Ollaan puhuttu erosta jo pitkään ja mies on yrittänyt saada minun tekemään sitä päätöstä. Nyt hän sitten jätti minut!

Vierailija kirjoitti:

Ensin te pohditte eroa yhdessä ja sitten mies seisoi sanojensa takana jätti sinut? Eli ei kannata manata jatkuvasti erolla näin voi käydä tarpeeksi puhuu eikä tee asian eteen mitään olisi teillä voinut olla mahdollisuuksia kuten parantaa parisuhdetta, että tässä sattui näin. Ei auta itku markkinoilla pääset tästä surun keskeltä eteenpäin tee uusi käännös älä palaa rutisemaan miehen perään se ei tee itsellesi hyvää.

Tiedät että ero ei tapa ja siihen ei voi kuolla. Voit ihan rauhassa surra kyyneleitä ja käydä suru prosesseja läpi. Näin me kaikki olemme tehty ja koettu.

Sun täytyy kyllä opetella kirjottamaan ja lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen miehenä ihan just samassa tilanteessa. Avioliitossa mennyt pitkään huonosti ja kipuillen ja mittani on ollut jo pitkään täysi. Viimeaikoina vaimoni on kuitenkin herännyt siihen todellisuuteen, että minähän voisin todellakin erota hänestä näiden kaikkien vuosien jälkeen, nyt kun lapset on jo isoja. Tämä on sitten muuttanut hänen suhtautumisensa minuun päälaelleen. Yhtäkkiä minä olenkin maailman paras puoliso ja ihana mies. Hassua kun olen kuullut näinä vuosina lähinnä/vain päinvastaisia kommentteja itsestäni. Onhan ne mun tulotkin nykyään tosi hyvät. Vaimoni on tulkinnut oman käytöksni oikein ja nyt pistänyt minut valinnan eteen: eroa tai sitoudu. Taidan valita hänen yllätykseen tuon ensimmäisen.

Tee se. Vaimosi ansaitsee niin paljon parempaa.

Nainenko on suhteessa parempi ihminen suhteutettuna mieheen? Mies silkkaa pahuuttaa kiusaa kilttiä ja ahkeraa naista tämän aikuisiän, miksi parempaa ansaitseva nainen ei itse lähde suhteesta?

Itse tiedän mistä tämä mies puhuu. Suureen ääneen huudetaan kuinka kelvoton asuinkumppani ja isä mies on lapsille ja kun mies on lähdössä suhteessa mies on joka tavalla hoivaava ja osallistuva, jne. Perhana, jos se mies lähtee joutuu ihan oikeasti ottamaan itsestään vastuun.

Vierailija kirjoitti:

Miehestä tuli kylmä vasta eropäätöksen jälkeen. Sitä ennen oli empaattinen. Puhuttiin rakentavasti erosta ja sovittiin jo kaikki lasten huoltajuusasiat.

Nii että nyt pohdit miksette voineet erota ja pysyä samalla silleen niinku lämpimissä väleissä... voi herran pieksut. Tehän erositte koska ette pidä toisistanne. Minkä ihme pohjan tai perusteen se antaa kahden erillisen ihmisen lämpimälle suhteelle???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talvi yllätti autoilijat -materiaalia. Ollaan puhuttu erosta, mutta silti se on shokki. XD

Avioeroa verrataan stressaavuudeltaan  ja surultaan kuolemaan ja sitähän se onkin - avioliiton kuolema.

Pitäähän naispsykoterapeuttilla olla suojatyöpaikka ja laatia lausuntoja ja tutkimuksia, jossa ero saa ylisuuret mittasuhteet. Koittakaa jo aikuistua ja kestää oikea elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin te pohditte eroa yhdessä ja sitten mies seisoi sanojensa takana jätti sinut? Eli ei kannata manata jatkuvasti erolla näin voi käydä tarpeeksi puhuu eikä tee asian eteen mitään olisi teillä voinut olla mahdollisuuksia kuten parantaa parisuhdetta, että tässä sattui näin. Ei auta itku markkinoilla pääset tästä surun keskeltä eteenpäin tee uusi käännös älä palaa rutisemaan miehen perään se ei tee itsellesi hyvää.

Tiedät että ero ei tapa ja siihen ei voi kuolla. Voit ihan rauhassa surra kyyneleitä ja käydä suru prosesseja läpi. Näin me kaikki olemme tehty ja koettu.

Sun täytyy kyllä opetella kirjottamaan ja lukemaan.

Ai kamala miten hörähdin tälle kommentille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talvi yllätti autoilijat -materiaalia. Ollaan puhuttu erosta, mutta silti se on shokki. XD

Avioeroa verrataan stressaavuudeltaan  ja surultaan kuolemaan ja sitähän se onkin - avioliiton kuolema.

Lässyn lässyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talvi yllätti autoilijat -materiaalia. Ollaan puhuttu erosta, mutta silti se on shokki. XD

Avioeroa verrataan stressaavuudeltaan  ja surultaan kuolemaan ja sitähän se onkin - avioliiton kuolema.

Ero on yksi osa normaalia kasvua ja kehitystä, joka on vain yksi asia joka meidän pitää kokea kasvaaksemme tunteviksi ihmisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talvi yllätti autoilijat -materiaalia. Ollaan puhuttu erosta, mutta silti se on shokki. XD

Avioeroa verrataan stressaavuudeltaan  ja surultaan kuolemaan ja sitähän se onkin - avioliiton kuolema.

Ero on yksi osa normaalia kasvua ja kehitystä, joka on vain yksi asia joka meidän pitää kokea kasvaaksemme tunteviksi ihmisiksi.

Ja ihmiset, jotka eivät koskaan eroa, eivät ole kasvaneet tunteviksi ihmisiksi? Joopajoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen miehenä ihan just samassa tilanteessa. Avioliitossa mennyt pitkään huonosti ja kipuillen ja mittani on ollut jo pitkään täysi. Viimeaikoina vaimoni on kuitenkin herännyt siihen todellisuuteen, että minähän voisin todellakin erota hänestä näiden kaikkien vuosien jälkeen, nyt kun lapset on jo isoja. Tämä on sitten muuttanut hänen suhtautumisensa minuun päälaelleen. Yhtäkkiä minä olenkin maailman paras puoliso ja ihana mies. Hassua kun olen kuullut näinä vuosina lähinnä/vain päinvastaisia kommentteja itsestäni. Onhan ne mun tulotkin nykyään tosi hyvät. Vaimoni on tulkinnut oman käytöksni oikein ja nyt pistänyt minut valinnan eteen: eroa tai sitoudu. Taidan valita hänen yllätykseen tuon ensimmäisen.

Go man! Tee avioehto ensin ellei sitä jo ole.

N40

Juu, jälkikäteen varmaan monikin allekirjoittaa avioehdon.  Missä kaltaisiasi idiootteja sikiää?

Nainen vie puolet mennessään ja se on ihan oikein.

Minä vei kaiken!

Vierailija kirjoitti:

No en ole mitään kortteja vedellyt. Kyllä Mä itse tiedostan että tämä oli oikea päätös. Mutta ei ero tunnu hyvältä joka tapauksessa.

Mä luulen, että miehellä on enemmän ottajia kuin mulla. Mutta ooon sen asian kanssa tullut sinuiksi jo silloin kun aloin eroa miettimään ja kävin kaikki skennaariot läpi.

Onhan tää venäläistä ruletti juu, murtama halusin, että mies tekee sen lopullisen päätöksen. Se on helpompaa mulle! Jälkeen päin ei tarvitse miettiä teinkö itse oikean ratkaisun.

Nyt, kumma kyllä, on jo paljon parempi olo. Näin sen vaan pitää mennä!

No äkkiäpä se helpotti! Kuluiko 10 minuuttia?

Minä olen aikanaan eronnut; hoidin yksin lapset eron jälkeen, exmiehestä ei ollut kuin eukkoa vaihtamaan ja kaljaa kittaamaan.

Ennen kuolemaansa ex monta kertaa katui, kun jätti lasten kanssa olemisen vapaushuumassaan. Ehti jotenkuten paikata välit lapsiinsa ennen kuin lähtö tuli, itsekin tunnusti, että hienot lapset, hyvin on äiti kasvattanut.

Jokaiselle, sekä miehelle että naiselle vinkki; niitä lapsia ei kannata hylätä, jos ero tulee. Vaikka kuinka eksä tympii, niin lapsiin kannattaa säilyttää välit! Syyttömiä ovat vanhempiensa tyhmyyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen miehenä ihan just samassa tilanteessa. Avioliitossa mennyt pitkään huonosti ja kipuillen ja mittani on ollut jo pitkään täysi. Viimeaikoina vaimoni on kuitenkin herännyt siihen todellisuuteen, että minähän voisin todellakin erota hänestä näiden kaikkien vuosien jälkeen, nyt kun lapset on jo isoja. Tämä on sitten muuttanut hänen suhtautumisensa minuun päälaelleen. Yhtäkkiä minä olenkin maailman paras puoliso ja ihana mies. Hassua kun olen kuullut näinä vuosina lähinnä/vain päinvastaisia kommentteja itsestäni. Onhan ne mun tulotkin nykyään tosi hyvät. Vaimoni on tulkinnut oman käytöksni oikein ja nyt pistänyt minut valinnan eteen: eroa tai sitoudu. Taidan valita hänen yllätykseen tuon ensimmäisen.

Voi kun olisit minun mieheni! Monulla sama tilanne muuten, mutta en ole äitynyt kehumaan miestä, kun oikein mitään kehumista ei ole. En vaan saa tehdyksi eropäätöstä, kun mikään ei ole suoranaisesti vialla, mutta kun ei vaan nappaa niin ei nappaa. Olisi paljon helpompi, jos toinen tekisi sen päätöksen puolestani...

Tunnekylmyys on normaali puolustusmekanismi.

No oliko tässä nyt muutakaan vaihtoehtoa? Ei erosta puhuta eikä eroa mietitä / anneta toiselle päätettäväksi erotaanko vai ei jos asiat on sillä tolalla, että erota ei tarvitsisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen miehenä ihan just samassa tilanteessa. Avioliitossa mennyt pitkään huonosti ja kipuillen ja mittani on ollut jo pitkään täysi. Viimeaikoina vaimoni on kuitenkin herännyt siihen todellisuuteen, että minähän voisin todellakin erota hänestä näiden kaikkien vuosien jälkeen, nyt kun lapset on jo isoja. Tämä on sitten muuttanut hänen suhtautumisensa minuun päälaelleen. Yhtäkkiä minä olenkin maailman paras puoliso ja ihana mies. Hassua kun olen kuullut näinä vuosina lähinnä/vain päinvastaisia kommentteja itsestäni. Onhan ne mun tulotkin nykyään tosi hyvät. Vaimoni on tulkinnut oman käytöksni oikein ja nyt pistänyt minut valinnan eteen: eroa tai sitoudu. Taidan valita hänen yllätykseen tuon ensimmäisen.

Tee se. Vaimosi ansaitsee niin paljon parempaa.

Niin varmaan ansaitsee. Rehellisyyden nimissä toivon aina hänelle parasta, minusta ei vaan ole kenenkään terapeutiksi. Haluan kyllä antaa kaikkeni parisuhteeseen, jonka olen kyllä tehnytkin. Haluan myös tuntea arvostusta, kunnioitusta ja sen että minut hyväksytään omana itsenäni. Ihan siis perusasioita. Jos liiton perusvire on negatiivinen, alkaa se syömään itseään sisältäpäin, erkaannuttaa puolisot toisistaan ja tie kohti eroa on alkanut. Joku voisi väittää ettei ole vielä myöhäistä yrittää, mutta jos tiedän ettei lopulta mikään muutu vaan aina palaa ennalleen, niin miksi enää yrittäisin? Aikaisempi erouhkailu on muuttunut vain toiseen äärimmäisyyteen: "miten voisit minusta erota kun olen jo näin muuttunut ja lupaan olla sinua kohtaan parempi. Mutta jos eroat, teen elämästäsi helvetin". Seuraava parempi on tervetullut jatkamaan tästä mihin olen päätynyt.