Lasten kanssa ei muualle kehtaa mennä kuin puistoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä löytyy 4- ja 2-vuotiaat, kyllä onnistuu matkat julkisilla ja kaupoissa tms. käynnit kun on pidetty kuria alusta asti. Tietysti on otettava huomioon, että ihminen ei ole kone ja aina joskus niitä lipsahduksiakin sattuu.

Olen aina pitänyt kuria. Esim. isompi oli tosi kiltti aina sinne 4-vuotiaaksi saakka. Pienempi on vasta tullut uhmaan. 

AP

Itse olen huomannut, että joskus sopusat taaperot kasvavat vähemmän sopuisiksi leikki-ikäisiksi. Toisin sanoen uhma tulee vaan vähän eri iässä kuin monella muulla. 5-vuotiaan kanssa on tietysti jo paljon enemmän keinoja käytöksen hallintaan kuin pienempien. Esimerkiksi jonkilainen palkkio/seuraamussysteemi.

Huomaa kyllä että meidän kuopuksella on paljon kovempi uhma kuin mitä esikoisella koskaan oli. Olen käyttänyt seuraamuksena esim. pikku kakkospeliä. Jos on kiltisti saa pelata, jos ei niin ei saa pelata. Se ainakaan ei ole auttanut. 

AP

Yleensä 2-vuotiaat elävät niin hetkessä, että tuollaiset seuraamukset eivät heillä toimi. 2-vuotiaalla pitää olla välitön seuraamus ja palkkio. Kehitä 5-vuotiaalle jonkinlainen palkkiojärjestelmä, saa jotain tiettyä (vaikka valvoa perjantaina pidempään ja syödä poppareita), jos on saanut joka päivä tarran. Sitten muistutat ennen lähtöä asiasta.

Ei se juokse jos et anna juosta. Ei sulle yks 5-vuotias voi kukkoilla, tuon ikäisenhän vielä fyysisessä voimassakin voittaa eli kädestä kiinni koko loppureissu jos ei osaa olla perseilemättä. Mulla on 5-vuotias ja kaksi kappaletta 3-vuotiaita ja käyn vaikka missä, lapset tietää, että jos ei pysy vieressä niin kotona lähtee lempilelu jäähylle ja iltasatua ei lueta. Yllättävän tehokkaat uhkaukset ainakin meillä, tarvii vaan kysyä että laitetaanko lelu x varastoon ja illalla ei näemmä tarvi lukea iltasatua ja lapset on lähellä nätisti.

Varsinkin tuo mun nyt 5-vuotias ennen kokeili rajoja minkä kerkesi. Jos kielsin vetämästä koiraa korvasta kokeili saako vetää hännästä ja jos kielsin kävelemästä liian kaukana edellä jättäytyi jälkeen että saisko näin tehdä. Kaikki piti kieltää erikseen ja kokeilla kiellosta huolimatta. Lopulta löytyi tuo nyt toimiva uhkaus jolla sain sen kuriin. Kaksoset taas ottaa mallia tuolta vanhimmalta.

Tiedän on raskasta kun lapset käyttäytyy rumasti.

Apu on kuitenkin helppo: selkeät ohjeet. Siellä ei juosta yhtään ja puhutaan hipihiljaa.

Ja toinen vielä tärkeämpi neuvo: juttele lapsen kanssa asioista samalla kun olette tilanteessa. " minkä kirjan aioit lainata? Se onkin hyvä valinta.

Pyydä lapsen apua (ihan sama missä asiassa, voitko auttaa etsimään kellon, kannatko äidin hanskoja hetken, voisitko pitää kirjastokorttia...)

lapsi haluaa kokea olevansa hyödykäs perheenjäsen.

Et kaivannut neuvoja mutta kiristys, uhkailu lahjonta ja keskustelu ei aina auta joskus on parempi "hämätä" ja sitä ylpeyttä mikä lapsesta näkyy kun voi auttaa äitiä! Ja sitä ylpeyttä mikä äidistä näkyy kun lapsi on nätisti!

Tiedän tunteen, meillä onlapset kolmen vuoden ikäerolla ja  oli se hankalaa käydä kirjastossa tai kaupassa niiden kanssa tuossa iässä En siis käynyt. Kirjastosta lainasin lastenkirjat, kun kävin itse kirjastossa iltaisin tai viikonloppusin tai kun lapsi nukkui rattaissa ja toinen oli kerhossa.Tapasimme aamupäivisin aamupäiväunien jälkeen kavereita joko sisätiloissa tai puistoissa. Ja iltapäivisin sitten iltapäiväunien jälkeen samoin.  Kaupasta helpompi tuoda puolen viikon kauppatavarat ilman lapsia kuin lasten kanssa, siksi en vieläkään näe pointtia mennä isojenkaan lasten kanssa kauppaan. Itse asiassa mies kävi kaupassa, kun lapset oli pieniä iltaisin. Meillä oli myös tuo autossa nukahtelu ongelma aikoinaan. Ja se nukahtaminen autossa siirtää sitä seuraavaa uniajankohtaa. Yleisesti pienten lasten kanssa aamupäivisin asiat sujuu paremmin kuin iltapäivisin. Molemmat lapset mukana tuli käytyä kaveritreffeillä, ostoskeskuksissa, kahviloissa, leikkipuistoissa ja aamupäiväkerhossa, kuntosalilla (lapset lapsiparkissa). Helpotusta arkeen tuo kun lapsen auton turvaistuimen voi  kiinnitää adapterilla rattaisiin. Itse lasta ei tarvitse nostella. Lapsi saattaa jopa jatkaa uniaan, jos on nukahtanut autossa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän miltä susta tuntuu ap. Siskollani on kolme lasta, pienin vuoden ja isoin kolmannella. Heiltä löytyy temperamenttia ja omaa tahtoa ihan tarpeeksi mutta silti: se koululainen on todella hyväkäytöksinen ja viisivuotias syö ravintolassa sushia puikoilla ja rakentaa pikkulegoista prinsessalinnan tarkasti ohjeita seuraten. Pienin nyt on vasta vuoden ja vähän päälle mutta syö itse jo?!

Oikein ärsyttää kirjoittaa tätä, kun oma lapsi on oikea apina eikä tottele mitään vaikka kuinka yritän. Tiedän että sisko on käynyt lastensa kanssa vaikka missä vauvasta lähtien, onko se sitten se salaisuus?

Joskus kyse on myös "pelisilmästä". Sellainen räksyttävä kieltäminen ja lapsen moittiminen on näennäistä kurinpitoa, mutta ei monien lasten kohdalla kovinkaan tehokasta. Minäikäinen sinun lapsesi on, miten yrität saada hänet tottelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä löytyy 4- ja 2-vuotiaat, kyllä onnistuu matkat julkisilla ja kaupoissa tms. käynnit kun on pidetty kuria alusta asti. Tietysti on otettava huomioon, että ihminen ei ole kone ja aina joskus niitä lipsahduksiakin sattuu.

Olen aina pitänyt kuria. Esim. isompi oli tosi kiltti aina sinne 4-vuotiaaksi saakka. Pienempi on vasta tullut uhmaan. 

AP

Itse olen huomannut, että joskus sopusat taaperot kasvavat vähemmän sopuisiksi leikki-ikäisiksi. Toisin sanoen uhma tulee vaan vähän eri iässä kuin monella muulla. 5-vuotiaan kanssa on tietysti jo paljon enemmän keinoja käytöksen hallintaan kuin pienempien. Esimerkiksi jonkilainen palkkio/seuraamussysteemi.

Huomaa kyllä että meidän kuopuksella on paljon kovempi uhma kuin mitä esikoisella koskaan oli. Olen käyttänyt seuraamuksena esim. pikku kakkospeliä. Jos on kiltisti saa pelata, jos ei niin ei saa pelata. Se ainakaan ei ole auttanut. 

AP

Yleensä 2-vuotiaat elävät niin hetkessä, että tuollaiset seuraamukset eivät heillä toimi. 2-vuotiaalla pitää olla välitön seuraamus ja palkkio. Kehitä 5-vuotiaalle jonkinlainen palkkiojärjestelmä, saa jotain tiettyä (vaikka valvoa perjantaina pidempään ja syödä poppareita), jos on saanut joka päivä tarran. Sitten muistutat ennen lähtöä asiasta.

Siis tuo on sille 5-vuotiaalle, ei 2-vuotiaalle.

AP

Vierailija kirjoitti:

Ei se juokse jos et anna juosta. Ei sulle yks 5-vuotias voi kukkoilla, tuon ikäisenhän vielä fyysisessä voimassakin voittaa eli kädestä kiinni koko loppureissu jos ei osaa olla perseilemättä. Mulla on 5-vuotias ja kaksi kappaletta 3-vuotiaita ja käyn vaikka missä, lapset tietää, että jos ei pysy vieressä niin kotona lähtee lempilelu jäähylle ja iltasatua ei lueta. Yllättävän tehokkaat uhkaukset ainakin meillä, tarvii vaan kysyä että laitetaanko lelu x varastoon ja illalla ei näemmä tarvi lukea iltasatua ja lapset on lähellä nätisti.

Varsinkin tuo mun nyt 5-vuotias ennen kokeili rajoja minkä kerkesi. Jos kielsin vetämästä koiraa korvasta kokeili saako vetää hännästä ja jos kielsin kävelemästä liian kaukana edellä jättäytyi jälkeen että saisko näin tehdä. Kaikki piti kieltää erikseen ja kokeilla kiellosta huolimatta. Lopulta löytyi tuo nyt toimiva uhkaus jolla sain sen kuriin. Kaksoset taas ottaa mallia tuolta vanhimmalta.

Sepä se kun ei meidän jätkää kiinnosta tuommoset uhkaukset. On sillä koko huonekin tyhjennetty leluista mutta ei.. ei ole vielä löytynyt sitä mikä tehoaisi. Tarrataulu toimi jonkun aikaa. Nyt sen teho on hävinnyt (kerää tarroja, sitten tehdään jotain kivaa).

AP

Voimia AP. Olen kuitenkin sitä mieltä että ei kokonaan kannata jäädä puistoon ja kotiin. Saisitko joskus toisen aikuisen mukaan, joka huolehtisi vaikka pienemmästä, samalla kun sinä keskittyisit isompaan?

Lohdutukseksi, esikoisen jälkeen ajattelin että ollaan älyttömän hyviä vanhempia, ei ollut mitään ongelmia. Sitten tuli kuopus, jonka tahto on luja ja energiataso korkealla. Kerran meidät ohjattiin poistumaan lasten tapahtumastakin kun kuopus ei vaan yhtään rauhoittunut. Muistan kuinka hävetti! Ammatiltani olen kasvatusalan ammattilainen :-)

Nyt kuopus on koulussa hyvin menestyvä, sääntöihin asettunut mutta edelleen voimakastahtoinen ja energinen tyttö! Eli älä anna periksi.