Miksi hankitaan lapsia ja sen jälkeen valitetaan kaikesta? MISSÄ VASTUU JA SEN TIEDOSTAMINEN?

Vierailija kirjoitti:

Mikäköhän on yh-äitien kanta tähän asiaan? Niitähän täällä palstalla on ihan mukavasti.

MInä en edusta "niitä", vaan ihan itseäni. Yh-äitinä kantani on sellainen, että hankin kaksi lasta. Aika varhaisessa vaiheessa aavistelin ettei liittomme kovin pitkään tule kestämään. Kolmannesta haaveilin, mut ymmärsin, että kolmas olisi liikaa nimenomaan yksinhuoltajana. En pystyisi elättämään kunnolla kaikki lapsiani ja tarjoamaan heille riiitävän hyvää elintasoa ja koulutusta. Siksi kolmas jäi tekemättä. Ja olikin hyvä ratkaisu. Kaksi lasta olen onnistunut kasvattamaan hyvin, eikä heidän elämästään ole puuttunut mitään olennaista.  Toki tiedän kolmenkin lapsen yksinhuoltajia, jotka ovat hyvin pärjänneet. Mutta usein ovat tarvinneet aika paljon tukiverkkoa ja taloudellistakin tukea. Siihen minulla ei ollut mahdollisuutta. Olen tosi tyytyväinen elämääni ja valintoihini. Eikä oo lasten takia tarvinnut ikinä valittaa. Rakastan heitä ja elämää heidän kanssaan. 

Totta. Mieheni vinkumalla vinkui lapsia ja nyt sitten on jättänyt kaiken käytännön vastuun minulle. Kyllä tottakai hoidan kaiken yksin, mutta ottaa kyllä päähän tällainen työnjako. Tuo työnjako pitäisi oikeastaan olla lainausmerkeissä. Onko väärinb välillä valittaa väsymystä, kun ei ole mitään tukiverkkoja ja toinen vanhempi on livennyt vastuusta.

Vierailija kirjoitti:

Ai, että jos sairastaa migreeniä ei saa tehdä lapsia? Olipa taas aikamoinen aivopieru!

Ei, vaan tulee harkita asiaa kahteen kertaan. Vois oppii lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

On trendi tehdä lapsia. Vastuu vuonna 2017 taas on täysi vitsi.

Trendi? Lapsien tekohan on rajussa laskussa. Ellette kannata lajimme sukupuuttoa niin olisitte kiitollisia niille ketkä vielä tekevät lapsia ja jaksavat kunnialla hoitaa heitä.

En nyt oikein ymmärrä tätä valittamista.

Ihmiset valittaa aina kaikesta. Se on helppo tapa purkaa pahaa oloa ja jakaa kokemuksia muiden kanssa. Miksi se ei yhtäkkiä ole hyväksyttävää jos kyseessä on lapset?

Minä ainakin hankin lapsia siinä täydessä tietoisuudessa että se tulee olemaan raskasta ja vaikeaa ja tulen aivan varmasti monestikin valittamaan milloin mistäkin tilanteesta. Lapsissa on kuitenkin niin paljon niitä hyviä puolia, jotka tekevät siitä valittamisesta sen arvoista.

Ymmärrän kyllä toki jos et jaksa kuunnella jos joku tietty ihminen valittaa sinulle asioistaan. Mutta siinä tilanteessa sinulla on vastuu joko kertoa hänelle että et jaksa kuunnella tai katkaista yhteydenpito kyseiseen henkilöön.

Minun mieheni valittaa meistä eniten ja neuvolassakin avautui teatraalisesti väsymyksestään. Hän tekee vähiten, oikeastaan ihan minimaalisesti vain hoitaa vauvaa, esim kerran pari päivässä kun käyn suihkussa max 5 min.

Vierailija kirjoitti:

On trendi tehdä lapsia. Vastuu vuonna 2017 taas on täysi vitsi.

No eihän ole trendi. Syntyvyys pienenee Suomessa koko ajan. Nykynuoret epäröivät ja harkitsevat lapsen tekoa paljon tarkemmin kuin vanhempiensa sukupolvi.

Mitä valittamiseen tulee, se voi olla lisääntynyt, en tiedä. Omasta mielestäni nuorten vanhempien sukupolvi ottaa vanhemmuuden paljon raskaammin ja hysteerisemmin kuin aiemmat, ja se voi selittää ilmiön. Ennen vanhaan olivat aika harvassa nämä "en uskalla jättää 1,5-vuotiasta lasta isoäidille hoitoon"-, "en pääse edes vessaan ilman vauvaa kun se alkaa heti huutaa yksin sitterissä"-, ja "makasin kolme kuukautta ihokontaktissa vauvan kanssa yrittäen väkisin imetystä ja nyt kun jouduin luovuttamaan olen itkenyt viikon"-mammat. Ei tietenkään kaikissa asioissa kannata oikaista, mutta useimpien vanhempien kohdalla hedelmällinen ratkaisu raskaaseen elämäntilanteeseen olisi relaaminen. Ei täällä palstalla vuodattaminen: "olet oikeassa, ap, minun ei olisi ikinä pitänyt tehdä lapsia ja ylipäätänsä vain harvojen pitäisi, voi kunpa saisin nämä lapset peruutettua, omaa aikaa minulla ei ainakaan KUULU olla yhtään". Vai näitä vastauksiako tähän ketjuun odotit?

Ihmettelen myös ihmisten marmatusta. Meillä 1 lapsi 4,5kk mies päivät töissä ja hoitaa illat vauvaa, minä teen töitä aamut ja illat, päivällä hoidan vauvan ja kodin. Hyvin menee, en valita 😊 Eikä ole mitään isovanhempien hoitoapua tms. Itse hoidetaan kaikki kun lapsi haluttiin ja saatiin😘

Nykymammat uupuu kun 35-40 vuotiaana tehdään 1-2 lasta ja on niin vaikeeta ja raskasta vaikka esikoinen onkin laitettu päivähoitoon saamaan virikkeitä samalla kun köllötetään kotosalla sen kuopuksen kanssa. Onhan se raskasta, huh huh.

Toiset ihmiset vaan on sellaisia että ne valittaa ihan kaikesta.

Kyllä minusta valittaa saa, ainakin sopiville tahoille. Samalla tavalla elämässä voi muillakin osa-alueilla olla raskaita hetkiä, joista saa myös valittaa, vaikka ne johtuisivatkin omista valinnoista. Mutta vastuu pitää kantaa. Minua ärsyttää esimerkiksi se,

-että tieten tahtoen tehdään pienen pienellä ikäerolla lapset ja sitten 2-vuotias esikoinen on pakko laittaa päiväkotiin, kun ei jaksa vauvan ja taaperon kanssa. Mä tunnen itseni ja esikoisen vauva-ajan jälkeen tiesin, että en ole parhaimmillani kahden pienen kanssa. Siksi meillä on 5v ja 3.5v ikäerot. Kun ne voi tiettyyn rajaan saakka ihan itse valita.

-että pikkutaapero (alle 1.5v, jopa alle vuoden) on "pakko" laittaa hoitoon, kun kumpikaan vanhemmista ei "sopeutunutkaan" kotona oloon. Hei - se, että sulla on joskus tylsää kotona, ei tarkoita, että sulla ei ole mitään mahdollisuutta ryhdistäytyä ja keskittyä siihen lapseen edes muutaman kuukauden pitempään (koskee isiä yhtä lailla kuin äitejä).

-että vauva tai pieni taapero on "pakko" laittaa hoitoon, koska vanhemmille tulee yllätyksenä, että 9kk jälkeen alkaa kh-tuki, joka on paljon pienempi kuin vanhempainpäiväraha. Miten ihmiset ei yhtään suunnittele näitä etukäteen?!

Kaikkeen ei voi varautua tosiaan. Minä olin kynsin hampain varautunut siihen että vauva voi itkeä läpi yön mutta en siihen että heti kun toinen oppii jokeltelemaan niin se sitten jokeltelee lähes koko yön putkeen ylpeä ja innostunut hymy naamallaan<3

Vierailija kirjoitti:

Mikäköhän on yh-äitien kanta tähän asiaan? Niitähän täällä palstalla on ihan mukavasti.

Että saako valittaa? Mielestäni saa kohtuudella, kuten mistä tahansa muustakin asiasta. Kuitenkin niin, että muistaa tehneensä itse valinnan synnyttää lapsi ja vastuu siitä on kannettava vaikka kuinka hankalaa olisi. Muita ei pidä lähteä valittamisessa syyttämään.

Just tätä mä tarkoitin jossain oma aika nillitys ketjussa. Että ensin halutaan kaikki!!! Jätetään lähäriopinnot kesken mutta halutaan 600 000e valkoinen kivitalo. Mies tässä vaiheessa jo hieman rykii että kalliiksi tulee lainan lyhennys. Mamma jo vauvalehti kourassa ei ole kuulevinaankaan järkipuhetta ja kas, "yllätysraskaus" yllättää. Sitten alkaa tilailu; vaunut, vaatteet, liinat, keilat, tärinät, tutit, pullot, pinnarit, kiikut ja kaakut. Kaikki mitä ÄIDIN mielestä vauva tarvitsee. Eikä huomaa että tässä vaiheessa mies paahtaa jo ylitöitä perse punaisena että saa Nasavaunut 3000e maksettua. No vauva syntyy, kuvia snäp, snäp, snäp, snäp, vaunulenkki, snäp, molo snäp, tiketti snäp, eka ruikuli snäp. Huoh milloin omaa aikaa snäp, tyttöjen iltaa jee snäp, plussaanko taas voeei snäp, haikara ilmoittaa taas snäp.

ÖÖ ja mies on haavi auki menosta ja menoista. Mut eikun uutta osari aifounia ostamaan ja helppo synnytys #hope# twiit. Toinen syntyy ja aha, on jo kaikki kiva ostettu ekalle eikä ole uutuuden viehätystä enää toisesta.

Masentaa ja väsyttää kun pitääkin hoitaa lapsia ja kotia. Aifounin muistikin melkein tyhjä kun ei ehdi kuvailla eikä ketään enää kiinnosta. Mökötys, vittuilu, raivoaminen, mä en kestä arkea-souvi alkaa. Mies tekee vielä pidempää päivää että saa laskut maksettua. Rouvalla hajoo pää kun ei olekkaan kivaa kivitaloelämää ja valkoinenkin meni pois muodista. Ja lopuksi kaikki on miehen vika! Sen joka miettii että mitähän en vielä ole rouvalle antanut? Tätähän se halus?

Vierailija kirjoitti:

On trendi tehdä lapsia. Vastuu vuonna 2017 taas on täysi vitsi.

Vai trendi... saako nauraa?

Näin vuonna 2017 nimenomaan EI tehdä niitä lapsia. Yhä harvempi tekee. Ja niiltä jotka tekee odotetaan jotain jäätävän täydellistä suoritusta. Vastuusta kun puhutaan niin nykyvanhemmat on huomattavasti vastuullisempia kuin edelliset sukupolvet. Ennen niitä lapsia kuolla kupsahtelikin tuosta vaan kun ei tajuttu perään kattoa. Nykyvanhemmat viettää lasten kanssa aikaa enemmän kuin koskaan ja tietävät kasvatuksesta enemmän kuin ikinä ihmiskunnan historiassa. 

Mutta jatkakaa toki "älykästä" keskusteluanne. 

Vierailija kirjoitti:

Just tätä mä tarkoitin jossain oma aika nillitys ketjussa. Että ensin halutaan kaikki!!! Jätetään lähäriopinnot kesken mutta halutaan 600 000e valkoinen kivitalo. Mies tässä vaiheessa jo hieman rykii että kalliiksi tulee lainan lyhennys. Mamma jo vauvalehti kourassa ei ole kuulevinaankaan järkipuhetta ja kas, "yllätysraskaus" yllättää. Sitten alkaa tilailu; vaunut, vaatteet, liinat, keilat, tärinät, tutit, pullot, pinnarit, kiikut ja kaakut. Kaikki mitä ÄIDIN mielestä vauva tarvitsee. Eikä huomaa että tässä vaiheessa mies paahtaa jo ylitöitä perse punaisena että saa Nasavaunut 3000e maksettua. No vauva syntyy, kuvia snäp, snäp, snäp, snäp, vaunulenkki, snäp, molo snäp, tiketti snäp, eka ruikuli snäp. Huoh milloin omaa aikaa snäp, tyttöjen iltaa jee snäp, plussaanko taas voeei snäp, haikara ilmoittaa taas snäp.

ÖÖ ja mies on haavi auki menosta ja menoista. Mut eikun uutta osari aifounia ostamaan ja helppo synnytys #hope# twiit. Toinen syntyy ja aha, on jo kaikki kiva ostettu ekalle eikä ole uutuuden viehätystä enää toisesta.

Masentaa ja väsyttää kun pitääkin hoitaa lapsia ja kotia. Aifounin muistikin melkein tyhjä kun ei ehdi kuvailla eikä ketään enää kiinnosta. Mökötys, vittuilu, raivoaminen, mä en kestä arkea-souvi alkaa. Mies tekee vielä pidempää päivää että saa laskut maksettua. Rouvalla hajoo pää kun ei olekkaan kivaa kivitaloelämää ja valkoinenkin meni pois muodista. Ja lopuksi kaikki on miehen vika! Sen joka miettii että mitähän en vielä ole rouvalle antanut? Tätähän se halus?

Olipas hyvin kuvattu. 😂

Muistan lehtijutun, jossa introvertiksi itseään kutuva äiti sanoi, kuinka on rankkaa, kun lasten kanssa ei ole sitä mahdollisuutta vetäytyä yksin olemaan ja hiljaisuuteen. Hän oli siis introvertti jo ennen lapsia. Ymmärrän jotenkin, että ensimmäistä lasta hankkiessa eiehkä tajua, kuinka sitovaa se on mutta hänpä tekikin kaksi lasta. Pikkusen ärsytti.

Juup, mäkin tiedän erään todella räikeän tapauksen, joka hankkiutui raskaaksi salaa mieheltään ja painosti naimisiin. Kun ipana syntyi, oli äityli jo seuraavana viikonloppuna menossa baariin ja tuputtamassa jälkikasvuaan isovanhemmille. Mies ei siis missään vaiheessa todellakaan ollut halunnut lasta, eikä ollut kiinnostunut hoitamaan sitä.

Tätä baareilua sitten joka viikonloppu ja lapsi milloin siellä, milloin täällä. Kun erosivat, äiti oli tuputtamassa lasta jatkuvasti isälleen ja joi "kostokännejä" kun oli niin "yksin" lapsensa kanssa. Tällä hetkellä lapsi viisivuotias ja pelkää omaa äitiään. Vuoden Äiti huutaa lapselleen ja ainakin kerran olen nähnyt lyövän kun lapsi on niin "tottelematon ja tyhmä". Totta joo, lapsella on ainakin ADHD, mikä saattaa johtua siitä, että äiti raskaana ollessaan käytti alkoholia surutta.

Kyseinen nainen suunnittelee silti toista lasta satunnaisten panojensa kanssa, onhan hän jo yhtä kasvattanut!

Vierailija kirjoitti:

Muistan lehtijutun, jossa introvertiksi itseään kutuva äiti sanoi, kuinka on rankkaa, kun lasten kanssa ei ole sitä mahdollisuutta vetäytyä yksin olemaan ja hiljaisuuteen. Hän oli siis introvertti jo ennen lapsia. Ymmärrän jotenkin, että ensimmäistä lasta hankkiessa eiehkä tajua, kuinka sitovaa se on mutta hänpä tekikin kaksi lasta. Pikkusen ärsytti.

No jaa, enpä tiedä, suosittelisinko pelkästään introverttiuden takia jotakuta jättämään lapset telemättä. Varmasti yksityisyyden puute on sellaiselle rankkaa, sitä en kiellä. Toisaalta etenkin pikkulapsiaika on rankkaa myös monelle ekstrovertille juuri siitä syystä, että lapsi sitoo paljolti kotiin ja rajoittaa sosiaalisia aikuiskontakteja. Moni kärsii yksinäisyydestä pikkulapsiaikana, vaikka ei saakaan juuri koskaan olla yksin. Pikkulapsiaikana sekä introvertillä että ekstrovertillä voi olla tosi rankkaa. Toisaalta kumpikin piirre voi olla myös voimavara: introvertti ei masennu, vaikka lasten takia ei pääsisi niin usein ihmisten ilmoille. Ja ekstrovertti ei kuormitu, vaikka joutuu suurimman osan valveillaoloajastaan olemaan läsnä toiselle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Nykymammat uupuu kun 35-40 vuotiaana tehdään 1-2 lasta ja on niin vaikeeta ja raskasta vaikka esikoinen onkin laitettu päivähoitoon saamaan virikkeitä samalla kun köllötetään kotosalla sen kuopuksen kanssa. Onhan se raskasta, huh huh.

No kuuntelisit noita nykymiehiä. Aina valittavat jos jalat ovat maitohappoilla, salin tai lenkin jälkeen. Kuinka niin väsyttää ja oli rankkaa. Miksi nekin urheilee kun sitten taas valittavat?

Tai gradun kirkoittajat. Kuinka on vaikeaa ja raskasta ja ei tahdo aina motivaatiotakaan olla. Miksi aloittivat edes yliopiston. Kai kaikki tietää ettei gradun kirjoittaminen mikään helppo juttu ole?

Puhumatta näista jotka valittavat pitkistä jonoista kaupoissa? Pitääkö sinne mennä kun muut menevät miksei mene aamusta ensimmäisena? Ei kun sitten valitetaan kun työt ei anna periksi. Pitääkö sinne töihin mennä, kun sossussakin voi asioida netin kautta?

Samoin naapureista valittajat. Pitääkö ihan väkisin asua naapurien lähellä? Muuttaisivat korpeen.

Autoista valittajat myös ovat ihan käsittämättömiä. Kai kaikki jotka auton ostavat tietävät, että bensa maksaa ja vakuutukset ja autoja kolhitaan parkkipaikoilla? Olisivat hekin vaan kotonaan ja katsoisivat telkusta kun muut ajavat.