Epänaisellinen nainen. Epänainen. Semmoinen minä olen.

Täh. Olen lähes samanlainen nainen kuin ap. Hyvä kroppa mutta karu naama. Työllistyin "miesten" alalle ja aina, siis aina on ottajia ollut. Uskon että iloinen ja huomaavainen luonne vaikuttaa tähän, sekä se että lähestyn itsekin ihmisiä. Ap vaikuttaa aika tuomitsevalta ja vihaiselta ihmiseltä.

Kyllä aloittajalla on jonkinlaista pointtia tässä. Itse olen joissain asioissa juurikin hyvin "miehekäs" ja se karkoitti kyllä osan miehistä pois. En esimerkiksi jaksa odotella, että joku mies tulisi tekemään minulle viljelylaatikon tai kompostin, vaan teen sen itse tai ainakin yritän, vaikken osaisikaan. Ihan oikeasti tämä pelottaa osaa miehistä. Se pelottaa semmoisia miehiä, joille on hyvin tärkeää saada tuntea itsensä miehekkääksi.

Sitten on taas niitä miehiä, jotka ovat hyvin sinut miehisyytensä kanssa, ja heistä on hienoa, että nainen on tehnyt itse viljelylaatikon tai vaihtanut renkaat. He eivät koe sitä uhkana.

Väittäisin, että valtaosa miehistä pitää "miehistä" naista vähän uhkaavana. Eivät välttämättä tietoisesti. Mutta hyvä puoli on se, että kaikki eivät suinkaan pidä, ja sinäkin tarvitset vain yhden miehen, aloittaja. Se ei vaan vielä ole tullut vastaan.

Tosin olen kyllä sitä mieltä, että on oltava myös valmis tekemään kompromisseja. Voin olla kotona ja olenkin usein meikittä ja vanhoissa lökäreissä ja mieheni pitää minua silti kauniina, mutta usein laittaudun ihan vaan sitä miestäni varten. Kyseessä ei ole se, että haluaisin miellyttää miehiä, vaan että haluan miellyttää juuri sitä omaa miestäni. Hän pitää pitkistä vaaleista hiuksista, joten minulla on sellaiset ja pidän niitä usein auki ihan vaan miehen mieleksi. Koska hän tykkää katsella niitä.

Mieheni pitää minussa siitä, että olen vahva ja itsenäinen, mutta tiedän, että hän pitää erityisesti myös naisellisista puolistani. Teen paljonkin asioita vain miestäni miellyttääkseni, koska rakastan häntä. Kumppania etsiessä ei siis kannata olla liian ehdoton vaan joskus voi miettiä, että onko se nyt niin kamalaa laittaa mekko päälle, jos toinen siitä tykkää.

Perfect Illusion kirjoitti:

Tosin olen kyllä sitä mieltä, että on oltava myös valmis tekemään kompromisseja. Voin olla kotona ja olenkin usein meikittä ja vanhoissa lökäreissä ja mieheni pitää minua silti kauniina, mutta usein laittaudun ihan vaan sitä miestäni varten.

Jos olisin huono leipomaan, olisitko sitä mieltä että pitää tehdä kompromisseja ja opetella miehen mieliksi leipomaan? Et varmaankaan.

Minä en oikeasti halua miestä jolle olisi jotenkin tärkeää nähdä minut "laitettuna" kun en ole yhtään sellainen ihminen. Sama jos jonkun mies pyytäisi että pukeutuisit lady Dominaksi. Moni varmaan pukeutuu mielellään mutta monelle se olisi niin vieras rooli ettei siitä tulisi mitään.

Minä olen hyvä kokki ja leipuri ja parisuhteessa antaisin auliisti. Jos se ei riitä niin olkoon sitten. :)

-ap-

P.S. Luulen että teidän "normaalien" naisten on vaikea ymmärtää miten inhottavaa meikki ja korut minusta on. Minä siis tunnen ne koko ajan ja se häiritsee. "Laittautuminen" tuottaa siis minulle suoranaista fyysistä epämukavuutta. Minusta olisi tosi outoa että mies joka tykkää minusta haluaisi että tunnen oloni epämukavaksi vain siksi, että hänellä olisi vähän enemmän silmäniloa.

Vierailija kirjoitti:

Perfect Illusion kirjoitti:

Tosin olen kyllä sitä mieltä, että on oltava myös valmis tekemään kompromisseja. Voin olla kotona ja olenkin usein meikittä ja vanhoissa lökäreissä ja mieheni pitää minua silti kauniina, mutta usein laittaudun ihan vaan sitä miestäni varten.

Jos olisin huono leipomaan, olisitko sitä mieltä että pitää tehdä kompromisseja ja opetella miehen mieliksi leipomaan? Et varmaankaan.

Minä en oikeasti halua miestä jolle olisi jotenkin tärkeää nähdä minut "laitettuna" kun en ole yhtään sellainen ihminen. Sama jos jonkun mies pyytäisi että pukeutuisit lady Dominaksi. Moni varmaan pukeutuu mielellään mutta monelle se olisi niin vieras rooli ettei siitä tulisi mitään.

Minä olen hyvä kokki ja leipuri ja parisuhteessa antaisin auliisti. Jos se ei riitä niin olkoon sitten. :)

-ap-

P.S. Luulen että teidän "normaalien" naisten on vaikea ymmärtää miten inhottavaa meikki ja korut minusta on. Minä siis tunnen ne koko ajan ja se häiritsee. "Laittautuminen" tuottaa siis minulle suoranaista fyysistä epämukavuutta. Minusta olisi tosi outoa että mies joka tykkää minusta haluaisi että tunnen oloni epämukavaksi vain siksi, että hänellä olisi vähän enemmän silmäniloa.

Jos et ole valmis koskaan poistumaan omalta mukavuusalueeltasi (enkä tarkoita tällä nyt sitä meikkaamista vaan ihan mitä tahansa) niin todennäköisesti parisuhde on sitten kohdaltasi ihan poissuljettu juttu, eikä sinun varmaankaan kannata sitä tavoitella. Parisuhteessa kun joutuu yleensä väkisinkin tekemään kompromisseja ja poistumaan välillä mukavuusalueeltaan. Itse tosin olen sitä mieltä, että hyvät puolet voittavat huonot, mutta ei se silti aina pelkästään mukavaa ja ruusuilla tanssimista ole.

Niin ja hei, jos minä en osaisi leipoa ja mieheni rakastaisi leivonnaisia, opettelisin leipomaan. Tai ainakin yrittäisin, ihan vaan miestäni miellyttääkseni. Miehenikin tekee asioita ihan vaan minua miellyttääkseni. Sitä se parisuhde on.

Näin naisena olen huomannut että yksi ominaisuus vaikuttaa todella paljon siihen kiinnostuuko mies vai ei ja ja se on naisen hymyilevyys. Ihan totta, vaikka nainen ei olisikaan mikään kukkanen niin hyväntuulinen ja hymyilevä nainen vetää kiinnostusta ihan eri tavalla kuin vakava kanssasisarensa. Vaikutat AP todella fiksulta ihmiseltä, mutta hieman tosikkoimaiselta myös, mikä varmaan ei ensivaikutelmana houkuta tutustumaan. Sellainen rento olemus ja pientä pilkettä silmäkulmaan, niin ei tarvita korkokenkiä eikä hörhelöitä, näin väittäisin.

Aiheen vierestä. Yksi asia, mikä kai on oman kokemuksen mukaan ratkaisevaa "pariutumismarkkinoilla" on ikä. En tarkoita pelkästään nuoruuden ihannoinnin vuoksi vaan nimenomaan siksi, että nuoret ovat mutkattomampia. Mitä enemmän ikää tulee, sitä monimutkaisemmiksi nämä jutut alkavat menemään. Nuorena on tärkeää se, että on tyttöystävä/poikaystävä. Tärkeää että tykkää jostakusta ja joku tykkää minusta. Mutta sittenkin kun ikää tulee - yksinkertaisista asioista tulee  hirveän vaikeita?

Vierailija kirjoitti:

Näin naisena olen huomannut että yksi ominaisuus vaikuttaa todella paljon siihen kiinnostuuko mies vai ei ja ja se on naisen hymyilevyys. Ihan totta, vaikka nainen ei olisikaan mikään kukkanen niin hyväntuulinen ja hymyilevä nainen vetää kiinnostusta ihan eri tavalla kuin vakava kanssasisarensa. Vaikutat AP todella fiksulta ihmiseltä, mutta hieman tosikkoimaiselta myös, mikä varmaan ei ensivaikutelmana houkuta tutustumaan. Sellainen rento olemus ja pientä pilkettä silmäkulmaan, niin ei tarvita korkokenkiä eikä hörhelöitä, näin väittäisin.

Tää on muuten niin totta! Hymyilevää ihmistä on paljon hempompi lähestyäkin. Ja itseluottamus on toinen avainsana. Mikään ei ole niin epäviehättävää kuin epävarmuus, valitettavasti.

No mutta sinähän olet näköjään minun unelmavaimoni :)

Vielä kun kerrot että olet bi niin täältä lahden kosioretkelle välittömästi

T: sporttinen naisimmeinen :)

Vierailija kirjoitti:

Aiheen vierestä. Yksi asia, mikä kai on oman kokemuksen mukaan ratkaisevaa "pariutumismarkkinoilla" on ikä. En tarkoita pelkästään nuoruuden ihannoinnin vuoksi vaan nimenomaan siksi, että nuoret ovat mutkattomampia. Mitä enemmän ikää tulee, sitä monimutkaisemmiksi nämä jutut alkavat menemään. Nuorena on tärkeää se, että on tyttöystävä/poikaystävä. Tärkeää että tykkää jostakusta ja joku tykkää minusta. Mutta sittenkin kun ikää tulee - yksinkertaisista asioista tulee  hirveän vaikeita?

Tämä on muuten totta. Itse en nuorena alkanut seurustella samoihin aikoihin kuin kaikki muut koska oli niin paljon treenejä ja kuljin tietyllä tapaa "laput silmillä" pelkkä urheilu mielessä. Sitten kun ei ole nuorena harjoitellut ja tavallaan jopa "leikkinyt seukkaamista", koko touhu on jotenkin hirveän vaikeaa. Koska aikuisena tietysti etsii vakituista parisuhdetta, ja koska ei ole ikinä kunnolla leikkinyt, ei tiedä pelin sääntöjä kunnolla.

Mitä hymyilemiseen tulee, niin kyllä minä luonnossa hymyilen, vaikka perusilmeeni onkin aika resting bitch face. :) Minulla on ilmeisesti vain tosi kylmä kirjoitustyyli, olen monella palstalla saanut siitä palautetta. Ts. minulle ei ole luontevaa tuoda tunneilmaisua tekstiini. Tästä syystä en harrasta nettideittejä, en kerta kaikkiaan osaa vaikuttaa miellyttävältä kirjoittamalla. On minulla huumorintajuakin, joskin melko mustaa sellaista. Nauran lähinnä Hugleikkur Dagssonin sarjakuville ja sen tyyppisille jutuille.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Täällä aina miehet valittaa kun naiset ovat niin ronkeleita eikä kilttimies kelpaa, mutta ei meillä naisillakaan ole aina helppoa.

Minä kuvittelin joskus nuorempana, että kaltaiseni nainen olisi varsinainen unelmatyttöystävä. Olen sporttinen ja luonnonläheinen, minua ei koskaan joudu odottamaan koska lähtörutiineihini kuuluu tukan kampaaminen ja hampaiden pesu ja se on siinä. Pukeudun rennosti ja urheilullisesti, ehkä jopa vähän erähenkisesti -minkäs minä sille voin että tekniset vaatteet nyt vain ovat parhaita ja mukavimpia. Korkokenkiä en ole käyttänyt vuosiin, joten miehen ei tarvitse odottaa että sipsutan perässä -päinvastoin, moni mies on valittanut minun kävelevän liian nopeasti. En käytä rahaa enkä aikaa kampaajiin tai kosmetologeihin, pitkät suorat hiukset saa latvoista tasoitettua itsekin ja koska en meikkaa, iho pysyy hyvänä kotikostein: saunalla, kylmällä vedellä ja perusvoiteella.

En temppuile, en kehitä draamaa, en tunteile, en sisusta. Tykkään syödä tukevaa ruokaa, pihvejä ja makkaraa enkä närpi salaattia. Menen mieluummin eräretkelle kuin baariin, mieluummin tähtiä katselemaan kuin elokuviin. Mieluummin umpihankihiihtämään kuin Leville laskettelemaan ja bailaamaan.

Joten tosiaan, kuvittelin että miehet jonottaisivat oveni takana. Paskanmarjat. Minua tyhmemmät ja rumemmat pinnalliset hempukat saavat todella, todella hyviä miehiä. Voi olla, että pariskunnalla ei ole mitään yhteistä, mutta mies selvästi nauttii siitä että vaimoke laittaa itseään ja sisustaa sydämillä.

Nainen saa olla vaikka millainen pirttihirmu ja drama queen kunhan vaan on ripset ojennuksessa. Selvästi ei tarvitse olla edes nätti, kunhan on vain se mystinen ominaisuus, "naisellisuus", joka minulta selvästi puuttuu koska tykkään mullasta lyhyiden kynsieni alla huomattavasti enemmän kuin glitterkynsistä.

Nuorempana kun vielä kävin baareissa joskus miehet kyllä kiinnostuivat minusta ulkonäköni perusteella, mutta heti kun kävi ilmi millainen oikeasti olen, kiinnostus lopahti.

Ikään kuin miehet tuntisivat itsensä miehiksi vain, jos nainen on prinsessalarppia vetävä kliseinen girlygirl.

Tuossahan se vika aika pitkälle on. Et taida olla ihan sinut itsesi kanssa? Vai miksi olet noin hyökkäävä? 

Voi kyrväke nyt teidän itseänne täynnä olevien epänaisten/epänaisellisten naisten/hyvä jätkä -larppaajien kanssa!

Syy, miksi et löydä miestä, on ylimielisyytesi ja se, että toimit kuin peili miesten seurassa: heijastat heille takaisin heidän omaa maskuliinisuuttaan. TODELLA houkuttelevaa heteromiehelle.

Ja teet tämän sen takia, että omassa paisuneessa omanarvontunnossasi koet, että ne ainoat arvokkaat ja aidot ihmiset ovat joko reiluja, rehtejä ja meikkaamattomia miehiä, tai rehtejä, reiluja ja meikkaamattomia naisia.

Herravarjele jos joku metsästäjätyyppinen rekkakuski tykkäisikin kasvattaa orkideoja tai kävisi baletissa, eikö? Ja yhtälailla sinulle näyttää olevan täysin käsittämätön konsepti, että voi olla olemassa naisia, jotka käyvät töissä korkkarit jalassa ja menevät sitten illemmalla metsään kumpparit jalassa?

Ja edelleenkin kiinnostaisi tietää, miksi EPÄNAINEN (aaltoja, aaltoja) haluaa sen miehen, näinhän tekee se bimbo blondikin?

Jessus mikä pässi sinä ap olet.

No mikä sitten tossa sun paketissasi mättää? Mitä haluaisit?

Vierailija kirjoitti:

M41v kirjoitti:

On mulla ihan ok-talo,mutta autotallissa vietän paljon aikaa harrastuksien ja iltabisnesten parissa.

Tarkoitin että annatko myös miehen tehdä omia hommia vai meneekö sun omat hommat kaiken edelle ja jyräätkö kaikkien muiden yli mielipiteinesi mitkä ovat ainoat oikeat?

Mikä kaupunki?

Lähdetkö viikonloppuna ajamaan höyryjunalla?

Ajattelin että oikeasti asut jossain autotallia vastaavassa kopissa. :) Viihdyn erittäin hyvin itsekseni, joten minusta on pikemminkin suotavaa että miehellä on omat juttunsa.

Toivottavasti et loukkaannu, kun en kerro kaupunkia enkä lähde ajelemaan höyryjunalla. Tämä on kumminkin av-palsta enkä mistään voi tietää oletko edes mies. Viesteistäsi tuli minulle kuitenkin hyvä mieli, kiitos tosi paljon siitä.

Ainakin vessassa käydessä oli kulli housuissa ja lappeenrannassa asun.

Hakekaapa hakusanalla "muunsukupuolinen" tai monisukupuolinen." Mielenkiintoista luettavaa...

Ymmärrän ap mitä tarkoitat.

Eikä aloittaja ole mun mielestä tekstin perusteella vihamielinen tai ikäväluonteinen, hän vain kärjisti, koska on turhautunut.

Lähipiirissä tuntuu miehet keräävän ne naiset kumppaneikseen, jotka eniten laittavat kapulaa rattaisiin. Tehdään pienistä asioista riitaa, mykkäkoulua, dramatisoidaan ja liioitellaan asioita. Loukkaannutaan puolesta sanasta.

Mutta ehkä miehet eivät etsikään "helppoa" kumppania. Ehkä sellainen ihminen ei kiinnostakaan, joka on samaa mieltä, joustaa kaikessa, ottaa aina huomioon eikä valita turhasta.

Ihmiselle on aika luontaista tehdä turhia asioita ja valittaa turhista asioista.

Oma äitini puhui minulle kokemuksistaan. Isä tulee aina missä milloinkin ilmoittamaan aikovansa tehdä jotain typerää, uhkarohkeaa tai muuten turhan takia riskeeraamaan terveyttään, ihan vain sen takia, että äitini moittisi ja kieltäisi tekemästä. Sitten isä on iloinen, koska joka tapauksessa toimii niin, ja sitten saa tuntea olevansa kovinkin kapinallinen. Ja nyt puhutaan korkeakoulutetusta 60v. miehestä.

Jos äitini ei kieltäisi näön vuoksi tai moittisi, isää alkaisi harmittamaan. Kai siitä tuntuisi, ettei äiti välitä, mitä hän tekee tms. Ja toki äitini tietää, ettei hänen kieltämiset miehensä toimintaa muuta.

Lapsellista? Juu. Mutta sillä tavalla se heidän välinen suhde toimii.

Mitä taas tulee meikkeihin, korkokenkiin yms yms. niin asiaan kuin asiaan liittyy se, että ihminen kiinnostuu jostain, hankkii siitä lisää tietoa, kiinnostuu lisää, käyttää aikaa aiheeseen.

Mennessäni tavarataloon töihin, mua ei paljon kiinnostanut vaatteet, kengät, pukeutuminen, meikit jne. Mutta mitä enemmän opin, sitä enemmän osasin muodostaa mielipiteitä eri merkeistä, sitä enemmän kiinnostaa kuluttaa laadukkaampaa tavaraa jne.

Mun kohdalla ainakin, jos joku asiasta innostunut kertoo mielenkiinnon kohteestaan ja avaa sitä syvemmin, niin alkaa itsekin kiinnostua. En käytä koruja enkä kelloa, mutta koska menin kurssille, jossa käsiteltiin kaikkia kultasepänliikkeiden tuotteita, oppi tosi paljon jalometalleista, jalokivistä, tuotantotavoista, kellojen koneistosta jne. Sieltä avautui kokonainen maailma, vaikka päällisin puolin ne on vain asioita, jotka toimii patterilla. Mutta käsintehty rannekello maksaa paljon ja vaatii todella paljon työtä, millintarkkaa sellaista.

Ihmiset, jotka käyttää paljon aikaa meikkeihin, hiusten laittoon, pukeutumiseen... varmasti ovat oppineet niistä erilaisia asioita, seuraavat niihin liittyviä asioita ja myös puhuvat kiinnostuksen kohteestaan.

Sinäkin tiedät varmasti paljon ekosysteemeistä ja tykkäisit kertoa luonnossa tapahtuvista asioista muille. Koska siihen sinä käytät aikaasi ja näet vaivaa. 

Ei sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Syy, miksi et löydä miestä, on ylimielisyytesi ja se, että toimit kuin peili miesten seurassa: heijastat heille takaisin heidän omaa maskuliinisuuttaan. TODELLA houkuttelevaa heteromiehelle.Ja teet tämän sen takia, että omassa paisuneessa omanarvontunnossasi koet, että ne ainoat arvokkaat ja aidot ihmiset ovat joko reiluja, rehtejä ja meikkaamattomia miehiä, tai rehtejä, reiluja ja meikkaamattomia naisia.

Kirjoitat, niin kuin minä esittäisin jotain "hyvän jätkän" roolia. Mutta kyse ei ole siitä. Minä vain olen tämmöinen, ja minusta on merkillistä että niin monille miehille se laittautuminen, se naisen rooli, se performanssi tuntuu olevan niin tärkeää.

Herravarjele jos joku metsästäjätyyppinen rekkakuski tykkäisikin kasvattaa orkideoja tai kävisi baletissa, eikö?

Minusta into puutarhanhoitoon on mitä suurimmassa määrin ihailtava ominaisuus sekä miehissä että naisissa. En myöskään näe miksei mies voisi käydä baletissa tai oopperassa? Käyhän ne elokuvissakin. Kertoo enemmänkin sinusta kuin minusta jos baletissa käyminen on mielestäsi jotenkin erikoista.

Ja edelleenkin kiinnostaisi tietää, miksi EPÄNAINEN (aaltoja, aaltoja) haluaa sen miehen, näinhän tekee se bimbo blondikin?

Minähän olen jo kertonut, miksi haluan parisuhteen. Haluan rakkautta, hellyyttä, henkistä turvaa. Haluan jakaa kaikki elämän hienot asiat jonkun kanssa.