Miksi vanhemmat eivät osta itse kalliita lahjoja lapsilleen?
Miksi vanhemmat vaativat sukulaisia ostamaan kalliit lahjat lapsille tai vähintäänkin osallistumaan niihin?
Tuli vaan mieleen tuosta "jos lapsi haluaa 800 euron puhelimen, niin lapsi myös saa 800 euron puhelimen" -puolustelusta näpäyttelyketjussa.
Samassa ketjussa tuli myös ilmi, että pienikään rahasumma ei riitä, vaikka muuta kasvotusten sanottaisiinkin. Rahaa pitää siis oikeasti sijoittaa ihan tuntuvasti joulu-, synttäri- ym. lahjoihin. tai muuten arvostellaan selän takana "noloudesta".
Miksi te ihan oikeasti ette säästä, ja osta itse niitä kalliita lahjoja? Miksi te pakotatte muut tuollaiseen lahjakulttuuriin, jos he eivät sellaiseen halua osallistua?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa siihen, tarvitseeko kukaan lapsi ylipäätään 800 € puhelinta, tai oliko koko lahjarinki asetelmana omituinen: haluaisin oikaista hieman aloituksen selostusta tuosta aiemmasta ketjusta.
Tilannehan tässä kyseisessä ketjussa oli se, että lapsi (tai vanhempansa?) toivoivat 800 € puhelinta, joihin sukulaisista kunkin oli toive osallistua 100 €:lla. Vieras oli päättänyt antaa itsetehdyn kortin ja lahjoittaa pienen summan vähävaraisille lapsille hyväntekeväisyyteen päästäkseen tästä lahjaringistä ulos.
Keskustelu ei tiivistynyt siihen, olisiko vieraan pitänyt antaa sata euroa puhelinta varten.
Se tiivistyi siihen, että oliko tarvetta hankkia mitään lahjaa nimenomaan näpäytysmielessä (kuten tämä vieras oli omien sanojensa mukaan tehnyt lahjoituksen suhteen), vaikka tässä tarinassa tilanne päättyi hyvin, kiittämättömästä lapsesta tuli pyyteetön ja vieras itse pääsi eroon kohtuuttomista lahjatoiveista.
Siis eihän se hankkinutkaan lahjaa? Eiks se lahjoittanut hyväntekeväisyyteen kun lapselle ei kelvannut mikään muu kuin se puhelin? Antoi sit vain kortin jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa siihen, tarvitseeko kukaan lapsi ylipäätään 800 € puhelinta, tai oliko koko lahjarinki asetelmana omituinen: haluaisin oikaista hieman aloituksen selostusta tuosta aiemmasta ketjusta.
Tilannehan tässä kyseisessä ketjussa oli se, että lapsi (tai vanhempansa?) toivoivat 800 € puhelinta, joihin sukulaisista kunkin oli toive osallistua 100 €:lla. Vieras oli päättänyt antaa itsetehdyn kortin ja lahjoittaa pienen summan vähävaraisille lapsille hyväntekeväisyyteen päästäkseen tästä lahjaringistä ulos.
Keskustelu ei tiivistynyt siihen, olisiko vieraan pitänyt antaa sata euroa puhelinta varten.
Se tiivistyi siihen, että oliko tarvetta hankkia mitään lahjaa nimenomaan näpäytysmielessä (kuten tämä vieras oli omien sanojensa mukaan tehnyt lahjoituksen suhteen), vaikka tässä tarinassa tilanne päättyi hyvin, kiittämättömästä lapsesta tuli pyyteetön ja vieras itse pääsi eroon kohtuuttomista lahjatoiveista.
Keskustelu tiivistyi siihen, että sukulaisen olisi joka tapauksessa pitänyt antaa rahaa lapselle, vaikkei olisi koko summaa pystynyt antamaan.
Ottamatta kantaa siihen, tarvitseeko kukaan lapsi ylipäätään 800 € puhelinta, tai oliko koko lahjarinki asetelmana omituinen: haluaisin oikaista hieman aloituksen selostusta tuosta aiemmasta ketjusta.
Tilannehan tässä kyseisessä ketjussa oli se, että lapsi (tai vanhempansa?) toivoivat 800 € puhelinta, joihin sukulaisista kunkin oli toive osallistua 100 €:lla. Vieras oli päättänyt antaa itsetehdyn kortin ja lahjoittaa pienen summan vähävaraisille lapsille hyväntekeväisyyteen päästäkseen tästä lahjaringistä ulos.
Keskustelu ei tiivistynyt siihen, olisiko vieraan pitänyt antaa sata euroa puhelinta varten.
Se tiivistyi siihen, että oliko tarvetta hankkia mitään lahjaa nimenomaan näpäytysmielessä (kuten tämä vieras oli omien sanojensa mukaan tehnyt lahjoituksen suhteen), vaikka tässä tarinassa tilanne päättyi hyvin, kiittämättömästä lapsesta tuli pyyteetön ja vieras itse pääsi eroon kohtuuttomista lahjatoiveista.