Äitiyslomalta töihin palanneena en voi käsittää, miten missään perheessä ehditään siivota ja tehdä ruokaa!! Apua!

Aina voi tinkiä yöunista. :D

Herään aamulla klo 5. Käyn töissä kahdessa erässä, ensimmäinen aamuvarhaisesta aamupäivään ja toinen erä iltapäivästä iltaan. Päivällä on muutama tuntia aikaa olla lapsen kanssa kotona, laittaa ruokaa, pyykätä, käydä kaupassa, mitä nyt sattuu tekemistä olemaan. Illalla töiden jälkeen on monta tuntia aikaa tehdä asioita. Nukun noin kuusi tuntia vuorokaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen lapsi meni päiväkotiin kuukausi sitten, kun täytti 3 vuotta. Olin siihen asti kotona. Sekä minulla että miehelläni on normaalit virkatyöt ja työajat sen mukaiset. Työmatkoineen kotiovelta takaisin menee noin 8,5 kummallakin.

Tullaan kotiin viiden aikaan. Ruoanlaittoon menee 30-60min. Sitten kello onkin jo kuusi. Poika menee klo 20-21 nukkumaan. Kolmessa tunnissa siis pitäisi hoitaa KAIKKI! Siivoukset, pyykki, kaupassa käyminen, omat juoksulenkit ja sosiaalinen elämä.

Toin sunnuntai-iltana pyykkiä sohvalle lajiteltavaksi. Ne lojuvat siinä edelleen. En käsitä. Ei ole ollut aikaa tai ei vain yksinkertaisesti jaksa, vaikka pyykin selvittämiseen menisi ehkä 10 minuuttia. Ja meillä on siis vain yksi lapsi!

Elämä oli niin helppoa, kun olin kotona. Ehkei oikeasti molempien vanhempien pitäisi käydä töissä. Ei tällaista jaksa kukaan. Helpottaako koskaan!?!

Odotapa sitten, jos lapsesi alkaa harrastaa kolmesti viikossa. Kotona ei ehdi olemaan kuin muutaman hereilläolotunnin viikossa. Ne on ne ruuhkavuodet... Itse oikaisen kolmesti viikossa valmisruoalla. Säästää aikaa edes vähän. Siivoukset viikonloppuna. Viikonloput on vain arkipäivien valmistelua.

Jos lapsi harrastaa kolmesti viikossa niin eikös se tarkoita omaa aikaa kolmesti viikossa? Meillä lapsi harrastaa kerran viikossa ja kyllä se minusta on sitä omaa aikaa...

Juu, ei.

No se on varmaan sinun oma valintasi. Meillä ei onnistuisi lapsen harrastus kolme kertaa viikossa jos se sitoisi minut täysin harrastuksen ajaksi.

Jos sulla on vain yksi lapsi, et varsinaisesti tiedä yhtikäs mitään...

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset jo 15 ja 13. Ylivoimaisesti eniten olen inhonnut sitä harrastuksissa hytisemistä. Milloin jäähallilla, milloin jossain Vantaan takamailla tanssimassa, milloin missäkin ja aina kylmä ja tylsää.

Nyt ei oo kuin yksi kerta viikossa kun tarvitsee ketään kuskata, koska harrastuspaikka on neljän julkisen päässä... elämä voittaa.

Vastavuoroisesti nyt tuntuu että on koko ajan jotain vanhempainiltaa, infoiltaa, kouluverkkokonsultteja, leirikouludiskoiltaa, leirikouluinfoa jne.

Miksi vanhemman pitää olla harrastuksessa mukana?

Meillä kaksi lasta, 2v ja 5v. Kotona ollaan 15:30-16, jotain etua siitä että työt alkaa klo 7 molemmilla vanhemmilla. Arkena syödään kotiin tullessa välipala ja päivällistä ei ollenkaan. Illalla sitten lämmin ruoka iltapala-aikaan. Kumpikaan ei jaksettu sitä töiden jälkeen hellan ääressä hikoilua lasten roikkuessa ikäväänsä jaloissa, nopeampi ottaa jotain pientä ja sitten rauhassa laitella ruoka. Joka päivä ei edes tehdä ruokaa, pyritään laittamaan isompi satsi kerralla josta riittää pariksi päiväksi. Pyykkiä pestään silloin kun ehditään, hyvin pyörittää iltaisin koneellisen. Vapaapäivinä sitten siivous. Tai sitten ei, jos ei huvita. Omia harrastuksia ei kyllä juuri ehdi/jaksa, esikoinen käy yhdessä harrastuksessa kerran viikossa ja silloin myös toinen vanhemmista kaupassa vienti/hakureissun yhteydessä. Lapset menee nukkumaan klo 20, iltatoimet alkaa syömisellä klo 19. Meillä on talvisin puulämmityskin riesana, joka rajoittaa käytännössä toisen aikuisista illaksi kotiin. Lasten kanssa ei pahemmin kyläillä arki-iltoina, meille saa tulla (harvemmin kukaan oravanpyöräläinen itsekään ehtii). Ulkoilukin jää aika vähälle. Tätähän tämä on, arjen puurtamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen lapsi meni päiväkotiin kuukausi sitten, kun täytti 3 vuotta. Olin siihen asti kotona. Sekä minulla että miehelläni on normaalit virkatyöt ja työajat sen mukaiset. Työmatkoineen kotiovelta takaisin menee noin 8,5 kummallakin.

Tullaan kotiin viiden aikaan. Ruoanlaittoon menee 30-60min. Sitten kello onkin jo kuusi. Poika menee klo 20-21 nukkumaan. Kolmessa tunnissa siis pitäisi hoitaa KAIKKI! Siivoukset, pyykki, kaupassa käyminen, omat juoksulenkit ja sosiaalinen elämä.

Toin sunnuntai-iltana pyykkiä sohvalle lajiteltavaksi. Ne lojuvat siinä edelleen. En käsitä. Ei ole ollut aikaa tai ei vain yksinkertaisesti jaksa, vaikka pyykin selvittämiseen menisi ehkä 10 minuuttia. Ja meillä on siis vain yksi lapsi!

Elämä oli niin helppoa, kun olin kotona. Ehkei oikeasti molempien vanhempien pitäisi käydä töissä. Ei tällaista jaksa kukaan. Helpottaako koskaan!?!

Odotapa sitten, jos lapsesi alkaa harrastaa kolmesti viikossa. Kotona ei ehdi olemaan kuin muutaman hereilläolotunnin viikossa. Ne on ne ruuhkavuodet... Itse oikaisen kolmesti viikossa valmisruoalla. Säästää aikaa edes vähän. Siivoukset viikonloppuna. Viikonloput on vain arkipäivien valmistelua.

Jos lapsi harrastaa kolmesti viikossa niin eikös se tarkoita omaa aikaa kolmesti viikossa? Meillä lapsi harrastaa kerran viikossa ja kyllä se minusta on sitä omaa aikaa...

Juu, ei.

No se on varmaan sinun oma valintasi. Meillä ei onnistuisi lapsen harrastus kolme kertaa viikossa jos se sitoisi minut täysin harrastuksen ajaksi.

Jos sulla on vain yksi lapsi, et varsinaisesti tiedä yhtikäs mitään...

No mitä teet sillä aikaa kun lapsesi harrastaa? Ja aloittajalla on yksi lapsi, turha tulla kommentoimaan odotas kun sulla on kymmenen lasta ja kaikilla joka ilta harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset jo 15 ja 13. Ylivoimaisesti eniten olen inhonnut sitä harrastuksissa hytisemistä. Milloin jäähallilla, milloin jossain Vantaan takamailla tanssimassa, milloin missäkin ja aina kylmä ja tylsää.

Nyt ei oo kuin yksi kerta viikossa kun tarvitsee ketään kuskata, koska harrastuspaikka on neljän julkisen päässä... elämä voittaa.

Vastavuoroisesti nyt tuntuu että on koko ajan jotain vanhempainiltaa, infoiltaa, kouluverkkokonsultteja, leirikouludiskoiltaa, leirikouluinfoa jne.

Miksi vanhemman pitää olla harrastuksessa mukana?

No kun ne harrastukset ei ole kodin vieressä tai julkisten kulkuneuvojen päässä ja mihin sieltä sitten lähdet vajaaksi tunniksi? Kauppaan tai koiran lenkille. Ja notkut sitten siellä.

Vierailija kirjoitti:

Ensin konmaritin koko kämpän ja nyt pysyy kivasti siistinä. Menen töihin jo seiskaksi, niin olen lapsen kanssa kotona jo neljältä. (Mies vie aamuisin lapsen kasiksi). Kokkaan isoja satseja ja eineksiäkin syödään surutta. Mitään omaa liikuntaharrastusta ei ole, koska en jaksa enää 20:30 jälkeen, kun lapsi nukkuu. Näillä mennään. Joskus sitten taas on sitä omaakin aikaa.

Ohis tätä asennetta en ymmärrrä, että lapsen takia mennään klo 7aamulla töihin, jotta lapsi voidaan hakea hoidosta, juuri kun se vapaa ulkoilu ja ulkoleikki alkaa. Illalla ei voida irrottautua lapsesta oman kuntoilun vertaa ja todennäköisesti parisuhdekin kärsii tuosta aikaisesta aamuherätyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Jos kuvittelet että nyt on kiire, älä anna pojan ainakaan aloittaa jääkiekkoa - ekat vuodet on pahat koska hallilla pitää olla jo joskus neljältä - ja se on vain järjestettävä. Ja lapsi vahtii että seisot siellä kentän laidalla.. Sitten tulee vähän paremmat jääajat mutta et ehdi kuin kotiin ja taas saa lähteä hakemaan (no siinä voi hyvin käydä kaupassa/lenkillä) buffettivuorot ja toimitsijatehtävät ja rahankeruut. Sitten tulee taas vähän lisää ikää ja jäävuoro myöhentyy ja huomaat että mikään määrä ruokaa ei riitä - kunnon ateria pitää olla koulun jälkeen ja illalla vielä treenienkin jälkeen, ja yhä leivot mokkapaloja myyt töissä sukkia ja toimit peleissä toimitsijana... vihdoin saat pojan mopoautoikään ja voi sitä autuutta kun hän voi itse mennä treeneihin. Sinulla on nyt hiukan paremmin aikaa tehdä hänelle kunnollista ja tuoretta ruokaa ja pestä hänen haisevia treenivaatteitaan (joita todella kertyy...) ...

Mutta yhtenä päivänä huomaat että pojastasi on kasvanut kelvollinen nuorimies ja hän menee toiselle paikkakunnalle opiskelemaan... NYT on sinun vuorosi panostaa siivoukseen ja omiin harrastuksiin ja ystäviisi (=ne toiset äidit sieltä jääkiekkokaukalon laidalta, ketä muita sinä nyt enää tuntisit 😂)

Ja huomaat, että ne ruuhkavuodet kuluivat merkityksellisemmin kuin jos olisit vain panostanut kodin siisteyteen ja kauniisti viikattuihin vaatepinoihin.

Opetus: elä elämääsi. Harva sitä vanhainkodissa harmittelee sitä, miten vähän tuli siivottua :) ole armollinen itsellesi ja tee ne asiat mitkä on välttämättömiä mutta "ne asiat mitkä voit tehdä huomennakin" voivat odottaa vielä vaikkapa ylihuomiseenkin :)

Ja anna lapsellesi mieluisia harrastuksia!

Ap ei ole yksinhuoltaja (ainakaan vielä). Tämä kuulosti yksinhuoltajan arjelta. Jos meillä poika aloittaisi vaikka jääkiekon pelaamisen, niin kyllä se olisi mies joka sen homman saisi lähes kokonaan hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset jo 15 ja 13. Ylivoimaisesti eniten olen inhonnut sitä harrastuksissa hytisemistä. Milloin jäähallilla, milloin jossain Vantaan takamailla tanssimassa, milloin missäkin ja aina kylmä ja tylsää.

Nyt ei oo kuin yksi kerta viikossa kun tarvitsee ketään kuskata, koska harrastuspaikka on neljän julkisen päässä... elämä voittaa.

Vastavuoroisesti nyt tuntuu että on koko ajan jotain vanhempainiltaa, infoiltaa, kouluverkkokonsultteja, leirikouludiskoiltaa, leirikouluinfoa jne.

Miksi vanhemman pitää olla harrastuksessa mukana?

No kun ne harrastukset ei ole kodin vieressä tai julkisten kulkuneuvojen päässä ja mihin sieltä sitten lähdet vajaaksi tunniksi? Kauppaan tai koiran lenkille. Ja notkut sitten siellä.

No juurikin hyvää aikaa käydä kaupassa tai itse lenkillä.

Ensin pari kriittistä kommenttia muille neuvojille: 

Se että käy töissä, ei tarkoita että on hirveästi käyttörahaa. Me olemme pääkaupunkiseudulla asuvia keskituloisia, mutta meillä ei olisi varaa siivoojaan tai valmisruokiin. Tai siis ehkä olisi, mutta mieluummin säästämme matkoihin ja tuleviin remontteihin. Osalla ei ole varaa mihinkään näistä!

Ei ihme että suurin osa avioiliitoista päättyy eroon, jos vielä myöhään illlallakin pitää siivota ja puunata. Lapsen nukkumaan menon jälkeen voi ehkä pyykit viikata tai tiskarin täyttää, mutta muuten kannattaa olla miehen kanssa tai tehdä omia kivoja juttuja.

Sitten omat vinkkini:

voisitko pyöräillä tai kävellä työmatkat? Tai viedä lapsen pyöräilemään ja juosta samalla?

lähetä yhtenä iltana mies ja lapsi puistoon, ja siivoa sen pari tuntia rauhassa, saat enemmän aikaan

lopeta silittäminen

suunnittele ruuat

opettele sietämään pientä sotkua

älä luovu sosiaalisesta elämästä, vaan helpota sitä. ei kolmen ruokalajin dinnereitä kavereille, kahvi ja piirakka riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset jo 15 ja 13. Ylivoimaisesti eniten olen inhonnut sitä harrastuksissa hytisemistä. Milloin jäähallilla, milloin jossain Vantaan takamailla tanssimassa, milloin missäkin ja aina kylmä ja tylsää.

Nyt ei oo kuin yksi kerta viikossa kun tarvitsee ketään kuskata, koska harrastuspaikka on neljän julkisen päässä... elämä voittaa.

Vastavuoroisesti nyt tuntuu että on koko ajan jotain vanhempainiltaa, infoiltaa, kouluverkkokonsultteja, leirikouludiskoiltaa, leirikouluinfoa jne.

Miksi vanhemman pitää olla harrastuksessa mukana?

No kun ne harrastukset ei ole kodin vieressä tai julkisten kulkuneuvojen päässä ja mihin sieltä sitten lähdet vajaaksi tunniksi? Kauppaan tai koiran lenkille. Ja notkut sitten siellä.

No juurikin hyvää aikaa käydä kaupassa tai itse lenkillä.

No daa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuvittelet että nyt on kiire, älä anna pojan ainakaan aloittaa jääkiekkoa - ekat vuodet on pahat koska hallilla pitää olla jo joskus neljältä - ja se on vain järjestettävä. Ja lapsi vahtii että seisot siellä kentän laidalla.. Sitten tulee vähän paremmat jääajat mutta et ehdi kuin kotiin ja taas saa lähteä hakemaan (no siinä voi hyvin käydä kaupassa/lenkillä) buffettivuorot ja toimitsijatehtävät ja rahankeruut. Sitten tulee taas vähän lisää ikää ja jäävuoro myöhentyy ja huomaat että mikään määrä ruokaa ei riitä - kunnon ateria pitää olla koulun jälkeen ja illalla vielä treenienkin jälkeen, ja yhä leivot mokkapaloja myyt töissä sukkia ja toimit peleissä toimitsijana... vihdoin saat pojan mopoautoikään ja voi sitä autuutta kun hän voi itse mennä treeneihin. Sinulla on nyt hiukan paremmin aikaa tehdä hänelle kunnollista ja tuoretta ruokaa ja pestä hänen haisevia treenivaatteitaan (joita todella kertyy...) ...

Mutta yhtenä päivänä huomaat että pojastasi on kasvanut kelvollinen nuorimies ja hän menee toiselle paikkakunnalle opiskelemaan... NYT on sinun vuorosi panostaa siivoukseen ja omiin harrastuksiin ja ystäviisi (=ne toiset äidit sieltä jääkiekkokaukalon laidalta, ketä muita sinä nyt enää tuntisit 😂)

Ja huomaat, että ne ruuhkavuodet kuluivat merkityksellisemmin kuin jos olisit vain panostanut kodin siisteyteen ja kauniisti viikattuihin vaatepinoihin.

Opetus: elä elämääsi. Harva sitä vanhainkodissa harmittelee sitä, miten vähän tuli siivottua :) ole armollinen itsellesi ja tee ne asiat mitkä on välttämättömiä mutta "ne asiat mitkä voit tehdä huomennakin" voivat odottaa vielä vaikkapa ylihuomiseenkin :)

Ja anna lapsellesi mieluisia harrastuksia!

Ap ei ole yksinhuoltaja (ainakaan vielä). Tämä kuulosti yksinhuoltajan arjelta. Jos meillä poika aloittaisi vaikka jääkiekon pelaamisen, niin kyllä se olisi mies joka sen homman saisi lähes kokonaan hoitaa.

Ei taida hoitua yhden huoltajan voimin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamulla ennen töihin lähtöä heität pesukoneen pyörimään, töistä palatessa heität ne kuivumaan. Minä kasaan ne puhtaat koriin ja viikkaan ne kaappeihin viikonloppuisin :D

Tiskikone helpottaa elämää, kone illalla iltapalan jälkeen päälle. (Tyhjennän ensin toki kaappiin, yleensä kupit yms otetaan suoraan koneesta käyttöön ja nakataan likaisena tiskialtaaseen ja illalla sitten tosiaan tyhjennys/täyttö :) )

Käydään kaupassa aina päiväkodin jälkeen kotimatkalla.

Siivoan yleensä arkisin vain vähän. Esim. Maanantaina pesen vessan, tiistaina laitan tavaroita paikoilleen, keskiviikkona imuroin, torstaina ei jaksa tehdä mitään, perjantaina teen alku raivauksen, että lauantaina voin tehdä tehosiivouksen ja sunnuntaina en tee mitään.

Kyllä se oma rytmi sieltä löytyy :D Joskus kämppä räjähtää, saatan olla siivoamatta ja jätän kaiken viikonlopulle... mut yleensä noin kuten yllä kirjoitin :) Eli käytän siivoamiseen aikaa vain vähän/päivä.

Kuka jättää pesukoneen päälle kun ketään ei ole kotona moneen tuntiin??!!

Minä. Meillä ei kone heilu, että liikenteeseen lähtisi ja jos lähtisi, kone sammuttaisi itsensä. Ikäväähän toki jos vettä valittaisi jostain, mutta kone on vessassa missä on viemäri lattialla. Ja muutenkin kyllä sammuttaa itsensä jos havaitsee jotain virhettä yms.

Sitten tätä hupia voi kokeilla myös yksinhuoltajana ja vielä useammalla kuin yhdellä lapsella. Vuorotyö nostaa panoksia. Välillä uuvuttaa, mutta ei aina tarvitse kodin olla tiptop kunnossa. Tärkeämpää on lasten kanssa oleminen. Ja samaa ruokaa voi kyllä syödä vaikka kolme päivää. Vkloppuna voi siivota enemmän kun lapset katsovat telkkarista lastenohjelmia tai leikkivät keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka teillä sotkee jos kaikki ovat poissa koko päivän? Meillä ainakin sotkun määrä väheni kun menin töihin ja lapsi hoitoon. Iso pyykkikone ja nopeat ohjelmat, saa paljon pyykkiä pestyä nopeasti. Pyykkejä ei meillä viikata kuin vaan joskus ja jouluna, napsitaan telineestä päälle tai heitetään yhteen kasaan sellaisessa huoneessa, jossa vähemmän aikaa vietetään. Iso satsi ruokaa kerralla, lämmitetään seuraavina päivinä tai sitten ostan valmisruokaa. Onko pakko siivota jokapäivä? Robotti-imuri on kätsä.

Niin. Oottakaas kun ne lapset on koululaisia.

Silloin se koti todellakaan ei säily in tact sillä aikaa kun te itse ootte poissa...

Ja ruokaa saa varata ihan toisella lailla kuin yhden päiväkotilaisen kanssa...

No kouluikäiset osallistuu jo kotitöihin ja siivoaa ihan eri tavalla kuin 3-vuotias, joka yleensä vain sotkee.

Voi kuule. 😂😂😂😂

No kyllä meillä ainakin. Pienestä asti on otettu kotihommiin mukaan. Eivät tietenkään tee mitään jos ei vaaditakaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuvittelet että nyt on kiire, älä anna pojan ainakaan aloittaa jääkiekkoa - ekat vuodet on pahat koska hallilla pitää olla jo joskus neljältä - ja se on vain järjestettävä. Ja lapsi vahtii että seisot siellä kentän laidalla.. Sitten tulee vähän paremmat jääajat mutta et ehdi kuin kotiin ja taas saa lähteä hakemaan (no siinä voi hyvin käydä kaupassa/lenkillä) buffettivuorot ja toimitsijatehtävät ja rahankeruut. Sitten tulee taas vähän lisää ikää ja jäävuoro myöhentyy ja huomaat että mikään määrä ruokaa ei riitä - kunnon ateria pitää olla koulun jälkeen ja illalla vielä treenienkin jälkeen, ja yhä leivot mokkapaloja myyt töissä sukkia ja toimit peleissä toimitsijana... vihdoin saat pojan mopoautoikään ja voi sitä autuutta kun hän voi itse mennä treeneihin. Sinulla on nyt hiukan paremmin aikaa tehdä hänelle kunnollista ja tuoretta ruokaa ja pestä hänen haisevia treenivaatteitaan (joita todella kertyy...) ...

Mutta yhtenä päivänä huomaat että pojastasi on kasvanut kelvollinen nuorimies ja hän menee toiselle paikkakunnalle opiskelemaan... NYT on sinun vuorosi panostaa siivoukseen ja omiin harrastuksiin ja ystäviisi (=ne toiset äidit sieltä jääkiekkokaukalon laidalta, ketä muita sinä nyt enää tuntisit 😂)

Ja huomaat, että ne ruuhkavuodet kuluivat merkityksellisemmin kuin jos olisit vain panostanut kodin siisteyteen ja kauniisti viikattuihin vaatepinoihin.

Opetus: elä elämääsi. Harva sitä vanhainkodissa harmittelee sitä, miten vähän tuli siivottua :) ole armollinen itsellesi ja tee ne asiat mitkä on välttämättömiä mutta "ne asiat mitkä voit tehdä huomennakin" voivat odottaa vielä vaikkapa ylihuomiseenkin :)

Ja anna lapsellesi mieluisia harrastuksia!

Ap ei ole yksinhuoltaja (ainakaan vielä). Tämä kuulosti yksinhuoltajan arjelta. Jos meillä poika aloittaisi vaikka jääkiekon pelaamisen, niin kyllä se olisi mies joka sen homman saisi lähes kokonaan hoitaa.

Juu en minäkään ole yh, ja niinhän sitä voisi kuvitella että iskä hoitaa aina kaiken - no ei tod kun hänellekin on työt ja työmatkat - se hoitaa kenelle logistisisesti sukkelinta :)

+'meillä nyt noita harrastajia on kolme, joten voin vain todeta, että onneksi on kaksi autoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka teillä sotkee jos kaikki ovat poissa koko päivän? Meillä ainakin sotkun määrä väheni kun menin töihin ja lapsi hoitoon. Iso pyykkikone ja nopeat ohjelmat, saa paljon pyykkiä pestyä nopeasti. Pyykkejä ei meillä viikata kuin vaan joskus ja jouluna, napsitaan telineestä päälle tai heitetään yhteen kasaan sellaisessa huoneessa, jossa vähemmän aikaa vietetään. Iso satsi ruokaa kerralla, lämmitetään seuraavina päivinä tai sitten ostan valmisruokaa. Onko pakko siivota jokapäivä? Robotti-imuri on kätsä.

Niin. Oottakaas kun ne lapset on koululaisia.

Silloin se koti todellakaan ei säily in tact sillä aikaa kun te itse ootte poissa...

Ja ruokaa saa varata ihan toisella lailla kuin yhden päiväkotilaisen kanssa...

No kouluikäiset osallistuu jo kotitöihin ja siivoaa ihan eri tavalla kuin 3-vuotias, joka yleensä vain sotkee.

Voi kuule. 😂😂😂😂

No kyllä meillä ainakin. Pienestä asti on otettu kotihommiin mukaan. Eivät tietenkään tee mitään jos ei vaaditakaan mitään.

No tässä on sädekehä ja diplomi. Ole hyvä.😂😂😂😂

(Todellisuudessa ne huushollissa iltapäivän viettävät koulualaiset kavereineen takuulla sotkevat enemmän kuin se kolmevuotias joka ei oo edes paikalla)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamulla ennen töihin lähtöä heität pesukoneen pyörimään, töistä palatessa heität ne kuivumaan. Minä kasaan ne puhtaat koriin ja viikkaan ne kaappeihin viikonloppuisin :D

Tiskikone helpottaa elämää, kone illalla iltapalan jälkeen päälle. (Tyhjennän ensin toki kaappiin, yleensä kupit yms otetaan suoraan koneesta käyttöön ja nakataan likaisena tiskialtaaseen ja illalla sitten tosiaan tyhjennys/täyttö :) )

Käydään kaupassa aina päiväkodin jälkeen kotimatkalla.

Siivoan yleensä arkisin vain vähän. Esim. Maanantaina pesen vessan, tiistaina laitan tavaroita paikoilleen, keskiviikkona imuroin, torstaina ei jaksa tehdä mitään, perjantaina teen alku raivauksen, että lauantaina voin tehdä tehosiivouksen ja sunnuntaina en tee mitään.

Kyllä se oma rytmi sieltä löytyy :D Joskus kämppä räjähtää, saatan olla siivoamatta ja jätän kaiken viikonlopulle... mut yleensä noin kuten yllä kirjoitin :) Eli käytän siivoamiseen aikaa vain vähän/päivä.

Kuka jättää pesukoneen päälle kun ketään ei ole kotona moneen tuntiin??!!

Minä. Meillä ei kone heilu, että liikenteeseen lähtisi ja jos lähtisi, kone sammuttaisi itsensä. Ikäväähän toki jos vettä valittaisi jostain, mutta kone on vessassa missä on viemäri lattialla. Ja muutenkin kyllä sammuttaa itsensä jos havaitsee jotain virhettä yms.

Siskono teki ton. Ja sitten taloyhtiöön tulikin vedenjakelun katkos.

No eikös kotiäitien mielestä töissä pääsee helpommalla kuin kotona, töissäkäynti on virkistäytymistä ja nyt kun olet saanut koko päivän virkistyä töissä jaksat varmaan hyvin vähän hoidella lapsia, suurimman hoitotyönhän tekee tarhantädit (ai niin, nehän vaan juo kahvia....). Mitä sitä kotona siivoamaan, kun kukaan ei ole siellä sotkenutkaan. Ruokaa jaksaa jokainen tehdä samantien kun tulee virkistäytymisretkeltä töistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamulla ennen töihin lähtöä heität pesukoneen pyörimään, töistä palatessa heität ne kuivumaan. Minä kasaan ne puhtaat koriin ja viikkaan ne kaappeihin viikonloppuisin :D

Tiskikone helpottaa elämää, kone illalla iltapalan jälkeen päälle. (Tyhjennän ensin toki kaappiin, yleensä kupit yms otetaan suoraan koneesta käyttöön ja nakataan likaisena tiskialtaaseen ja illalla sitten tosiaan tyhjennys/täyttö :) )

Käydään kaupassa aina päiväkodin jälkeen kotimatkalla.

Siivoan yleensä arkisin vain vähän. Esim. Maanantaina pesen vessan, tiistaina laitan tavaroita paikoilleen, keskiviikkona imuroin, torstaina ei jaksa tehdä mitään, perjantaina teen alku raivauksen, että lauantaina voin tehdä tehosiivouksen ja sunnuntaina en tee mitään.

Kyllä se oma rytmi sieltä löytyy :D Joskus kämppä räjähtää, saatan olla siivoamatta ja jätän kaiken viikonlopulle... mut yleensä noin kuten yllä kirjoitin :) Eli käytän siivoamiseen aikaa vain vähän/päivä.

Kuka jättää pesukoneen päälle kun ketään ei ole kotona moneen tuntiin??!!

Minä. Meillä ei kone heilu, että liikenteeseen lähtisi ja jos lähtisi, kone sammuttaisi itsensä. Ikäväähän toki jos vettä valittaisi jostain, mutta kone on vessassa missä on viemäri lattialla. Ja muutenkin kyllä sammuttaa itsensä jos havaitsee jotain virhettä yms.

Siskono teki ton. Ja sitten taloyhtiöön tulikin vedenjakelun katkos.

Juu on meilläkin kerran vedetty vedet poikki asiasta etukäteen ilmoittamatta. Myös tässä tapauksessa kun kone ei saa vettä, sammuttaa ohjelman. Sitten se odottelee vaan vikakoodin kera, että "kuitataan" ja laitetaan takas päälle :)