juot liikaa. Juot väärin. Olet alkoholisti.

Uskomatonta lukea ketjun kirjoituksia, joissa vähätellään paitsi krapulaa, sen aiheuttamaa tuskatilaa sekä ongelmaa parisuhteessa. Fakta on, että juuri alkoholi sekä kova humala aiheuttavat suuria ongelmia ja suruja, milloin puolisolle, milloin etenkin lapsille perheessä. Näin Suomessa. Näin muualla.

On paskapuhetta sanoa, että leuka pystyyn ja unohda menneet. Sehän on kuin lupalappu seuraavan viikonlopun "nollaamiselle", mattinykästelylle, "geeni määrää mut juomaan"-selityksille, jne. JA taas joku tuntee ahdistusta ja tuskaa - ja puoliso ihan muista syistä.

Tiedän mistä puhun. Takana 30 vuotta kovaa kännäystä viikonloppuisin. Kännäsin, koska "viikolla en käytä alkoholia" ja "koska teen paljon, paljon töitä". Aivan samat kokemukset minulla, mutta myös kokemusta siitä, kun mies juo ja menee samaan tapaan kuin aloittaja.

Mitä itsepetosta.

Myönnä ap itsellesi, että sulla on alkoholinkäyttöongelma. 

Mä lopetin kertarytinällä. Sain paljon apua, kummallista kyllä, alkoholismi-palstoilta netistä (esim. Suomi24) sekä Päihdelinkin sivuilta. Luin ja luin. Vapisin, hikoilin, kädet tärisivät, ryyppy oli mielessä. Viikonloput ihan outoja, kun viikonlopun päätoiminto ja aktiviteetti jäi elämästä pois.

Ei helvetti. En halunnut enää rypeä krapuloissa itkien, oksennellen, ripuloiden, vapisten.

Mutta jos ap meinaat jatkaa elämäntapaasi, niin kestä seuraukset. Ei valitusoikeutta.

Mä niin ymmärrän miestäsi. Todellisuudessa hän on surullinen ja tuntee olonsa hylätyksi, koska olet hylännyt hänet viinan ja viinakavereidesi vuoksi. Olet aika itsekäs (niin minäkin olin).

Varoitan - miehesi lopulta miettii, että "tätäkö minä elämältäni haluan", katsella viikonloppuisin viinalta haisevaa, sammuvaa kumppania? "Mitä minä tästä suhteesta saan"?

Ja tuskinpa hän haluaa elää loppuelämäänsä kanssasi.

Juu, olut ja viini mukaan jokapäiväiseen elämään. Viimeistään perjantaina humala. Sitähän tämä elämä on; rentoutumista viinan avulla. Muutoin kun ei onnistu. Tärkeintä on päästä unohtamaan työpaineet viinan avulla.

Keskiviikkoon mennessä ahdistus on hävinnyt. Sittenhän on jo melkein perjantai. Ja taas kaikki alusta...

Nousuhumalan rieha, laskuhumalan riidanhaastaminen, seuraavan päivän masis.

Miten tyhmä saa olla?

Oikeastaan tuossa ei ole muita vaihtoehtoja kuin lopettaa juominen kokonaan kun et osaa kohtuudella ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on alkoholiongelma, se kannattaa tietenkin hoitaa, mutta en nyt oikein ymmärrä miksi mies on defaulttina vihainen ja jopa mykkäkoulua pitää siitä, että vaimo oli neljään saakka ulkona ja joi alkoholia. Kyllä mulla menee useinkin neljään jos kaverien kanssa lähden ulos ja ei mies ole koskaan siitä valittanut, kuten en minäkään hänen bilettämisestään, ja meillä on lapsiakin. Ja olen jättänyt tavaroitani baariin ja hakenut ne seuraavana päivänä, eikä siinä mielestäni mitään ihmeellistä ole. En sammu, ei mene muisti, en sotke enkä riko kotia enkä herätä (tietenkään) ketään kun tulen kotiin. Ja olen valmiina hoitamaan lapsia viimeistään klo 12. Ainoa mitä minun mielestäni olet tehnyt väärin on jos menet yöksi jonnekin etkä ilmoita siitä miehelle. Tietty jos itse koet että alkoholinkäyttösi lähtee käsistä, niin kannattaa muuttaa sitä, mutta en nyt näe tuota mitenkään kamalana. Ja en kerta kaikkiaan tajua mistä miehesi on edes suuttunut.

 Minä en nyt oikein ymmärrä, että mitä tuo "defaulttina vihainen" tarkoittaa? Miksi sitä ei voi suomeksi kirjoittaa, tai pelkästään englanniksi, sekin olisi selkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisit ottaa niinku Matti Nykänen.

Todellakin. Niin juuri tein.

-Aloittaja

 Eli alkoholia ja bentsoja (Diapam) siihen mukaan.

Parisuhdeongelmia sinulla. Ottakaa aikalisä ja miettikää, haluatteko elää loppuelämän yhdessä. Ero voisi oikeasti olla oikea ratkaisu. Sinä voisit viettää viikonloppuja kuten haluat (umpihumalassa). Miehesi voisi etsiä itselleen puolison, jonka arvomaailma on lähempänä hänen arvomaailmaansa.

Jos teillä ei ole lapsia, on eroaminen käsittääkseni asteen verran helpompaa kuin lasten ollessa.

Pakenet jotain ryyppäämiseen. Sanot, että vain humalassa voit rentoutua. Se on kyllä aika paha juttu. Jos ajattelet tulevaisuutta, vuosia yhdessä, vanhenemista miehesi kanssa - niin onko niin, että vain alkoholin kautta ja avulla voit "elää ja rentoutua"?

Vierailija kirjoitti:

Terve ap

Ahdistus (kylmä hiki, vapina, hengitysvaikeudet, yms.) ovat seurausta alkoholimäärästä.

Kai olet aikaisemminkin huomannut, miten kovan humalan jälkeen ahdistaa. Se johtuu alkoholin aivokemiallisesta vaikutuksesta.

Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän vaikuttaa alkoholi haitallisesti etenkin naisen psykofyysiseen oloon. Lue=karmeat fiilikset, kankkunen, jne. seuraavana päivänä. Aikaisempaa pahempi olo. (Ja siihen vielä päälle hormonaaliset ja vaihdevuosimuutokset..).

Vähän ihmettelen, että ruikutat oloasi ja miehesi reaktiota, jos olet alan naisia. Kai olet ennenkin ryypännyt. Miehesi käytös on johdonmukaista. Miltä sinusta tuntuisi ja miten sinä käyttäytyisit, jos miehesi toimisi kuten sinä?

Mielestäni sinulla on vakava alkoholinkäyttöongelma. Sanot, että et juo viikolla, paitsi asiakastapaamisessa 1-3 (!!) olutta. Vietät viikonloppuisin säännöllisesti (riippuvuushakuisesti) iltaa seurassa, jossa juodaan paljon. Pystytkö viettämään iltaa samassa porukassa selvin päin? Tuskin. Sen vuoksi hakeudut siihen porukkaan, koska ryhmässä on hiljainen normi tulla humalaan. Siksi te kokoonnutte - syy siihen on kännääminen.

Sanon suoraan mitä ajattelen: sinulla on paha alkoholiongelma.

Juot liikaa. Juot väärin. Olet alkoholisti.

Uskomatonta lukea ketjun kirjoituksia, joissa vähätellään paitsi krapulaa, sen aiheuttamaa tuskatilaa sekä ongelmaa parisuhteessa. Fakta on, että juuri alkoholi sekä kova humala aiheuttavat suuria ongelmia ja suruja, milloin puolisolle, milloin etenkin lapsille perheessä. Näin Suomessa. Näin muualla.

On paskapuhetta sanoa, että leuka pystyyn ja unohda menneet. Sehän on kuin lupalappu seuraavan viikonlopun "nollaamiselle", mattinykästelylle, "geeni määrää mut juomaan"-selityksille, jne. JA taas joku tuntee ahdistusta ja tuskaa - ja puoliso ihan muista syistä.

Tiedän mistä puhun. Takana 30 vuotta kovaa kännäystä viikonloppuisin. Kännäsin, koska "viikolla en käytä alkoholia" ja "koska teen paljon, paljon töitä". Aivan samat kokemukset minulla, mutta myös kokemusta siitä, kun mies juo ja menee samaan tapaan kuin aloittaja.

Mitä itsepetosta.

Myönnä ap itsellesi, että sulla on alkoholinkäyttöongelma. 

Mä lopetin kertarytinällä. Sain paljon apua, kummallista kyllä, alkoholismi-palstoilta netistä (esim. Suomi24) sekä Päihdelinkin sivuilta. Luin ja luin. Vapisin, hikoilin, kädet tärisivät, ryyppy oli mielessä. Viikonloput ihan outoja, kun viikonlopun päätoiminto ja aktiviteetti jäi elämästä pois.

Ei helvetti. En halunnut enää rypeä krapuloissa itkien, oksennellen, ripuloiden, vapisten.

Mutta jos ap meinaat jatkaa elämäntapaasi, niin kestä seuraukset. Ei valitusoikeutta.

Mä niin ymmärrän miestäsi. Todellisuudessa hän on surullinen ja tuntee olonsa hylätyksi, koska olet hylännyt hänet viinan ja viinakavereidesi vuoksi. Olet aika itsekäs (niin minäkin olin).

Varoitan - miehesi lopulta miettii, että "tätäkö minä elämältäni haluan", katsella viikonloppuisin viinalta haisevaa, sammuvaa kumppania? "Mitä minä tästä suhteesta saan"?

Ja tuskinpa hän haluaa elää loppuelämäänsä kanssasi.

Loistavaa tekstiä! Allekirjoitan sanasta sanaan. Olen siis nro 48.

Aloittajalle: pidä raittiusjakso itsesi takia. Ei sen takia että miehesi "ei saisi syytä vihata sinua". Vaan itsesi takia.

Ja vaikka on luonnollista murehtia rakastaako mies sinua, haluaako hän erota jne, niin silti oleellisempaa on pohtia mitä sinä haluat. Haluatko kännätä joka viikonloppu? Haluatko sietää miehen vittuilua? Haluatko elää huonossa avioliitossa? Ehkä haluat, ehkä et, mutta se on sinun asiasi, ja siitä sinun on kannettava vastuu. Miehesi kyllä kantaa vastuun omista ajatuksistaan ja omista valinnoistaan.

Jos tekee asiat aina samalla tavalla, lopputulos on aina sama. Jos haluaa toisenlaisen lopputuloksen, täytyy asiat tehdä toisin. Ensin pitää vaan tietää mitä haluaa.