Miksi ujoja kohdellaan kuin ilmaa?

Minä ainakin hieman ujona ihmisenä olen huomannut, että toisten seurassa se ujous lisääntyy ja toisten seurassa se poistuu.

Olen kai pienestä pitäen ollut ujo, mutta yläasteen koulukiusaaminen teki siitä vielä pahemman. Olen kuitenkin huomannut, että olen edelleen ujo ihmisten kanssa jotka ovat aivan eri aaltopituudella kuin minä (en keksi juteltavaa), tai ovat niitä piikitteleviä johtohahmoja jotka nauttivat kun toisella menee huonosti/toinen mokaa.. esimerkiksi koulussa yhdessä ryhmässä YRITIN tuoda itseäni esiin, mutta kun kukaan ei edes halunnut kuunnella mitä asiaa minulla on niin lähdin ryhmästä pois.

Tarvitsen sellaisen tietynlaisen "hyväksytyksi" tulemisen tunteen, että uskallan olla paremmin esillä. Sitä en saanut tuossa kouluryhmässä, vain nälvimistä ja mulkoilua. Olen 8 vuotta työskennellyt asiakaspalvelussa ja se on tehnyt minusta paljon sosiaalisemman. Mukavien lämpimien ihmisten kanssa voin rennosti jutella ja nauraa niitä näitä, mutta kun tulee kolkko/kylmä ihminen niin vetäydyn kuoreeni. En siis ole kaikkien seurassa ujo, vaan hyvinkin nauravainen ja puhelias. Kunhan minulle näytetään, että heidän mielestä olen ok tyyppi ja he haluavat olla minun seurassa. Muuten pelkään, että annan itsestäni liikaa ja yläasteen kaltainen kiusaaminen alkaa taas..

Mä taas itse ajattelen, että ne äänekkäät on jotenkin ylimielisiä ja koppavia, todennäköisesti myös jonkunasteisia työpaikkakiusaajia. Puistattavia. Välttelen sellasten seuraa viimeiseen asti.

Vierailija kirjoitti:

Minua vähän äsken tämä vastakkainasettelu, että ujo ja hiljainen on kuitenkin aina se sosiaalisesti älykkäin ja aidosti kiinnostunut muista. Ja se joka uskaltaa puhua on sitten aina se joka ei kuitenkaan osaa ottaa muita huomioon.

Ihan oikeasti ihmiset. Iso osa meistä on siitä keskeltä: esiintyminen jännittää, isolle joukolle puhuminen ja oman puheenvuoron ottaminen ei ole aina helppoa. Osataan kuitenkin kuunnella ja ollaan kiinnostuneita. Ja ollaan myös niitä, joiden ei itsekään aina ole niin helppoa ottaa kontaktia ihmiseen joka on hiljaa eikä katso silmiin.

Joskus tuntuu että eniten pahaa muista ajattelevat ne ujoimmat.

Meillä oli työporukka, joista osa sosiaalisempia/niitä jotka aloittavat keskustelun. Osa taas ujompia, jotka kuitenkin mielellään osallistuivat keskusteluihin kun joku muu ne "johti". Siis ihan vain sellaista kahvipöytä- ja lounasrupattelua. Oli hyvä henki. No sitten porukka hajosi kun tuli äitiyslomia ja työpaikan vaihdoksia. Jossain vaiheessa eräs hiljaisemmista halusi nähdä ja pisti kutsua tapaamiselle. Tosin pisti kutsun vain niille sosiaalisille :D Ilmeisesti ne muut hiljaiset eivät olleet niin kiinnostavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt että on jotain sosiaalisia tasoja! Mutta miten on kun ujo saattaa olla paljon empaattisempi ja jopa sosiaalisesti älykkäämpi, kuin äänekkäämpi sosiaaliseksi itseään kuvitteleva?

Miten se sosiaalinen älykkyys ilmenee jos on tuppisuu?

Esim että osaa lukea elekieltä paremmin, ilmeitä, ylipäänsä osaa kuunnella paremmin.

Edelleen: Kun se ujo ei mitenkään ilmaise lukeneensa erimieltä tai kuunnelleensa, niin miten se sosiaalinen älykkyys ilmenee?

Älä liioittele. Kyllä ujo ottaa osaa keskusteluun, mutta ei niin paljon kuin ikisosiaalinen tyyppi. Tosin monesti tämä sosiaalinen puhekumppani on niin puhelias ja toisia huomaamaton, että suunvuoroa on vaikea saada. Tutkimuksin on todettu, että ujot ovat monesti empaattisempia, he ovat usein hyviä kuuntelijoita jne. Ujo saattaa myös miettiä sanottavaansa kauemmin joten ajatukset ovat mietitympiä, mikä on tärkeää esim. tilanteessa, jossa häneltä kysytään neuvoa johonkin. On olemassa ihmisiä, joille on tärkeämpää pikkunokkelasti kommentoida toisen puhetta vaikka kyseessä olisi vakavakin aihe. Eihän sellainen keskustelu paljon anna toiselle osapuolelle.

Ei pidä myöskään sekoittaa sosiaalisuutta ja sosiaalista lahjakkuutta. Sosiaalinen ihminen kaipaa seuraa. Sosiaalisesti lahjakas osaa ottaa toisetkin huomioon, kuunnella, toimia rakentavasti jne. Moni puhelias ei ole sosiaalisesti lahjakas, hän on vain lahjakas puhumaan jatkuvasti. Mutta voi ollakin. Ujo voi olla sosiaalisesti lahjakas tai sitten ei. 

Ujous tai rohkeushan ovat vain hetken läsnä. Sen jälkeen esiin astuu persoona. Me kaikki kuulumme jompaankumpaan ryhmään. Se ei silti kerro vielä mistään muusta kuin ensimmäisistä minuuteista. Ujouden taa ei siis voi piiloutua. Jos on aina hiljainen, on joko hyvin sisäänpäinkääntynyt, sosiaalisesti estoinen tms.

Minä olen tolkuttoman ujo ja jännitän asioita viikkoja etukäteen. Kun hetki koittaa, jännitän ja tärisen vähän aikaa ja kas, olen rento oma itseni ja tykkään jutella hyvinkin avoimesti.

Nosto

Joku lässyttävä juoruämmä saa tuntea paremmuutta ja alkaa tahallaan käyttäytyä sillätavalla, että kaikki näkee että ujossa ihmisessä on jotain vikaa. Sellaista korostetun ylimielistä ja väheksyvää käytöstä. You know it. Naiset.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei edes jakseta moikata koulussa, koska olen hiljaisempi. Ehkä ajatellaan, että olen vähempiarvoinen. Olen kaikenlisäksi vielä sosiaalialalla, joten erotun joukosta... Kyllä usein tuntuu pahalle. Olen miettinyt että lopettaisin koulun, mutta toisaalta harjoittelussa olen pärjännyt hyvin ujoudesta huolimatta. Itse olen sitä mieltä, että varsinkin just auttamistyössä kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan, koska autettaviakin on monenlaisia. Mutta kyllä minulle on tehty selväksi, että olen jotenkin viallinen koko elämäni ajan.

Eivätkö he todella vastaa tervehdykseesi koska olet ujo? Jo on törkeää. Vai tarkoitatko ettei kumpikaan osapuoli tervehdi ja se on toisten syy?

Tiedän ihmisen, kenen seurassa täytyy puhua koko ajan. Hiljaisuus on kuin myrkkyä. Hänelle täytyy koko ajan puhua jotain. Muuten häiriintyy silminnähden. Olosta tulee tuskallisen vaikea.

Ei kaikki ihmiset sovi yhteen. Ne ei vaan sovi.