Mikä ärsyttää lapsesi urheiluharrastuksessa? Joukkueessa, valmennuksessa, kisoissa, muissa vanhemmissa?

Ei enää mikään.

Lapsi pelasi noin 4 vuotta ihan mieluusti joukkueessa, kunnes joukkueen henki muuttui. Yhdestä pelaajan äidistä tuli joukkueenjohtaja. Joukkue jaettiin kahtia eli ns. edistyneiden pelaajien liigajoukkueeseen ja harrastusjoukkueeseen.

Tämä oli ihan fine kunnes ilmeni että liigajoukkueen pelaajat pelasivat myös harrastusjoukkueen otteluita, harrastusjoukkeen pelaajia tylytettiin kun ette käy riittävästi harjoituksissa. Harjoituksia neljät viikossa ja viikonlopun pelit päälle 😂 Lapset olivat tuossa vaiheessa 11 v. Kyseessä tuppukylän joukkue, mutta asennetta kuin isommalla 😂 Lapsi lopetti ja jonkin ajan kuluttua lopetti moni muukin, monet asiat saa pilattua aikuisten kilpailuhenkisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei enää mikään.

Lapsi pelasi noin 4 vuotta ihan mieluusti joukkueessa, kunnes joukkueen henki muuttui. Yhdestä pelaajan äidistä tuli joukkueenjohtaja. Joukkue jaettiin kahtia eli ns. edistyneiden pelaajien liigajoukkueeseen ja harrastusjoukkueeseen.

Tämä oli ihan fine kunnes ilmeni että liigajoukkueen pelaajat pelasivat myös harrastusjoukkueen otteluita, harrastusjoukkeen pelaajia tylytettiin kun ette käy riittävästi harjoituksissa. Harjoituksia neljät viikossa ja viikonlopun pelit päälle 😂 Lapset olivat tuossa vaiheessa 11 v. Kyseessä tuppukylän joukkue, mutta asennetta kuin isommalla 😂 Lapsi lopetti ja jonkin ajan kuluttua lopetti moni muukin, monet asiat saa pilattua aikuisten kilpailuhenkisyydellä.

Kyseessä oli jalkapallo.

Se talkootyön määrä. En yh:na ehtisi millään.

Asutaan ulkomailla, harrastus jalkapallo.

Valmentaja on itsekeskeinen hömelö, ja vanhemmat osallistuvat talkoisiin epätasaisesti, mutta muuten menee mukavasti. Lapsille puhutaan ystävällisesti, harkkoja ja pelejä on sopivasti, kaikki saavat peliaikaa.

Vanhemmat, jotka tuovat kuumeiset lapset seuraamaan harkkoja. Eivät sairaina osallistu, mutta mahdollisesti tartuttavat muut.

Tasapainoilu tavoitteellisuuden ja ikätason huomioimisen välillä on todellinen haaste. On hyvä, jos joukkueen vanhemmista yli 50% on tyytyväisiä...

Eipä ärsytä/harmita juuri mikään. Lapset harrastaa suunnistusta ja suunnistajat on yleensä ottaen mukavaa ja fiksua porukkaa!

Vanhemmat jotka eivät osallistu talkoisiin tai toimitsijatehtäviin ärsyttää kaikista eniten.

Joukkueen toiminta on hyvää ja lapsi viihtyy.

Juurikin tuo aikuisten naurettava kilpailuhenkisyys. Se että tappion tullessa syytetään pelinohjaajia ammattitaidottomuudesta tai kotiinpäin vetämisestä ihan joukkueen johtajien tai valmentajien taholta. Ei opeta lapsille reilun pelin meininkiä, joskus toiset vaan on parempia eikä siinä selittelyt auta.

Valmentajien ja joukkueen johdon lasten suosiminen ja esiinnostaminen toisten kustannuksella. Vain heille tarjotaan mahdollisuuksia peleihin ja treeneihin. Haastajaporukka vain mukana jotta saadaan maksuja pienemmäksi. Motivaatiota alemmassa sarjassa pelaavien valmentamiseen ja kehittämiseen ei ole.

Onhan näitä. Harmittaa vaan että usein käy niin että ilokseen pelaavan lapsen into pelata kavereiden kanssa lopahtaa aikuisten ottaessa harrastuksen liian tosissaan. Toki harrastusten parista löytyy todella mahtaviakin valmentajia, jotka ovat todellisia esikuvia valmennettavilleen. Sen huomaa myös siitä kuinka paljon myös lapsi arvostaa tällaista oikeidenmukaista, reilua ja kannustavaa aikuista.

Moni asia. siinä vaiheessa kun lapsia jaetaan edistyneimpien joukkueeseen ja harrastelijoihin, muista vanhemmista tulee keskenään kilpailijoita. tunnelma muuttuu "kireäksi" ja pahimmissa tapauksissa aletaan mustamaalata valmentajaa kun oma lapsi ei ehkä pääsekkään siihen parempaan porukkaan. jotkut vanhemmat voivat jopa ihmetellä/ arvostella toisia lapsia miten joku on pääsemässä parempaan porukkaan vaikka ei olisi heidän mielestä edellytyksiä. Voidaan puhua tuttujen kesken valmentajien lellikeistä. Tosi julmaa tekstiä voi kuulla kentän laidalla. välillä osa vanhemmista käyttäytyy lapsellisesti. Joukossa on myös onneksi(?) vanhempia jotka eivät kuulu mihinkään kuppikuntaan ja ovat täysin tietämättömiä mitä jotkut vanhemmat supisevat ja arvostelevat ehkäpä jopa heidänkin lapsestaan. Toinen ärsyttävä seikka on se kun joukkueenjohtajan / valmentajan lapsi pelaa joukkueessa. se voi herättää myös kateutta ja myös supinaa. joskus jopa aiheesta. heidän roolia ei käy kateeksi. edellä mainitut asiat näkyvät parhaiten ala-asteella olevien joukueessa, mutta yläasteella onneksi alkaa jo hiukan helpottamaan, kun oikeasti hyvät erottuvat jo niin selvästi. tässä vain esimerkkejä mihin itse olen törmännyt. on varmasti sellaisiakin joukkeita missä ei tälläistä ole.  olisi niin paljon helpompaa kun suomessa ei vanhempien tarvitsisi puuttua joukkueen sisäisiin asioihin. valmentajat eiväy olisi isiä  tai joukkueenjohtajia.

Hyvän valmentajan erottaa siitä myös ettei ala kaveeraarata vanhempien kanssa. valkun kannattaa pysyä valkun roolissa niin välttyy sotkuilta. kokemusta on tästäkin. ärsyttävää on harrastuksen hinta. kallista on. Miksi esim jalkapallo on halvempi harrastus muualla? suomessa maksaa paljon ja silti ei tule menestystä? miten hinnat saisi laskettua? espanjassa vanhemmat evät puutu jalkapalloharrastukseen ja ovat "ulkoistetut". homma toimii. kuka alkaisi ajaa ajaa tuota hinta asiaa?

Harvalla on halua maksaa sellaisia harrastusmaksuja, joilla saisi ammattivalmentajan ja ammatti-jojon

Mikä ihme siinä on että lasten harrastaminen menee niin aikuisten ihon alle? Kylmä totuus on se että Suomesta ei kovinkaan montaa supertähteä tule vuositasolla, mutta aikuisten kesken junioreiden pelien kuvitellaan olevan ponnahduslautoja makeaan elämään. Ihan niinkuin kukaan aikuinen siihen voisi omalla tekemisellään vaikuttaa muuten kuin tukien ja kannustaen.

Ne pärjää joilla on lahjoja ja sitkeyttä ja se kyllä noteerataan sitten lopulta ihan ilman vanhempien kiljumista ja pönkittämistäkin.

Jalkapallossa on tuota tasoajattelua nykyisin. Se tulee palloliitolta eikä todellakaan tule pelastamaan lajia tai nostamaan siinä suomalaisten tasoa. Tulee vaikuttamaan harrastajamääriin, kukaan ei pidemmän päälle jaksa tuota pelleilyä. Vähemmän edistyneet lopettavat ja jossain vaiheessa edistyneemmille ei riitä joukkueita kun suurin osa porukasta on lopettanut erimielisyyksien vuoksi.

Monenlainen talkootyö ja se, että toiset luistavat siitä. Itsekin olen jo päivätöiden ja kotitöiden vuoksi ihan puhki, ja viikonloppuna kaipaisi ihan lepoakin ja panostusta omaan hyvinvointiin välillä, mutta en silti kehtaa sanoa etten osallistu kun joku ne hommat kuitenkin joutuu tekemään. Meillä on kaksi joukkuelajia harrastavaa lasta + kolmas nuorempi jonka harrastus ei vielä vaadi suuria panostuksia, ja molempien joukkueessa on lähes joka viikonloppu jotain puuhaa ja välillä viikollakin. Vähemmän vaan olisi hommaa kullekin kun olisi enemmän työn jakajia. Välillä on tehnyt mieli sanoa jo ihan oman jaksamiseni vuoksi että lasten on lopetettava harrastuksensa, mutta näin pitkälle ei ole vielä tarvinnut mennä, vaan yritän sinnitellä.

Talkootyöt mutta on myös päinvastaista. jos joukkueessa on enemmistö hyvätuloisia voivat he sanoa että ei ole aikaa osallistua talkoisiin ja talkoita ei järjestetä. talkoot taas voisivat olla iso apu pienituloisten lapsille. sama juttu jo joillakin koululuokilla. vanhemmat antavat mieluummin rahaa luokan kassaan kuin että järjestettäisiin yhdessä talkoita:(  Monenlaisia kokemuksia löytyy. pahin on ollut se kun joukkuueen jojo ajoi härskisti oman lapsen etua. itse ei edes tajunnut kuinka läpinäkyvästi. oikeasti hänen lastaan ei kyseinen laji edes oikeasti kiinnostanut. Muutaman vuoden jojo sai sitkeällä työllä raahattua lapsen treeneihin, kunnes yläasteella lapsi lopetti.

up

Huono valmennuksen taso, tekniikkaa opetettiin huonosti tai väärin, moni nuori poika pilasi olkapäänsä. :(

Vierailija kirjoitti:

Se talkootyön määrä. En yh:na ehtisi millään.

Asutaan ulkomailla, harrastus jalkapallo.

Sekä koulussa että harrastuksissa vituttaa köyhät. Kun osalla ei ole rahaa, niin pitäisi koko ajan olla talkoilemassa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Talkootyöt mutta on myös päinvastaista. jos joukkueessa on enemmistö hyvätuloisia voivat he sanoa että ei ole aikaa osallistua talkoisiin ja talkoita ei järjestetä. talkoot taas voisivat olla iso apu pienituloisten lapsille. sama juttu jo joillakin koululuokilla. vanhemmat antavat mieluummin rahaa luokan kassaan kuin että järjestettäisiin yhdessä talkoita:(  Monenlaisia kokemuksia löytyy. pahin on ollut se kun joukkuueen jojo ajoi härskisti oman lapsen etua. itse ei edes tajunnut kuinka läpinäkyvästi. oikeasti hänen lastaan ei kyseinen laji edes oikeasti kiinnostanut. Muutaman vuoden jojo sai sitkeällä työllä raahattua lapsen treeneihin, kunnes yläasteella lapsi lopetti.

Yleensä vaan on niin että ne talkoita vaativat eivät osallistu tai eivät ole tehokkaita talkoissa. Talkoilla halutaan vaan siirtää vastuu ja kustannukset muille.