Lue keskustelun säännöt.
Join eilen, mokailin ja nyt ahdistaa
26.03.2017 |
Join eilen tuttavien luona aivan kaamean paljon alkoholia. Kotimatkalla menin vielä yökerhoon. Sinne tai johonkin matkan varrelle olen hävittänyt laukkuni, jossa oli työhön liittyviä papereita. Ahdistaa aivan valtavasti. Mies ei edes puhu minulle. Ymmärrän sen. En pidä itsekään itsestäni tällä hetkellä paljoakaan.
Olo on nyt illallakin hutera. Aivan valtavasti kaipaisin, että mieheni lohduttaisi minua, mutta ymmärrän, etten nyt sellaista ansaitse. Onneksi mies ei sentään epäile, että olisin pettänyt tms.
Argh, kotimatkalla haastoin vielä riitaa joidenkin ulkomaalaisten kanssa. Olin aivan täysi idiootti. Jos juon, menee se usein minulla aivan hallitsemattomiin mittoihin. En haluaisi olla tällainen nainen. Olen kuvottava tyyppi!
Ja silti kaipaan hellyyttä ja rakkautta. Tuskallista!
Kommentit (115)
Mä sain nyt sellaisen kuvan tästä, että noi rilluttelut tuossa laajuudessaan on mukana koska sulla ja sun miehellä on mennyt täysin yhteys. Kotona on kireetä ja tuomitsevaa, oot aina tiellä ja sulle huomautellaan kuinka epäonnistunut olet.
Olen joskus ollut samantyyppisessä hukassa. Viinaa meni kun se toi sen onnentunteen (rakastan maailmaa fiilarit) ja jos Mies yritti määräillä alkoholimääriä, vituillakseni siirtyin seuraavaksi viskeihin ja tequiloihin. Krapulassa Mies ripitti ja kertasi iltaa ja nostatti tuplanöyryytyksiä että oloni olisi mahdollisimman paska. Kaikki mitä tein oli nöyryyttänyt hänet, ihmiset luuli että oon kiinnostunut muista miehistä kun Olin esim. läpyttänyt olkapäälle jutelessa.
Kyllä se sellainen blokki että tuosta ei eroon päässyt kuin eroamalla. Ap tuskin voi enää mitään muuttaa kun Mies on päättänyt että ainoa syy on eukossa.
Itselläni on nykyään uusi Mies, joka ei pahoinpitele henkisesti krapulassa. Pari kertaa on joutunut kotoota lähtemään ja hakemaan mut kantamalla baarista ja toki vähän murisee ettei näin sais tapahtua, mutta se on vaan se yksi kerta ja sit tapausta ei enää liioitella tai vängätä asiasta. On oikeasti armollista potea krapulaa ilman jonkun henkistä pahoinpitelyä ja syyllistämistä vieressä. Ne puheet voi viedä serotoniinirasojen kanssa kamppailevan tosi syville vesille.
Uuden miehen myötä mun alkon kulutuskin väheni. A)Hän käyttää vähemmän ja miedompia kuin ex
B)Emme käytä nyksän kanssa yhdessä ollenkaan kun ei Ole koskaan sellasia pariskuntajuhlia.
Itse saan leikattua humalaani sillä, että otan vain mietoja ja otan aina juoman yhteydessä veden jonka juon juoman jälkeen. Loppujen lopuksi se lasin kumoaminen/kaatoliike on tapa siellä baarissa. Tekemistä. Ihan Sama onko siinä vettä jos on jo pikku hiprakassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan itseäälissä rypeminen ei auta yhtään. Ja sen vinkuminen, että "mies vihaa minua..."
Ehkä vihaa, ehkä ei. Varmasti päällimmäisenä on syvä pettymys, että aloittaja EI OPI VIRHEISTÄÄN. Varmasti
tästä on keskusteltu ja aloittaja tiesi kristallintarkasti mitä on odotettavissa...ja silti piti päästä ryyppäämään.
Sitä saa mitä tilaa. Mistään en myöskään nähnyt, että aloittaja olisi tekemässä ryhtiliikettä, että asioihin olisi tulossa muutos. Selvästikin aloittaja rakastaa viinaa enemmän kuin miestään.
Lähdin pöivän tapaamisiin ja yksi niistä on jo hoidettu. Se meni hyvin! Osaan oman alani hommat ja töissä tunnen olevani hyödyllinen ja hyvä ihminen.
Yökerhotouhu tuntuu aivan järjettömän typerältä. Sitä en takuulla ikävöi, jos nyt onnistun lopettamaan koko homman. Lauantai-illan kivat muistot liittyvät tuttaviennluona oleskeluun. Kaupungilla hortoilu ei ole edes hauskaa.
En tiedä, voinko käyttää alkoholia viisaasti. Kokeilen. Asetan selkeät rajat ja katson, osaanko pysyä niissä. Jos en osaa, menen AA:han ja pyrin raittiuteen.
Mieheni ei voi antaa tätä minulle anteeksi. Se on varmaa. Nyt on pakko keskittyä positiiviseen eli töihin. Illalla menen sitten hiljaa nukkumaan vierashuoneeseen.
-Aloittaja
Niin mitä se mies ei voi antaa anteeksi? Että hukkasit laukkusi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tuli juuri äsken valittamaan minulle siitä, että haisen pahalta. Koko talo haisee kuulemma nyt niin kauhealle, ettei hän voi eds hengittää. Kävin kyllä suihkussa heti aamulla. Mies on todella vihainen, aivan raivona. Emme varmaankaan voikaan olla yhdessä. En edes uskalla mennä samaan huoneeseen hänen kanssaan. Minulla on jo muutenkin niin karmea olo, etten vain pysty käsittelemään hänen silmitöntä raivoaan. Hän ei todellakaan edes pidä minusta. Varasin itselleni pienen matkan ensi viikonlopuksi. Pakko päästä pois tästä talosta ja miettiä asioita hieman uudella tavalla. Mies teki kyllä ihan selväksi, etten minä ansaitse mitään hyvää. Aiheutan kuulemma hänelle joka päivä pelkkää murhetta. AHdistus oli jo hieman helpottanut, mutta nyt se tuli takaisin sata kertaa aiempaa suurempana.
Hän todella vihaa minua.
-Aloittaja
Miehesi kuulostaa pelottavalta. Ja suhteenne tosi epäterveeltä. Jos mies suuttuu noin silmittömästi, haukkuu sinut pystyyn jne eikä selvästi halua olla kanssasi, niin ei tuo miltään rakkausliitolta kyllä kuulosta. Lisäksi kerroit, että tunnut saavan iloa vain juomisesta. Se on merkki paitsi alkoholiongelmasta, myös siitä, että kotona on joku pahasti pielessä. Nyt olisi tosiaan hyvä hetki ottaa vähän etäisyyttä ja pohtia omaa käytöstä, miehen käytöstä ja tulevaisuuttanne.
Minä tunnistan itseäni tuossa miehessä. Suuttumukseen on itselläni ollut syynä turhautuminen, kun mikään ei muutu. Tuntuu, että toinen ei lainkaan välitä minun toiveistani, hän tekee täysin itsekkäästi mitä haluaa, aina. Koskaan ei jousta yhtään minun hyväkseni, vaan aina minä joudun joustamaan. Sellainen kokemus toisen itsekkyydestä tappaa kunnioituksen ja rakkauden, jolloin on aina helpompi olla vihaisempi ja ilkeämpi. Se toinen osapuoli taas ei välttämättä näe asiaa lainkaan samalla tavalla, mutta ei se tee minun tuntemuksistani yhtään vähempää aitoja.
Minä tuossa aiemmin jo spekuloinkin sitä, että ehkä minun tulisi olla yksin. Ennhalua satuttaa miestäni.
Itsekään en pidä siitä, miten paljon juon. Enkä siitä, että menen humalassa yökerhoon. En siis itsekään kunnioita itseäni näissä asioissa.
Ymmärrän mieheni turhautumisen ja vihan. Sitä riittää kuitenkin myös silloin, kun en ole tavannut kavereitani, vaan vaikkapa istunut koko illan kotona teetä juoden.
Voin hyväksyä sen, etten ole oppinut virheistäni riittävän nopeasti. Kenties kaikki ongelmamme ovat minun syytäni. Sitä vain on vaikea hyväksyä, ettei minussa tai elämässäni ole mitään hyvää. Valtaosan ajasta olen kuitenkin ihan selvin päin ja teen töitä.
Mutta on totta, että minun täytyy keksiä jokin muu keino rentoutumiseen ja hauskanpitoon. Ja asettaa rajat juomiselle. Joku vinkkasikin, että täytyy ottaa aina lasi vettä välissä. Sitä neuvoa alan noudattaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä se mies ei voi antaa anteeksi? Että hukkasit laukkusi?
Mies ei voi antaa anteeksi sitä, että join alkoholia. Laukusta hän ei edes tiedä mitään.
Ei toi nyt oikeasti ole maatakaatava asia jos kerran kuussa ottaa kavereitten kanssa alkoa. Kaksi kertaa alkaa olla rajoilla, joten ehkä yrittäisin rajoittaa kertaan kuussa. Eikö se mies voit tulla mukaan? Uskonnostako se on kiinni? Selvästi teillä on ihan erilainen arvopohja. Minusta ap ruoskii tässä nyt itseään tarpeettomasti. Mies kuulostaa myös siltä että voi olla että olisi parasta erota. Täällä miehet puolustaa aina sitä että miehen pitää saada vetää joka jumalan ilta kalja tai pari ja sekin on muka ihan normaalia, plus viikonlopun örvellykset. Eli tuntuu ettei taas standardit kohtaa jos juomisesta kerran kuussa tulee kauhea ongelma. Toki ymmärrän miehen näkökulmasta tuon että vaimo hilluu yökerhoissa. Mutta toisaalta onko sekään oikein että vaimon täytyy ruveta elämään nunnan elämää miehen uskonnon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trine kirjoitti:
Aloittajan itseäälissä rypeminen ei auta yhtään. Ja sen vinkuminen, että "mies vihaa minua..."
Ehkä vihaa, ehkä ei. Varmasti päällimmäisenä on syvä pettymys, että aloittaja EI OPI VIRHEISTÄÄN. Varmasti
tästä on keskusteltu ja aloittaja tiesi kristallintarkasti mitä on odotettavissa...ja silti piti päästä ryyppäämään.
Sitä saa mitä tilaa. Mistään en myöskään nähnyt, että aloittaja olisi tekemässä ryhtiliikettä, että asioihin olisi tulossa muutos. Selvästikin aloittaja rakastaa viinaa enemmän kuin miestään.
On totta, etten ole ryhdistäytynyt tarpeeksi. Itsesääli ei auta koskaan, mutta se on tunne, joka syntyy tällaisissa tilanteissa helposti.
Rakastan miestäni, mutta en usko, että pystyn asettumaan hänen antamaansa muottiin ikinä. On oikeasti hauskaa jutella kavereiden kanssa pikkutunneille asti. Sen sijaan illan jatkaminen yökerhossa ei ole mukavaa eikä järkevää. Sen haluan nyt oppia ja painaa mieleeni.
Herranjestas, onko tuollaisessa suhteessa mitään järkeä! Jos mies "vihaa" sinua silloinkin, kun olet selvinpäin, onko mikään ihme, että tekee mieli hukuttaa murheita alkoholiin.
Kuulostaa tietenkin liialliselta tuo, jos joka viikonloppu vedät naamat ja mies on ihan syystä siitä näreissään. Mutta muuttuisiko tilanne, jos vähentäisit niin, että et ota joka viikonloppu ja silloin kun otat, otat niin, että et ole kaatokännissä, tulet ennen pilkkua kotiin ja olet seuraavana päivänä toimintakykyinen? Vai onko mies sitä mieltä, että et saa ottaa ollenkaan? Jos eka vaihtoehto ei ole riittävä ja miehen vihamielisyys on jatkuvaa, kannattaa tosissaan miettiä, onko tuollaista alistavaa ja ahdistavaa suhdetta järkeä jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää miehen kanssa sopimus. Yökerhot pois, viinaa vähemmälle (voihan sitä kokeilla) ja mahdollisesti rajoitus kerran kuukauteen. Kyllä ihmisellä täytyy saada olla ystäviä ja maailmanparannus hippirakassa on oikeasti hauskaa, eikä viinan käyttö tuossa mittakaavassa vielä mitään kaada.
Eihän ap vedä joka viikonloppu naamat vaan 1-2 kertaa kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei toi nyt oikeasti ole maatakaatava asia jos kerran kuussa ottaa kavereitten kanssa alkoa. Kaksi kertaa alkaa olla rajoilla, joten ehkä yrittäisin rajoittaa kertaan kuussa. Eikö se mies voit tulla mukaan? Uskonnostako se on kiinni? Selvästi teillä on ihan erilainen arvopohja. Minusta ap ruoskii tässä nyt itseään tarpeettomasti. Mies kuulostaa myös siltä että voi olla että olisi parasta erota. Täällä miehet puolustaa aina sitä että miehen pitää saada vetää joka jumalan ilta kalja tai pari ja sekin on muka ihan normaalia, plus viikonlopun örvellykset. Eli tuntuu ettei taas standardit kohtaa jos juomisesta kerran kuussa tulee kauhea ongelma. Toki ymmärrän miehen näkökulmasta tuon että vaimo hilluu yökerhoissa. Mutta toisaalta onko sekään oikein että vaimon täytyy ruveta elämään nunnan elämää miehen uskonnon takia.
Kerran kuussa voisi ollakin sopiva raja. Ja silloinkin vain tuttavien kotona, ei missään baareissa. Mieheni tapaa kavereitaan lähes joka päivä, mutta tulee aina kotiin viimeistään klo 22.30. Minä taas tulen töistä kotiin 16-20 välillä enkä tapaa paljoa ystäviäni, jotka viettävät arki-illat yleensä kotona miestensä/lastensa kanssa. Usein menee koko viikko niin, etten edes puhu kenenkään kanssa muutoin kuin töissä. Lähinnä kahlaan läpi erilaisia tv-sarjoja tai suunnittelen uusia työtehtäviä. Työkavereitakaan ei siis ole, koska olen yrittäjä.
Jokin harrastus voisi olla hyvä idea. Ja täytyy alkaa tavata kavereita viikolla, teekupin äärellä. Viikonloppuisin voin tehdä enemmän töitä, niin ei tee mieli lähteä baariin eikä tarvitse kököttää yksin kotona.
Siis että sun mies menee omissa menoissaan lähes joka päivä ja saa raivarin siitä että kerran pari kuussa juot kavereiden kanssa. Viikonloppuisin enemmän töitä ettei tarvi kökkiä YKSIN kotona? Tämän on pakko olla provo. JSSAP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kääk, tämä ahdistus pahenee hetki hetkeltä. Miten ihminen voi tehdä näin itselleen? Ihan vakavissani harkitsin jo tuota vanhempieni luokse menemistä. Puhelin soi välillä, mutten uskalla edes katsoa, kuka yrittää soittaa minulle. Minun on vaikea hengittää enkä saa pidettyä ajatuksia koossa. Koko ajan on kylmä ja pelkään kaikkia ääniä ja valoja. Onko tämä joku psykoosi?
Ihan oikeasti tuntuu siltä, että tarvitsen jonkun läheisen pitämään minua sylissä, jotta selviäisin tästä tuskasta. Ei se eilinen juominen nyt niin hauskaa ollut, että tämä olisi sitä vastaava rangaistus. Tämä on nyt jotain aika hurjaa. Jos tämä ei olisi itse aiheutettua, ihminen hakeutuisi jo lääkärille. Nyt ei tietenkään voi apua hakea eikä saada.
Tämä kirjoittaminen auttaa hieman. Nyt pitäisi varmaan tulla uskoon tms. jotta saisi tämän käännettyä voitoksi. No, voitto on jo sekin, jos todella jätän tästä lähtien yökerhot väliin. Todella säälittävää, että neljääkymppiä lähestyvä nainen koittaa elää kuin parikymppinen opiskelija. Yök, miten inhottava olen!
Miten voi saada leposykkeen laskemaan?
Kyllä voi hakea apua. Mene katkolle
Vierailija kirjoitti:
Eihän ap vedä joka viikonloppu naamat vaan 1-2 kertaa kuussa.
Eihän toi sitten mikään mahdottoman usein ole! Tietenkin, jos joka kerta on kaatokännissä, ei ole kiva juttu. Mikä miehen ongelma oikeastaan on? Se että ap ylipäänsä ikinä käyttää alkoholia vai se, että ap ottaa kerralla liikaa? Tai käy yökerhoissa? Itse en kyllä ihan keksi, mitä kamalaa niissä yökerhoissakaan on, paitsi jos se tarkoittaa sitä, että sitten ap:lla menee tosi myöhään, känni syvenee ja seuraava päivä on menetetty.
Minä loukkaantuisin siitä, jos on sovittu, että tehdään jotain yhdessä seuraavana päivänä ja sitten puoliso vain makaakin krapuloissaan. Mutta jos on jo aamun puolella toimintakykyinen, jaksaa olla lasten kanssa ja tehdä sovitut jutut, ei se baarissa käynti nyt niin haittaa. Tykkään itsekin käydä kerran, pari kuussa, mutta mieluiten tuun kotiin suht ajoissa. Joskus, kun lapset on hoidossa, on kiva juhlia vaikka miehen kanssa yhdessä ja joskus hyvässä seurassa menee jopa pikkutunneille. Mielestäni alkoholi itsessään ei ole mikään demoni ja hilpeä humala on kiva asia, mutta kaatokännejä ei kovin usein kaivata.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää miehen kanssa sopimus. Yökerhot pois, viinaa vähemmälle (voihan sitä kokeilla) ja mahdollisesti rajoitus kerran kuukauteen. Kyllä ihmisellä täytyy saada olla ystäviä ja maailmanparannus hippirakassa on oikeasti hauskaa, eikä viinan käyttö tuossa mittakaavassa vielä mitään kaada.
Asetan nyt itselleni rajoitteita jo ihan siksi, ettei niissä yökerhoissa edes ole hauskaa oikeasti. Koitin puhua miehelle siitä, että haluan nyt pyrkiä terveellisempään elämään, mutta hän nauroi ja sanoi etten pysty siihen. Minun on pakko uskoa, että pystyn. Ehkä mieskin huomaa minussa muutoksen...
Mutta juominen ei ole tosiaan ainoa vihanpidon syy, vaan mies saattaa tokaista vihaisesti mitä erilaisimmissa tilanteissa. Kerran tein töitä kotona koneella ja mies suuttui, kun en auttanut häntä omien papereidensa kanssa juuri sillä sekunnilla. En voinut jättää ajatusta kesken vaativassa käännöstyössä. Mies sanoi, että minä aina vain teeskentelen olevani kiireinen. Jos koitan ottaa tällaiset asiat puheeksi, mies aina toteaa, ettei hän mitään ole sanonut ja hän kyllä nauhoitti taas koko keskustelun, mutta minä en sitä saa kuunnella. Tällaista ihmeen jauhantaa ja kyräilyä meillä on ollut jo pitkään.
Viihdyn parhaiten kavereiden kanssa tai vaikka yksin työhuoneella. Jos eroamme, säästän ainakin rahaa, sillä voin alkaa tehdä töitä kotoa käsin. Jotain pientä positiivistakin sentään.
Toivoisin, että saan elämäni sen näköiseksi, ettei itsesäälille ole tarvetta. Jos mieskin huomaisi muutoksen ja sitä kautta hänenkin käytöksensä minua kohtaan muuttuisi. Mutta voi olla, että olemme jo satuttaneet toisiamme liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää miehen kanssa sopimus. Yökerhot pois, viinaa vähemmälle (voihan sitä kokeilla) ja mahdollisesti rajoitus kerran kuukauteen. Kyllä ihmisellä täytyy saada olla ystäviä ja maailmanparannus hippirakassa on oikeasti hauskaa, eikä viinan käyttö tuossa mittakaavassa vielä mitään kaada.
Asetan nyt itselleni rajoitteita jo ihan siksi, ettei niissä yökerhoissa edes ole hauskaa oikeasti. Koitin puhua miehelle siitä, että haluan nyt pyrkiä terveellisempään elämään, mutta hän nauroi ja sanoi etten pysty siihen. Minun on pakko uskoa, että pystyn. Ehkä mieskin huomaa minussa muutoksen...
Mutta juominen ei ole tosiaan ainoa vihanpidon syy, vaan mies saattaa tokaista vihaisesti mitä erilaisimmissa tilanteissa. Kerran tein töitä kotona koneella ja mies suuttui, kun en auttanut häntä omien papereidensa kanssa juuri sillä sekunnilla. En voinut jättää ajatusta kesken vaativassa käännöstyössä. Mies sanoi, että minä aina vain teeskentelen olevani kiireinen. Jos koitan ottaa tällaiset asiat puheeksi, mies aina toteaa, ettei hän mitään ole sanonut ja hän kyllä nauhoitti taas koko keskustelun, mutta minä en sitä saa kuunnella. Tällaista ihmeen jauhantaa ja kyräilyä meillä on ollut jo pitkään.
Viihdyn parhaiten kavereiden kanssa tai vaikka yksin työhuoneella. Jos eroamme, säästän ainakin rahaa, sillä voin alkaa tehdä töitä kotoa käsin. Jotain pientä positiivistakin sentään.
Toivoisin, että saan elämäni sen näköiseksi, ettei itsesäälille ole tarvetta. Jos mieskin huomaisi muutoksen ja sitä kautta hänenkin käytöksensä minua kohtaan muuttuisi. Mutta voi olla, että olemme jo satuttaneet toisiamme liikaa.
Ap, lue nyt ihan ajatuksella tuo, mitä kirjoitit. Mies "suuttui, kun et sillä sekunnilla auttanut", väittää, että teeskentelet, "nauhoitti koko keskustelun", jota "sinä et saa kuunnella". Ei tuo ole tervettä. Mies voi huomata sinussa muutoksen, mutta muuttuuko hänen käytöksensä? Nyt alkoholinkäyttösi on hyvä tekosyy miehelle vihamielisyyteen, mutta eiköhän tuollaisella asenteella löydy taas jokin uusi syy kyräilyyn, vaikka ryhtyisit absolutistiksi. Näiden juttujen perusteella ei ulkopuolinen löydä kyllä juuri mitään syitä, miksi jatkaisit miehesi kanssa (jos/kun teillä ei ole lapsiakaan). Oma vapautesi ja persoonallisuutesi ovat vaarassa kaventua. Alkoholinkäyttö on tässä kontekstissa nyt sivuseikka, miehesi käyttäytyminen ei kuulosta terveeltä.
Miehesi on luonnehäiriöinen.
Eroa nyt ihmeessä.
Vierailija kirjoitti:
Siis että sun mies menee omissa menoissaan lähes joka päivä ja saa raivarin siitä että kerran pari kuussa juot kavereiden kanssa. Viikonloppuisin enemmän töitä ettei tarvi kökkiä YKSIN kotona? Tämän on pakko olla provo. JSSAP.
Ei tämä ole provo, vaan ihan totisinta totta. En yhtään pidä siitä, ettei työviikon jälkeen ole mitään tai ketään, jota voisi odottaa. Mutta yökerhon sijaan voisin tehdä töitä tai mennä elokuviin. Läheisimmät kaverit vain käyvät elokuvissa miestensä kanssa, eikä aina tunnu mukavalta koittaa päästä mukaan "kolmanneksi pyöräksi". Oma mieheni ei halua käydä elokuvissa, sillä se on vain "rahan hukkaamista". Ulkona käymme syömässä pari-kolme kertaa vuodessa. Itse kävisin mielelläni yhdessä jossain vaikka joka viikonloppuna.
Kaverit ovat miehelleni todella tärkeitä ja hän saattaa puhua heidän kanssaan puhelimessa 2-3 tuntiakin kerralla. Avioliiton alussa pyysin usein enemmän yhteistä aikaa, mutta nykyisin olen antanut periksi. Vielä syksyllä kysyin, voisimmeko sopia kuukaudessa aina kaksi päivää, jotka vietämme yhdessä ilman että kännykkö soi koko ajan, mutta se ei onnistunut. Miehelle riittää se, että minä olen vain samassa talossa mutta eri huoneessa. Läheisyyttä voi olla nopeasti, minkä jälkeen mies kaivaa nopeasti kännykän esille.
Ehkä, jos alan nyt korjata elämääni, voimme lopulta löytäö toisemme. Tämä avioliitto ei ole alun alkaenkaan vastannut niitä odotuksia joita minulla (tai meillä molemmilla) oli. Itse vain koen avioeron luovutuksena ja aivan vihoviimeisenä keinona. Sitä ennen pitäisi kokeilla muut keinot tilanteen parantamiseksi.
Onneksi voin puuttua omiin vikoihini. Katsotaan, auttaako se laajemmin muihinkin ongelmiin.
-Aloittaja (Unohdan näköjöön joka toisesta viestistäni tämän "signeerauksen".)
Minä tunnistan itseäni tuossa miehessä. Suuttumukseen on itselläni ollut syynä turhautuminen, kun mikään ei muutu. Tuntuu, että toinen ei lainkaan välitä minun toiveistani, hän tekee täysin itsekkäästi mitä haluaa, aina. Koskaan ei jousta yhtään minun hyväkseni, vaan aina minä joudun joustamaan. Sellainen kokemus toisen itsekkyydestä tappaa kunnioituksen ja rakkauden, jolloin on aina helpompi olla vihaisempi ja ilkeämpi. Se toinen osapuoli taas ei välttämättä näe asiaa lainkaan samalla tavalla, mutta ei se tee minun tuntemuksistani yhtään vähempää aitoja.