Lapsi saa väärää näkkileipää, !!!! Anna mun kaikki kestää

Ja Hesarin yleisönosasto julkaisee näkkileipä-äitin valituksen. Mikä Hesariin on mennyt. Lähestyvät kuntavaalit?

Näen tuon lapsen ehkä vain hieman paranoidisena. Siis että puhkeaa myöhemmin todelliset en voi syödä -ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, että kun 70-luvulla kävin koulua, niin ei ollut ensimmäistäkään aistiyliherkkää?

Kenenkään käytös ei viitannut siihen. Ehkä heitä oli, mutta kun ei anneta mitään erityishuomiota, niin siedättyvät. 

Voi kyllä meitä kuule oli, meidät vaan haukuttiin hulluiksi ja vaikeiksi jos itkettiin tai mainittiin noista jutuista julkisesti. Sama allergioiden kanssa, serkkuni kurkkua poltti jos tämä söi kalaa mutta se oli toki vaan nirsoutta.

Myönnän olevani neuroottinen allergisen lapsen äiti. Mutta muutaman kerran kun lapsi on ollut lähellä kuolemaa ja kiidäteytty ambulanssilla sairaalaan milloin päiväkodista milloin koulusta. Niin kyllä siinä äiti neuroottiseksi muuttuu.

Terv. Paljon parjattu neuroottinen lähimmäisiä raskastava äiti

Vierailija kirjoitti:

Minä en siedä vieläkään esim. jugurtissa möykkyjä, sileää pitää olla  ja  lapsena kaivoin lihapiirakasta aina täytteen pois. Silti tuo ei  aikoinaan vaikuttanut koulunkäyntiini mitenkään ,eikä äitini todellakaan vaatinut minulle erityisruokia .D !

Ihan hyvä sinulle, että olet selvinnyt aikuiseksi ilman jugurttia ja lihapiirakan möykkyjä. Onneksi kuitenkin pystyit syömään muuta ruokaa.

Entäpä jos tilanteesi olisi ollutkin huomattavasti vaikeampi: voisit syödä koulussa ainoastaan tiettyä ruokaa - vaikka nyt sitten sitä näkkileipää, josta tässäkin ketjussa on puhuttu. Voisit tosiaankin syödä kouluruuista ainoastaan yhtä näkkileipää, ja nyt se vietäisiinkin sinulta pois. Mitä sinä sitten söisit? Olisitko kaiket päivät syömättä koulussa?

Nälkähän siinä tulisi. Kasvaville lapsille kuitenkin nälässä oleminen on sangen haitallista. Ja aikuinenkin kärsii nälässä olemisesta. Sanotaankin, että on niin nälkä, että näköä haittaa. 

Ja ripaus empatiaa tekisi sinullekin hyvää. Opettelisit tarkastelemaan elämää muutenkin kuin oman navan kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en siedä vieläkään esim. jugurtissa möykkyjä, sileää pitää olla  ja  lapsena kaivoin lihapiirakasta aina täytteen pois. Silti tuo ei  aikoinaan vaikuttanut koulunkäyntiini mitenkään ,eikä äitini todellakaan vaatinut minulle erityisruokia .D !

Ihan hyvä sinulle, että olet selvinnyt aikuiseksi ilman jugurttia ja lihapiirakan möykkyjä. Onneksi kuitenkin pystyit syömään muuta ruokaa.

Entäpä jos tilanteesi olisi ollutkin huomattavasti vaikeampi: voisit syödä koulussa ainoastaan tiettyä ruokaa - vaikka nyt sitten sitä näkkileipää, josta tässäkin ketjussa on puhuttu. Voisit tosiaankin syödä kouluruuista ainoastaan yhtä näkkileipää, ja nyt se vietäisiinkin sinulta pois. Mitä sinä sitten söisit? Olisitko kaiket päivät syömättä koulussa?

Nälkähän siinä tulisi. Kasvaville lapsille kuitenkin nälässä oleminen on sangen haitallista. Ja aikuinenkin kärsii nälässä olemisesta. Sanotaankin, että on niin nälkä, että näköä haittaa. 

Ja ripaus empatiaa tekisi sinullekin hyvää. Opettelisit tarkastelemaan elämää muutenkin kuin oman navan kautta. 

Niin siis tuolla näkkäriäidin lapsellahan EI kylläkään ollut allergioista kyse, vaan siitä, ettei lapsi HALUA syödä jotakin.

Toki voi nirsouden takana olla allergioita, mutta silloin ne tutkitaan ja hankitaan diagnoosi, jolla haetaan erityisruokavaliota. Sen saa hakemalla.

Mutta tämmöinen meno, että "meidän Pirkko-Brikitta ei tykkää näistä, näistä ja näistä ruuista, eikä VOI (suomeksi siis halua) syödä sitä tätä ja tuota, vaan ainoastaan tietynmerkkistä näkkileipää, hommatkaa sitä!" on liikaa. Koulussa lienee satoja lapsia, ja jokaisella omat inhokkinsa. Niitä ei vaan yksinkertaisesti VOI ilman erittäin painavaa syytä eli lääketieteellistä diagnoosia alkaa jokaista varoa.

Mieti nyt vähän jo itsekin.

(Tuo as-lapsen äiti, joka sinänsä ymmärtää yliherkkyyden, muttei oleta, että maailma sopeutuu siihen, vaan katsoo, että yliherkkien on sopeuduttava maailmaan)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en siedä vieläkään esim. jugurtissa möykkyjä, sileää pitää olla  ja  lapsena kaivoin lihapiirakasta aina täytteen pois. Silti tuo ei  aikoinaan vaikuttanut koulunkäyntiini mitenkään ,eikä äitini todellakaan vaatinut minulle erityisruokia .D !

Ihan hyvä sinulle, että olet selvinnyt aikuiseksi ilman jugurttia ja lihapiirakan möykkyjä. Onneksi kuitenkin pystyit syömään muuta ruokaa.

Entäpä jos tilanteesi olisi ollutkin huomattavasti vaikeampi: voisit syödä koulussa ainoastaan tiettyä ruokaa - vaikka nyt sitten sitä näkkileipää, josta tässäkin ketjussa on puhuttu. Voisit tosiaankin syödä kouluruuista ainoastaan yhtä näkkileipää, ja nyt se vietäisiinkin sinulta pois. Mitä sinä sitten söisit? Olisitko kaiket päivät syömättä koulussa?

Nälkähän siinä tulisi. Kasvaville lapsille kuitenkin nälässä oleminen on sangen haitallista. Ja aikuinenkin kärsii nälässä olemisesta. Sanotaankin, että on niin nälkä, että näköä haittaa. 

Ja ripaus empatiaa tekisi sinullekin hyvää. Opettelisit tarkastelemaan elämää muutenkin kuin oman navan kautta. 

.

(Tuo as-lapsen äiti, joka sinänsä ymmärtää yliherkkyyden, muttei oleta, että maailma sopeutuu siihen, vaan katsoo, että yliherkkien on sopeuduttava maailmaan)

Täysi komppi, varsinkin tuolle viimeiselle lauselle. Siinä se on villakoiran ydin. Ei voi vaatia yksilöllistä palvelua koko ajan, joskus pitää vaan mennä enemmistön säännöillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en siedä vieläkään esim. jugurtissa möykkyjä, sileää pitää olla  ja  lapsena kaivoin lihapiirakasta aina täytteen pois. Silti tuo ei  aikoinaan vaikuttanut koulunkäyntiini mitenkään ,eikä äitini todellakaan vaatinut minulle erityisruokia .D !

Ihan hyvä sinulle, että olet selvinnyt aikuiseksi ilman jugurttia ja lihapiirakan möykkyjä. Onneksi kuitenkin pystyit syömään muuta ruokaa.

Entäpä jos tilanteesi olisi ollutkin huomattavasti vaikeampi: voisit syödä koulussa ainoastaan tiettyä ruokaa - vaikka nyt sitten sitä näkkileipää, josta tässäkin ketjussa on puhuttu. Voisit tosiaankin syödä kouluruuista ainoastaan yhtä näkkileipää, ja nyt se vietäisiinkin sinulta pois. Mitä sinä sitten söisit? Olisitko kaiket päivät syömättä koulussa?

Nälkähän siinä tulisi. Kasvaville lapsille kuitenkin nälässä oleminen on sangen haitallista. Ja aikuinenkin kärsii nälässä olemisesta. Sanotaankin, että on niin nälkä, että näköä haittaa. 

Ja ripaus empatiaa tekisi sinullekin hyvää. Opettelisit tarkastelemaan elämää muutenkin kuin oman navan kautta. 

Ei nyt millään pahalla, mutta kukakohan tässä nyt omaa napaa tuijottaa? Mun mielestä sinä ja näkkäriäiti, joiden mielestä kouluruokailua voi määrätä ostamaan tietynmerkkistä näkkileipää, kun muun merkkinen ei just mun tenavalle maistu.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että täällä vastanneeet sellaiset ihmiset joilla ei ole mitään käsitystä aistiherkistä lapsista. Ymmärrän täysin tämän lapsen äidin huolen. Erityislapsilla on omat ongelmat, joista toisten on turha ruveta muuta vääntämään.

Kyllä se aistiyliherkkyys on äidin neuroottisuutta. Kielletään ja varotaan ja paapotaan niin ettei lapsi edes saa kosketusta mihinkään normaaliin. "Aistiyliherkkyys" on oikeasti vain tottumattomuutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en siedä vieläkään esim. jugurtissa möykkyjä, sileää pitää olla  ja  lapsena kaivoin lihapiirakasta aina täytteen pois. Silti tuo ei  aikoinaan vaikuttanut koulunkäyntiini mitenkään ,eikä äitini todellakaan vaatinut minulle erityisruokia .D !

Ihan hyvä sinulle, että olet selvinnyt aikuiseksi ilman jugurttia ja lihapiirakan möykkyjä. Onneksi kuitenkin pystyit syömään muuta ruokaa.

Entäpä jos tilanteesi olisi ollutkin huomattavasti vaikeampi: voisit syödä koulussa ainoastaan tiettyä ruokaa - vaikka nyt sitten sitä näkkileipää, josta tässäkin ketjussa on puhuttu. Voisit tosiaankin syödä kouluruuista ainoastaan yhtä näkkileipää, ja nyt se vietäisiinkin sinulta pois. Mitä sinä sitten söisit? Olisitko kaiket päivät syömättä koulussa?

Nälkähän siinä tulisi. Kasvaville lapsille kuitenkin nälässä oleminen on sangen haitallista. Ja aikuinenkin kärsii nälässä olemisesta. Sanotaankin, että on niin nälkä, että näköä haittaa. 

Ja ripaus empatiaa tekisi sinullekin hyvää. Opettelisit tarkastelemaan elämää muutenkin kuin oman navan kautta. 

Ei nyt millään pahalla, mutta kukakohan tässä nyt omaa napaa tuijottaa? Mun mielestä sinä ja näkkäriäiti, joiden mielestä kouluruokailua voi määrätä ostamaan tietynmerkkistä näkkileipää, kun muun merkkinen ei just mun tenavalle maistu.

En nyt puhu näkkäriäidin tapauksesta vaan siitä, että jos lapsi ei pystyisi syömään mitään muuta kuin jotakin ruoka-ainetta, mitä silloin tekisitte. 

Tunnen perheen, jonka lapset olivat niin allergisia, että yhdellä heistä ruokavaliona oli pelkästään vesi ja riisikakku-dieetti, kun yritettiin kartoittaa, mitä hän voisi syödä. Onneksi tilanne helpottui, kun lapsi kasvoi hieman, mutta vieläkin hänen ruokavalionsa on surkean suppea. 

Tunnen myös muutamia aistiyliherkkiä, sellaisia, joilla aistiyliherkkyys on ihan hallinnassa jättämällä oksennusreaktiota aiheuttavat ruoka-aineet lautaselta pois. Ihan kuin sattumalta osa on saman perheen jäseniä, pari tunnen muuta kautta. 

Mutta entäpä jos oireet olisivatkin niin vakavia, että se rajoittaisi ruokavaliota. Mitä suosittelisitte? Antaisitte kuolla nälkään, koska AV:n mukaanhan  aistiyliherkkyyttä ei ole oikeasti olemassakaan? Suosittelisitte eutanasiaa, vai mitä te olisitte valmiita tekemään?

Omantunnon kysymys nyt kaikille äityleille! Mitä tekisitte? 

Ilmoitin yllä olevan  Isä-puolen asiattoman nettispämmin ylläpitoon. Tämä on toinen kerta tässä ketjussa, kun hän laittaa saman viestin kuvalinkkeineen.  Epäilen hänellä olevan vakavia taipumuksia pedofiliaan. 

Noniin muksut, jos olet todella nirso ja haluat vain lempiruokaasi, voit nyt teeskennellä vaikka minkälaista ''oirehdintaa''. Eipä tartte syödä ikinä mitään uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että täällä vastanneeet sellaiset ihmiset joilla ei ole mitään käsitystä aistiherkistä lapsista. Ymmärrän täysin tämän lapsen äidin huolen. Erityislapsilla on omat ongelmat, joista toisten on turha ruveta muuta vääntämään.

Kyllä se aistiyliherkkyys on äidin neuroottisuutta. Kielletään ja varotaan ja paapotaan niin ettei lapsi edes saa kosketusta mihinkään normaaliin. "Aistiyliherkkyys" on oikeasti vain tottumattomuutta

No näin se kyllä ei ole.

Aistiyli- ja aliherkkyys on täysin lääketieteessä tunnettu ilmiö. Synnynnäinen, ei kasvatuksella aikaansaatu.

Sitä esiintyy sellaisenaan ja osassa muita neurologisia ongelmia, kuten autismikirjossa se on hyvin yleistä. Omallani siis on ääniyliherkkyyttä, ja se on todellinen ongelma, mutta onneksi hoituu siedättämällä ja käytämällä kuulosuojaimia.

Hänellä on muuten samalla kipualiherkkyyttä, eli voimakaskaan kipu ei tavallaan rekisteröidy, vaikka tuntuu. Tämä on oikeasti aika vaarallistakin, koska kipu on yleensä varoitusmerkki jostakin, joka olisi syytä hoitaa.

TOINEN juttu sitten on, että onko kaikilla yliherkkyyksistä puhuvilla sitä oikeasti. Jos se on ilmaantunut vasta iän myötä, niin voi miettiä, onko kyse vaan siitä, että on konservatiivinen, eikä halua kokeilla ja opetella uusia juttuja. Sekin toki on ok, mutta eri asia kuin todellinen aistiyliherkkyys.

Ja molempien osalta voi aina miettiä, miten pitkälle antaa ongelmalle periksi, vai pitäisikö yrittää opetella sietämään sitä hankalaa asiaa edes siinä määrin kuin on ihan pakko. Jos alkaa liikaa jo valmiiksi vältellä vaikkapa uusien makujen opettelua, kaventaa jo valmiiksi kapeaa ruokavaliota ennalta. Hankaloittaa omaa elämäänsä, koska muu maailma ei kumminkaan muokkaannu yksilöiden mielen mukaan.

Tämä ei ole helppo kysymys. Mutta silti vierastan "näkkäriäidin" ehdotonta asennetta.

(Se as-lapsen äiti, joka ei takuulla ole neuroottinen)

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, että kun 70-luvulla kävin koulua, niin ei ollut ensimmäistäkään aistiyliherkkää?

Kenenkään käytös ei viitannut siihen. Ehkä heitä oli, mutta kun ei anneta mitään erityishuomiota, niin siedättyvät. 

Meidät pakotettiin syömään ne klimpit, läskinretaleet ja jugurtit joita inhosimme. Kerran sain lähteä syömättä kun oksensin :)

Kyllä aistiyliherkkyyttä on aina ollut. En minä tiennyt, mikä minua vaivasi, kun tietyt vaatemateriaalit (tai pesuohjelaput) tuntuivat vaan ihan kauheilta, enkä voinut pitää niitä ollenkaan ihoa vasten. Olin mielummin vaikka alasti. Tai kun klimpit jugurtissa saivat oksennuksen lentämään ja saavat edelleen aikaan tahattoman ja refleksinomaisen yökkimisreaktion.

Ja ei, minua ei ole koskaan "paapottu", lähinnä päinvastoin.

Vuosikausia yritin siedättyä, mutta ei ole auttanut mitenkään. En toki ole näistä kenellekään mitään huudellutkaan koskaan. Ihan mukavaa kuitenkin, että oudoille reaktioilleni on nimi, enkä ole vain outo tai hullu. Te, jotka ette "usko" aistiyliherkkyyteen, opiskelkaa ja lukekaa. Maailmassa on kaikenlaista uutta ja itselle vierasta, jonka olemassaolo ei asian kieltämisellä katoa mihinkään.

Kouluruoka on myös todellakin mennyt jyrkkää alamäkeä jo pitkään. 80-90 - luvuilla meidänkin koulussa ruoka oli oikeasti maukasta ja sitä syötiin hyvällä ruokahalulla. Omien lasteni ruoka on jotain ihan muuta maultaan ja laadultaan. Kyllä siihen olisi syytä kiinnittää huomiota.

Kouluruokien hintoja kävin tutkimassa. Googlella löytää useita artikkeleita, puhelimella en pysty linkittämään.

Keskimäärin kouluruoka maksaa 2,80 €/annos, mutta vaihtelu on suurta.

Oulussa ja Jyväskylässä on halvimmat ruoat, alle 1,80 € ja Sallassa kalleimmat, lähes 8 €.

Meillä on eri paikkakunnilla niin eritasoista ruokaa että on aivan turha huudella mistään yleisestä kouluruuan tasosta.

Usein olen huomannut että ne jotka ovat saaneet omassa koulussa hyvää ruokaa eivät pysty käsittämään että muualla ruoka voi olla todella pahaa.

Ai kauheeta, lapseni ei saa ranskanleipää koulussa

Vierailija kirjoitti:

Kouluruokien hintoja kävin tutkimassa. Googlella löytää useita artikkeleita, puhelimella en pysty linkittämään.

Keskimäärin kouluruoka maksaa 2,80 €/annos, mutta vaihtelu on suurta.

Oulussa ja Jyväskylässä on halvimmat ruoat, alle 1,80 € ja Sallassa kalleimmat, lähes 8 €.

Meillä on eri paikkakunnilla niin eritasoista ruokaa että on aivan turha huudella mistään yleisestä kouluruuan tasosta.

Usein olen huomannut että ne jotka ovat saaneet omassa koulussa hyvää ruokaa eivät pysty käsittämään että muualla ruoka voi olla todella pahaa.

Noissa hinnoissa pitää muistaa että se on kuluneen päivineen laskettu noin. Säkylässä voi olla jotain kuljetuskuluja 7 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit tekee lapselleen aistiyliherkkyyden. Pienestä asti pitäs opettaa että kaikkea maistetaan eikä kääriä pumpuliin että ei voi laittaa jotain ruokaa suuhun kun siinä on kökköjä. Ei se teidän kakara sen erikoisempi ole kuin muutkaan, itse sen tommoseksi kermaperseeksi opetatte.

Aistiyliherkkyydet ja käytöshäiriöt on puutteellista kasvatusta, siinä on vaan helppo tehdä itse diagnoosi ja vedota neurologiaan vaikka syynä on vanhemman oma toiminta

Höpö höpö.

Taidan itsekin kaivata näin 35-vuotiaana vielä kasvatusta kun en voi sietää silitystä ihollani aistiherkkyyden takia.

Ja oma poika ei ole koskaan sietänyt kökköjä ruuassa, varsinkaan sellaisissa ruuissa joissa niitä ei kuuluisi olla. Eikä myöskään jugurtissa ym.

Ihan jo reilusti alle vuoden ikäisenä on yökkinyt kököistä ja esim mansikkajugurtista. Eipä ole kasvatuksella mihinkään kadonnut tuokaan vaiva ja poika jo 13.

Tuo sinun asennevammasi on kyllä korjattavissa tiedolla ja pienellä sivistävällä koulutuksella.

omalla pojallani on ihan sama: ei voi sietää "sattumia" tietyissä ruuissa. Pienenä jo yksittäinen herne tai se mainitsemasi mansikan pala jogurtissa aiheutti oksennuksen. Myöskään hatun nauhoja ei saanut laittaa leuan alle kiinni tai takin vetoketjua ylös saakka, tai tuli okse. Tämä ei kuitenkaan ole mitään aistiyliherkkyyttä vaan ihan tottumiskysymys. Jos olisin alkanut tuollaisesta hössöttää, etsiä sille diagnoosia tai muuta, se olisi vain pahentunut. Nyt poika on jo 11, eikä vieläkään pidä kaulaansa osuvista jutuista, mutta osaa itse niitä vältellä, eikä niistä puhuta. Ihan turhaa hössötystä ja liioittelua sanoa tällaista lasta aistiyliherkäksi. Vai onko se niin muotia ja hienon erilaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit tekee lapselleen aistiyliherkkyyden. Pienestä asti pitäs opettaa että kaikkea maistetaan eikä kääriä pumpuliin että ei voi laittaa jotain ruokaa suuhun kun siinä on kökköjä. Ei se teidän kakara sen erikoisempi ole kuin muutkaan, itse sen tommoseksi kermaperseeksi opetatte.

Aistiyliherkkyydet ja käytöshäiriöt on puutteellista kasvatusta, siinä on vaan helppo tehdä itse diagnoosi ja vedota neurologiaan vaikka syynä on vanhemman oma toiminta

Höpö höpö.

Taidan itsekin kaivata näin 35-vuotiaana vielä kasvatusta kun en voi sietää silitystä ihollani aistiherkkyyden takia.

Ja oma poika ei ole koskaan sietänyt kökköjä ruuassa, varsinkaan sellaisissa ruuissa joissa niitä ei kuuluisi olla. Eikä myöskään jugurtissa ym.

Ihan jo reilusti alle vuoden ikäisenä on yökkinyt kököistä ja esim mansikkajugurtista. Eipä ole kasvatuksella mihinkään kadonnut tuokaan vaiva ja poika jo 13.

Tuo sinun asennevammasi on kyllä korjattavissa tiedolla ja pienellä sivistävällä koulutuksella.

omalla pojallani on ihan sama: ei voi sietää "sattumia" tietyissä ruuissa. Pienenä jo yksittäinen herne tai se mainitsemasi mansikan pala jogurtissa aiheutti oksennuksen. Myöskään hatun nauhoja ei saanut laittaa leuan alle kiinni tai takin vetoketjua ylös saakka, tai tuli okse. Tämä ei kuitenkaan ole mitään aistiyliherkkyyttä vaan ihan tottumiskysymys. Jos olisin alkanut tuollaisesta hössöttää, etsiä sille diagnoosia tai muuta, se olisi vain pahentunut. Nyt poika on jo 11, eikä vieläkään pidä kaulaansa osuvista jutuista, mutta osaa itse niitä vältellä, eikä niistä puhuta. Ihan turhaa hössötystä ja liioittelua sanoa tällaista lasta aistiyliherkäksi. Vai onko se niin muotia ja hienon erilaista?

Mites päiväkodissa tuo vetoketjuasia jhoidettiina hatun nyörit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit tekee lapselleen aistiyliherkkyyden. Pienestä asti pitäs opettaa että kaikkea maistetaan eikä kääriä pumpuliin että ei voi laittaa jotain ruokaa suuhun kun siinä on kökköjä. Ei se teidän kakara sen erikoisempi ole kuin muutkaan, itse sen tommoseksi kermaperseeksi opetatte.

Aistiyliherkkyydet ja käytöshäiriöt on puutteellista kasvatusta, siinä on vaan helppo tehdä itse diagnoosi ja vedota neurologiaan vaikka syynä on vanhemman oma toiminta

Höpö höpö.

Taidan itsekin kaivata näin 35-vuotiaana vielä kasvatusta kun en voi sietää silitystä ihollani aistiherkkyyden takia.

Ja oma poika ei ole koskaan sietänyt kökköjä ruuassa, varsinkaan sellaisissa ruuissa joissa niitä ei kuuluisi olla. Eikä myöskään jugurtissa ym.

Ihan jo reilusti alle vuoden ikäisenä on yökkinyt kököistä ja esim mansikkajugurtista. Eipä ole kasvatuksella mihinkään kadonnut tuokaan vaiva ja poika jo 13.

Tuo sinun asennevammasi on kyllä korjattavissa tiedolla ja pienellä sivistävällä koulutuksella.

omalla pojallani on ihan sama: ei voi sietää "sattumia" tietyissä ruuissa. Pienenä jo yksittäinen herne tai se mainitsemasi mansikan pala jogurtissa aiheutti oksennuksen. Myöskään hatun nauhoja ei saanut laittaa leuan alle kiinni tai takin vetoketjua ylös saakka, tai tuli okse. Tämä ei kuitenkaan ole mitään aistiyliherkkyyttä vaan ihan tottumiskysymys. Jos olisin alkanut tuollaisesta hössöttää, etsiä sille diagnoosia tai muuta, se olisi vain pahentunut. Nyt poika on jo 11, eikä vieläkään pidä kaulaansa osuvista jutuista, mutta osaa itse niitä vältellä, eikä niistä puhuta. Ihan turhaa hössötystä ja liioittelua sanoa tällaista lasta aistiyliherkäksi. Vai onko se niin muotia ja hienon erilaista?

Ei sinun lapsesi aistiyliherkkyys minnekään katoa, vaikka et sitä sillä nimellä halua puhua. On kamalaa lapselle, että häneen liityvistä asioista ei voi puhua kotonakaan vaan niistä vaietaan ihan hirveänä mörkönä. 

Onko lapsellasi muita neurologisia erikoisuuksia? Tiesitkö muuten, että neurologiset erityispiirteetkin  esiintyvät suvuttain? Kannattaa katsella suvun jäseniä sillä silmällä, kumman puolelta lapsesi on perinyt ne, äitinsä vai isänsä puolelta.