Muita ammattikorkeakouluun pettyneitä?

Kuulostaa Laurealta..

Kuulostaa omaan korvaan paremmalta mitä oma 1 vuoden kokemus amk:sta eli meillä oli kaikki lähiopetuksena ja ihan hirveästi ryhmätöitä kasvokkain. Lopetin kesken.

Ja noista verkkokursseista piti vielä sanomani: Useimmat tehdään siis ryhmätöinä muiden samantyyppisten alojen opiskelijoiden kanssa. Tekemistä on varmaan vähintään 100 tunnin edestä. Ryhmässä noin 6 jäsentä, kaikki asuvat n. 100-200 kilometrin päässä toisistaan, kaikki tekevät töitä, ovat vanhempia jne jne, kaikilla omat kiireensä. Tehtävän tekeminen vaatii useampia näkemisiä. Kurssin tekemiseen aikaa pari kuukautta. Lukujärjestyksiin ei varata näille aikaa eikä tarjota tilaa.

Aika mahdoton yhtälö, sanompahan vaan.

Mä petyin niin paljon että lopetin kesken. Olin opiskelemassa bioanalyytikoksi. Opinnot valitettavasti olivat lapsellisen helppoja, ei mitään haastetta. Ja tuleva työkin vaikutti siltä että sitä on pelkkä näytteenottoautomaatti, koneet hoitaa analytiikan tai sitten korkeammin koulutetut ihmiset. Tulevaisuus jonkun ison sairaalan labran hoitsuna, ottamassa peräjälkeen niitä muutamaan näytetyyppiä milloin rääkyviltä lapsilta, milloin miltäkin, jatkuvasti odotushuoneessa jono, ei kiinnostanut.

Nyt opiskelen yliopistossa biokemiaa.

Onhan se raskasta kun pitää itse jotain selvittää ja ottaa vastuu omasta oppimisesta. Kannattaa totutella tuohon omien asioiden hoitoon, sillä sitä se tulee työelämässäkin olemaan. Ei kukaan tule sinulle syöttämään mitään valmiiksi pureskeltua hommaa vaan sinun pitää aivan itse etsiä tarvittava tieto ja hyödyntää sitä halutulla tavalla.

Jos onnistut valmistumaan niin sinua odottaa mahdollisuus ansaita reilusti korkeampaa palkkaa kuin ilman tutkintoa. Lisäksi työ on mielekkäämpää ja vapauksia on enemmän, mutta myös vastuuta.

T. Ins(AMK) 2 v työkokemusta omalta alalta

Humanistinen amk, viitisen vuotta hukkaa heitettyä aikaa. Opiskelujen jälkeen en ole päivääkään tehnyt alan töitä, enkä puuttuvan työkokemuksen vuoksi niitä saisikaan (valmistuin yli 15 vuotta sitte).

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen humanistista alaa ammattikorkeakoulussa. Odotin opintoja innolla, ja alku vaikuttikin ihan mukavalta. Aloitin siis syksyllä. Aika pian kuitenkin karu todellisuus iski päin naamaa.

Lähiopetusta ei oikeen juuri ole. Monet kurssit on siirretty täysin verkkoon, ja verkkoalustat ovat todella sekavia ja toimivat huonosti. Apua näihin ei saa, sillä opettajia on vaan kourallinen ja heillä kädet täynnä.

Minulla on ennen tätä tutkintoa käytynä ammattikoulu, samantyyppinen ala kuin tämäkin. Opin siellä valtavasti uusia asioita ja tunsin kehittyväni kokoajan, nyt taas kun ajattelin asiaa, totesin että en ole tämän ensimmäisen vuoden aikana oppinut mitään uutta. Oikeasti en _ mitään.

Opinnot ovat todella sekavia.. Opintopisteet ja kurssit kaikilla omanlaisensa, ja korkeakouluopinnoista mitään ymmärtämättömillä on aika tukalat paikat kun kaikki pitää itse sumplia ja apua ei edelleenkään saa resurssien takia.

En edelleenkään muista parin luokkalaiseni nimeä, enkä ole saanut oikeen kavereitakaan. Kun näkee luokkalaisia niin harvoin.

Harjoittelua on ihan hirveästi, niiden valinta on vähän sellaista "päätä itse mihin menet ja vedä joku kurssi sielä, tunnit ei ole niin tarkkaan" meininkiä. Ja vielä kolme ja puoli vuotta pitäisi tätä kestää..

Muita kokemuksia ammattikorkeakoululaisilta? Tai miksei yliopistoltakin.

Kerro mikä oppilaitos?

6 kk valmistumiseen ja amk on ollut pelkkää rämpimistä. Yhteiset pakolliset opinnot oli pelkkää ryhmätyötä toisen perään. En ole oppinut yhtään mitään.

Hassua, mulle amk-opinnot oli loistava kokemus. Oma opintopuoli pyrki olemaan vähän toiminnallisempi eli silläkin voi olla merkityksensä. Ensimmäinen opintovuosi neljässä eri työharjoittelupaikassa ja 1 pvä/viikko koulua tällöin. Toisena vuonna ryhmätöitä ja projekteja + multicultural kurssi, joka käytännössä on joko vaihto-oppilaaksi lähteminen, pari kk Levillä töissä tai itse hankittu harjoittelupaikka, jossa joutuu käyttämän vierasta kieltä ja kohtaa eri kulttuureja. Kaikki tunnit olivat lähitunteja, ei lainkaan verkkokursseja pakollisissa opinnoissa. Toki vapaavalintaisissa saattoi olla. Kolmantena vuonna vapaavalintaisia opintoja, lisää työharjoittelua ja opinnäytetyö.

Itse lähdin ennakkoluulottomasti mukaan projekteihin ja oma ryhmämme järjesti keskinäisiä bileitäänkin. Olin usein järjestämässä niitäkin. Valmistuin äskettäin ja osasta ryhmäläisiä tuli todella läheisiä ystäviäni.

Toki on paljon vialla amk:ssakin, esimerkiksi byrokratia on hullua ja kaikki päätökset sun muut tulevat tooooodella hitaasti. Osa laiskottelee toki ja jotkut opettajat ovat ajastaan jäljessä. Eräskin pisti meidät alleviivaamaan monisteistaan tärkeitä kohtia hänen sanomisiensa mukaan. Eli periaatteessa hän luki meille tekstiä ja sanoi aina tärkeiden kohtien kohdalla alleviivattavan osuuden. Jotkut opiskelijat eivät osaa tuottaa kirjallisesti kunnollista tekstiä, mikä vaikeuttaa ryhmätöitä. Suurin ongelma on kuitenkin tuo korkeakoulun hallinto. Varoja ei ole ja nipistetään kaikesta. Opettajilla on niin monia kursseja, että heillä ei ole aikaa paneutua raportteihin ja kurssitöihin kunnolla. Rikkaiden ja vaikutusvaltaisten mukulat saavat parempia harjoittelupaikkoja isukin työpaikalta, mikä johtaa helpommin työpaikkaan valmistuttua jne.

Mutta on siellä paljon hyvääkin, ja paljon riippuu alueesta, koulutustahosta, opettajista ja luokkatovereista.

Mun mielestä ne verkko-opinnot on ihan parasta ja luo joustavuutta opiskeluun. Korkeakoulussa semmonen läsnäopetus 24/7 ei kiitos, kuuluu lukioon.

Se on nykyään tuollaista kaikkialla. Itse opiskelen yliopistossa ja lähiopetuksesta on leikattu valtavasti ja ensi vuonna tullaan leikkaamaan lisää. Kaikki pitää opiskella kirjatentteinä ja esseinä. Luennot nähtävinä tallenteina jos niinäkään. Ihan hullua hommaa!

Opiskelen myös amk:ssa. Lähiopetusta ei juurikaan ole. About 10 tuntia viikossa. Tehtävät ovat ihan naurettavan helppoja ja epämotivoituneen. Ne väsätään yleensä ryhmän kanssa tunnissa ja sitten odotetaan viikko seuraavaa tehtävää. Olen alkanut lukea ja opiskelemaan omatoimisemmin. En tunne että olisin oppinut mitään konkreettista. Odotan työharjoittelujaksoa että saa edes tekemistä ja oppisi jotain.

Verkko-opiskelu on paljon kivempaa kuin koulua 8-16 ja kamalaa läsnäolojen kyttäystä.

Verkko-opinnot on parasta.

Pahinta on se, että ei oikeasti opi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa Laurealta..

Komppaan.

Täällä ei auta, vaikka opettajille sanoo asiasta, koska heiltä on viety resurssit.

Käytiin johdolle puhumassa. Se auttoi. Opettajien puheisiin eivät olleet reagoineet.

Täältä alhaalta katsoen se on aika kummallista.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se raskasta kun pitää itse jotain selvittää ja ottaa vastuu omasta oppimisesta. Kannattaa totutella tuohon omien asioiden hoitoon, sillä sitä se tulee työelämässäkin olemaan. Ei kukaan tule sinulle syöttämään mitään valmiiksi pureskeltua hommaa vaan sinun pitää aivan itse etsiä tarvittava tieto ja hyödyntää sitä halutulla tavalla.

Jos onnistut valmistumaan niin sinua odottaa mahdollisuus ansaita reilusti korkeampaa palkkaa kuin ilman tutkintoa. Lisäksi työ on mielekkäämpää ja vapauksia on enemmän, mutta myös vastuuta.

T. Ins(AMK) 2 v työkokemusta omalta alalta

Insinööriopinnot on poikkeus amk-opintojen joukossa. Vaikka sielläkin on paljon omatoimisuutta vaativia projekti- ym. töitä, niin opinnot on kuitenkin harvinaisen selkeät ja opettajajohtoiset. Johtuen luultavasti siitä, että omaksuttavaa asiaa ihan perusopinnoista alkaen on niin paljon ja huonosti omaksutuista kursseista muodostuu etenemisesteitä seuraavilla kursseilla.

Minä taas oppisin paremmin lähiopetuksessa tekemällä oikeasti enkä teoriaa lukemalla, videoita katsomalla verkossa ja kirjoittamalla jotain raportteja. Lähiopetuksessa tapaisi myös muita ja pääsisi enemmän vaihtamaan ajatuksia. Verkossa opiskelu ei sovi itselleni myöskään sen takia että kotona en osaa kunnolla keskittyä. Joillekin toki verkko-opetus sopii paremmin. Tykkäsin kyllä ammattikoulun tyylistä enemmän. Eli 8-15 koulua ja kokoajan vuorovaikutusta opettajan/ryhmäläisten kanssa ja oikeaa tekemistä.

Mä haen Laureaan nimenomaan siksi, että siellä on joustavaa opiskella ja paljon verkko-opiskelua. Minä tykkään sellaisesta ja se sopii omaan elämäntyyliini. Mun mielestä on hienoa, että tällaiseen opiskeluun on mahdollisuus. Sitä paitsi kyllä niitä verkko-opintoja on nykyään ihan joka paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se, että ei oikeasti opi mitään.

Minun mielestäni tuo on lähinnä todella huolestuttavaa ja pelottavaa. Ei kivaa jos esim sairaanhoitaja ei ole oppinut koulussa mitään..