Lue keskustelun säännöt.
Onko ok kertoa kumppanin kaverille...
30.01.2023 |
mikäli olet huolissasi omasta kumppanistasi yhteisen vaikean elämäntilanteen kanssa? Oma kumppanini on jäänyt melko yksin, eikä ole uskaltanut kysyä pitkä aikaiselta kaveriltaan neuvoja. Meillä pitkään jatkuneita parisuhdehaasteita ja vielä nyt oma sairauteni haastaa arkea ihan eri tavoin, kuin ennen.
Vaikean ja väsyttävän arjen mukana kuljemme.
Oma kumppani oli jo kysynyt minulta lupaa, saisiko jakaa meidän asioita tarpeen tullen ko. ystävälle ja tähän suostuin, koska tiedän oman kumppanini tarvitsevan nyt ystävää avuksi.
Kumppani ei kuitenkaan ole itse tätä askelta uskaltanut ottaa, joten olin itse tähän ystävään yhteyttä lähinnä sen vuoksi, että osaisi ehkä lähentyä omaa kumppaniani tarvittaessa sillä korvalla ja tietää miten suhtautua.
Tunnen tästä kaikesta huolimatta syyllisyyttä, syystä(kö)? Tottakai parisuhteessa hoidetaan omat asiamme eikä siihen kolmansia tarvita tuomaroimaan, eikä kaveria siihen pyydetykään vaan nimenomaan pitkäaikaksena ystävänä osaisi suhtautua, jos saisin oman kumppanini avautumaan jollekin raskasta taakastaan. Itse olisin loppujen lopuksi tosi huojentunut, jos minulla olisi kuunteleva korva tällaisella hetkellä elämässäni. Pelkään vain, että kumppni jotenkin tästä suuttuisi.
Kommentit (11)
No jos se sua vaivaa niin joku siinä ehkä väärää sitten on 😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi kyllä olla kumppanisi sijassa, koska jos hänen ystävä jo tietää kaiken sinun näkökulmastasi niin mitä sijaa hänellä on enää luottaa omaan ystävään jos mieltään aikoisi purkaa. Toivottavasti ei saa tietää.
Olen ollut itse vastaavassa tilanteessa ja ukko suuttui kyllä tosi pahasti. Koin itse myös syyllisyyttä vaikka ihan hyvää tarkoitin kaikkineni. Tunsin että tein väärin, mutta ukko ei enää puhunut ystävilleen ja välit hiersi tosi kovasti meillä kotona. Halusin ukon vain välillä käymään ystävänsä luona vaihtamassa ajatuksia, kun ei itse pitkään minua hoitaessaan saanut aikaiseksi raskaan arjen keskellä. Joskus sitä tekee hölmöjä päätöksiä kun haluaisi auttaa toista. Mulla ei esimerkiksi siinä mielessä ollut siihen aikaan ystäviä joiden luona käydä ja pidin miestäni etuoiketettuna ja hölmönä kun ei heille puhunut vaikeuksistaan. Mutta jokainen aikuinen hoitaa asiansa itse niin kuin parhaaksi näkee - en olisi saanut puuttua siihen ja kunnioittaa mieheni omia päätöksiä.
No en kyllä tykkäisi jos mun asioista juoruttaisiin kuin olisin joku lapsi. Tuntusi nöyryyttävältä ja vähättelevältä. Jokainen saa itse päättää kenelle puhuu asioistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän huolesi, mutta oletan teidän olevan aikuisia ja silloin se ei ole SINUN asiasi puuttua. Eli kanna vastuusi, jos kumppanisi saa joskus tietää ja kanna seuraamukset. Jos ei saa tietää olet onnekas mutta typerä. Vinkki 1 älä enää jatkossa puutu. Voit vain ohjeistaa kumppaniasi miten itse toimisit, mutta sinun tehtävä ei ole alkaa toimeksi suurempaan.
Njääh aika laittaa lusikat jakoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärin tottakai, mutta jos tämä kaveri on sinullekin tuttu ja puhuitte asiallisesti niin en nyt itseäni liikaa syyllistäisi. Yritit hyvää, jos mies saa tietää ja suuttuu niin sitten siinä käy siten.
Mikä näillä juoruämmillä oikein on, kun on pakko kertoa kaikkien asiat - tai omat kuvitelmansa niistä - kaikille muille?
Jokainen saa itse päättää, kertooko ongelmistaan tai "ongelmistaan" kavereilleen tai paaville tai Hannu Karpolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiva ajatus mutta käytännössä toimimaton koska miehelläsi ei ole enää luottamusta kaverinsa sinun ansiostasi
No riippuu vähän mitä olette jutelleet? Hyvässä hengessä vai toista mustamaalaten. En tiedä osaisinko suhtautua hyvin jos saisin tietää, mutta ymmärrän kyllä hyvän tarkoituksesi pohjimmiltaan. Yrittäisin pitää asian ehkä salassa, mutta jos jostain kävisi ilmi en valehtelemaankaan ryhtyisi.