Miksi ujoja kohdellaan kuin ilmaa?

Vierailija kirjoitti:

Asun nykyään ulkomailla eikä täällä törmää sellaiseen mykistävään ujouteen ja sosiaalisten taitojen puutteeseen kuin Suomessa. Suomessa on kyllä ihan OK olla seurassa hiljaa tuntikausia. Täällä jo kouluissa opettajat positiivisesti ottavat hiljaiset oppilaat mukaan osallistumaan ja viittaamaan, eikä luokassa kukaan koskaan naura, vaikka joku kysyisi jotain hulluakin. Ujokin lapsi saa pikkuhiljaa positiivisia kokemuksia osallistumisesta ja esiintymistä harjoitellaan myös. Jo ekaluokkalaisilla on keskustelurinkejä, joissa vuorollaan jokainen saa kertoa mielipiteensä vaikkapa sadusta tai osallistua toisen mielipiteeseen, antaen näin oman osansa keskusteluun. Nämä taidot opitaan, niitä ei ole syntyessä. Täällä niitä harjoitellaan.

Kohteliaat tavat keskustella ja ottaa vastuu sosiaalisesta tilanteesta kuuluvat kaikille. Suomessa on yhä metsäkansan jäänteitä: sukupolvien ajan asuttiin metsissä, eikä sosiaalisille taidoille ollut tarvetta. Nyt on aika jo muuttua! Keskustelutaitoja pitää opettaa kouluissa.

Se, että ottaa vastuuta sosiaalisesta tilanteesta, ei tarkoita, että pitäisi toimia omaa luontoaan vastaan. Ujo voi olla introvertti, joka voi viettää aikaa paljon itsekseen. Hyvä niin, kaikki ovat tyytyväisiä. Mutta hän voi olla myös ihminen, joka kärsii ujoudestaan, koska viihtyy seurassa. Silloin sosiaalisten taitojen opettelu edes jollekin tasolle olisi tärkeää. Ujo itse nauttisi elämästään enemmän ja hänellä olisi enemmän annettavaa muille.

Mä ujona toivoisin, että olisi joku "ujojen kurssi" tms., jolle voi mennä rohkaisemaan itseään (muttei mitään pakotettua, vaan sellaista joka olisi tarpeeksi helppoa herkälle mielelle), oppimaan ihan tavallisia sosiaalisia tilanteita. Ehkä sellaisia kursseja onkin, mutta ne on jotain maksullisia "rahastuksia". Miksei vaikka ihan TE-toimisto voisi järjestää sellaisia, se auttaisi ihmisiä esim. työllistymään paremmin tai menemään opiskelemaan.

Ujous on mun pahin este sille, että voisin olla ns. hyödyllinen kansalainen.

En yritä väkisin keskustella asioista, joista minulla on hatarat tiedot, tai jotka minua ei kiinnosta. Tyhmäksi vielä luulisivat...

Vierailija kirjoitti:

Ujot antaa helposti ylimielisen ja ikävän vaikutelman. Ei muut ihmiset näe sinne pään sisälle ja tiedä että kyse on vaan ujoudesta, eikä siitä että koppavuuttaan ei ota katsekontaktia tai halua mitään jutella yms.

Sosiaalinen kanssakäynti on kahden kauppa, jos haluaa kontaktia muilta on myös itse vastavuoroisesti otettava kontaktia ja yhteyttä sosiaalisessa tilanteessa.

Tämä on totta. En osaa ottaa kontaktia muihin kunnolla, mutta tiedän kyllä että se on minun ongelmani. En syytä siitä muita, kuten esim. aloittaja. Mutta ylivoimaisesti suurin osa ujoista laittaa vastuun omasta sosiaalisuudestaan (tai sen puutteesta) niille äänekkäämmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun nykyään ulkomailla eikä täällä törmää sellaiseen mykistävään ujouteen ja sosiaalisten taitojen puutteeseen kuin Suomessa. Suomessa on kyllä ihan OK olla seurassa hiljaa tuntikausia. Täällä jo kouluissa opettajat positiivisesti ottavat hiljaiset oppilaat mukaan osallistumaan ja viittaamaan, eikä luokassa kukaan koskaan naura, vaikka joku kysyisi jotain hulluakin. Ujokin lapsi saa pikkuhiljaa positiivisia kokemuksia osallistumisesta ja esiintymistä harjoitellaan myös. Jo ekaluokkalaisilla on keskustelurinkejä, joissa vuorollaan jokainen saa kertoa mielipiteensä vaikkapa sadusta tai osallistua toisen mielipiteeseen, antaen näin oman osansa keskusteluun. Nämä taidot opitaan, niitä ei ole syntyessä. Täällä niitä harjoitellaan.

Kohteliaat tavat keskustella ja ottaa vastuu sosiaalisesta tilanteesta kuuluvat kaikille. Suomessa on yhä metsäkansan jäänteitä: sukupolvien ajan asuttiin metsissä, eikä sosiaalisille taidoille ollut tarvetta. Nyt on aika jo muuttua! Keskustelutaitoja pitää opettaa kouluissa.

Se, että ottaa vastuuta sosiaalisesta tilanteesta, ei tarkoita, että pitäisi toimia omaa luontoaan vastaan. Ujo voi olla introvertti, joka voi viettää aikaa paljon itsekseen. Hyvä niin, kaikki ovat tyytyväisiä. Mutta hän voi olla myös ihminen, joka kärsii ujoudestaan, koska viihtyy seurassa. Silloin sosiaalisten taitojen opettelu edes jollekin tasolle olisi tärkeää. Ujo itse nauttisi elämästään enemmän ja hänellä olisi enemmän annettavaa muille.

Mä ujona toivoisin, että olisi joku "ujojen kurssi" tms., jolle voi mennä rohkaisemaan itseään (muttei mitään pakotettua, vaan sellaista joka olisi tarpeeksi helppoa herkälle mielelle), oppimaan ihan tavallisia sosiaalisia tilanteita. Ehkä sellaisia kursseja onkin, mutta ne on jotain maksullisia "rahastuksia". Miksei vaikka ihan TE-toimisto voisi järjestää sellaisia, se auttaisi ihmisiä esim. työllistymään paremmin tai menemään opiskelemaan.

Ujous on mun pahin este sille, että voisin olla ns. hyödyllinen kansalainen.

On kyllä järjestetty koulutuksia, missä ujo voi harjoittaa sosiaalisia taitojaan. Yksi niistä on "koulutus". Opiskelu on maksutonta ja siinä on erinomainen tilaisuus alkaa opetella sosiaalisia taitoja. Ja jos aloitekykyä ei ole yhtään, sellaisille on terapia. Minua tympii, kun ujoista ja introverteista yritetään tehdä jotain reppanoita, jotka eivät kykene mihinkään itse. Minua ei tarvitse joka käänteessä auttaa. Olen aikuinen ihminen ja osaan tehdä jotain itsekin. Vaikka olen epäsosiaalinen.

Joku mainitsi tuon "keskivertososiaalisten" mykkääntymisen ujojen seurassa. Itsestäni luulen että monet pitävät minua keskivertososiaalisena tai jopa ärsyttävän ekstroverttina päällepuhujana, ja tunnistan olevani tuota mykkääntyvää ryhmää. Mulla ei ole kyse mistään mielenosoituksesta tai ärsyyntymisestä, vaan siitä, että mun sosiaalisuus on pelkkä rooli. Oikeasti olen ihan ääriujo, jopa erakko. En jotenkin pysty vetämään rooliani ujojen seurassa, jolloin todellinen luonteeni paljastuu enkä osaa puhua mitään. Sitten kun olen sosiaalisempien seurassa pystyn heittämään läppää kevyesti. Jo  ujojen ihmisten usein välttelevät katseet vaivaannuttavat minua niin että menen ihan lukkoon, ajattelen että sanoinko jotain noloa, inhoaako tuo minua.

Vierailija kirjoitti:

Minua tympii, kun ujoista ja introverteista yritetään tehdä jotain reppanoita, jotka eivät kykene mihinkään itse. Minua ei tarvitse joka käänteessä auttaa. Olen aikuinen ihminen ja osaan tehdä jotain itsekin. Vaikka olen epäsosiaalinen.

Sama. Itse en edes ole ujo, vaan ääri-introvertti ja epäsosiaalinen. Siksi en juuri puhu turhaa, enkä halua olla ihmisten seurassa. Että kun ärsyttää jos jotkut yrittää väkisin ottaa minua, ujoksi tulkitsemaansa, väkisin mukaan seuraan tai keskusteluun, rohkaista minua. En tosiaan ole siellä nurkassa yksin siksi että jännittäisin tulla seuraan ujouttani vaan siksi että mieluummin olen yksin, ajattelen omia asioitani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun nykyään ulkomailla eikä täällä törmää sellaiseen mykistävään ujouteen ja sosiaalisten taitojen puutteeseen kuin Suomessa. Suomessa on kyllä ihan OK olla seurassa hiljaa tuntikausia. Täällä jo kouluissa opettajat positiivisesti ottavat hiljaiset oppilaat mukaan osallistumaan ja viittaamaan, eikä luokassa kukaan koskaan naura, vaikka joku kysyisi jotain hulluakin. Ujokin lapsi saa pikkuhiljaa positiivisia kokemuksia osallistumisesta ja esiintymistä harjoitellaan myös. Jo ekaluokkalaisilla on keskustelurinkejä, joissa vuorollaan jokainen saa kertoa mielipiteensä vaikkapa sadusta tai osallistua toisen mielipiteeseen, antaen näin oman osansa keskusteluun. Nämä taidot opitaan, niitä ei ole syntyessä. Täällä niitä harjoitellaan.

Kohteliaat tavat keskustella ja ottaa vastuu sosiaalisesta tilanteesta kuuluvat kaikille. Suomessa on yhä metsäkansan jäänteitä: sukupolvien ajan asuttiin metsissä, eikä sosiaalisille taidoille ollut tarvetta. Nyt on aika jo muuttua! Keskustelutaitoja pitää opettaa kouluissa.

Se, että ottaa vastuuta sosiaalisesta tilanteesta, ei tarkoita, että pitäisi toimia omaa luontoaan vastaan. Ujo voi olla introvertti, joka voi viettää aikaa paljon itsekseen. Hyvä niin, kaikki ovat tyytyväisiä. Mutta hän voi olla myös ihminen, joka kärsii ujoudestaan, koska viihtyy seurassa. Silloin sosiaalisten taitojen opettelu edes jollekin tasolle olisi tärkeää. Ujo itse nauttisi elämästään enemmän ja hänellä olisi enemmän annettavaa muille.

Mä ujona toivoisin, että olisi joku "ujojen kurssi" tms., jolle voi mennä rohkaisemaan itseään (muttei mitään pakotettua, vaan sellaista joka olisi tarpeeksi helppoa herkälle mielelle), oppimaan ihan tavallisia sosiaalisia tilanteita. Ehkä sellaisia kursseja onkin, mutta ne on jotain maksullisia "rahastuksia". Miksei vaikka ihan TE-toimisto voisi järjestää sellaisia, se auttaisi ihmisiä esim. työllistymään paremmin tai menemään opiskelemaan.

Ujous on mun pahin este sille, että voisin olla ns. hyödyllinen kansalainen.

On kyllä järjestetty koulutuksia, missä ujo voi harjoittaa sosiaalisia taitojaan. Yksi niistä on "koulutus". Opiskelu on maksutonta ja siinä on erinomainen tilaisuus alkaa opetella sosiaalisia taitoja. Ja jos aloitekykyä ei ole yhtään, sellaisille on terapia. Minua tympii, kun ujoista ja introverteista yritetään tehdä jotain reppanoita, jotka eivät kykene mihinkään itse. Minua ei tarvitse joka käänteessä auttaa. Olen aikuinen ihminen ja osaan tehdä jotain itsekin. Vaikka olen epäsosiaalinen.

Harmittaa tällainen ymmärtämättömyys.

Kun nimenomaan sinne koulutukseen ei ole uskallusta mennä ujouden takia. En ole mikään perusujo, joka vähän ihmisten seurassa siedättämällä muuttuu normaalisti, se on vuosien saatossa huomattu. Säännölliselle ihmisaltistuksella saattaakin käydä päinvastoin, että mieli kuormittuu liikaa ja koen tarvetta erakoitua jopa vuosiksi.

Sitä tarkoitin "ujokursseilla", että siellä olisi ymmärtäväisiä ihmisiä, jotka osaavat selittää rautalangasta, miten toimitaan jossain sosiaalisissa tilanteissa. Oppisin sillä tavalla paremmin ja nopeammin kuin oikeassa elämässä. Mutta olen kai liian outo, että sellaista ymmärrystä löytyisi!

Olet sinä kyllä aikamoinen sankari. Niinpä muidenkin on oltava, mutta usko tai älä, niin jotkut meistä ihan oikeasti ovat säälittäviä luuserireppanoita, jotka eivät pärjää samalla tavalla eri tilanteissa kuin sinä parempi ihminen. Ei ole mikään pakko auttaa, jos ette halua, mutta älkää sitten valittako, kuinka elämme teidän verorahoillanne työttöminä pelkureina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt että on jotain sosiaalisia tasoja! Mutta miten on kun ujo saattaa olla paljon empaattisempi ja jopa sosiaalisesti älykkäämpi, kuin äänekkäämpi sosiaaliseksi itseään kuvitteleva?

Miten se sosiaalinen älykkyys ilmenee jos on tuppisuu?

Esim että osaa lukea elekieltä paremmin, ilmeitä, ylipäänsä osaa kuunnella paremmin.

No sosiaalisesti älykäs ehkä mutta ei sosiaalisesti taitava. Sosiaalisesti taitava ei ole myöskään se, joka hölöttää suuna päänä vaan osaa tilanteen mukaan puhua, kuunnella, olla hiljaa tai jatkaa keskustelua toimivaan suuntaan. Sosiaalisesti taitava myös ohjailee juttua silten, että kaikilla keskustelukumppaneilla on mukava olla. Ujo ei anna panostaan keskusteluun lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt että on jotain sosiaalisia tasoja! Mutta miten on kun ujo saattaa olla paljon empaattisempi ja jopa sosiaalisesti älykkäämpi, kuin äänekkäämpi sosiaaliseksi itseään kuvitteleva?

Jos se empatia ja sosiaalinen älykkyys ei näy mitenkään ulospäin, niin muut eivät voi tietää näistä kyvyistä. Ja mitä väliä niiden olemassaololla on, jos niitä ei käytetä mihinkään?

Kyllä niitä käytetään. ; )

T. Ujo nainen

Vierailija kirjoitti:

Asun nykyään ulkomailla eikä täällä törmää sellaiseen mykistävään ujouteen ja sosiaalisten taitojen puutteeseen kuin Suomessa. Suomessa on kyllä ihan OK olla seurassa hiljaa tuntikausia. T

Kohteliaat tavat keskustella ja ottaa vastuu sosiaalisesta tilanteesta kuuluvat kaikille. Suomessa on yhä metsäkansan jäänteitä: sukupolvien ajan asuttiin metsissä, eikä sosiaalisille taidoille ollut tarvetta. Nyt on aika jo muuttua! Keskustelutaitoja pitää opettaa kouluissa.

Minusta suomalaista kulttuuria ei saa leimata suoraksi sosiaalisten taitojen puutteeksi koska hiljaa oleminen ei ole sama asia kuin ujous tai keskustelutaitojen puute (eikä todellakaan kääntäen jatkuva höpöttäminen ole osoitus sosiaalisista taidoista).

Kohtelias tapa keskustella tai vastuun ottaminen sosiaaliseesta tilanteesta voi olla tilanteesta riippuen myös rauhallista hiljaisuutta. Eivätkä hyvät keskustelutaidot tarkoita sitä, että on aivan pakko täyttää joka ikinen hiljainen hetki keskustelemalla jostain, säästä jos ei muuta keksi. Tämä on toki suomalainen piirre, mutta ei mitenkään automaattisesti heikompi kuin etelä-eurooppalaisten (minun silmääni) järjetön höpötys ja häsääminen joka tilanteessa (joka minusta taas osoittaa aikamoista piittaamattomuutta muista).

Ehkä kyse on myös sosiaalisten tilanteiden luokittelusta. Juhlat ovat toki sosiaalinen tilanne. Työlounas myös. Mutta onko esimerkiksi kokousreissun hotelliaamiainen tilanne jossa pitää väkisin tulla naapurifirman puolituttujen tyyppien kanssa samaan pöytään ja aloittaa heti keskustelu säästä tai siitä että "onpa pitkä päivä taas tulossa". Itse haluaisin nauttia aamun ainoista rauhallisista hetkistä hiljaa vaikka täysin keskustelutaitoinen olenkin. 

Miten ujo pitäisi sitten kohdata? Meidän tutuissa on yksi todella ujo lapsi, joka ei tervehdi, kiitä tai vastaa kysymyksiin. Katsoo vain. En aluksi tiennyt, että kyse on ujoidesta vaan luulin, että lapsella ei vaan ole mitään käytöstapoja. Nyt kun tiedän, että kyseessä on ujo lapsi, niin en enää edes yritä jutella hänen kanssaan mitään vaan ns. jätän hänet rauhaan. Näin hänen ei tarvitse tuntea oloaan epämukavaksi minun takiani.

Minua vähän äsken tämä vastakkainasettelu, että ujo ja hiljainen on kuitenkin aina se sosiaalisesti älykkäin ja aidosti kiinnostunut muista. Ja se joka uskaltaa puhua on sitten aina se joka ei kuitenkaan osaa ottaa muita huomioon.

Ihan oikeasti ihmiset. Iso osa meistä on siitä keskeltä: esiintyminen jännittää, isolle joukolle puhuminen ja oman puheenvuoron ottaminen ei ole aina helppoa. Osataan kuitenkin kuunnella ja ollaan kiinnostuneita. Ja ollaan myös niitä, joiden ei itsekään aina ole niin helppoa ottaa kontaktia ihmiseen joka on hiljaa eikä katso silmiin.

Joskus tuntuu että eniten pahaa muista ajattelevat ne ujoimmat.

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Jos käyttäytyy niin kuin olisi ilmaa, kohdellaan niin kuin olisi ilmaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten ujo pitäisi sitten kohdata? Meidän tutuissa on yksi todella ujo lapsi, joka ei tervehdi, kiitä tai vastaa kysymyksiin. Katsoo vain. En aluksi tiennyt, että kyse on ujoidesta vaan luulin, että lapsella ei vaan ole mitään käytöstapoja. Nyt kun tiedän, että kyseessä on ujo lapsi, niin en enää edes yritä jutella hänen kanssaan mitään vaan ns. jätän hänet rauhaan. Näin hänen ei tarvitse tuntea oloaan epämukavaksi minun takiani.

Minä ujona ihmisenä, ja ujon lapsen vanhempana voin kertoa mielipiteeni. Ei kannata tehdä noin, että "jätät kokonaan rauhaan". Voit jutella hänelle jotain, ja kysyä jotain yksinkertaisia asioita, kuten oliko ruoka hyvää tai jotain johon voi vastata yhdellä sanalla. Näin ujo huomaa, että sinulle on ihan ok, ettei hän ole niin puhelias ja hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on.

Ajan kuluessa hän oppii luottamaan sinuun, ja saattaa rohkaistua puhumaan enemmän. Minun mielestä pahinta on juuri tuo ignooraaminen, kun huomaat, että toinen on ujo, niin rupeat täysin välinpitämättömäksi. Näin ujolle vahvistuu käsitys, että hänessä on jotain vikaa, eikä hänestä olla tippaakaan kiinnostuneita.

Vierailija kirjoitti:

Minua vähän äsken tämä vastakkainasettelu, että ujo ja hiljainen on kuitenkin aina se sosiaalisesti älykkäin ja aidosti kiinnostunut muista. Ja se joka uskaltaa puhua on sitten aina se joka ei kuitenkaan osaa ottaa muita huomioon.

Ihan oikeasti ihmiset. Iso osa meistä on siitä keskeltä: esiintyminen jännittää, isolle joukolle puhuminen ja oman puheenvuoron ottaminen ei ole aina helppoa. Osataan kuitenkin kuunnella ja ollaan kiinnostuneita. Ja ollaan myös niitä, joiden ei itsekään aina ole niin helppoa ottaa kontaktia ihmiseen joka on hiljaa eikä katso silmiin.

Joskus tuntuu että eniten pahaa muista ajattelevat ne ujoimmat.

Itse ujona ihmisenä olen huomannut, että ne sosiaalisesti älykkäimmät ihmiset ovat niitä, jotka saavat kaikki muut tuntemaan itsensä tervetulleiksi omana itsenään. Eli osaavat keskustella myös ujolle ja ottaa ujot mukaan, vaikka tietävät olevansa enemmän vastuussa keskustelun eteenpäin viemisestä. Heidän seurassaan myös ujot voivat lopulta vapautua ja rohkaistua enemmän. Arvostan erittäin paljon tuon kaltaista sosiaalista älykkyyttä. Se on harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Ujous on muille aika raskasta. Ujo ei pysty kantamaan omaa osaansa sosiaalisesta tilanteesta, vaan jättää sen muiden kannateltavaksi. Itse en jaksa toimia kannattelijana, joten hakeudun sosiaalisesti saman tasoisen ihmisen seuraan, jolloin molemmat kantavat osansa sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Nuorempana muistan todella raskaina vierailut ujon serkkuni luona, joka 2 tunnin aikana ei kysynyt minulta mitään, ja vastaili yhdellä sanalla. Silti minun piti viettää aika hänen kanssaan. Ymmärrän, että ujous on van ominaispiirre, mutta tavallaan se on rasittavaa muita kohtaan.

--> siksi en hakeudu ujon seuraan.

Sosiaalisesti samalla tasolla? Ujo voi kylläkin olla sosiaalisesti taitavampi kuin puhelias. 

Katsooko ujo toista silmiin puhuessaan tälle? Jos ei, niin en minäkään katso silmiin puhuessani ujolle. Oletan, että ujo kokee silmiin katsomisen kiusallisena eikä mulla ole mitään tarvetta aiheuttaa ujoillekaan kiusallisia tilanteita. 

Minua ei kohdella kuin ilmaa. Muutaman kerran jotkut oppilaat ovat yrittäneet ottaa minuun kontaktia tuntien ulkopuolella. Varmaan tutustumista yrittäneet. Vastasin vain lyhyesti. Tilanteet ovat todella ahdistavia ja noloja. En ymmärrä miksi jotkut tulevat puhumaan sille, joka ei osallistu tunneilla keskusteluihin ja ryhmätöihin. Perusilmeeni myös on vakava/vihainen. Luulisi noiden tosiasioiden karkoittavan ihmiset. Onneksi tilanteita on ollut kolmen vuoden aikana vain 5.

En halua tutustua ihmisiin vaikka ujouteni häviäisi. Mieluummin näen miesystävääni päivittäin paljon, ja hänen vanhempiaan muutaman kerran kuussa, ja omaa sukuani kerran kahdessa kuukaudessa. Enenpää kohtaamisia en haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Esim ryhmässä katsotaan kaikkia muita silmiin puhuessa, mutta ei ujoa tai hiljaisempaa? Olemmeko ilmaa?

Ryhmässä puhumisesta tulee vaikeaa jos puhujan pitää mennä selälleen lattialle maaten että saa katsekontaktin siihen "ujoon". Eli siihen tyyppiin jonka katse kiertää puhujan katseen, tuijottaa varpaitaan tms. 

Ja koittakaa nyt päättää, yleensä ujot ahdistuu suunnattomasti jos heihin luo mitään kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt että on jotain sosiaalisia tasoja! Mutta miten on kun ujo saattaa olla paljon empaattisempi ja jopa sosiaalisesti älykkäämpi, kuin äänekkäämpi sosiaaliseksi itseään kuvitteleva?

Miten se sosiaalinen älykkyys ilmenee jos on tuppisuu?

Eiväthän hyvät ominaisuudet, kuten ns. sosiaalinen älykkyys, välttämättä tulekaan ilmi tilanteessa. Se että joku ominaisuus ei tule ilmi muille ihmisille, ei kuitenkaan tarkoita, ettei ominaisuutta olisi.

Se ettei ominaisuus ilmene ulospäin ei myöskään tarkoita, ettei se voisi olla hyödyllinen. Esim. minä olen ujona joskus pistänyt merkille, että joku ihminen valehtelee tai muulla tavoin sanoo jotain eri motiivista kuin pyrkii viestittämään tms., mutta vaikken ole sanonut mitään, havainto on silti vaikuttanut valintoihini, ehkä myöhemmin, tilanteen jo päätyttyä.

Ujous ei myöskään tarkoita sitä, että on totaalisesti tuppisuu, vaan sitä että tuo itseään ja mielipiteitään vähemmän esiin (kasvokkaisessa) vuorovaikutustilanteessa ja on tyypillisesti arempi ja harkitsevampi.