Lue keskustelun säännöt.
Tekeekö teidän puolisot tätä? Ärsyynytynt syystä X, ja alkaa kaivella riitaa kanssasi mistä vaan.
24.03.2017 |
Puolisollani on yksi todella ärsyttävä tapa. Jos hänellä on paha mieli/on vittuuntunut jostain syystä/stressaa jotain, niin alkaa kaivelemaan minun huonoja puoliani, syyttelemään minua random asioista ym. Siis tarkoitan tilanteita, että se hänen alkuperäinen paha mielensä on tullut jostain ihan muusta kuin minun tekemisistäni. Esimerkiksi vaikka töistä, ja mistä vaan muualta, mutta ei minusta. Sitten alkaa tulkistsemaan minun sanomisiani vittuiluksi, keksii kaikki (olemassa olevat ja olemattomat) virheet mitä olen tehnyt/jättänyt tekemättä (esimerkiksi vaikka pyykit, jotka on ollut pesemättä monta päivää, täytyy sillä hetkellä nostaa maailman isoimmaksi virheeksi). Tekeekö muutkin tällaista? Tämä on todella raivostuttavaa :D Purkaako hän sitä omaa pahaa oloaan minuun tällä tavoin, yrittää siirtää niitä omia huonoja fiiliksiä toiseen?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vaimo tätä toisinaan harrastaa. Millään ei ole rajaa vaan tarkoitus on saada aikaan riita keinolla millä hyvänsä.
Koska riita on tällaisessa tapauksessa väistämätön olen sitten päättänyt auttaa vaimoa. Tartun riidanhaastamisessa sellaiseen aiheeseen joka ei kovin paljon loukkaa kumpaakaan osapuolta ja joka on sitten helppo sopia.
Sitten riidellään oikein kunnolla vaikka itse en ole ihan sydämmestäni mukana riitelyssä Vähän samaan tapaan, kun perheen koiran kanssa leikimme köydenvetoa retuuttamalla koiran lelua. Tuntuu aikalailla helpottavan vaimon oloa.
Hei tätä olen muuten joskus miettinyt, että voiko olla niin, että joillain ihmisillä on ihan oikeasti tarve riidellä paineita purkaakseen silloin tällöin? Siis että he tarvitsevat sellaista riitaa, draamaa ja suuria tunteita elämäänsä? Koska tältä minusta on välillä tuntunut, että puolisoni oikeasti jotenkin kaipaa sellaista.
t.ap
Jostain syystä oletan että olet mies tai nainen naisen kanssa, mutta mikä ehkäisy puolisollasi on käytössä? Huomasin että kavereitteni käytös muuttui ehkäisyn jälkeen kun he kierukkapäissään haastoivat riitaa jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vaimo tätä toisinaan harrastaa. Millään ei ole rajaa vaan tarkoitus on saada aikaan riita keinolla millä hyvänsä.
Koska riita on tällaisessa tapauksessa väistämätön olen sitten päättänyt auttaa vaimoa. Tartun riidanhaastamisessa sellaiseen aiheeseen joka ei kovin paljon loukkaa kumpaakaan osapuolta ja joka on sitten helppo sopia.
Sitten riidellään oikein kunnolla vaikka itse en ole ihan sydämmestäni mukana riitelyssä Vähän samaan tapaan, kun perheen koiran kanssa leikimme köydenvetoa retuuttamalla koiran lelua. Tuntuu aikalailla helpottavan vaimon oloa.
Hei tätä olen muuten joskus miettinyt, että voiko olla niin, että joillain ihmisillä on ihan oikeasti tarve riidellä paineita purkaakseen silloin tällöin? Siis että he tarvitsevat sellaista riitaa, draamaa ja suuria tunteita elämäänsä? Koska tältä minusta on välillä tuntunut, että puolisoni oikeasti jotenkin kaipaa sellaista.
t.ap
Jostain syystä oletan että olet mies tai nainen naisen kanssa, mutta mikä ehkäisy puolisollasi on käytössä? Huomasin että kavereitteni käytös muuttui ehkäisyn jälkeen kun he kierukkapäissään haastoivat riitaa jatkuvasti.
Ääh, tätä tää on puhelimella.. siis heidän käytöksensä muuttui kuvatunkaltaiseksi kierukanlaiton jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vaimo tätä toisinaan harrastaa. Millään ei ole rajaa vaan tarkoitus on saada aikaan riita keinolla millä hyvänsä.
Koska riita on tällaisessa tapauksessa väistämätön olen sitten päättänyt auttaa vaimoa. Tartun riidanhaastamisessa sellaiseen aiheeseen joka ei kovin paljon loukkaa kumpaakaan osapuolta ja joka on sitten helppo sopia.
Sitten riidellään oikein kunnolla vaikka itse en ole ihan sydämmestäni mukana riitelyssä Vähän samaan tapaan, kun perheen koiran kanssa leikimme köydenvetoa retuuttamalla koiran lelua. Tuntuu aikalailla helpottavan vaimon oloa.
Hei tätä olen muuten joskus miettinyt, että voiko olla niin, että joillain ihmisillä on ihan oikeasti tarve riidellä paineita purkaakseen silloin tällöin? Siis että he tarvitsevat sellaista riitaa, draamaa ja suuria tunteita elämäänsä? Koska tältä minusta on välillä tuntunut, että puolisoni oikeasti jotenkin kaipaa sellaista.
t.ap
Jostain syystä oletan että olet mies tai nainen naisen kanssa, mutta mikä ehkäisy puolisollasi on käytössä? Huomasin että kavereitteni käytös muuttui ehkäisyn jälkeen kun he kierukkapäissään haastoivat riitaa jatkuvasti.
Ääh, tätä tää on puhelimella.. siis heidän käytöksensä muuttui kuvatunkaltaiseksi kierukanlaiton jälkeen.
Ei ole käytössä mitään hormonaalista ehkäisy meillä :)
t.ap
Mun mies tekee samaa. Sitä kutsutaan projisoinniksi.
Esimerkki eiliseltä: miestä ärsyttää, kun rahaa on vähän, kun putosi työmarkkinatuelle. Raivosi ensin teinillemme vaatteiden kaappiin laittamattomuudesta. Sitten teini pyysi lisää latausta bussikorttiin. Mies sanoi, että saa maksaa itse lataukset omista rahoistaan. (Teinin viikkoraha on 3 euroa ja kouluun on mentävä bussilla.) Teini sanoi, että jääkö hän sitten osan viikosta aina kotiin, kun viikkorahat ei riitä.
Kuulostaa erittäin tutulta. Eilen minua ärsytti eräs asia ja rupesin siitä keskustelemaan niin sain kahta enemmän paskaa niskaan. Ja miehestä näkee kilometrin päähän että joku ottaa aivoon ja alkaa jokaisesta asiasta minua syytellä, vaikka kyse jostain työasiasta tai muusta ihmisestä. Mistään ei voi asiallisesti keskustella, ainakaan että sanallakaan "moittisi" miestä mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin aiemmin että olen tällainen, mutta sitten selvisi että en mä sitä riitaa hae vaan kommunikaatio on se joka auttaa oikeasti.
Olinpahan vain suhteessa miehen kanssa joka ei sanonut mitään kun puhuin asioista. Hyökkäämällä sai edes vastahyökkäyksen aikaan.
Se suhde sitten loppuikin, ja en enää mene yksiin ihmisen kanssa jolle kommunikaatiotyylini ei kelpaa.
Minä olen yksi tähän ketjuun kirjoittaneista, jolla on ap:n puolison kaltainen puoliso. Minä yritän puhua asioista rauhallisesti tai sopia ratkaisuista tms, mutta puolisoni kieltäytyy puhumasta, vetäytyy yksin hiljaisuuteen tai vain syyttelee vioistani. Kun kysyn, että miten hän sitten haluaisi minun toimivan, niin ei vastaa mitään. Eli päämäärä ei ole kommunikoida ja ratkoa tilanteita vaan vain riidellä.
Kuulostaa niin tutulta. Tottakai meillä on sellaisia ihan "normaalejakin" riitoja, joissa molemmat on syyllisiä ja yritetään oikeasti ratkaista sitä riitaa ym. Mutta tosi iso osa meidän riidoista on just tuommosia. Puolisoa vituttaa joku, joten syyttää minua jostain ja hokee että kun sä oot tommonen outo ja mikä sulla on. Syyttää niin kauan että mulla palaa pinna. Sitten pääsee sanomaan että "AHAA! SULLA SIIS ONKIN JOKU, MIKÄ SUA VAIVAA?". Siis aivan käsittämätöntä touhua. Ja just tuo että minä ihan oikeasti yritän ratkaista niitä tilanteita, yritän ymmärtää sen hänen paskan olonsa ehdotan ratkaisuja niihin hänen syytöksiin. Mutta ne ei käy. Muutaman kerran muistan ihan että hän on sanonut jotain että "niin miten sä nyt ratkaiset tämän? onko sulla joku ehdotus? ehdota jotain!", ja olen vastannu, ehdottanut jotain ihan käypää vaihtoehtoa, niin vastaus on "ei käy, toi ei käy, keksi uusi". Siis ihan niinkun joku 4 vuotias... En ymmärrä. Kuulostaa ihan hemmetin hölmöltä kun kirjota näitä juttuja tähän :D
Korostaisin siis, että puolisoni on 99% ajasta ihan normaali ihana puoliso, ja me ei todellakaan riidellä joka päivä tai viikko. Tämä on vaan sellainen helvetin rasittava piirre hänessä. Tää jotenkin helpottaa kun saan kirjoittaa tänne. Ja näsäviisastelijoille tiedoksi: en kuvittele olevani itse täydellinen ihminen.
t.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin aiemmin että olen tällainen, mutta sitten selvisi että en mä sitä riitaa hae vaan kommunikaatio on se joka auttaa oikeasti.
Olinpahan vain suhteessa miehen kanssa joka ei sanonut mitään kun puhuin asioista. Hyökkäämällä sai edes vastahyökkäyksen aikaan.
Se suhde sitten loppuikin, ja en enää mene yksiin ihmisen kanssa jolle kommunikaatiotyylini ei kelpaa.
Minä olen yksi tähän ketjuun kirjoittaneista, jolla on ap:n puolison kaltainen puoliso. Minä yritän puhua asioista rauhallisesti tai sopia ratkaisuista tms, mutta puolisoni kieltäytyy puhumasta, vetäytyy yksin hiljaisuuteen tai vain syyttelee vioistani. Kun kysyn, että miten hän sitten haluaisi minun toimivan, niin ei vastaa mitään. Eli päämäärä ei ole kommunikoida ja ratkoa tilanteita vaan vain riidellä.
Kuulostaa niin tutulta. Tottakai meillä on sellaisia ihan "normaalejakin" riitoja, joissa molemmat on syyllisiä ja yritetään oikeasti ratkaista sitä riitaa ym. Mutta tosi iso osa meidän riidoista on just tuommosia. Puolisoa vituttaa joku, joten syyttää minua jostain ja hokee että kun sä oot tommonen outo ja mikä sulla on. Syyttää niin kauan että mulla palaa pinna. Sitten pääsee sanomaan että "AHAA! SULLA SIIS ONKIN JOKU, MIKÄ SUA VAIVAA?". Siis aivan käsittämätöntä touhua. Ja just tuo että minä ihan oikeasti yritän ratkaista niitä tilanteita, yritän ymmärtää sen hänen paskan olonsa ehdotan ratkaisuja niihin hänen syytöksiin. Mutta ne ei käy. Muutaman kerran muistan ihan että hän on sanonut jotain että "niin miten sä nyt ratkaiset tämän? onko sulla joku ehdotus? ehdota jotain!", ja olen vastannu, ehdottanut jotain ihan käypää vaihtoehtoa, niin vastaus on "ei käy, toi ei käy, keksi uusi". Siis ihan niinkun joku 4 vuotias... En ymmärrä. Kuulostaa ihan hemmetin hölmöltä kun kirjota näitä juttuja tähän :D
Korostaisin siis, että puolisoni on 99% ajasta ihan normaali ihana puoliso, ja me ei todellakaan riidellä joka päivä tai viikko. Tämä on vaan sellainen helvetin rasittava piirre hänessä. Tää jotenkin helpottaa kun saan kirjoittaa tänne. Ja näsäviisastelijoille tiedoksi: en kuvittele olevani itse täydellinen ihminen.
t.ap
Puolison vikojen ja puutteiden kanssa on vaan opittava elämään juurikin siitä syystä, että kukaan meistä ei ole virheetön, jotta voisi vaatia täydellisyyttä. Sinullakin lienee perusluonnoltaan unelmamies, joka käy töissä, osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon, tyytyy yhteen naiseen, ja viettää teidän kanssa laatuaikaa, mutta silti sinun pitää demonisoida hänet. Onko tämä sitten sinun tapasi purkaa omia paineitasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin aiemmin että olen tällainen, mutta sitten selvisi että en mä sitä riitaa hae vaan kommunikaatio on se joka auttaa oikeasti.
Olinpahan vain suhteessa miehen kanssa joka ei sanonut mitään kun puhuin asioista. Hyökkäämällä sai edes vastahyökkäyksen aikaan.
Se suhde sitten loppuikin, ja en enää mene yksiin ihmisen kanssa jolle kommunikaatiotyylini ei kelpaa.
Minä olen yksi tähän ketjuun kirjoittaneista, jolla on ap:n puolison kaltainen puoliso. Minä yritän puhua asioista rauhallisesti tai sopia ratkaisuista tms, mutta puolisoni kieltäytyy puhumasta, vetäytyy yksin hiljaisuuteen tai vain syyttelee vioistani. Kun kysyn, että miten hän sitten haluaisi minun toimivan, niin ei vastaa mitään. Eli päämäärä ei ole kommunikoida ja ratkoa tilanteita vaan vain riidellä.
Kuulostaa niin tutulta. Tottakai meillä on sellaisia ihan "normaalejakin" riitoja, joissa molemmat on syyllisiä ja yritetään oikeasti ratkaista sitä riitaa ym. Mutta tosi iso osa meidän riidoista on just tuommosia. Puolisoa vituttaa joku, joten syyttää minua jostain ja hokee että kun sä oot tommonen outo ja mikä sulla on. Syyttää niin kauan että mulla palaa pinna. Sitten pääsee sanomaan että "AHAA! SULLA SIIS ONKIN JOKU, MIKÄ SUA VAIVAA?". Siis aivan käsittämätöntä touhua. Ja just tuo että minä ihan oikeasti yritän ratkaista niitä tilanteita, yritän ymmärtää sen hänen paskan olonsa ehdotan ratkaisuja niihin hänen syytöksiin. Mutta ne ei käy. Muutaman kerran muistan ihan että hän on sanonut jotain että "niin miten sä nyt ratkaiset tämän? onko sulla joku ehdotus? ehdota jotain!", ja olen vastannu, ehdottanut jotain ihan käypää vaihtoehtoa, niin vastaus on "ei käy, toi ei käy, keksi uusi". Siis ihan niinkun joku 4 vuotias... En ymmärrä. Kuulostaa ihan hemmetin hölmöltä kun kirjota näitä juttuja tähän :D
Korostaisin siis, että puolisoni on 99% ajasta ihan normaali ihana puoliso, ja me ei todellakaan riidellä joka päivä tai viikko. Tämä on vaan sellainen helvetin rasittava piirre hänessä. Tää jotenkin helpottaa kun saan kirjoittaa tänne. Ja näsäviisastelijoille tiedoksi: en kuvittele olevani itse täydellinen ihminen.
t.ap
"Selän takana" kumppanin haukkuminen kypsää käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin aiemmin että olen tällainen, mutta sitten selvisi että en mä sitä riitaa hae vaan kommunikaatio on se joka auttaa oikeasti.
Olinpahan vain suhteessa miehen kanssa joka ei sanonut mitään kun puhuin asioista. Hyökkäämällä sai edes vastahyökkäyksen aikaan.
Se suhde sitten loppuikin, ja en enää mene yksiin ihmisen kanssa jolle kommunikaatiotyylini ei kelpaa.
Minä olen yksi tähän ketjuun kirjoittaneista, jolla on ap:n puolison kaltainen puoliso. Minä yritän puhua asioista rauhallisesti tai sopia ratkaisuista tms, mutta puolisoni kieltäytyy puhumasta, vetäytyy yksin hiljaisuuteen tai vain syyttelee vioistani. Kun kysyn, että miten hän sitten haluaisi minun toimivan, niin ei vastaa mitään. Eli päämäärä ei ole kommunikoida ja ratkoa tilanteita vaan vain riidellä.
Kuulostaa niin tutulta. Tottakai meillä on sellaisia ihan "normaalejakin" riitoja, joissa molemmat on syyllisiä ja yritetään oikeasti ratkaista sitä riitaa ym. Mutta tosi iso osa meidän riidoista on just tuommosia. Puolisoa vituttaa joku, joten syyttää minua jostain ja hokee että kun sä oot tommonen outo ja mikä sulla on. Syyttää niin kauan että mulla palaa pinna. Sitten pääsee sanomaan että "AHAA! SULLA SIIS ONKIN JOKU, MIKÄ SUA VAIVAA?". Siis aivan käsittämätöntä touhua. Ja just tuo että minä ihan oikeasti yritän ratkaista niitä tilanteita, yritän ymmärtää sen hänen paskan olonsa ehdotan ratkaisuja niihin hänen syytöksiin. Mutta ne ei käy. Muutaman kerran muistan ihan että hän on sanonut jotain että "niin miten sä nyt ratkaiset tämän? onko sulla joku ehdotus? ehdota jotain!", ja olen vastannu, ehdottanut jotain ihan käypää vaihtoehtoa, niin vastaus on "ei käy, toi ei käy, keksi uusi". Siis ihan niinkun joku 4 vuotias... En ymmärrä. Kuulostaa ihan hemmetin hölmöltä kun kirjota näitä juttuja tähän :D
Korostaisin siis, että puolisoni on 99% ajasta ihan normaali ihana puoliso, ja me ei todellakaan riidellä joka päivä tai viikko. Tämä on vaan sellainen helvetin rasittava piirre hänessä. Tää jotenkin helpottaa kun saan kirjoittaa tänne. Ja näsäviisastelijoille tiedoksi: en kuvittele olevani itse täydellinen ihminen.
t.ap
Puolison vikojen ja puutteiden kanssa on vaan opittava elämään juurikin siitä syystä, että kukaan meistä ei ole virheetön, jotta voisi vaatia täydellisyyttä. Sinullakin lienee perusluonnoltaan unelmamies, joka käy töissä, osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon, tyytyy yhteen naiseen, ja viettää teidän kanssa laatuaikaa, mutta silti sinun pitää demonisoida hänet. Onko tämä sitten sinun tapasi purkaa omia paineitasi?
Miksi hyökkäät ap:ta vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin aiemmin että olen tällainen, mutta sitten selvisi että en mä sitä riitaa hae vaan kommunikaatio on se joka auttaa oikeasti.
Olinpahan vain suhteessa miehen kanssa joka ei sanonut mitään kun puhuin asioista. Hyökkäämällä sai edes vastahyökkäyksen aikaan.
Se suhde sitten loppuikin, ja en enää mene yksiin ihmisen kanssa jolle kommunikaatiotyylini ei kelpaa.
Minä olen yksi tähän ketjuun kirjoittaneista, jolla on ap:n puolison kaltainen puoliso. Minä yritän puhua asioista rauhallisesti tai sopia ratkaisuista tms, mutta puolisoni kieltäytyy puhumasta, vetäytyy yksin hiljaisuuteen tai vain syyttelee vioistani. Kun kysyn, että miten hän sitten haluaisi minun toimivan, niin ei vastaa mitään. Eli päämäärä ei ole kommunikoida ja ratkoa tilanteita vaan vain riidellä.
Kuulostaa niin tutulta. Tottakai meillä on sellaisia ihan "normaalejakin" riitoja, joissa molemmat on syyllisiä ja yritetään oikeasti ratkaista sitä riitaa ym. Mutta tosi iso osa meidän riidoista on just tuommosia. Puolisoa vituttaa joku, joten syyttää minua jostain ja hokee että kun sä oot tommonen outo ja mikä sulla on. Syyttää niin kauan että mulla palaa pinna. Sitten pääsee sanomaan että "AHAA! SULLA SIIS ONKIN JOKU, MIKÄ SUA VAIVAA?". Siis aivan käsittämätöntä touhua. Ja just tuo että minä ihan oikeasti yritän ratkaista niitä tilanteita, yritän ymmärtää sen hänen paskan olonsa ehdotan ratkaisuja niihin hänen syytöksiin. Mutta ne ei käy. Muutaman kerran muistan ihan että hän on sanonut jotain että "niin miten sä nyt ratkaiset tämän? onko sulla joku ehdotus? ehdota jotain!", ja olen vastannu, ehdottanut jotain ihan käypää vaihtoehtoa, niin vastaus on "ei käy, toi ei käy, keksi uusi". Siis ihan niinkun joku 4 vuotias... En ymmärrä. Kuulostaa ihan hemmetin hölmöltä kun kirjota näitä juttuja tähän :D
Korostaisin siis, että puolisoni on 99% ajasta ihan normaali ihana puoliso, ja me ei todellakaan riidellä joka päivä tai viikko. Tämä on vaan sellainen helvetin rasittava piirre hänessä. Tää jotenkin helpottaa kun saan kirjoittaa tänne. Ja näsäviisastelijoille tiedoksi: en kuvittele olevani itse täydellinen ihminen.
t.ap
Puolison vikojen ja puutteiden kanssa on vaan opittava elämään juurikin siitä syystä, että kukaan meistä ei ole virheetön, jotta voisi vaatia täydellisyyttä. Sinullakin lienee perusluonnoltaan unelmamies, joka käy töissä, osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon, tyytyy yhteen naiseen, ja viettää teidän kanssa laatuaikaa, mutta silti sinun pitää demonisoida hänet. Onko tämä sitten sinun tapasi purkaa omia paineitasi?
Demonisoida? :D Luitkohan tuota mun tekstiä ollenkaan. Minua tämä avautuminen täällä auttoi. Avauduin tänne ja sain apua. En ole itse vittuuntunut puolisooni, nyt kun sain avautua tänne. Kuulin täältä, että on olemassa muitakin tässä suhteessa puolisoni kaltaisia ihmisiä.
t.ap
Kannabislääkitys voisi auttaa ap:n miestä.
Se vaikuttaa oikeastaan heti muuttamalla kaikki positiiviseksi ja ei yleensä jää miettimään paskoja ajatuksia.
Harmi ettei Suomessa sitä saa masennukseen tai muutenkaan. Ei se oikeastaan kenenkään asia ole jos siitä saisi avun vaikkapa ärripurriin. Siitä voi hyötyä ihan koko perhe jos isä on paljon hyvätuulisempi.
Meidän miehellä menee 8g päivässä oraalisesti nautittuna ja on paljon jämptimpi eikä purkaa pienistä asioista muille. Hymyileekin ja harrastaa liikuntaa sekä energiaa riittää moneen asiaan kuten kotitöihin jne.
Voisihan sitä kuitenkin kokeilla jos oikea lääkäri sieltä löytyy. Täällä se on ihan laillista ja saa helposti avun elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kuulostaa tutulta... Vihaan nykyään saunaakin, koska vaimoni puhuu siellä vain raha-asioden tuomista paineista tai työpaineista. Kun vastailen, hän ei kuuntele, vaan puhuu päälle ja kääntää lopulta asian minuun jollain negatiivisella tavalla, esimerkiksi johonkin minun typerään sanomiseen 15 vuotta sitten. Nykyään valittaa, kun en puhu enää. Miksi avautuisin, koska saan kuitenkin syyteryöpyn päälle tai jonkun syvämarttyyrisen vastauksen. Hänen "keskustelunsa" johtavat lähes sataprosenttisesti jonkin asteiseen riitaan. Olen yrittänyt muuttua vuosien mittaan paremmaksi puolisoksi hänelle. Olen osallistunut huomattavasti aktiivisemmin kotitöihin. Seurauksena esimerkisi lause:" Sinä teet nykyään asioita vastoin tahtoasi vain miellytääksesi minua.". Olen lopettanut "lääppimisen" ja "seksin vonkaamisen". Seurauksena seksitarjous, ehkä kerran puolessa koristeltuna lauseella:"Pitäisköhän mun antaa sulle illalla, kun olet taas ollut niin reipas.". Ei paljon kiinnosta jokin palkkioseksi. Eli siis, teet niin tai näin, niin aina väärinpäin. Ja sitten vielä kehtaa todistella, että vika ei ole minussa...
"Life sucks and then you marry one, who doesn't"